Muhkea huppuhuivi helposti ommellen
1
Työssäni nuorten käsityöohjaajana pääsen kokeilemaan kaikenlaisia käsityöideoita, ja välillä niitä pitää myös testata etukäteen. Vaikka olen koulutukseltani mallipukineiden valmistaja, en minäkään voi tietää kokeilematta, miten jokin uusi työ toimii käytännössä. Tällä kertaa kokeiluun päätyi muhkea huppuhuivi, joka vaikutti oikein sopivalta myös nuorten ompelutyöksi. Näitä ompelee samalla kertaa enemmänkin, vaikka lahjaksi.
Muhkea huppuhuivi helposti ommellen
Nuorten käsityötoiminnan suunnitteluun kuuluu paljon muutakin kuin itse ohjaaminen. Pitää miettiä, millaisia töitä nuoret haluaisivat tehdä, mitä niissä voisi oppia ja kuinka vaikeita ne ovat toteuttaa. Joskus jokin idea näyttää todella helpolta, mutta kokeillessa huomaa, että työssä onkin monta sellaista vaihetta, jotka vaativat enemmän aikaa tai tarkkuutta.
Siksi minusta on tärkeää kokeilla uusia töitä myös itse. Silloin tiedän, missä järjestyksessä työ kannattaa tehdä, millaisia materiaaleja siihen voi käyttää ja missä kohdissa nuori saattaa tarvita enemmän ohjausta.
Tällä kertaa kokeilin huppuhuivin ompelemista. Huppuhuivissa yhdistyvät muhkea huppu ja kaulan ympärille tuleva huiviosa. Kaava on yksinkertainen, eikä ompelussakaan ole kovin montaa työvaihetta. Silti työn aikana pääsee harjoittelemaan kaavan piirtämistä, kappaleiden leikkaamista, saumojen ompelemista ja eri osien yhdistämistä. Ja lopputuloksena syntyy jotain sellaista, jota voi oikeasti käyttää!
Pehmeää keinoturkista ja pilkullinen vuori
Valitsin testihuppuun vaaleaa keinoturkista ja vuoriksi ruskeaa pilkullista kangasta. Minusta nämä sopivat aivan ihanasti yhteen! Halusin tehdä hupusta vuorillisen, sillä vuori viimeistelee hupun sisäpuolen ja tekee siitä siistin. Pilkullinen kangas tuo myös vähän hauskaa ilmettä muuten yksiväriseen huppuun.
Keinoturkis puolestaan tekee huppuhuivista ihanan pehmeän ja muhkean. Juuri sellaisen, johon tekee mieli kääriytyä kylmällä ilmalla. Ennen kuin lähdet itse tekemään tätä, voit aina ensin katsella mitä löytyy jo valmiiksi vaatekaapistasi. Esimerkiksi karvatakki, jota ei enää ollenkaan käytä. Tai sitten voi löytyä karvakankainen peitto. Kuka tietää…
Huppuhuivin kaava ja tarvikkeet
Huppuhuivin tekemiseen tarvitaan vain kaksi erilaista kaavakappaletta. Huppu muodostuu kahdesta peilikuvakappaleesta, ja kaulan ympärille tuleva huivi tehdään suorakaiteen muotoisesta kappaleesta.
Hupun kaavan mitat:
- Korkeus 40 cm
- Leveys 31 cm
- Alareunan muotoilu 3 cm kaavakuvan mukaisesti
Kaulahuivin kaavan mitat:
- Leveys 22 cm
- Pituus 60 cm
Huiviosa leikataan taitteelta kaavakuvan mukaisesti. Muista myös lisätä tarvittavat saumanvarat, jos ne eivät sisälly piirtämääsi kaavaan.
Huppua varten leikkasin kaksi peilikuvakappaletta keinoturkiksesta ja kaksi samanlaista kappaletta vuorikankaasta. Lisäksi leikkasin kaulahuiviosan.
Materiaaliksi voi valita esimerkiksi keinoturkista, fleeceä tai muuta pehmeää ja lämmintä kangasta. Paksuja materiaaleja käyttäessä kannattaa huomioida, että saumoista voi tulla aika muhkeita.
Näin ompelin huppuhuivin
Tämä on siitä mukava ompelutyö, ettei työvaiheita ole kovinkaan monta. Kun kaavat ja kappaleet on leikattu valmiiksi, pääsee nopeasti itse ompeluun.
1. Hupun keskisauma
Aloitin ompelemalla hupun päällikankaan kappaleet yhteen keskisaumasta, oikeat puolet vastakkain. Sen jälkeen ompelin myös vuorikappaleet samalla tavalla yhteen.
Näin minulla oli kaksi samanmuotoista huppua, toinen keinoturkiksesta ja toinen vuorikankaasta.
2. Vuorin kiinnittäminen
Seuraavaksi asetin hupun ja vuorin oikeat puolet vastakkain ja ompelin ne yhteen hupun etureunasta eli siitä reunasta, joka tulee kasvojen ympärille.
Käänsin hupun oikein päin ja asettelin etureunan siistiksi.
3. Hupun etureunan tikkaaminen
Tikkasin hupun etureunan noin kahden senttimetrin päästä reunasta. Tikkaus pitää vuorin paikoillaan ja viimeistelee samalla hupun etureunan.
Keinoturkista ommellessa kannattaa myös tarkistaa, ettei karvaa jää kovin paljon sauman väliin. Saumaan jääneitä karvoja voi nostella varovasti esiin, jolloin lopputulos näyttää siistimmältä.
4. Kaulahuivin ompeleminen
Ompelin ensin suorakaiteen muotoisen huivikappaleen lyhyet päät yhteen, jolloin siitä muodostui rengas. Sen jälkeen taitoin kappaleen pituussuunnassa kaksinkerroin.
Näin sain kaksinkertaisen ja muhkean kaulahuivin.
5. Hupun ja huivin yhdistäminen
Lopuksi ompelin hupun ja kaulahuivin yhteen.
Ja siinä se sitten olikin! Valmis huppuhuivi, jonka voi pukea päähän ja kaulan ympärille.
Minusta tämä on oikein mukava ompelutyö myös siksi, että lopputulos näyttää paljon monimutkaisemmalta kuin mitä sen valmistaminen oikeasti on.
Näin helposti valmistuu muhkea huppuhuivi moneen menoon.
Miten huppuhuivia voisi käyttää?
Vaikka huppuhuivin tekemisen tarkoituksena oli kokeilla mallia nuorten käsityötoimintaa varten, aloin tietenkin heti miettiä, minkälaisten vaatteiden kanssa voisin sitä itse käyttää. Minähän tykkään pukeutumisessa kaikenlaisista vähän erikoisemmista yhdistelmistä, ja tällainen muhkea huppu sopii siihen oikein hyvin.
Ensimmäisenä mieleeni tulevat tietenkin erilaiset talvitakit. Varsinkin sellaiset, joissa ei ole omaa huppua. Tällaisen voisi pukea esimerkiksi villakangastakin kanssa, jolloin muuten aika tavallinen takki saisi aivan uudenlaista ilmettä.
Mutta näkisin tämän myös toppatakin kanssa. Ja miksei vaikka paksun neuleen ja toppaliivin seurana, kunhan ulkona ei ole aivan mahdottoman kylmä. Voisin kuvitella yhdistäväni huppuhuivin esimerkiksi legginsien, muhkean neuleen ja talvikenkien kanssa. Sellainen rento ja vähän sporttinen talviasu, jossa huppu olisi koko pukeutumisen hauskin yksityiskohta.
Ja sitten tietenkin après-ski-tyyli! Minulle tulee tällaisista muhkeista talviasusteista aina mieleen Zakopane ja lumiset vuoristomaisemat. Siellä tällainen huppu olisi aivan ihana, varsinkin kun istuskelisi jossain vuoristomajassa tai kuljeskelisi talvisissa maisemissa.
Mahtuisikohan tämä laskettelukypärän päälle?
Aloin muuten miettiä, että tämä huppu saattaisi mahtua jopa laskettelukypärän päälle. En ole vielä kokeillut, mutta huppu on sen verran väljä, ettei se välttämättä olisi aivan mahdoton ajatus. Se täytyy kyllä joskus testata!
Kypärän alle en tällaista paksua huppua laittaisi, sillä kypärän pitää istua kunnolla. Mutta jos huppu mahtuisi kypärän päälle niin, ettei se haittaisi näkyvyyttä tai kypärän toimintaa, voisi se olla aika hauskan näköinen lisä lasketteluasuun. Ja jos ei mahdu, niin ainakin sitä voi käyttää laskettelun jälkeen!
Kokeilutyöstä syntyi uusi talviasuste
Tämä on yksi niistä asioista, joista tykkään työssäni. Pääsen kokeilemaan erilaisia käsityöideoita, suunnittelemaan uusia töitä ja miettimään, miten niitä voisi toteuttaa nuorten kanssa. Kaikki ideat eivät tietenkään päädy sellaisinaan ohjaukseen. Joskus jotain pitää muuttaa, yksinkertaistaa tai kokeilla vielä uudelleen. Mutta juuri sitä varten näitä kokeilutöitä tehdäänkin.
Tässä huppuhuivissa pidän erityisesti siitä, että työ on melko yksinkertainen, mutta siinä pääsee harjoittelemaan monta erilaista asiaa. Ja valmiista huppuhuivista voi tehdä aivan oman näköisensä materiaalivalinnoilla.
Minun versiostani tuli tällainen vaalea ja muhkea, pilkullisella vuorilla viimeistelty huppuhuivi. Ja parastahan tässä on se, että jos nuori ei halua tehdä tätä itselleen, voivat he tehdä tämän lahjaksi vaikka äidilleen. Nyt minulla on kotonakin uusi projekti, kun alan tutkimaan omia varastoja ja toteutan myös itselleni.
Rentoa päivää!
Seuraa minua:
Lisää ilmaisia ohjeita:
Mitä tapahtuu kun kädet eivät enää tee?
Olen viime aikoina miettinyt paljon lasten ja nuorten kädentaitoja. Tai oikeastaan sitä, kuinka monenlaisia taitoja käsillä tekemiseen tarvitaan ja kuinka paljon niiden harjoitteleminen vaikuttaa myös kaikkeen muuhun oppimiseen. Työssäni olen huomannut, että sellaisetkin asiat kuin saksien käyttäminen, mittaaminen tai kaavan rakentaminen voivat olla yllättävän vaikeita. Samaan aikaan puhutaan suomalaisten lasten ja nuorten heikentyneistä oppimistuloksista. Mitä tapahtuu kun kädet eivät enää tee? Voisiko näillä asioilla olla jotain yhteistä? Ota kahvikuppi käteen ja ota hyvä asento, nyt lähdetään laukalle!
Mitä tapahtuu kun kädet eivät enää tee?
Olen ammatiltani mallipukineiden valmistaja sekä nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja. Käsillä tekeminen on siis ollut osa elämääni oikeastaan aina, ja nykyisessä työssäni saan myös opettaa näitä taitoja lapsille ja nuorille.
Olen vuosien aikana huomannut, että monet sellaiset asiat, joita itse pidän aivan tavallisina perustaitoina, eivät välttämättä olekaan sitä kaikille. Esimerkiksi saksien käyttäminen voi olla hankalaa. Mittaaminen, ohjeiden ymmärtäminen ja työvaiheiden hahmottaminen vaativat harjoittelua, puhumattakaan siitä, kun pitäisi alkaa rakentaa kaavaa.
Eikä siinä ole mitään ihmeellistä, sillä eihän kukaan synny sakset kädessä tai osaa piirtää kaavoja ilman harjoittelua. Mutta olen alkanut miettiä, kuinka paljon lapset ja nuoret nykyään ylipäätään tekevät asioita käsillään. Kuinka moni esimerkiksi leikkaa, piirtää, rakentaa, korjaa tai tekee jotain aivan alusta asti itse? Ja mitä tapahtuu, jos näitä taitoja ei tule harjoiteltua?
Saksien käyttökin vaatii yllättävän paljon taitoja
Kun asiaa alkaa oikein miettiä, niin jo pelkkä saksilla leikkaaminen on aika monimutkainen tapahtuma. Toisella kädellä käytetään saksia ja toisella ohjataan leikattavaa materiaalia. Samalla silmien pitäisi seurata leikattavaa viivaa ja käsien toimia sen mukaan. Ja sitten pitäisi vielä saada leikattua suunnilleen siitä kohdasta, mistä oli tarkoituskin!
Kaavan rakentaminen onkin sitten jo aivan oma maailmansa. Siinä tarvitaan matematiikkaa, mittaamista, geometriaa ja hahmottamista. Paperille piirretyistä viivoista pitäisi pystyä ymmärtämään, millainen vaate niistä lopulta muodostuu. Kaava on kaksiulotteinen, mutta valmis vaate kolmiulotteinen.
Minulle nämä asiat ovat tuttuja oman koulutukseni ja työni kautta, mutta olen välillä pysähtynyt miettimään, kuinka valtavasti erilaisia taitoja jo yhden vaatteen valmistamiseen tarvitaan. Eikä kyse ole pelkästään ompelusta. Pitää osata lukea ja ymmärtää ohjeita, suunnitella tekemistään, muistaa työvaiheita ja ratkaista ongelmia. Välillä pitää myös hyväksyä, ettei jokin asia onnistukaan ensimmäisellä yrittämällä. Siinäpä sitä oppimista jo riittääkin!
Minä ymmärsin piin vasta kellohameen kautta
Olen kertonut nuorille monta kertaa yhden esimerkin omasta elämästäni. Varsinkin silloin, kun joku toteaa, ettei matematiikkaa tarvitse elämässä mihinkään. Minä en nimittäin ollut koulussa erityisen kiinnostunut matematiikasta. Ja voi hyvänen aika niitä piihin liittyviä laskuja! Ne menivät minulta aivan yli ymmärryksen. En käsittänyt, mitä ihmettä minä sillä piillä tekisin ja miksi minun pitäisi osata laskea jotain sellaista.
Kunnes sitten opiskelin vaatetusalaa. Meidän piti piirtää kellohameen kaava, ja siinä tarvittiinkin piitä. Ja kas kummaa, yhtäkkiä koko asia olikin minulle aivan helppo ja yksinkertainen! Minähän ymmärsin, mihin sitä tarvitaan.
Kellohameen kaavoituksessa pitää laskea vyötärön kaaren säde, jotta hameesta saadaan oikean kokoinen. Siihen tarvitaan piitä. Kun laskulla olikin jokin aivan konkreettinen tarkoitus ja pystyin näkemään, mitä olin tekemässä, koko asia aukesi minulle aivan eri tavalla. Siis minä, joka en ollut koulussa ymmärtänyt piistä yhtään mitään, osasinkin yhtäkkiä käyttää sitä aivan sujuvasti!
Olen miettinyt tätä kokemusta myöhemminkin. Kuinka moni koulussa vaikealta tuntunut asia voisi muuttua helpommaksi, jos sen pääsisi näkemään ja kokemaan käytännössä? Jos numerot eivät olisikaan vain numeroita paperilla, vaan niillä saisi aikaiseksi jotain ihan oikeaa. Minulle matematiikka alkoi tuntua paljon järkevämmältä, kun ymmärsin, mihin sitä tarvitsen.
Käsillä tekeminen ja oppiminen kulkevat yhdessä
Kädentaitojen ja oppimisen yhteyttä on tutkittukin. Esimerkiksi vuonna 2025 julkaistussa laajassa tutkimuskoosteessa tarkasteltiin hienomotoristen taitojen yhteyttä lasten ja nuorten oppimiseen. Mukana oli 118 tutkimusta ja lähes 80 000 lasta ja nuorta.
Tutkimuksissa havaittiin yhteyksiä hienomotoristen taitojen sekä muun muassa matematiikan, lukemisen ja kirjoittamisen välillä. Minusta tämä on aivan valtavan mielenkiintoista! Emme tietenkään voi ajatella, että virkkaamalla oppisi automaattisesti matematiikkaa tai että hyvä saksien käyttäjä olisi välttämättä hyvä lukemaan. Mutta tutkimukset antavat aihetta pohtia, kuinka monella tavalla erilaiset taidot liittyvät toisiinsa.
Kun lapsi rakentaa, piirtää, leikkaa tai ompelee, hän joutuu samalla käyttämään myös päätään. Pitää miettiä, miten jokin asia tehdään, missä järjestyksessä ja mitä tapahtuu, jos tekee jotain eri tavalla. Ja joskus se oma ajatus ei toimikaan niin kuin oli suunnitellut. Silloin pitää keksiä jotain muuta. Minusta juuri tässä on yksi käsillä tekemisen hienoimmista puolista. Kaikkea ei anneta valmiina, vaan asioita joutuu itse kokeilemaan ja oivaltamaan.
Tutkimuksia:
- Kädentaitojen ja oppimisen yhteys – tutkimus vuodelta 2025
- tutkimus kädentaitojen ja koulumenestyksen yhteydestä
Voisiko kädentaitojen vähenemisellä olla yhteyttä PISA-tuloksiin?
Suomalaisten lasten ja nuorten oppimistulosten heikkenemisestä on puhuttu jo pitkään. PISA-tutkimuksissa on nähty laskua niin matematiikassa, lukutaidossa kuin luonnontieteissäkin. Syitä tähän on varmasti monia, eikä niitä voi selittää yhdellä asialla. Enkä minä tietenkään väitä, että PISA-tulokset olisivat heikentyneet siksi, etteivät lapset enää tee tarpeeksi käsitöitä.
Mutta olen silti miettinyt, voisiko käsillä tekemisen vähenemisellä olla jotain yhteyttä siihen, millaisia taitoja lapset ja nuoret pääsevät harjoittelemaan.
Käsityössä tarvitaan matematiikkaa aivan jatkuvasti. Mitataan, lasketaan, hahmotetaan muotoja ja mietitään mittasuhteita. Ohjeiden seuraaminen vaatii lukemista ja luetun ymmärtämistä. Ongelmanratkaisua tarvitaan melkein jokaisessa työvaiheessa, varsinkin silloin, kun kaikki ei menekään suunnitelmien mukaan.
Ja sitten on vielä keskittyminen ja pitkäjänteisyys. Käsityötä ei välttämättä saa valmiiksi yhdellä istumalla. Joskus samaa työtä tehdään viikkoja, ja välillä tuntuu, ettei se valmistu ikinä. Silti tekemistä jatketaan, kunnes lopulta käsissä on jotain, mitä on itse suunnitellut ja valmistanut. Eivätkö nämä ole juuri sellaisia taitoja, joita tarvitaan myös koulussa ja myöhemmin elämässä?
Minusta olisi aika erikoista ajatella, että käsityöt olisivat vain mukavaa puuhastelua kaiken muun tärkeämmän oppimisen välissä.
Kaiken ei tarvitse onnistua heti
Yksi asia, jota pidän käsitöissä erityisen tärkeänä, on epäonnistumisen sietäminen. Minä olen tehnyt käsitöitä vuosikymmeniä, ja silti teen edelleen virheitä. Välillä sauma menee väärin, kaava ei toimikaan tai valmis vaate näyttää aivan joltain muulta kuin olin suunnitellut. Sitten puretaan, korjataan tai mietitään kokonaan uusi ratkaisu.
Eikä se aina ole kivaa. Kyllä minullakin menee välillä hermot! Mutta siinäkin oppii jotain. Kaiken ei tarvitse onnistua ensimmäisellä kerralla, eikä epäonnistuminen tarkoita sitä, ettei jotain osaisi koskaan.
Työssäni on aivan ihanaa nähdä, kuinka nuori onnistuu jossain sellaisessa, mikä tuntui aluksi vaikealta. Kun jokin asia lopulta sujuu ja huomaa itse osaavansa, onnistumisen ilo on aivan mahtava. Ja sillä on varmasti merkitystä myös siihen, millaisena nuori näkee omat mahdollisuutensa oppia uusia asioita.
Kädentaidot eivät ole mitään menneen maailman taitoja
En minä ajattele, että kaikkien pitäisi osata ommella omat vaatteensa, neuloa villasukat tai virkata isoäidinneliöitä. Eikä kaikkien tarvitse edes pitää käsitöistä. Mutta minusta jokaisella lapsella ja nuorella pitäisi olla mahdollisuus oppia käyttämään käsiään monipuolisesti.
Eikä käsillä tekeminen tarkoita pelkästään perinteisiä käsitöitä. Sitä on myös rakentaminen, korjaaminen, ruoanlaitto, askartelu ja vaikka huonekalujen kokoaminen. Kaikki sellainen tekeminen, jossa pitää itse miettiä, kokeilla ja saada jotain aikaiseksi.
Nykyään moni asia on tehty meille aivan valtavan helpoksi, mikä on tietenkin monessa tilanteessa hyvä asia. Mutta samalla olen miettinyt, jääkö meiltä jotain oppimatta, jos kaikkea ei tarvitse enää tehdä itse. Ja varsinkin sitä, kuinka paljon menetämme, jos käsillä tekemistä aletaan pitää jotenkin vanhanaikaisena tai tarpeettomana.
Minulle käsityöt ovat paljon muutakin kuin valmiita vaatteita ja muita töitä. Ne ovat suunnittelua, ongelmanratkaisua, kokeilemista, onnistumista ja välillä myös niitä aivan järkyttäviä epäonnistumisia. Ja joskus niiden avulla voi oppia ymmärtämään jotain sellaista, mikä ei koulunpenkillä auennut ollenkaan. Kuten minä sen piin kellohameen kautta.
Siksi minä pidän kädentaitojen opettamista niin tärkeänä. Eihän koskaan voi tietää, minkälaisen oivalluksen joku lapsi tai nuori saa seuraavan kerran, kun hän ottaa sakset käteensä tai alkaa piirtää ensimmäistä kaavaansa.
Mukavaa lauantaita
Seuraa minua:
Lisää mielenkiintoista luettavaa: