Jämälangoista syntyi aivan ihana villapaita
0
Jämälangoista syntyi aivan ihana villapaita, eikä minulla ollut sen tekemiseen minkäänlaista ohjetta tai suunnitelmaa! Joskus parhaat käsityöt syntyvät juuri näin. Ensin on kasa lankoja, sitten tulee ajatus ja ennen kuin huomaakaan, käsissä on jotakin aivan muuta kuin mitä alun perin kuvitteli. Tai tässä tapauksessa en oikeastaan edes kuvitellut mitään, sillä lähdin vain neulomaan. Lopputuloksena syntyi muhkea, pehmeän sävyinen ja ihan omanlaisensa villapaita, johon olen suorastaan ihastunut. Ja mikä parasta, sain taas kerran käytettyä lankoja, jotka muuten olisivat saattaneet jäädä odottamaan sitä kuuluisaa oikeaa hetkeä.
Jämälangoista syntyi aivan ihana villapaita
Minulla on sellainen pieni taipumus, että lankoja kertyy. Erilaisia lankoja, eri vahvuisia lankoja, erivärisiä lankoja ja tietenkin niitä pieniä keriä, joita ei raaski heittää pois, koska niistä voi vielä tehdä jotakin. Käsityöihmisen varastoissa ei oikeastaan ole turhia lankoja, on vain lankoja, joiden käyttötarkoitusta ei ole vielä keksitty. Ja joskus se käyttötarkoitus löytyy aivan sattumalta.
Tällä kertaa päätin ryhtyä neulomaan villapaitaa. En etsinyt ohjetta, en piirtänyt mallia paperille enkä tehnyt minkäänlaista laskelmaa siitä, mitä tuleman pitää. Minulla oli lankoja ja halu tehdä jotakin kivaa. Siinä kaikki! Neuloin koko paidan 7 mm puikoilla, vaikka langat olivat keskenään eri vahvuisia. Kyllähän siinä sai välillä vähän soveltaa, mutta eipä se minua haitannut. Olen aina tykännyt siitä, että käsitöissä voi kokeilla kaikenlaista eikä jokaiseen asiaan tarvitse olla valmista ohjetta.
Kun lankakasa alkaa elää omaa elämäänsä
Tässä paidassa minua viehättää erityisesti sen elävä pinta ja erilaisten lankojen muodostama kokonaisuus. Sävymaailma on ihanan pehmeä ja luonnonläheinen, mutta neuleessa on silti luonnetta. Muhkea poolokaulus on yksi suosikkini, ja koko paidassa on juuri sellaista rentoa, vähän huolettoman näköistä muhkeutta, josta pidän pukeutumisessa muutenkin.
Minusta on aivan mahtavaa, kun jämälangoista syntyy jotakin näin käyttökelpoista. Usein jämälankaprojekteiksi mielletään pienet asusteet, pipot, lapaset ja sukat, mutta miksi tyytyä niihin, jos lankoja riittää vaikka kokonaiseen villapaitaan? Toki erivahvuisilla langoilla neulominen tuo omat haasteensa, mutta joskus juuri niistä syntyy työn kiinnostavin ominaisuus. Kaiken ei tarvitse olla millintarkasti samanlaista ja tasapaksua ollakseen kaunista. Päinvastoin, tässä paidassa juuri erilaisuus tekee siitä niin viehättävän.
Ja täytyy myöntää, että olen aika ylpeä tästä luomuksestani. En siksi, että olisin noudattanut jotakin vaikeaa ohjetta tai tehnyt monimutkaisia kuvioita, vaan siksi, että lähdin tekemään jotakin ilman ennakkosuunnitelmaa ja sain aikaan paidan, jota oikeasti haluan käyttää.
Petroolia ja mokkaa – näin puin uuden suosikkini
Halusin kuvata paidan sellaisessa asussa, jossa se pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Yhdistin sen petroolinvärisiin väljähköihin housuihin ja pitkään mokkaiseen takkiin. Ja nyt tulee vielä yksi ihana yksityiskohta: sekä housut että takki ovat UFFin löytöjä! Eikö olekin aika herkullinen yhdistelmä, kun itse neulottu villapaita kohtaa kaksi kirpputorilta löytynyttä vaatetta?
Minusta petroolin ja luonnonvalkoisen yhdistelmä on aivan upea. Housujen syvä vihreä tuo asuun sopivasti väriä, ja pitkä mokkatakki viimeistelee kokonaisuuden. Tässä on juuri sellaista pukeutumista, josta innostun: vähän boheemia, vähän rentoa ja ennen kaikkea omannäköistä. Ei mitään valmiiksi paketoitua tyyliä, vaan omasta vaatekaapista koottu kokonaisuus, jossa jokaisella vaatteella on oma tarinansa.
Olen muuten huomannut, että mitä enemmän omaa vaatekaappia tutkii, sitä enemmän sieltä löytyy kaikenlaisia mahdollisuuksia. Itse tehty neule, kirpputorihousut ja vanha mokkatakki eivät ehkä ensisilmäyksellä kuulosta miltään erityiseltä yhdistelmältä, mutta yhdessä niistä syntyy juuri sellainen asu, jonka voisin pukea päälleni vaikka kuinka monta kertaa. Ja sehän tässä onkin parasta! Kaikkea ei tarvitse hankkia uutena, jotta voisi saada aikaan jotakin uutta ja ihanaa.
Jämälangoille uusi elämä
Tämä projekti muistuttaa jälleen siitä, miksi rakastan käsitöitä. Koskaan ei oikein tiedä, mihin päätyy, kun alkaa kokeilla. Joskus lopputulos on tarkasti suunniteltu ja joskus se syntyy vähän kuin vahingossa. Tämä villapaita kuuluu ehdottomasti jälkimmäiseen joukkoon, eikä minulla ole siitä mitään valittamista.
Lankavarastossa taitaa edelleen olla kaikenlaista kiinnostavaa odottamassa, joten eiköhän tästäkin innostuksesta vielä synny uusia projekteja. En lupaa, että seuraava neule olisi yhtään sen suunnitelmallisempi. Saatan hyvinkin taas löytää lankakasan, katsella sitä hetken ja todeta, että näistähän voisi tehdä vaikka mitä!
Minusta olisi myös hauska kuulla, mitä te muut teette jämälangoillanne. Neulotteko niistä pieniä asusteita vai oletteko joskus uskaltautuneet tekemään kokonaisen vaatteen? Entä kuinka moni muukin aloittaa käsityön ilman ohjetta ja huomaa vasta lopussa, mitä tulikaan tehtyä?
Minä taidan jatkaa lankavarastoni tutkimista. Siellä on vielä monta mahdollista ihanuutta odottamassa!
käsityöhetkiä!
Seuraa minua:
Lisää jämälankaideoita: