Hae
VillaNanna

Korjaa ja paikkaa

Korjaa ja paikkaa

Korjaa ja paikkaa, se on ihan parasta, vaikka korjattavien pino kasvaa kasvamistaan. Silti joskus on hyvä aloittaa homma ja viedä edes osa hommista loppuun asti. Näin tein muutama päivä sitten. Vielä jäi muutamia korjattavia pinoon, mutta tärkeää oli se, että sain ison osan parsittua ja paikattua. Korjaaminen ja parsiminen tuottaa suurta mielihyvää meikäläiselle. Haluan useasti myös, että parsiminen näkyy, tarkoituksella valitsen eriväriset langat siihen hommaan.

Olen niin nuuka, etten halua heittää sukkia pois, jos niihin tulee reikä, tai purkaa siihen asti kun on reikä ja neuloa tilalle uusi osa. En vain halua tehdä sitä. Mieluiten paikkaan ja parsin. Vaate saa luonnetta ja silloin näkee myös vaatteen eletyn elämän ja silloin sille muodostuu tarina ja elämän värit. Vähän kuin arvet ihmisellä.

Korjaa ja paikkaa

Korjaa ja paikkaa

Parsimiselle on ihan ohjeitakin ja muutamia olen koittanut opetella, mutta olen tullut siihen lopputulokseen, että paikkaan ja parsin juuri niin kuin osaan ja miten sen hallitsen. Tapoja parsimiseen on monia ja siksi se onkin mielenkiintoinen maailma, jossa haluan seilata. Uutta on hyvä oppia koko ajan ja kutittaa aivonystyröitä, näin hoitaa myös aivojensa terveyttä hyvin.

Vihdoin korjaa ja paikkaa pinoni on pienentynyt reippasti, kun talviloman aikana kunnostauduin kunnolla ja päätin ottaa neulan ja langan kauniiseen käteen. Kyllä tällä kertaa vuorossa oli neuleiden pino. Sukkia ja hanskoja tuli korjattua. Vielä pitää yhdet lenkkarit parsia. Vähän jännittää se homma kun en ole mikään taitava tässä homassa vieläkään. Käsin ompelu ei ole koskaan oikein ollut mun juttu, mutta silti pitää yrittää, edes sen verran, että saa taas vaatteet käyttöön.

Ennen kuin heität vaatteen pois tai laitat sen kirppispinoon, mieti miten sen voisi vielä paikata. Aina ei tarvitse hävittää vaatetta tai tehdä siitä kokonaan uutta, sen voi parsia tai paikata. Se on niin parasta kuin olla ja voi. Katsokaa nyt! Minun sukilla ja villapaidalla on tarina kerrottavana, Miten paljon niitä on käytetty, missä ne ovat käyneet, miten rakkaita ne minulle on.

Mitä enemmän opin parsimaan ja mitä enemmän tykkään lopputuloksesta, sen ylpeämpi olen siitä, miten olen oppinut ja miten olen jaksanut pienentää tätä korjattavien kasaa. Taas mennään eikä meinata näillä sukilla. Nuo omat rikkinäiset villasukat, siis entiset rikkinäiset villasukat ovatkin mun työsukkia. Eli aina jalassa.

Korjaa ja paikkaa

Mahtavaa parsinta aikaa kaikille!

Seuraa minua: InstagramFacebookBloglovinBlogit.fi

8 kommenttia

  1. Katja kirjoitti:

    Mä en osaa itse parsia yhtään mitään, äitini on parsinut lasten vaatteita. Pitäisi ehkä opetella…. 😀

    Katja
    http://www.optimismiajaenergiaa.fi

    • villananna kirjoitti:

      En minäkään mitään osaa, kunhan parsin vaan menemään 😀 Kunhan pysyy…

  2. hannamariav kirjoitti:

    Kivasti olet saanut kaikkea parsittua! Itsellä ei ole useammin mitään parsittavaa, yhden paidan hihaa yritin ja homma purkautui heti. Koitettava uudelleen!

    hanna
    https://hannamariav.vaiktuttajamedia.fi

    • villananna kirjoitti:

      Vielä on iso korjauspino odottamassa…Josko pian jaksaisi?

  3. Mari kirjoitti:

    Oot kyllä ahkera! Mä en kovinkaan usein jaksa parsia sukkia tai muita ja ne jää vaan pyörimään ja odottamaan hävitystä tai korjausta, mitä ei koskaan tule :(.

    • villananna kirjoitti:

      Onhan nuokin nyt pyörinyt vuoden verran tuossa, mutta nyt otin härkää kiinni sarvista.

  4. Isivuosi kirjoitti:

    Hienoa, miten olet korjannut vanhoista kamppeista uudenveroisia.

    • villananna kirjoitti:

      Kiitos 🙂 Joo, ihan heti ei kannata lähteä hävittämään rikkinäisiä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *