Hae
VillaNanna

Sateinen Helsingin Manhattan

Sateinen Helsingin Manhattan

Perjantaina oli sateinen päivä Helsingin Manhattanilla. Aamu oli ihanan hidas, työt alkoi vasta yhdeltä päivällä. Päätin siis painella läheiseen kahvilaan aamupalalle. Söin maittavan aamupalan ja nautin sateen ropinasta ikkunan takana. Oli rento ja hyvä olo, ei kiire minnekkään. Ei tarvinnut edes töitä sillä hetkellä miettiä.

Sateinen Helsingin Manhattan

Olin nukkunut hiukan huonosti. Levottomasti, päätä pakotti ja jotenkin tuntui, että unet olivat liian lyhyet vaikka jatkoin unia vielä herätyksen jälkeen. Kun vihdoin kömmin sängystä ylös, päätin, että nyt on aika mennä aamupalalle naapuriin. Rentoa vaatetta päälle, koirat ulos ja sen jälkeen tallustelin Belle Baguette le Cafén ovesta sisään. Aamupala kiinnosti eniten, valinta oli vaikea, koska vaihtoehdot kaikki oli niin herkullisia. Mutta lopulta sain valittua annoksen, joka sopi erittäin hyvin väsyneen, hiukan stressaantuneen naisen aamupalaksi.

Belle Baguette kahvila on suloinen pikkuinen paikka keskellä Helsingin Manhattanin Hyväntoivonpuistoa. Se on kuin rento olohuone, jonne kaikki on tervetulleita, myös koirat ovat tärkeitä asiakkaita. Pihalla on pikkuruinen suojaisa terassi, jossa perjantainakin viihtyi nautiskelijoita. Kahvilan suosituimpiin herkkuihin kuuluu manteligroisantti, joka on todella hyvää. Siitä tuli myös minun suuri suosikki. Sadepäivä muuttui aurinkoiseksi, kun sai hyvän aamupalan.

Sateinen Helsingin Manhattan

Sateinen Helsingin Manhattan

Kevät tuoksuu jo

Kevään tuoksu jo leijailee ilmassa, sade on muuttunut keväiseksi sateeksi. Vaikka vielä on pakkasta, niin kevät on jo täällä. Perjantaina jotenkin jo alkoi odottamaan niitä päiviä kun aamulla on viileää ja iltapäivällä voikin jo riisua takin päältään. Ihmisetkin näyttävät keväisiltä, he kävelevät kahvilan ohi iloisesti höpöttäen tai yksin reippaasti kävellen, pieni hymy kasvoilla. Kevättä rinnassa vähän jokaisella. On kiva katsella ohi kulkevia ihmisiä, vaikkei heitä niin kovin monta ole vielä liikkeellä.

Kahvila on täynnä kun pääsen sisälle, mutta vähitellen ihmiset lähtee ja jään yksin. Kahvila hiljenee, olo on todella rento. Aina ei tarvitse isoja asioita, jotta stressin saa pois, tämä on minulle sellainen hetki. Istua kahvilassa, syöden aamiaista, rauhassa sateessa. Elämä on hyvin, rakastan tätä kaupunkia, sen monimuotoisuutta.

Sateinen Helsingin Manhattan

Ihanaa alkanutta viikkoa!

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Pinterest

LUE MYÖS:

Vohvelia ja Helsingin kesä

Mun yksi lempipaikka Helsingissä

Rento sunnuntai Haltialan kotieläintilalla

Paikkausta ja korjausta

Paikkausta ja korjausta

Paikkausta ja korjausta vaativat vaatteet ovat jälleen vallanneet blogin. Tällainen on kyllä hyvää aivotyöskentelyä. Vähitellen korjattavien vaatteiden pino pienenee ja saan niitä vanhoja vaatteita takaisin käyttöön. Tällä kertaa korjasin viitan, joka on odottanut korjausta jo lähes kuusi vuotta. Näin hyvä olen korjaamaan asioita.

Paikkausta ja korjausta

Olen vuosia sitten ostanut lämpöisen villakankaisen viitan, jonka voi heittää harteille takin päälle kylmänä pakkaspäivänä tai sitten pitää kotosalla harteilla, jos sisällä on kylmä. Näitä tällaisia on minulla aika monta, eri tyyliä. Yhden olen antanut tytölleni mutta nämä ovat siis kuitenkin yksi hullutukseni, niin kuin mieheni sanoo. Satuin aikanaan siis rikkomaan tämän kaikkein paksuimman viitan, kun se jäi johonkin kiinni. En siis enää näiden vuosien jälkeen muista mihin se jäi kiinni, mutta kiinni jäi ja viitta lensi kaaressa korjattavien pinoon, jossa se on ollut sitten ikuisuuden.

Kukan ohje: Novita talvi 2007 -lehti (on osa villasukan ohjetta. Punaiset villasukat, joiden reunoissa on pieniä kukkia)

Minulla on ollut ajatus miten korjaan viitan, mutta koska olen päättänyt, etten rahaa mitään uutta materiaalia kotiin, niin on ollut pakko miettiä uusi vaihtoehto. Vaihtoehto löytyi siis lankalaatikosta, jossa on villalankojen ylijäämäkeriä. Nappasin eri sävyisiä lankoja ja aloin pähkäillä mitä kummaa teen. Lopulta päätin virkata tuttuja kukkia, joita olen vähän joka paikkaan tehnyt. Näin sain hoenosti piiloitettua rikkoontuneen kohdan ja sen lisäksi virkkasin yhden ylimääräisen kukan, jonka taakse ompelin hakaneulan. Sen ruusukkeen kanssa saan hyvin viitan kiinnitettyä, eikä se niin vain putoa päältä.

Korjaaminen on ekologista

Minulle on itsestään selvää, että korjaan perheeni vaatteita, mutta se on hidasta, koska en pidä koko touhusta. Se ei kuulu siis lempipuuhiini ollenkaan. Sen vuoksi korjattavien vaatteiden pino vain kasvaa ja kasvaa. Mutta olen päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa tehdä korjaushommia enemmän. Tämäkin korjaus on helppo tehdä katsellen ohjelmia ja parasta on se, että saa kivasti myös langanjämiä hyödynnettyä. Mitään ei ole siis tarvinnut hankkia tätä korjaamista vasten.

Aina kannattaa siis ensin katsoa mitä omasta varastosta löytyy ennen kuin lähtee kauppaan. MOnasti käsityöläisellä on vaikka ja mitä säilöttynä nurkkiin. Niin kuin itsekin nyt näin tämän korjauksen tiimoilta. Olen siis aika tyytyväinen itseeni, ettei ensimmäisenä lähde juoksemaan kauppaan. Olen myös iloinen siitä, että tämä viitta on nyt korjattu ja sain taas yhden ihanuuden käyttöön. Pitääkin alkaa esitellä teille enemmän näitä viittoja teille. Minun salainen pahe.

Paikkausta ja korjausta

Rentoa sunnuntaita!

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Pinterest

LUE MYÖS:

Miksi ostan kirppareilta myös rikkinäisiä vaatteita?

Vyötärön korjaus

Korjausompelu – Laukun sanka