Hae
VillaNanna

Älä osta mitään -haaste, maaliskuun raportti


Aika huonosti on kuulkaas mennyt näiden ostosten kanssa ylipäänsä nyt. Olen joutunut vaihtamaan ison määrän vaatteita pois hope -Yhdistykselle ja joutunut hankkimaan uusia tilalle. Onneksi lähes kaikki arkivaatteet on hankittu kierrätyksestä. Vain pojan ostamat lahjat on hankittu uusina. Näillä nyt luulisi pärjäävän kun kasaprojektikin tuottaa tällä hetkellä ihan mukavasti tarvittavaa vaatetta. 
Ja nuo viskoosihousut oli minulle ihan ehdottomia, toinen vaihtoehto olisi ollut, että ostan kankaan ja ompelen mutta en halunnut uusia kankaita nurkiin pyörimään, vaan kun löysin vahingossa miellyttävät vaihtoehdot kirpparilta, niin nappasin ne mukaani. Eli lähinnä tarpeellisia mutta takit ehkä kuitenkin enemmän sitten sitä keräilyä, kuten kengätkin. Mutta koska rrrrrrrakastan kenkiä, niin suon sen itselleni. Kten tällä kertaa myös takit. Takit ovat minulle myös pitkälti osa asua ja siksi niitä on valitettavan paljonkin kaapissa, vaikka muutossa laitoinkin kaksi isoa roskasäkkiä Hopelle.
Mitä opin tämän kuukauden shoppailusta? Sen, että hullun hommaa tää on, vaikka aarteen metsästys on ihanaa puuhaa ja kaikkea aivan ihanaa löytyy koko ajan, niin ei niitä tarvitse kaikkea kotiin tuoda. Tämä ei valitettavasti näy blogissa ollenkaan, että kuinka vähän lopulta kotiin tulee uusia vaatteita. Nimittäin, minulla on välillä kärry aivan täynnä kaikkea ja vain yksi tai kaksi tuotetta lähtee kotiin. Että sillä tavalla katsottuna tässäkin on erittäin vähän tavaraa, puolet suunnilleen on laitettu takaisin tankoon ja jätetty muille löydettäväksi.
En myöskään meinaa tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että olen shoppaillut, kunhan se tapahtuu kirppareilta ja niiden raamien sisällä mitä miehen kanssa ollaan sovittu. Olen nuhdellut itseäni paljonkin mutta nyt kevätsiivouksen aikana kun iso määrä ylimääräistä on laitettu pakettiin ja ne ovat menossa parempiin koteihin, niin olen kiittänyt itseäni. On ollut helpompi hengittää. Ja siis, en puhu nyt vain vaatteista, vaan ylipäänsä meidän tavaroista. Sitä kun on kertynyt aika paljon nurkkiin ja vaikka jokaisen muuton aikana iso määrä lähtee muille maille, niin silti tavaraa jotenkin jää nurkkiin. 
Nyt ei ole kyse sellaisesta tavarasta mikä olisi hyvä käyttää itse loppuun, vaan ihan sellaisesta mikä on parempi jossain muualla, kuten nyt vaikka elokuvat, joita olen kerännyt aikanaan. Satoja leffoja lähti muutossa ja nyt lähtee toinen mokoma. Vielä ne kaikkein tärkeimmät jäävät tänne, ne joita katsotaan aina uudelleen ja uudelleen ja joilla on ollut merkityksensä ja paikkansa minun elämässäni. Rikkinäiset muuttavat muotoaan ja päätyvät ihan muuhun juttuun kunhan sen aika koittaa…
Raportit:

Kirppistely tuskin pääsee loppumaan tässä, kun suunnitelmissa on kiertää kesällä parit paikat täällä Helsingissä ja kertoa näistä kirppareista enemmän ja varmasti tehdään myös löytöjä. Mutta tosuus on se, että pitää miettiä tarkemmin mitä oikeasti tarvitsee, nyt kun on aika hyvin kesävaatteet hankittu.
Näillä pääsee jo pitkälle ja kesä meneekin pitkälti niiden vaatteiden kuvaamiseen, jotka jäi viime kesältä kuvaamatta. Toki tulee tuota kasaprojektia myös tehtyä, tuo kasa kun on saatava pois lattialta pyörimästä ennen vuoden vaihdetta. Valtava haaste…

Kirpputorit:
Fida Niittykumpu, Espoo 
Kierrätyskeskus Nihtisilta ja Oulunkylä 
Maunulan Fida
Fida, Espoonkeskus
Toinen kierros, Tapiola, Espoo
Mun ihan ehdottomat suosikit käydä shoppailemassa ovat Kierrätyskeskukset sekä Fidat. Myymälöiden sisältö vaihtelee pitkälti sen mukaan mitä yleensä alueen asukkaat tykkää shoppailla. Olen vasta nyt alkanut tutustua Espoon kirppareihin enemmänkin, sillä työmatkalla on välillä kiva poiketa tutustumassa uuteen paikkaan. Tosin useimmiten se on vain tutustuminen, enkä osta mitään. Niittykummun Fida oli iso yllätys, on tosi kiva paikka ja laidasta laitaan löytyy kaikkea, paljon merkkivaatteita hyvään hintaan.
Ostetut

Ilmaisosasto

Uutena ostetut

Farkun jämistä vartalolaukku

Mun suosikkilaukku kautta aikojen on ollut vartalolaukku ja varsinkin tämä laukku, jonka tässä keväällä ompelin fakkujen jämistä, joita kassillinen on…Edelleen. Vaikka materiaalia meni paljon, niin silti niin vähän, että täytyy varmaan tehdä toinen samanlainen, tosin ehkä vähän isompi ja antaa se tuolle isommalle pojalle. Sopisi hänelle hyvin.
Tätä laukkua on jotenkin paljon helpompi kantaa, mitä reppua tai käsilaukkua. Itsellä lähes kaikissa repuissa kainalot hinkkaa ihan liikaa repun remmeihin vaikka olisivatkin ohuet. Tässä mallissa kantaminen on tasainen, vaikka laukku itsessään ei ole tasaisesti puettu päälle. Tätä on helppo myös kantaa joko selässä tai tuossa edessä, myös helppo siirtää lennossa uuteen asentoon.

Laukussa on neljä osaa: takaosa, läppä, etuosa sekä remmi. Kaikki osat on kierrätysmateriaalista. Myös vuori sekä vetoketju ja merkit. Pientä hienosäätöä pitää tehdä, ihan ei lähitarkastelua kestä tämä ensimmäinen versio mutta toimii juuri niin kuin halusinkin. Kannattaa siis aina säästää erilaisia osia, vaikka järkevää on hankkia aina jokaiseen projektiin omat materiaalit, mutta joskus on hyvä, että se oma pieni arsenaali löytyy kotoa, eikä tarvitse lähteä kaupoille, vaan alkaa vain tekemään ja toteuttamaan pään sisäistä maailmaa näkyväksi.

Niin hullua kuin se on, minä en ole laukkuihmisiä ja silti niitä laukkuja on ja paljon. Yhtään enempää en tarvitsisi, en ole kyllä aikoihin enää ostanut laukkuja mutta jostain syystä näitä on tullut tehtyä nyt enemmän mitä yleensä. Joten on aika laittaa osa laukuista pois. Epäilen myös, että näitä vartalolaukkuja tulen tekemään muutaman vielä lisääkin, eri materiaaleista tosin.

Aurinkoista päivää kaikille!
-Melissa-