Päiväni Homssulan Hemssuna
2
Päiväni Homssulan Hemssuna alkoi jo muutama viikko sitten kun sain flunssan maauimala bileissä ja sitä jatkui sitten pidempään, kun Söpö leikattiin ja nyt se sitten teki itselleen jonkin sortin tulehduksenkin näin niin kuin vielä kaupan päälliseksi. Joten nyt voin hyvällä omalla tunnolla sanoa, että ei voisi vähempää kiinnostaa minkään sorttinen pukeutuminen.
Päiväni Homssulan Hemssuna
Olen oikeastaan oikein tyytyväinen siihen, ettei minun tarvitse aina pukeutua ihan niin kivasti mitä yleensä tykkään pukeutua. Välillä voin tosiaan heittää päälleni ihan mitä sattuu ja vielä sekin, että tämän kahden viikon aikana olen myös itse ollut vetsen alla, niin tietenkin haluan valita sellaiset vaatteet, missä on sitten hyvä olla. Mikään ei kiristä ja silleen. Mutta toki kun katsoo noita kuvia nyt, niin hiukan alkaa naurattamaan, että mitenkä sitä nyt noin saikin itsensä niin Homssulan Hemssun näköiseki niin lyhyessä ajassa.
Toki meikäläisellä on vähän se, että tuommoinen voi jäädä ihan päälle ja saatan homssuloida pitkäänkin. Yritän toki ettei se nyt niin jäisi päälle, mutta jotenkin taas se on ihan parasta, kun näyttää vähän hassullekin. Mitäpä olette sellaisesta mieltä? Joka tapauksessa koen, että olen suoriutunut näistä kahdesta viikosta oikein mallikkaasti vaikka kaikenlaista on ehtinyt tapahtua.
Ihan parasta siis on, kun laittaa kasari-ysärihameen päälle ja sen kanssa t-paita ja paksupohjaiset tossut.
Uutta viikkoa päin
Tämä viikonloppu on ollut postausten puolelta aika mitä sattuu, eikä mitenkään sellaista mitä yleensä. ”Kuvia ompeluista, kiitos”, Kyllä tulee niitä, mutta mielenlaatu on ollut nyt sellainen, etten ole mitenkään saanut ainoatakaan itse tehtyä vaatetta esille tänne. Väsymys ja sellainen pikkuruinen ketkutus on ollut tässä esteenä. Pitääkö sitten postata mitään? Pitää tietenkin, haluan saada tämän ketkutuksen ulos tässä ja nyt. Näin voinkin sitten aloittaa ihan puhtaalta pöydältä ja iloisemmalla mielellä uusia juttuja, joita muuten on kyllä ja uusia töitäkin on ehditty tässä kaiken keskellä vähän kuvata.
Kohta syödään ja käydään kuvaamassa jälleen yksi kiva juttu, jonka tein tuolta laatikon pohjalta löytyneestä kankaan palasesta. Ainakin jotain on tullut tehtyä siis. En ihan laakereilla makoile, en ainakaan myönnä mitään. Keittiöstä leijailee nyt niin herkulliset tuoksut…Mies kokkailee herkullista evästä tuonne minun massukkaan.
Tällä lookilla mennään lääkäriin. Kun vetsi on tirvassu hiukan tuosta vatsasta, niin on helppo vetaista pöksyt tuonne kainaloon, niin ei sitten hierrä.
Tuitui ja ihanaa päivää teille kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Ei sitä aina inspiroi eikä jaksa pukeutua, ommella tai postata. Pitää vähän kuunnella omaa sisintä, mitä se tarvitsee juuri tietyllä hetkellä.
Jep, varsinkin näin arkena on tosi hankalaa löytää sitä kultaista keskitietä.