Tämä reissu tosiaan oli enemmänkin meidän vinhimman pojan juttu. Hän halusi lähteä ostoksille ja hän sitten myös maksoi tuon 30€ mikä jäi meidän pisteistä yli. Ja poika myös sitten shoppaili, valitettavasti uusien aurinkolasien kotelo hävisi Tukholmassa jonnekkin ja nyt joudutaan laseille ostamaan uusi kotelo, se kun pitää olla niiden oikea kotelo. Tämä Banaanimies valitsee aina Tukholman, jos mennään risteilylle, haluaa samalla nähdä muutakin, vaikka tuossa ajassa mitä ollaan maissa, ei paljoa ehdi. Hänellä ei ollut aluksi kovin tarkkaan mietitty mitä ostaa mutta ne ostokset rakentui fiksusti tarpeeseen. Aurinkolasit, lippis, suorat housut ja vartalolaukku. Liååis ja aurinkolasit löytyivät jo laivalta mutta onneksi jäi ostettavaa myös Tukholmaan. Banaanimiehestä on kyllä kasvanut hyvin tyylitietoinen kaveri, oma tyyli, josta ei luovuta. Uskaltaa yhdistellä eri tyylejä toisiinsa ja pystyy myös hyvin muuntautumaan muutenkin.

Pojilla oli kivaa, vaikka reissu olikin vähän rankka. Oli vähän kinaa ja väärin ymmärrystä sun muuta. Härdelliä harmitti ja minua harmitti ja miestä harmitti ja Banaanimies viis veisasi muiden harmista, vaan omaan tuttuun tapaansa pälpätti taukoamatta ja kertoili hauskoja tarinoita mitä keksi Tukholman vanhan kaupungin taloista. Härdellikin välillä unohti harminsa ja lähti mukaan kisailuun. Laivalla sitten ennen ruokailua otettiin iisisti, istuttiin ravintolan pöytään juomaan kahvia ja limpparia, Ligretto kortit otettiin esiin ja pelattiin siihen asti, kunnes päästiin syömään. Vaikka kaikki ei aina suju odotusten mukaan, niin hauskaahan meillä oli ja Banaanimies kaipasi myös äidin huomiota ja liikuttiin paljon kahdestaan ja Härdelli sai isäaikaa. He keskittyivät saunomiseen ja lasten kilpailuihin. Minä ja Banaanimies hengailuun, jutteluun ja shoppailuun.

Murjottamaan ei kuitnekaan kannata jäädä, vaan keskittyä sitten vaikka itsensä tutkiskeluun, antaa tuulen viedä mukanaan. Ei kaikkea kannata jäädä märehtimään ja meilläkin lopulta oli hauska reissu, vaikka ei ihan putkeen mennytkään. Tulisieluiset ihmiset ovat tällaisia… Minkäs teet. Vaikka näin kävi, niin kovasti odotan sitä hetkeä kun taas pakkaan laukut ja lähden reissuun. Voisin oikeastaan lähteä jo heti huomenna. En ole oikein kotona viihtyvää sorttia, liian levoton ja haihuileva.

Tälle reissulle tein reissua ajatellen kaksi asiaa, toiset olivat kuvissa näkyvät housut sekä vyölaukku. Housukankaan olen saanut äidiltäni nyt viimeisessä satsissa tavaraa ja vaihtoehtoina oli tehdä joko hame tai housut. Päädyin housuihin, sillä niitä tulee varmasti käytettyä enemmän, töissä on kivempi olla pöksyt jalassa, ei tarvitse koko ajan miettiä vilkkuuko takamus, jos on hame päällä. Housujen kanssa puin Kierrätyskeskuksesta ostetut paidan ja over size- neuletakin. Huivi on myös äitini antama ja nuo huivit ovatkin minun lemppareita ja se näkyy huivivarastosta myös. Jalkaan sujautin naapurilta ostetut Addun lenkaarit, takki on myös Kierrätyskeskuksesta ostettu. Housujen lahkeet kuuluisi hiukan rullata mutta oli aivan liian kylmä tuuli siihen hommaan, joten pidin lahkeet alhaalla. Housut kuuluu siis olla hivenen lyhyet.

En halunnut reissulla kantaa isoja laukkuja, joten tekaisin farkun jämistä itselleni vyölaukun Suuri käsityö -lehden 3/2018 kaavalla. Laukku on kokonaan kierrätysmateriaalista, sillä vuori on verhoa ja vetoketjut on saatu vaihdossa. Minulla on tuolta ompeluryhmien kautta tullut elämään sellaisiakin henkilöitä, joiden kanssa tehdään vaihtureita, eli mitä he eivät tarvitse tulee minulle ja minä sitten annan mitä he tarvitsee. Näin saadaan tavara hyödynnettyä tehokkaasti. Tavallaan tämä on Kasaprojektin lainaus, sillä nuo jämät on kasaprojektista napattuja. En kuitenkaan nyt laita tähän kasan kuvaa! En halua…

Niin kuin sanoin jo eilisessä postauksessa, niin muita vaatteita ei juurikaan tullut kuvattua kun keskityttiin niin muuhun kuin laivalla kuvaamiseen. Tosin kuvissa vilahtaa uusi takkini, jonka on poikani jälleen kerran ostanut. En tosiaan tiedä mitä tuo poika yrittää mulle vihjailla. Mutta olkoon, nautitaan nyt niin kauan kuin lapset jotain äidilleen ostaa, ehkä vielä joskus tulee aika kun ei osta enää mitään…Ehkä.

Olen niin paljon kirjoittanut meidän risteilyistä, että ihan aina ei halua mennä ihan yksityiskohtiin näissä hommissa. Tällä kertaa muutenkaan ei keskitytty kuvaamaan meikäläisen vaatteita kuin ekana päivänä vain yhdet vaatteet vaan kuvattiin ihan muita juttuja. Vaikka ompelut vilahtaisi kuvissa, niin tulen kuvaamaan ne joskus paremmin ja yksityiskohtaisemmin.
Minulle on myös vähän sanottu siitä, että miten me voidaan koko ajan matkustella. Risteilyt ovat meille helppoja, kun meillä on Siljan Club one -kortti ja sen kautta tulee aika mahtavia tarjouksia, kuten tämä risteily. Saimme joulun alla neljä mahtavaa tarjouskuponkia, joista käytimme kaksi. Joulun Tallinnan risteilyn sekä tämän kevään Tukholman risteilyn. Tämä olikin enemmän vanhemman pojan shoppailu reissu, me kun ei hankittu oikein mitään, ei edes karkkeja mitä yleensä tuomme reissuilta. Risteily maksettiin pisteillä+rahalla ja matka meiltä neljältä neljän hengen hytissä maksoi 30€, ei siis hullumpi hinta. Toki aamupala ja buffa nostaa hintaa mutta tällä kertaa jätettiin toinen ruokailu kokonaan varaamatta kun haluttiin mennä vähän fiiliksen mukaan, mutta buffaan pojat haluavat aina menomatkalla, joten se pitää ottaa tietenkin hommaan mukaan.
Halvallakin siis voi matkustaa mutta se ei hetkessä käy, tarjouksia kuitenkin mielellämme hyödynnämme ja se on ollut ihan paras juttu, koska meillä lapset ovat jo aikuisia, vain yksi lapsi on pikkuinen palleroinen.

Tällä reissulla oli valtavasti lapsia ja meidän nuorinkin osallistui lasten juttuihin tällä kertaa mielellään, yleensä syödään siihen aikaan, ettei mihinkään tuollaisiin ehditä mutta nyt syötiin aikaisemmin ja pojalla oli aikaa muuhun. Toki iso osa oli häntä pienemmille, joten se ei ihan nyt innostanut tarpeeksi. Hevi Sauruskin riitti sen verran, että näki kun ne tuli lavalle. Hän sai myös osallistua kilpailuun, joka oli yli 10 vuotiaille mutta ohjaajat katsoivat, että Härdelli on sen verran ison oloinen, että voi hyvin osallistua ja kaveri oli yksi voittajista ja sai kovasti haaveillun rubiikin kuution. Härdelli kun rakastaa rubiikin kuutioita, niitä on monen monta mutta tällaista tavallista ei vielä ole, mutta nyt on.