Jämälangoista syntyi aivan ihana villapaita
0
Jämälangoista syntyi aivan ihana villapaita, eikä minulla ollut sen tekemiseen minkäänlaista ohjetta tai suunnitelmaa! Joskus parhaat käsityöt syntyvät juuri näin. Ensin on kasa lankoja, sitten tulee ajatus ja ennen kuin huomaakaan, käsissä on jotakin aivan muuta kuin mitä alun perin kuvitteli. Tai tässä tapauksessa en oikeastaan edes kuvitellut mitään, sillä lähdin vain neulomaan. Lopputuloksena syntyi muhkea, pehmeän sävyinen ja ihan omanlaisensa villapaita, johon olen suorastaan ihastunut. Ja mikä parasta, sain taas kerran käytettyä lankoja, jotka muuten olisivat saattaneet jäädä odottamaan sitä kuuluisaa oikeaa hetkeä.
Jämälangoista syntyi aivan ihana villapaita
Minulla on sellainen pieni taipumus, että lankoja kertyy. Erilaisia lankoja, eri vahvuisia lankoja, erivärisiä lankoja ja tietenkin niitä pieniä keriä, joita ei raaski heittää pois, koska niistä voi vielä tehdä jotakin. Käsityöihmisen varastoissa ei oikeastaan ole turhia lankoja, on vain lankoja, joiden käyttötarkoitusta ei ole vielä keksitty. Ja joskus se käyttötarkoitus löytyy aivan sattumalta.
Tällä kertaa päätin ryhtyä neulomaan villapaitaa. En etsinyt ohjetta, en piirtänyt mallia paperille enkä tehnyt minkäänlaista laskelmaa siitä, mitä tuleman pitää. Minulla oli lankoja ja halu tehdä jotakin kivaa. Siinä kaikki! Neuloin koko paidan 7 mm puikoilla, vaikka langat olivat keskenään eri vahvuisia. Kyllähän siinä sai välillä vähän soveltaa, mutta eipä se minua haitannut. Olen aina tykännyt siitä, että käsitöissä voi kokeilla kaikenlaista eikä jokaiseen asiaan tarvitse olla valmista ohjetta.
Kun lankakasa alkaa elää omaa elämäänsä
Tässä paidassa minua viehättää erityisesti sen elävä pinta ja erilaisten lankojen muodostama kokonaisuus. Sävymaailma on ihanan pehmeä ja luonnonläheinen, mutta neuleessa on silti luonnetta. Muhkea poolokaulus on yksi suosikkini, ja koko paidassa on juuri sellaista rentoa, vähän huolettoman näköistä muhkeutta, josta pidän pukeutumisessa muutenkin.
Minusta on aivan mahtavaa, kun jämälangoista syntyy jotakin näin käyttökelpoista. Usein jämälankaprojekteiksi mielletään pienet asusteet, pipot, lapaset ja sukat, mutta miksi tyytyä niihin, jos lankoja riittää vaikka kokonaiseen villapaitaan? Toki erivahvuisilla langoilla neulominen tuo omat haasteensa, mutta joskus juuri niistä syntyy työn kiinnostavin ominaisuus. Kaiken ei tarvitse olla millintarkasti samanlaista ja tasapaksua ollakseen kaunista. Päinvastoin, tässä paidassa juuri erilaisuus tekee siitä niin viehättävän.
Ja täytyy myöntää, että olen aika ylpeä tästä luomuksestani. En siksi, että olisin noudattanut jotakin vaikeaa ohjetta tai tehnyt monimutkaisia kuvioita, vaan siksi, että lähdin tekemään jotakin ilman ennakkosuunnitelmaa ja sain aikaan paidan, jota oikeasti haluan käyttää.
Petroolia ja mokkaa – näin puin uuden suosikkini
Halusin kuvata paidan sellaisessa asussa, jossa se pääsee kunnolla oikeuksiinsa. Yhdistin sen petroolinvärisiin väljähköihin housuihin ja pitkään mokkaiseen takkiin. Ja nyt tulee vielä yksi ihana yksityiskohta: sekä housut että takki ovat UFFin löytöjä! Eikö olekin aika herkullinen yhdistelmä, kun itse neulottu villapaita kohtaa kaksi kirpputorilta löytynyttä vaatetta?
Minusta petroolin ja luonnonvalkoisen yhdistelmä on aivan upea. Housujen syvä vihreä tuo asuun sopivasti väriä, ja pitkä mokkatakki viimeistelee kokonaisuuden. Tässä on juuri sellaista pukeutumista, josta innostun: vähän boheemia, vähän rentoa ja ennen kaikkea omannäköistä. Ei mitään valmiiksi paketoitua tyyliä, vaan omasta vaatekaapista koottu kokonaisuus, jossa jokaisella vaatteella on oma tarinansa.
Olen muuten huomannut, että mitä enemmän omaa vaatekaappia tutkii, sitä enemmän sieltä löytyy kaikenlaisia mahdollisuuksia. Itse tehty neule, kirpputorihousut ja vanha mokkatakki eivät ehkä ensisilmäyksellä kuulosta miltään erityiseltä yhdistelmältä, mutta yhdessä niistä syntyy juuri sellainen asu, jonka voisin pukea päälleni vaikka kuinka monta kertaa. Ja sehän tässä onkin parasta! Kaikkea ei tarvitse hankkia uutena, jotta voisi saada aikaan jotakin uutta ja ihanaa.
Jämälangoille uusi elämä
Tämä projekti muistuttaa jälleen siitä, miksi rakastan käsitöitä. Koskaan ei oikein tiedä, mihin päätyy, kun alkaa kokeilla. Joskus lopputulos on tarkasti suunniteltu ja joskus se syntyy vähän kuin vahingossa. Tämä villapaita kuuluu ehdottomasti jälkimmäiseen joukkoon, eikä minulla ole siitä mitään valittamista.
Lankavarastossa taitaa edelleen olla kaikenlaista kiinnostavaa odottamassa, joten eiköhän tästäkin innostuksesta vielä synny uusia projekteja. En lupaa, että seuraava neule olisi yhtään sen suunnitelmallisempi. Saatan hyvinkin taas löytää lankakasan, katsella sitä hetken ja todeta, että näistähän voisi tehdä vaikka mitä!
Minusta olisi myös hauska kuulla, mitä te muut teette jämälangoillanne. Neulotteko niistä pieniä asusteita vai oletteko joskus uskaltautuneet tekemään kokonaisen vaatteen? Entä kuinka moni muukin aloittaa käsityön ilman ohjetta ja huomaa vasta lopussa, mitä tulikaan tehtyä?
Minä taidan jatkaa lankavarastoni tutkimista. Siellä on vielä monta mahdollista ihanuutta odottamassa!
käsityöhetkiä!
Seuraa minua:
Lisää jämälankaideoita:
Vaatekaapin suosikit – poroneule vuodelta 2011
Vaatekaapin suosikit – poroneule vuodelta 2011 on tämänkertaisen Vaatekaappipäiväkirjani päähenkilö. Olen neulonut vuosien varrella valtavan määrän erilaisia neuleita, mutta tämä ihanuus on pysynyt vaatekaapissani jo viisitoista vuotta! Kaiken lisäksi sen ohje löytyy Novita Talvi 2011 -lehdestä, joka on ehdottomasti kaikkien aikojen suosikkini. Olen neulonut kyseisestä lehdestä vaikka mitä ihanaa ja suunnitelmissa on vielä vaikka kuinka monta uutta neuletta. Voiko yksi käsityölehti olla näin onnistunut?
Vaatekaapin suosikit – poroneule vuodelta 2011
Minulla on käsityölehtiä melkoinen määrä, eikä niitä kaikkia ole tullut selailtua enää vuosiin. Silti niistä on vaikea luopua, sillä koskaan ei tiedä, milloin jokin vanha malli alkaa taas kiinnostaa. Vuosien varrella olen huomannut, että jotkut lehdet kestävät aikaa huomattavasti paremmin kuin toiset. Niistä löytyy aina jotakin uutta ja ihanaa, vaikka lehden olisi selannut läpi jo kymmeniä kertoja. Novita Talvi 2011 on juuri tällainen tapaus. Se on aivan ehdottomasti paras Novitan lehti, jonka olen koskaan hankkinut! Olen neulonut siitä useita malleja, ja edelleen löydän sen sivuilta neuleita, jotka haluaisin toteuttaa. Eikä innostukseni ole hiipunut yhtään, vaikka lehden ilmestymisestä on kulunut jo viisitoista vuotta.
Tämän ihanan poroneuleen neuloin heti vuonna 2011. Paidassa on luonnonvalkoinen pohja, viininpunaisia poroja ja muita kirjoneulekuvioita sekä suloisen vaaleanpunaiset resorit ja poolokaulus. Väriyhdistelmä on mielestäni aivan hurmaava! Siinä on perinteisen talvineuleen tunnelmaa, mutta vaaleanpunaiset yksityiskohdat tekevät kokonaisuudesta vähän erilaisen. Ja mikä parasta, paita on edelleen käytössä. Ei siis mikään vaatekaapin perälle unohtunut muisto, vaan yksi niistä neuleista, joihin palaan aina uudelleen.
Viisitoista vuotta vanha poroneule uudessa asussa
Tällä kertaa päätin yhdistää poroneuleeni vaaleanpunaisiin collegehousuihin, pitkään vaaleaan toppaliiviin ja lämpimiin nilkkatossuihin. Lopputuloksesta tuli aivan ihanan rento talviasu! Vaaleanpunaiset housut sopivat täydellisesti neuleen kaulukseen ja resoreihin, ja pitkä toppaliivi tuo kokonaisuuteen lisää kerroksellisuutta. Minusta on hauskaa, kuinka perinteinen kirjoneule muuttuu aivan toisenlaiseksi, kun sen yhdistää collegehousuihin. Ei kaiken tarvitse olla niin vakavaa, ei edes pukeutumisen.
Olen aina pitänyt siitä, että vaatteita voi yhdistellä keskenään vähän yllättävilläkin tavoilla. Minulle ei ole olemassa mitään ehdottomia sääntöjä siitä, minkä kanssa jokin vaate pitäisi pukea. Joskus juuri ne kaikkein kummallisimmilta kuulostavat yhdistelmät toimivat parhaiten. Ja kun omasta vaatekaapista löytyy kaikenlaista, on suorastaan mahdotonta olla kokeilematta erilaisia kokonaisuuksia. Tämäkin poroneule on varmasti nähnyt vuosien aikana monenlaisia housuja, hameita ja takkeja, mutta tällä kertaa vaaleanpunaiset collegehousut veivät voiton.
Novita Talvi 2011 on kaikkien aikojen suosikkini
En voi kirjoittaa tästä poroneuleesta kertomatta hieman enemmän myös sen alkuperäisestä ohjelehdestä. Novita Talvi 2011 on nimittäin sellainen käsityölehti, jonka voisin nostaa vaikka jalustalle! En tiedä, mikä kyseisessä numerossa on onnistunut niin täydellisesti, mutta minun makuuni siellä on toinen toistaan ihanampia malleja. Olen neulonut lehdestä vaikka mitä, ja edelleen löytyy toteuttamattomia suosikkeja. Vaikka uusia neulelehtiä ja ohjeita ilmestyy jatkuvasti, tämä vanha numero pitää pintansa vuodesta toiseen.
Yksi lehden ohjeella aloittamani neule sai muuten odottaa valmistumistaan melkoisen pitkään. Olin aloittanut paidan jo vuosia aikaisemmin, mutta jostakin syystä se jäi keskeneräisenä koriin. Siellä se sitten odotteli kaikessa rauhassa, kun minä innostuin aina uusista käsitöistä. Lopulta sain paidan valmiiksi vuonna 2020. Siinä missä tämä poroneule valmistui heti vuonna 2011, toinen saman lehden malli tarvitsi useamman vuoden ylimääräistä aikaa. Mutta valmistuihan se lopulta! Käsityöihmiselle tällaiset keskeneräisten töiden pitkätkin odotusajat taitavat olla aika tuttuja.
Eikä tässä vielä kaikki, sillä olen aivan tosissani suunnitellut neulovani lehdestä lisää. On oikeastaan aika uskomatonta, että yksi vuonna 2011 ilmestynyt käsityölehti pystyy innostamaan edelleen näin paljon. Joskus vanhoja lehtiä selatessa huomaa, kuinka vahvasti jokin malli edustaa omaa aikaansa, mutta tässä lehdessä on valtavasti sellaisia neuleita, joita voisin käyttää aivan yhtä hyvin tänä päivänä. Ehkä minun pitäisi joskus laskea, kuinka monta neuletta olen tästä yhdestä numerosta vuosien aikana tehnyt.
Vaatekaappipäiväkirja ja ne kaikkein rakkaimmat vaatteet
Vaatekaappipäiväkirjani myötä olen alkanut katsella omia vaatteitani entistä tarkemmin. Mitkä niistä ovat oikeasti suosikkejani ja miksi? Jotkut vaatteet ovat kulkeneet mukana vuosikausia, toiset taas ovat päätyneet vaatekaappiin vasta hiljattain. Kaikkia yhdistää kuitenkin se, että ne ovat jollakin tavalla minulle erityisiä. Eikä suosikkivaatteen tarvitse olla mikään kallis merkkivaate tai viimeisimmän muodin mukainen hankinta. Se voi aivan yhtä hyvin olla itse neulottu poropaita viidentoista vuoden takaa.
Minulle pukeutuminen on ennen kaikkea hauskaa, eikä vaatekaappini todellakaan ole mikään hillitty kokoelma keskenään täydellisesti yhteensopivia vaatteita. Sieltä löytyy kaikenlaista, ja juuri niin haluankin. Välillä innostun jostakin vanhasta vaatteesta uudelleen, kun keksin yhdistää sen aivan eri tavalla kuin aikaisemmin. Toisinaan taas huomaan, että jokin vuosia sitten tekemäni vaate on edelleen aivan yhtä ihana kuin valmistuessaan.
Tämä poroneule kuuluu ehdottomasti jälkimmäiseen joukkoon. Se on kulkenut mukana vuodesta 2011, ja uskon sen pysyvän vaatekaapissani vielä pitkään. Ja samalla kun ihailen vanhaa neulettani, mietin jo seuraavaa projektia samaisesta Novitan lehdestä. Eihän siitä taida päästä koskaan eroon, eikä tarvitsekaan!
Löytyykö sinun vaatekaapistasi jokin yhtä pitkäikäinen suosikki? Entä onko sinulla jokin vanha käsityölehti, jonka ohjeisiin palaat aina uudelleen? Olisi ihanaa kuulla, millaisia aarteita teidän vaatekaapeistanne ja lehtikokoelmistanne löytyy!
Ihanaa sunnuntaita!
Seuraa minua:
Lisää samasta lehdestä: