Seitsemän viikon kesäloma lähenee loppuaan
2
Minun seitsemän viikon kesäloma lähenee loppuaan ja oikeastaan mikään mitä suunnittelimme kesälomaksi ei toteutunut. Sää oli se kaikkein suurin syy sille, miksi jouduimme muokkaamaan lomaa toisenlaiseksi ja moni asia jäi tekemättä. Silti loma on ollut todella antoisa, vaikka tuntuu sille, että olen vain nukkunut ja syönyt.
Seitsemän viikon kesäloma lähenee loppuaan
Lomani alkoi juhannuksen jälkeen heti, joten tavallaan lasken myös juhannuksen mukaan omaan lomaani, näin saan ”lomapäiviä” enemmän kuin sen seitsemän viikkoa. Se onkin se syy miksi jään lomalle heti juhannuksesta. Ensimmäiset kaksi viikkoa tosiaan valehtelematta meni siihen, että vain nukuin, ompelin ja söin. Kauhean lämmintä ei ollut ja vettäkin satoi niskaan koko ajan. Keskityin Söpöön ja lenkkeilin hänen kanssaan paljon. Pitkiä lenkkejä ja oleskelua. Se teki tosi hyvää.
Tekstiiliarkeologia alkaa
Tuon kahden viikon aikana aloin siivota myös räjähdystilassa olevaa työhuonettani, tosin se on edelleen todella sekainen ja siivottavaa on ja paljon. Mutta tärkeintä oli aloittaa edes ja saada isoin osa kaappiin ja samalla aloittaa projekti, josta olen erityisen innoissani, nimittäin tekstiiliarkeologia. Sen tiimoilta olen saanut vaikka ja mitä aikaan.
Söpö pelkää mökkiä
Söpö rakastaa olla mökillä, syksyllä, talvella sekä keväällä. Mutta kesällä ei. Söpöä ei saa ulos millään ja siihen syy on villieläinten hajut sekä punkit. Joten meidän mökkeily meni siihen, että minä olin Söpön kanssa kotona ja mies lähti mökkihommiin. Kaksi kertaa olin mukana, ekana kertana kaksi yötä ja toisena vain päivän, joka meni kovassa stressissä, kun Söpö vain itki.
Ruoholahdesta vesibussi Suomenlinnaan
Tämän kesän aikana on kokeilu Ruoholahdesta meriteitse Suomenlinnaan ja pakko sitä oli testata. Sää oli kolea mutta reitti oli hieno. Toivon todella, että tuo reitti säilyisi, meinaan on se hienoa päästä täältä meiltä suoraan Suomenlinnaan vesibussin kanssa. Saarille oli tänä kesänä tarkoitus retkeillä enemmänkin, mutta lopulta kävimme vain Suomenlinnassa.
Esikoinen kävi nopealla vierailulla
Esikoinen tuli kumppaninsa kanssa loppu kuusta nopealle vierailulle. Olimme hotellina kun kävivät katsomassa Lenny Kravitzia. Käytiin koko porukka ensin Farossa syömässä ja sen jälkeen Kirrettiin meidän asuinaluetta vähän enemmänkin. Oli kivaa viettää aikaa heidän kanssaan.
Kesän kohokohta Krakova
Tänä kesänä oli suunnitelmissa Yyteri ja sinne ihan autolla. Autoa ei saatu ajoissa siihen kuntoon, että siinä olisi voinut nukkua ja oleskella, joten vaihdoimme mökkiin. Lopulta mökkejäkään ei saatu ja mietimme telttaa. meidän teltta on aika pieni. Pitäisi olla kahdenhengen mutta ei sinne kaksi mahdu, joten luovuimme koko hommasta ja ostimme lentoliput Krakovaan.
Krakovan reissu oli tällä kertaa puhtaasti ostos -ja lepäilyreissu ilman turistikohteita. Uimista ja paljon kävelyä. Reissu menikin todella nopeasti ohi. Mielelläni olisin voinut viettää Krakovassa pidempäänkin, mutta onneksi edes sen verran, että jäi hyvät fiilikset. Lämpöäkin siellä oli 30 astetta, vaikka yhtenä päivänä tulikin vettä niskaan kohisten. Vain hetken.
Aina kaikki ei mene suunnitelmien mukaan
Tänä kesänä suunnitelmat eivät menneen niin kuin piti, mulla ei esimerkiksi ole sitä polkupyörääkään. Pojan pyrää ei voi korjata, se on aivan rikki ja uutta en ole saanut aikaan ostaa. Joten pyöräretket ovat jääneet tältä kesältä kokonaan pois. Road tripit myös, koska autoa ei saatu laitettua tarpeeksi ajoissa kuntoon. Mutta tärkeintä on se, että sain levättyä kunnolla ja ommeltua. On ollut kiva nähdä miten innoissani olen ollut tuosta tekstiiliarkeologia -projektista ja miten paljon olen tähän mennessä saanut materiaaleja ”tuhottua”.
Arki alkaa ensi viikolla ja uudet tuulet puhaltaa sielläkin. Nimittäin pääsette seuraamaan meidän vyön kiristystä. Meillä on iso matkasuunnitelma tiedossa ja sitä ennen on säästettävä, että suunnitelma toteutuu ja minä en ole mikään säästelijäs ihminen, joten saa nähdä mitä siitä hommasta oikein tulee. Tarkoittaa siis sitä, että second hand -shoppailut jäävät. Ompelut ja neulomiset tietenkin kuuluu arkeen, koska materiaalia on paljon kaapeissa.
Joten mielenkiinnolla jään itse odottamaan mitä kaikkea saan aikaan ja miten reagoin siihen, ettei kirppareille tule mentyä. En kuitenkaan kiellä itseltäni sitä, koska silloin homma epäonnistuu. Ihanaa kun olitte tämän kesän meidän mukana. Ensi viikosta lähtien blogi alkaa vähitellen palamaan normaaliin rytmiinsä, eli päivittyy kolme kertaa viikossa. Mutta siis vähitellen siirryn siihen rytmiin.
Mukavaa viikonloppua!
Seuraa minua:
Millaisia fiiliksiä kesäloman päättyminen on tuonut muina vuosina:
Rakensin elämäni juuri tällaiseksi ja kyllä, nautin siitä
Istun usein alas tällaisina hetkinä ja mietin, miksi nämä tuntuvat niin suurilta. Aurinko, vesi, kahvi joka jäähtyy käteen, eikä kukaan vaadi mitään. Ei aikatauluja, ei suorittamista, ei sitä jatkuvaa tunnetta, että pitäisi olla jossain muualla. Tällaiset hetket eivät ole isoja, mutta ne ovat merkityksellisiä. Huomaan ajattelevani yhä useammin, että rakensin elämäni juuri tällaiseksi ja kyllä, nautin siitä, vaikka kaikki ei näytä ulospäin miltään erityiseltä. Mutta tämä on minun elämä, sellaista, jota olen aina halunnut elää.
Rakensin elämäni juuri tällaiseksi ja kyllä, nautin siitä
Tämä kuulostaa ylimieliseltä. Tiedän sen.
Mutta tiedän myös sen, että suurin osa ihmisistä ei oikeasti rakenna elämäänsä. He ajautuvat siihen. Ottavat vastaan sen, mitä tulee, mukautuvat, tinkivät vähän lisää ja lopulta unohtavat, mitä edes halusivat. Minä en halunnut unohtaa.
VillaNanna ei ole koskaan ollut pelkkä blogi. Se on tapa elää ja nähdä kauneus siellä, missä sitä ei ensimmäisenä huomaa. Kierrätetyissä materiaaleissa, itse tehdyissä vaatteissa, keskeneräisyydessä. Se on maailma, jossa täydellisyyttä ei tavoitella, mutta silti kaikki näyttää omalla tavallaan valmiilta.
Ja sama pätee elämääni. En odota täydellisiä hetkiä. Rakennan niitä.
Se voi tarkoittaa rantaa perjantaina ilman suunnitelmaa. Eväitä kotoa, viltti mukaan, juoma joka ei maksa juuri mitään. Aurinko tekee loput. Ja yhtäkkiä se näyttää ja tuntuu joltain, mistä moni maksaisi paljon.
Mutta tässä tulee se kohta, joka rikkoo illuusion: hyvä elämä ei ole kallista.
Halpa elämä voi näyttää yllättävän hyvältä
Meille on opetettu, että nautinto maksaa. Että pitää matkustaa, ostaa, kuluttaa, ansaita enemmän, jotta voisi “elää hyvin”. Että ne hetket, jotka näyttävät hyvältä, vaativat taustalle rahaa. Ei vaadi.
Usein ne hetket, jotka näyttävät kuvissa parhailta, ovat juuri niitä, joihin ei ole käytetty juuri mitään. Ranta on ilmainen. Aurinko on ilmainen. Aika, se on ainoa, joka maksaa, jos sitäkään osaa ajatella rahassa. Minulle tämä on ollut ehkä suurin oivallus. Se, että voin rakentaa elämästäni nautinnollisen ilman, että minun täytyy jatkuvasti tavoitella lisää. Että voin ottaa mukaan yksinkertaisia asioita ja tehdä niistä hetken, joka tuntuu erityiseltä. Ja silti, kuvissa se näyttää siltä kuin kaikki olisi täydellistä. Se on ristiriita, josta harva puhuu.
Koska totuus on, että tämä elämä on samaan aikaan sekä tavallista että poikkeuksellista. Se ei ole rakennettu rahalla, vaan valinnoilla. Sillä, mihin suostuu ja mihin ei. Sillä, mitä jättää pois. Ja tämä on se kohta, joka provosoi. Kaikki eivät pysty tähän. Ei siksi, että tämä olisi vaikeaa, vaan siksi, että tämä vaatii luopumista. Luopumista siitä ajatuksesta, että kaiken pitää näyttää hyvältä muille. Luopumista jatkuvasta suorittamisesta. Luopumista siitä, että elämä alkaa vasta sitten kun kaikki on valmista. Minulla ei ole kaikkea valmista. Mutta minulla on nämä hetket.
Se, että voi istua auringossa ilman kiirettä, ilman syyllisyyttä, on yllättävän iso asia. Se, että ei tunne tarvetta täyttää jokaista hetkeä tekemisellä. Se, että yksinkertainenkin asia voi tuntua ylelliseltä, kun sen antaa olla sitä. Ehkä juuri siksi tämä toimii. Koska tämä ei ole rakennettu näyttämään hyvältä. Tämä on rakennettu tuntumaan hyvältä. Ja lopulta, se näkyy myös ulospäin.
Nautinnollista päivää kaikille!
Seuraa minua:
Samankaltaisia postauksia: