Miten tehdä arjesta seikkailu
4
Arki ei aina näytä seikkailulta. Se näyttää jäätyneeltä kanavalta, kotona juodulta kahvilta ja siltä, että päivä alkaa aivan kuten kaikki muutkin. Silti olen viime aikoina miettinyt yhä useammin, miten tehdä arjesta seikkailu, ei lähtemällä pois, vaan katsomalla lähemmäs. Löytämällä asioita, ei enää etsimällä.
Miten tehdä arjesta seikkailu
Aamu Jätkäsaaressa oli lähes äänetön. Jäätynyt kanava lepäsi paikallaan, pilvet kulkivat tasaisena peittona taivaalla ja talot seisoivat rauhallisina reunoilla. Maisema ei huuda mitään. Se vain on. Siinä hetkessä ymmärsin taas, että arjen seikkailu alkaa pysähtymisestä. Ei siitä, että tapahtuu paljon, vaan siitä, että huomaa.
Palasin sisälle ja laitoin kahvin. Ei kahvilan hälinää, ei taustamusiikkia, vain keittiön hiljaisuus ja veden kiehuminen. Kaadoin kahvin lempikuppiin, siihen jossa on kasvot posliinissa. Vaahto asettui pintaan pehmeäksi kerrokseksi. Istuuduin alas ja annoin hetken olla itselleni.
Kun kysyn itseltäni, miten tehdä arjesta seikkailu, vastaus ei ole “enemmän”. Se on “tietoisemmin”.
Arjesta tulee seikkailu, kun:
- pysähtyy ja huomaa ympäristön pienet yksityiskohdat,
- vaihtaa näkökulmaa ja näkee tavallisen uudella tavalla,
- antaa itselleen luvan olla läsnä ilman suorittamista.
Esimerkiksi kahvihetki kotona on täydellinen tapa harjoitella tätä. Ei kahvilan hälinää, ei kiirettä, vain hiljaisuus, kuuma kuppi kädessä ja pieni hetki vain itselle. Tässä pysähtyminen, tässä näkökulman vaihtaminen ja läsnäolo toteutuvat konkreettisesti.
Seikkailu omassa elämässä
Päivä jatkui pieninä etappeina. Odotushuoneen pöydällä lehdet lepäsivät siistissä pinossa. Selasin muotilehteä hitaasti, en vertaillen vaan tutkien. Kankaat, liikkeet, värit. Inspiraatio ei ole pakkoa muuttaa itseään. Se on ilo huomata jotakin kaunista. Pieni kävely ulkona jäätyneen kanavan laidalla tuntui samalla tutkimusretkeltä, vaikka kyse oli vain tavallisesta päivästä.
Yksi pysähdys oli peilin edessä. Punainen takki hehkui talven harmautta vasten, farkut olivat kulkeneet mukana vuosia, ja katseeni ei enää etsinyt hyväksyntää vaan tunnisti oman tyylinsä. Yli viidenkymmenen seikkailu ei ole sama kuin nuorena. Se ei ole jatkuvaa etsimistä. Se on löytämistä. Rohkeus ei enää tarkoita suuria suunnanmuutoksia, vaan sitä, että uskaltaa olla juuri siinä missä on.
Päivän hiljainen päätös
Illalla koti tuntui määränpäältä. Oven sulkeutuminen oli kuin retken viimeinen askel. Söpö nukkuu kyljellään, tassu hieman koukussa, hengitys tasaisena. Hänen maailmassaan ei ole tavoitteita eikä suorittamista. On vain lepo.
Seikkailu ei siis ole paikka, johon matkustan. Se on tapa katsoa päivää. Jäätynyt maisema ei ole vain talvi, se on muistutus pysähtymisestä. Kotona juotu kahvi ei ole vain rutiini, se on hetki itselle. Peilikuva ei ole vain ulkonäkö, se on eletty tarina.
Ehkä arjen seikkailu on juuri tätä: pieniä löytöjä, jotka tapahtuvat omassa elämässä. Päiviä, jotka eivät näytä suurilta, mutta tuntuvat omilta. Ja kun ilta hiljenee ja koti hengittää rauhassa, voi ajatella, että taas yksi tutkimusmatka on tehty.
Ei kauas. Vaan syvemmälle tähän hetkeen.
Mukavaa lauantaita!
Seuraa minua:
Saman kaltaisia postauksia:
Lumisen päivän rento asu – vaatekaappipäiväkirjasta vuosien takaa
Tämä ei ole uusi asu. Tämä ei ole kauden hankinta eikä hetken mielijohde. Tämä on vaatekaappipäiväkirjan sivu, merkintä vaatteista, jotka ovat kulkeneet mukana vuosia ja muotoutuneet osaksi arkea. Lumisen päivän rento asu on kokonaisuus, joka vie mielikuvituksen matkalle jonnekin kauemmas, mutta seisoo tukevasti eletyssä elämässä.
Lumisen päivän rento asu – vaatekaappipäiväkirjasta vuosien takaa
Vaatekaappipäiväkirja ei kerro siitä, mitä ostin viimeksi, vaan siitä, mikä on jäänyt. Mitkä vaatteet päätyvät yhä uudelleen käyttöön, mitkä tuntuvat omilta vielä vuosien jälkeen. Tämä asu on juuri sellainen: kerroksellinen, lämmin ja täynnä pieniä tarinoita.
Kirpparilöydöt, jotka ovat ansainneet paikkansa
Neule ja takki ovat molemmat kirpparilöytöjä vuosien takaa. Niitä ei ole ostettu tiettyä tilaisuutta varten, vaan elämää varten. Vuosien käytössä ne ovat muokkautuneet, pehmentyneet ja asettuneet osaksi omaa tyyliäni.
Vaalea neule toimii vaatekaapissa luottokappaleena, sellaisena, johon tarttuu huomaamatta. Teddyhenkinen takki taas on talvikauden turvavaate: lämmin, helppo ja aina yhtä toimiva. Kirpparilta löytyneissä vaatteissa viehättää juuri tämä, ne eivät ole hetken huumaa, vaan pitkäaikaisia kumppaneita.
Itse tehdyt neulelegginsit, vaatekaappipäiväkirjan ydin
Vaatekaappipäiväkirjan sydän ovat usein itse tehdyt vaatteet. Nämä neulelegginsit on tehty omalla kaavalla, omaan käyttöön, omiin tarpeisiin. Ne eivät ole täydelliset, mutta juuri siksi ne ovat täydelliset minulle.
Itse tekeminen näkyy käytössä: vaate mukautuu elämään, ei päinvastoin. Neulelegginsit ovat kulkeneet mukana eri vuodenaikoina ja erilaisissa yhdistelmissä. Tässä asussa ne tuovat graafista kontrastia ja rikkovat vaaleaa, pehmeää kokonaisuutta sopivasti.
Käsintehdyt asusteet, jatkumo, ei yksittäinen projekti
Panta on tehty Kalastajan vaimon ohjeella, ja virkattu hiusdonitsi on syntynyt samassa hengessä. Vaatekaappipäiväkirjassa tällaiset asusteet eivät ole irrallisia käsitöitä, vaan osa kokonaisuutta. Ne palaavat käyttöön vuodesta toiseen ja sitovat eri asuja yhteen. Käsintehty asuste ei ole vain lisä, se on muistutus ajasta, jolloin se tehtiin. Hiljainen merkintä päiväkirjassa.
Teddykengät ja talven realismi
Moon bootseja muistuttavat teddykengät, jotka olen saanut lahjaksi, tuovat asuun käytännöllisyyttä ja leikkisyyttä. Ne ovat selvästi talvikengät, ei kompromisseja kylmyyden kanssa. Vaatekaappipäiväkirjassa tämäkin on tärkeää: vaate on osa arkea, ei pelkkä kuva.
Isoäidin rintaneula, vaatekaapin muisti
Takissa oleva rintaneula on isoäitini peruja. Se on pieni yksityiskohta, mutta vaatekaappipäiväkirjassa yksi merkityksellisimmistä. Tällaiset esineet eivät vanhene. Ne siirtyvät ajassa ja kantavat mukanaan muistoja, joita ei voi ostaa uutena. Kun käytän tätä neulaa, vaatekaappi ei ole vain minun, se on osa jatkumoa.
Hidas muoti näkyy käytössä
Lumisen päivän rento asu ei ole rakennettu trendien varaan. Se on syntynyt vuosien mittaan, käytössä ja toistojen kautta. Vaatekaappipäiväkirja tekee näkyväksi sen, mikä usein jää piiloon: kestävin vaate on se, jota käytetään yhä uudelleen.
Tämä asu on muistutus siitä, että pukeutuminen voi olla mielikuvitusmatka, vaikka Zakopanen rinteille, ilman että tarvitsee ostaa mitään uutta. Riittää, että avaa vaatekaapin ja lukee sen sivuja.
Rentoa lauantaita!
Seuraa minua:
Lisää asuideoita vaatekaappipäiväkirjan sivuilta: