Hae
VillaNanna

Auschwitz

Auschwitz

Joka kerta kun käymme Krakovassa, käymme myös Auschwitzissa tai Plaszowissa. Tällä kertaa oli vanhemman pojan vuoro tutustua tähän yhteen maailman suurimpaan entiseen teolliseen tuhoamislaitokseen.

Auschwitz nousee eteemme: sen tuoma suru on käsin kosketeltavaa, vieläkin. Joka kerta kun kävelen Auschwitzin portista sisään, niskakarvat nousevat pystyyn, ja minun on todella vaikeaa kätkeä kyyneleitä. Miten moni elämä täällä onkaan päättynyt ja aivan turhaan!

*****

Tälläkin päiväretkellä (vierastan sanaa tässä yhteydessä) korostui se, miten iso helpotus oli, kun olimme ostaneet valmiiksi Get your guiden kautta koko paketin. Meidät haettiin aikaisin aamulla asunnolta ja vietiin kohteeseen. Meidän ei siis tarvinnut osata tehdä muuta kuin olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Meidän puolesta hoidettiin kaikki muu. Niin kuin jo aikaisemmassa postauksessa kerroin, niin tästä saa kyllä maksaa enemmän mitä omatoiminen reissaaminen tulisi maksamaan. Mutta koska olin liikkeellä poikani kanssa kahden, niin tämä oli paras juttu.

Meidän opas oli loistava. Hänen otteensa oli mukaansatempaava ja hän piti porukasta hyvää huolta. Tosin tähän tarvittiin myös poikani apua, kun minä jäin muutamassa kohdassa aika pahasti jälkeen jäätyäni katselemaan minulle tärkeitä, henkilökohtaisia asioita. Poikani oli hyvin kiinnostunut kaikesta näkemästään ja kuulemastaan, ja juttelimmekin oppaan kanssa pitkään kierroksen jo päätyttyä. Suosittelen todella tätä tapaa, jos haluaa opastuksen museoon!

*****

Meidän reissu taittui rivakasti tila-autolla. Mukana oli kolme muutakin henkilöä sekä opas. Toinen auto haki lisää ihmisiä muualta. Meidän ryhmässä oli noin 15 henkilöä kaikkiaan. Poikaani jännitti kovasti ja hän höpötti koko ajomatkan ajan. Mutta kun päästiin pääleirille, niin hän hiljeni täysin. Uusi asia, jonka kohtasin leirillä, oli turvatarkastus. Tätä ei ole ollut aiemmilla käynneilläni. Mielestäni tämä lisäys on oikein hyvä asia. Reput yms. jätettiin autoon odottamaan, sillä alueella on tarkat määräykset siitä, mitä saa mukaansa ottaa.

Valokuvia saa ottaa, paitsi paikoissa, jotka on erikseen kielletty ilmoituksella kohteen sisäänkäynnillä. Tällaisia paikkoja ovat esimerkiksi huoneet, joissa on ihmisten jäännöksiä, kuten hiuksia, sekä parakki 11, joka on vankila vankilan sisällä. Kyseisessä parakissa tehtiin ensimmäinen kaasutustesti venäläisillä vangeilla (tämä koe meni pahasti pieleen). Toivon kaikilta siellä käyviltä kunnioitusta uhreja kohtaan. Esimerkiksi oppaamme joutui puuttumaan joidenkin turistien touhuihin moneen kertaan. Oma ryhmämme osasi sentään käyttäytyä…

Alue on museo, mutta ennen kaikkea se on hautausmaa. Olkaa siis sen mukaan kuin se olisi oman läheisenne hauta, kiitos!

*****

Pojalle vierailu oli silmiä avaava kokemus hieman samaan tapaan kuin se oli ollut minulle vajaa kymmenen vuotta aiemmin. Poika puhui tunteistaan avoimesti leirillä. Hän oli kiinnostunut siitä, mitä kaikkea siellä oli tapahtunut. Enää tämä osa historiaa ei ole hänelle vain kirjoista luettua, elokuvista katsottua ja dokkareista opittua, vaan se on todellista kaikkine kauhuineen ja repivine suruineen. Koko reissu avasi hänen silmänsä näkemään sen, miten maailmassa tämä kaikki on todellisuutta edelleen ja miten kansakunnat antaa kaiken sen tapahtua. Puhuimme Jugoslaviasta, Ruandasta, Isiksestä: Mitään ei olla opittu ja siksi kansakunnat toistavat samoja virheitä!

Auschwitz

Auschwitz

Auschwitz

Auschwitz

Kärsimyksen historian kirja avattiin toisen maailman sodan aikana. Sen näyttämö rakennettiin Oświęcimin kaupunkiin. Paikan komentaja Rudolf Höss asui perheineen leirillä nauttien olostaan samaan aikaan, kun vieressä oli pelkkää kuolemaa ja tuhoa. Hänet teloitettiin hirttämällä pääleirillä vuonna 1947. Pääleirin rakentaminen aloitettiin vuonna 1940 ja sen rakentamisessa käytettiin venäläisiä sotavankeja. Laajennusten jälkeen Auschwitz käsitti kaikkiaan kolme leiriä:  KL Auschwitz I, pääleiri KL Auschwitz II, joka oli samalla varsinainen tuhoamisleiri, sekä Auschwitz III eli Monowitz. Tämä viimeisin mainittu rakennettiin IG Farbenin nitriilikumitehtaan viereen. Kaikkineen Auschwitzin leirikompleksissa tuhotiin vähintään 1,1-1,5 miljoonaa ihmistä. Iso osa tuhotuista oli juutalaisia (noin 90% uhreista). Muita merkittäviä etnisiä ryhmittymiä olivat romanit, venäläiset sekä puolalaiset muslimivähemmistöineen.

Kysymys 1: Milloin Rudolf Höss irtisanottiin komentajan virasta ja kuka tuli hänen tilalleen? (Älä Googlaa)

Auschwitz

Auschwitz

Auschwitz – Birkenau (KL Auschwitz II)

Vuonna 1942 tämä ehkä kaikkein tunnetuin paikka tässä kärsimyksen historiassa aloitti toimintansa. Uutteralla ja määrätietoisella yrittämisellä natsit olivat vihdoin päässeet tavoitteeseensa, jonka oli määrä muuttaa sodan kulku: he saivat viimein tuhottua mahdollisimman monta ihmistä kerralla. Auschwitzista tuli teollisen tuhoamisen symboli. Paikka on valtava, minusta se tuntuu suorastaan äärettömältä. Se nielaisee uumeniinsa ja tuntuu kuin kulkisi ajassa taakse päin. Birkenau nousee eteen kuin nälkäinen suu, joka ahmii jokaisen junan, joka tulee sinne sisään. Siellä voi edelleen aistia sen, kuinka se on kuin maanpäällinen helvetti hajuineen ja löyhkineen. Siellä ei itse asiassa edelleenkään kuule linnua laulua. Mielessään voi tuntea, kuinka mätänevien ja poltettavien ruumiiden löyhkä sekoittuu toisiinsa ja polttaa sieraimia. Pelkkä hajun ajatteleminen kuvottaa. Joitakin se saattoi jopa humalluttaa.

Täällä pääsi natsilääkärit temmeltämään mielin määrin. Tunnetuin näistä lääkäreistä oli Josef Mengele, ”kuoleman tohtori”, joka teki lapsilla mitä kammottavimpia kokeita. Mengelen erityisen mielenkiinnon kohteena olivat identtiset kaksoset. Täällä pääsivät myös monet psykopaatit toteuttamaan itseään mielin määrin.

Ihmisiä kuljetettiin karjavaunuilla ja useasti suoraan kaasukammioon. Leirillä oli tarkka jako siitä, ketkä säilytetään työvoimana ja ketkä tuhotaan heti. Lapset ja vanhukset kuuluivat suoraan tähän tuhottavien ryhmään. Tuhoaminen saavutti huippunsa vuonna 1944, kun leirille kuljetettiin Unkarin juutalaisia ja heidät tapettiin heti. Arvion mukaan kahden kuukauden aikana leirille massakuljetettiin 438 000 ihmistä ja heistä 85 % tuhottiin heti heidän sinne saavuttuaan. Tavoitteena oli saada viime hetken strateginen etu, jolla sodan kulku käännettäisiin natsien hyväksi. Vielä aivan viimeisinä sodan hetkinä natsien jo antautuessa junat saattoivat olla matkalla tuhoamisleireille. Tässä piileekin koko jutun ironia: keskittämällä resurssit siivilien tuhoamisen sijaan itse sotimiseen, olisivat natsit saattaneet voittaa.

Kysymys 2: Miksi parakkien sängyt olivat vinoja? (älä Googleta)

*****

Usein kuulee sanottavan, miksei kukaan taistellut vastaan. Kyllä vain taisteli! Auschwitzissa oli kapinoita ja yksi suuri sankari oli puolalainen Witold Pilecki (kuvassa yllä), joka soluttautui Auschwitziin. Hän karkasi sieltä vieden koko maailmalle tiedon siitä, mitä leirillä tapahtui. Sodan jälkeen Puolan kommunistihallinto pidätti hänet ja teloitti vakoojana. Tämän miehen, joka taisteli uskomattomalla tavalla Puolan ja ihmiskunan puolesta, olisi kuulunut saada sankarin vastaanotto.

Lähde: Memorial and museum Auschwitz

Auschwitz

Vastaukset:

  1. Rudolf Höss irtisanottiin 1943 ja tilalle uudeksi leirin johtajaksi nimettiin  Arthur Liebehenschel.
  2. Parakkien vuoteet olivat vinoja sen vuoksi, että ihmisiä saatiin ladottua niihin enemmän mitä suoriin vuoteisiin.

Hyvää viikonloppua kaikille!

Seuraa minua: InstagramFacebookBloglovinBlogit.fi

34 kommenttia

  1. Mira / Blinger shimmer -blogi kirjoitti:

    Kylmät väreet kulkevat läpi kehon tätä lukiessa. Paikka on kammottava, mutta mielestäni on erittäin hyvä, että ihmisille muistutetaan mitä todellisuus on ollut – kirjoista lukemalla tai edes dokumentteja katsomalla ei taatusti pääse niin syvälle kuin paikalla vierailemalla. Haluaisin ehdottomasti joskus itsekin päästä paikan päälle, kaikesta kammottavuudesta huolimatta.

    • villananna kirjoitti:

      Tämä on juuri näin, tosin useimmiten asiaa käsitellään hyvin neutraalisti, ilman sen kummempia tunteita.

  2. riitta reissaa kirjoitti:

    Musta luku Euroopan historiassa. Toimii ikuisena symbolina kaikille maailman joukkotuhoamisille. Jäin miettimään samaa: mikä olisi ollut sodan lopputulos, jos Saksa olisi keskittynyt 100% sodankäyntiin siviilien tuhoamisen sijaan.
    Onkohan Pileckistä tehty elokuvaa?

    • villananna kirjoitti:

      Itse asiassa Pileckistä on tehty elokuva 2015. Puolalainen elokuva siis, olen halunnut nähdä sen ilmestymisestä lähtien. Vaikea vaan täällä Suomessa saada näitä erilaisia elokuvia. Hänestä on myös dokkareita ja aina myös holocaustia käsittelevissä ohjelmissa kerrotaan Pileckistä myös.

  3. Pirkko / Meriharakka kirjoitti:

    Aikoinaan olemme tuolla käyneet ja kieltämättä kohde herättää ajatuksia ja on vaikuttava. Parissa muussakin keskitysleirissä Euroopassa on vierailtu – näitä ei todellakaan saisi unohtaa, kukaan.

  4. souliina kirjoitti:

    Kyllähän kyseinen paikka herättää taatusti ajatuksia, sillä se mitä siellä tapahtui, hui.
    Mutta varmasti on käymisen arvoinen paikka, ja olenkin seurannut reissuanne Instan puolelta joten kiva kun olet päivtellyt sinne myös .

  5. Nora kirjoitti:

    Todella hyviä valokuvia. Kyllä, toinen maailmansota on yksi synkkä luku ihmiskunnan historiassa. Silloin tapahtui paljon kärsimystä ympäri maailmaa. Holokausti on vain yksi osa noita kärsimyksen vuosia, mutta iso osa kuitenkin. Joka puolella pommitettiin ja käytiin verisiä taisteluita ja ihmisiä joutui pakenemaan kodeistaan ja nuo toisen maailmansodan vuodet huipentuivat, kun Yhdysvallat pommitti Hiroshimaa ja Nagasakia Japnissa elokuussa 1945. Olen katsonut dokumentteja toisesta maailmansodasta (myös talvi- ja jatkosodasta) ja myös holokaustista ja myös lukenut aiheista. Minusta sellainen ihmisviha ja rotupolitiikka mitä natsit harjoittivat oli kauheaa. Minusta ihmisten vihaaminen ja arvottaminen tiettyjen asioiden suhteen on yksi kauheimmista asioista mitä ihminen toiselle voi tehdä.

    • villananna kirjoitti:

      Kyllä, toinen maailman sota aloitti ihan uudenlaisen sodan, joka kohdistui monella tavalla juuri siviileihin. En ole koskaan ymmärtänyt näitä yksinvaltiaita, jotka pyrkivät pääsemään hautausmaan diktaattoreiksi.

  6. Nora kirjoitti:

    En myöskään voi yhtään ymmärtää miksi on vieläkin ihmisiä. jotka ihannoivat tosi äärioikeistolaisia arvoja.

  7. Nora kirjoitti:

    Siis toisen maailmansodan vuodet huipentuivat, kun Yhdysvallat pudotti atomipommin Hiroshimaan ja Nagasakiin elokuussa 1945.

  8. Satu kirjoitti:

    Kiitos postauksesta! Minkä ikäinen tuo poikasi on? Olen suunnitellut myös Krakovan matkaa, koska 14-v on kiinnostunut historiasta ja aiheesta, mutta olen vähän kahden vaiheilla, pitäisikö matka tehdä vasta myöhemmin. ”virallinen” suositus käsittääkseni on juuri tuo 14-v…
    /satu.

    • villananna kirjoitti:

      Riippuu niin lapsen henkisestä iästä. Minun poikani on 19v. Ja oli vasta nyt ylipäänsä Puolassa mukana meidän kanssa. Ja kysyttiin haluuako tulla, kun minä olen menossa. Samoin esikoiselta on kysytty.

  9. Jael kirjoitti:

    Raskas vierailu mutta tärkeä. En ole tuolla ollut, enkä Puolassa muutenkaan, mutta olen tavannut sieltä selvinneita ihmisiä, nuorempana. Täällähän on tapana että täkäläiset koululaisryhmät käyvät tuolla.,

    • villananna kirjoitti:

      Kyllä suosittelen Puolaa matkakohteeksi. Niin paljon nähtävää ja koettavaa.

  10. Jonna / Palasia arjestani kirjoitti:

    Meillä on miehen kanssa suunnitteilla matka Puolaan ja olemme puhuneet juuri Auschwichiin menosta. Tiedän se olevan kammottava ja surullinen paikka, mutta samalla kiinnostaa nähdä tuo yksi historiamme hirveimmistä laitoksista!

    • villananna kirjoitti:

      Kannattaa siis seurata mitä kaikkea on vielä tulossa vinkkiä Krakovaan 🙂

  11. Päivi/ Kelvästä kartalle-blogi kirjoitti:

    Itsekin tuolla leirillä käyneenä on nyt tullut luettua muistopäivän takia muidenkin kokemuksia kohteesta. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka, vaikka kokemuksena onkin riipivä. En kyllä pystyisi toista kertaa käymään, sen verran pysäyttävä kokemus on.

  12. riitta reissaa kirjoitti:

    Luulisi, että tuollaisten kauhugallerioiden museoiminen muistuttaisi maailmaa julmuuksien historiasta ja olisi parasta rauhantyötä. Mutta ei siltä näytä. Tuhoaminen on jatkunut tauotta, kohteet vaan vaihtelevat.

    • villananna kirjoitti:

      Ihminen ei muista, vaan toistaa samat virheet uudelleen ja uudelleen…

  13. tiina kirjoitti:

    Kuvia katsoessa mietin että olisi ehkä pitänyt mennä käymään täällä ennen kun sain lapsia, nyt tuntuu että reissu saattaisi mennä hysteerisesti itkiessä kun näkisi tai edes ajattelisi leirille joutuneita lapsia ja heidän tavaroitaan..
    Aloin lukemaan tämän aihepiirin kirjoja joskus lukioikäisenä ja vielä riittää elämänkertoja luettavaksi. Alotin Nora Krugin graafista kirjaa Belonging, joka on mielenkiintoinen näkökulma tähän samaan teemaan. Nykysaksalaisen elämään kun nuo tapahtumat tuntuvat vieläkin vaikuttavan aika vahvastikin, näin saksalaisen miehen vaimona vierestä katsottuna on huomannut.

    • villananna kirjoitti:

      Tuolla on käyty useamman kerran, niin ei ole ihan samanlaista tunnekuohua mitä oli ensimmäisellä kerralla. Juutalaisilla ja saksalaisilla on syvä trauma ja sitä ei oikeen ole osattu kumpainenkaan käsitellä. Tämän asian ovat huomanneet jo juutalaiset. Saksalaiset tajusivat koko kauheuden vasta 70-luvulla kun julkaistiin sarja Polttouhrit, silloin holokausti tuli kansan keskustelunaiheeksi.

  14. Mimmu - 666places kirjoitti:

    Kävimme Auschwitzissa 2011 ekalla Euroopan roadtripillämme ja vaikka siitä on siis aikaa niin edelleen muistan fiiliksen paikan päällä.. nytkin menee kylmät väreet.
    Kun sanon että paikka on vaikuttava en tarkoita sitä positiivisesti vaan sillä että on jotenkin käsittämätöntä että tuommoinen leiri oli ja alue oli valtava ja veti kyllä aika hiljaiseksi.
    Paikoilleen jätetyt vartiokopit korostivat vielä tuon paikan tunnelmaa..
    Käytiin ilman opasta silloin ja saatiin kiertää ja katsoa ilman tungosta.
    Jos menisin uudelleen niin opas voisi olla hyvä lisä.
    Omalle perheelleni varasin oppaan ja kuljetuksen Krakovasta.
    Ollaan käyty myös Majdanekin leirillä, joka sijaitsee ihan näköyhteydellä keskustaan..
    Nämä paikat ovat semmoisia joissa jokaisen pitäisi käydä tutustumassa, eri asia lukea niistä..

    • villananna kirjoitti:

      Joo, mun poika meni ihan hiljaiseksi tuolla Birkenaussa, ihan sen suuruuden vuoksi. Hän oli ymmärtänyt sen olevan suuri mutta sen koko silti yllätti hänet täysin.

  15. Annan matkablogi kirjoitti:

    Olen lukenut todella paljon holokaustista ja ehkä siksi tuolla vierailu ei enää juurikaan tuonut uutta. Voi olla myös etten niin paljoa pystynyt keskittyä kun olin silloin viimeisilläni raskaana ja oli tosi kova helle. Mutta joka tapauksessa koen että kirjojen kautta pöäsen vieläkin lähemmäs näitä ihmiskohtaloita. Eniten kosketti valokuva, jossa kaksi pientä lasta on noussut junasta ja kulkevat kohti kaasukammioita. Isoveli pitää pikkuveljeä kädestä. 🙁

    • villananna kirjoitti:

      Tuo on itselle henkilökohtaisest niin tärkeä paikka, että siellä vierraillaan aina.

  16. Mikko / Matkalla Missä Milloinkin kirjoitti:

    Itse en ole käynyt Auschwitzissa, mutta Dachaussa olen. Taitavat olla yhdessä Auschwitzin kanssa ne tunnetuimmat. Dachau oli käsittääkseni enemmänkin (hirvittävä) vankileiri, vaikka sielläkin ihmisiä tapettiin. Auschwitz sen oli sijaan paikka, jossa ihmisiä nimenomaan tapettiin.

  17. Cilla Maria Travel kirjoitti:

    Minullekin se Birkenaun laajuus oli suurin yllätys. Varmaan tulee joskus käytyä tuolla uudelleen, koska matkakumppanilta on vielä Puola käymättä, ja haluaisi kuulemma käydä samalla Auschwitzissä.

    Uskomatonta, että mitään ei ole historiasta opittu, vaan sama hulluus ja tappaminen jatkuu edelleen monessa maassa, usein uskonnon tai politiikan nimissä.

  18. Aila ja Juha kirjoitti:

    Mekin veimme kaikki lapsemme Auschwitziin. Siellä oli kyllä joitain paikkoja, joihin nuorimmat eivät päässeet mukaan, mutta vanhin lapsistamme oli silloin 15 ja hän pääsi kaikkialle. Hän muisteli juuri käyntiään muutama viikko sitten, kun oli saanut valmiiksi luettua äänikirjan https://www.bookbeat.fi/kirja/pako-auschwitzista-813795. Se oli jäänyt koskettavana mieleen, vaikka kokemuksesta on jo lähes 30 vuotta.

    • villananna kirjoitti:

      Kaksi lapsista on vielä käymättä. Tyttäreni ei kyennyt menemään ja sen vuoksi käytiin Plaszowissa, joka olis sekin hänelle ihan liikaa vaikkei siellä ole juuri mitään muuta kuin rauniot.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *