Vaatekaapin suosikit – poroneule vuodelta 2011
0
Vaatekaapin suosikit – poroneule vuodelta 2011 on tämänkertaisen Vaatekaappipäiväkirjani päähenkilö. Olen neulonut vuosien varrella valtavan määrän erilaisia neuleita, mutta tämä ihanuus on pysynyt vaatekaapissani jo viisitoista vuotta! Kaiken lisäksi sen ohje löytyy Novita Talvi 2011 -lehdestä, joka on ehdottomasti kaikkien aikojen suosikkini. Olen neulonut kyseisestä lehdestä vaikka mitä ihanaa ja suunnitelmissa on vielä vaikka kuinka monta uutta neuletta. Voiko yksi käsityölehti olla näin onnistunut?
Vaatekaapin suosikit – poroneule vuodelta 2011
Minulla on käsityölehtiä melkoinen määrä, eikä niitä kaikkia ole tullut selailtua enää vuosiin. Silti niistä on vaikea luopua, sillä koskaan ei tiedä, milloin jokin vanha malli alkaa taas kiinnostaa. Vuosien varrella olen huomannut, että jotkut lehdet kestävät aikaa huomattavasti paremmin kuin toiset. Niistä löytyy aina jotakin uutta ja ihanaa, vaikka lehden olisi selannut läpi jo kymmeniä kertoja. Novita Talvi 2011 on juuri tällainen tapaus. Se on aivan ehdottomasti paras Novitan lehti, jonka olen koskaan hankkinut! Olen neulonut siitä useita malleja, ja edelleen löydän sen sivuilta neuleita, jotka haluaisin toteuttaa. Eikä innostukseni ole hiipunut yhtään, vaikka lehden ilmestymisestä on kulunut jo viisitoista vuotta.
Tämän ihanan poroneuleen neuloin heti vuonna 2011. Paidassa on luonnonvalkoinen pohja, viininpunaisia poroja ja muita kirjoneulekuvioita sekä suloisen vaaleanpunaiset resorit ja poolokaulus. Väriyhdistelmä on mielestäni aivan hurmaava! Siinä on perinteisen talvineuleen tunnelmaa, mutta vaaleanpunaiset yksityiskohdat tekevät kokonaisuudesta vähän erilaisen. Ja mikä parasta, paita on edelleen käytössä. Ei siis mikään vaatekaapin perälle unohtunut muisto, vaan yksi niistä neuleista, joihin palaan aina uudelleen.
Viisitoista vuotta vanha poroneule uudessa asussa
Tällä kertaa päätin yhdistää poroneuleeni vaaleanpunaisiin collegehousuihin, pitkään vaaleaan toppaliiviin ja lämpimiin nilkkatossuihin. Lopputuloksesta tuli aivan ihanan rento talviasu! Vaaleanpunaiset housut sopivat täydellisesti neuleen kaulukseen ja resoreihin, ja pitkä toppaliivi tuo kokonaisuuteen lisää kerroksellisuutta. Minusta on hauskaa, kuinka perinteinen kirjoneule muuttuu aivan toisenlaiseksi, kun sen yhdistää collegehousuihin. Ei kaiken tarvitse olla niin vakavaa, ei edes pukeutumisen.
Olen aina pitänyt siitä, että vaatteita voi yhdistellä keskenään vähän yllättävilläkin tavoilla. Minulle ei ole olemassa mitään ehdottomia sääntöjä siitä, minkä kanssa jokin vaate pitäisi pukea. Joskus juuri ne kaikkein kummallisimmilta kuulostavat yhdistelmät toimivat parhaiten. Ja kun omasta vaatekaapista löytyy kaikenlaista, on suorastaan mahdotonta olla kokeilematta erilaisia kokonaisuuksia. Tämäkin poroneule on varmasti nähnyt vuosien aikana monenlaisia housuja, hameita ja takkeja, mutta tällä kertaa vaaleanpunaiset collegehousut veivät voiton.
Novita Talvi 2011 on kaikkien aikojen suosikkini
En voi kirjoittaa tästä poroneuleesta kertomatta hieman enemmän myös sen alkuperäisestä ohjelehdestä. Novita Talvi 2011 on nimittäin sellainen käsityölehti, jonka voisin nostaa vaikka jalustalle! En tiedä, mikä kyseisessä numerossa on onnistunut niin täydellisesti, mutta minun makuuni siellä on toinen toistaan ihanampia malleja. Olen neulonut lehdestä vaikka mitä, ja edelleen löytyy toteuttamattomia suosikkeja. Vaikka uusia neulelehtiä ja ohjeita ilmestyy jatkuvasti, tämä vanha numero pitää pintansa vuodesta toiseen.
Yksi lehden ohjeella aloittamani neule sai muuten odottaa valmistumistaan melkoisen pitkään. Olin aloittanut paidan jo vuosia aikaisemmin, mutta jostakin syystä se jäi keskeneräisenä koriin. Siellä se sitten odotteli kaikessa rauhassa, kun minä innostuin aina uusista käsitöistä. Lopulta sain paidan valmiiksi vuonna 2020. Siinä missä tämä poroneule valmistui heti vuonna 2011, toinen saman lehden malli tarvitsi useamman vuoden ylimääräistä aikaa. Mutta valmistuihan se lopulta! Käsityöihmiselle tällaiset keskeneräisten töiden pitkätkin odotusajat taitavat olla aika tuttuja.
Eikä tässä vielä kaikki, sillä olen aivan tosissani suunnitellut neulovani lehdestä lisää. On oikeastaan aika uskomatonta, että yksi vuonna 2011 ilmestynyt käsityölehti pystyy innostamaan edelleen näin paljon. Joskus vanhoja lehtiä selatessa huomaa, kuinka vahvasti jokin malli edustaa omaa aikaansa, mutta tässä lehdessä on valtavasti sellaisia neuleita, joita voisin käyttää aivan yhtä hyvin tänä päivänä. Ehkä minun pitäisi joskus laskea, kuinka monta neuletta olen tästä yhdestä numerosta vuosien aikana tehnyt.
Vaatekaappipäiväkirja ja ne kaikkein rakkaimmat vaatteet
Vaatekaappipäiväkirjani myötä olen alkanut katsella omia vaatteitani entistä tarkemmin. Mitkä niistä ovat oikeasti suosikkejani ja miksi? Jotkut vaatteet ovat kulkeneet mukana vuosikausia, toiset taas ovat päätyneet vaatekaappiin vasta hiljattain. Kaikkia yhdistää kuitenkin se, että ne ovat jollakin tavalla minulle erityisiä. Eikä suosikkivaatteen tarvitse olla mikään kallis merkkivaate tai viimeisimmän muodin mukainen hankinta. Se voi aivan yhtä hyvin olla itse neulottu poropaita viidentoista vuoden takaa.
Minulle pukeutuminen on ennen kaikkea hauskaa, eikä vaatekaappini todellakaan ole mikään hillitty kokoelma keskenään täydellisesti yhteensopivia vaatteita. Sieltä löytyy kaikenlaista, ja juuri niin haluankin. Välillä innostun jostakin vanhasta vaatteesta uudelleen, kun keksin yhdistää sen aivan eri tavalla kuin aikaisemmin. Toisinaan taas huomaan, että jokin vuosia sitten tekemäni vaate on edelleen aivan yhtä ihana kuin valmistuessaan.
Tämä poroneule kuuluu ehdottomasti jälkimmäiseen joukkoon. Se on kulkenut mukana vuodesta 2011, ja uskon sen pysyvän vaatekaapissani vielä pitkään. Ja samalla kun ihailen vanhaa neulettani, mietin jo seuraavaa projektia samaisesta Novitan lehdestä. Eihän siitä taida päästä koskaan eroon, eikä tarvitsekaan!
Löytyykö sinun vaatekaapistasi jokin yhtä pitkäikäinen suosikki? Entä onko sinulla jokin vanha käsityölehti, jonka ohjeisiin palaat aina uudelleen? Olisi ihanaa kuulla, millaisia aarteita teidän vaatekaapeistanne ja lehtikokoelmistanne löytyy!
Ihanaa sunnuntaita!
Seuraa minua:
Lisää samasta lehdestä:
Blogit eivät kuolleet mutta keskustelu katosi
Blogit eivät kuolleet mutta keskustelu katosi. Ainakin välillä siltä tuntuu, kun muistelen blogimaailmaa lähes kahdenkymmenen vuoden takaa. Olen kirjoittanut blogia vuodesta 2007, ja siinä ajassa olen ehtinyt nähdä monenlaista. Blogialustat ovat vaihtuneet, lukijat ovat löytäneet uusia tapoja seurata kirjoituksia ja sosiaalinen media on muuttanut koko bloggaamisen luonnetta. Blogeja kirjoitetaan edelleen paljon, mutta jotakin vanhasta yhteisöllisyydestä on matkan varrella jäänyt pois.
Blogit eivät kuolleet mutta keskustelu katosi
Kun aloitin bloggaamisen vuonna 2007, en varmasti osannut kuvitella, että kirjoittaisin blogia vielä lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Silloin blogimaailma oli aivan erilainen paikka kuin nykyään. Blogeja luettiin, toisten kirjoituksia odotettiin ja kommenttikentissä käytiin keskusteluja. Bloggaaminen oli paitsi omien ajatusten ja tekemisten jakamista, myös muiden bloggaajien seuraamista. Välillä tuntuu melkein hassulta ajatella, kuinka paljon koko maailma on siinä ajassa muuttunut.
Minun blogiurani alkoi Vuodatuksessa. Se oli ensimmäinen blogikotini, jossa opettelin kirjoittamaan ja julkaisemaan omia käsitöitäni muiden nähtäville. Vuodatus oli aikanaan monelle suomalaiselle bloggaajalle tuttu paikka, ja siellä syntyi myös yhteyksiä muihin samanhenkisiin ihmisiin. Alkuvuodesta 2011 Vuodatuksen kaatuminen johti siihen, että siirsin blogini Bloggeriin. Siinä sitä sitten opeteltiin uutta alustaa ja jatkettiin kirjoittamista. Ei tullut mieleenkään lopettaa vain siksi, että blogin osoite ja ulkoasu vaihtuivat.
Bloggerissa vierähtikin useampi vuosi, kunnes kesällä 2019 siirryin Vaikuttajamedialle. Kolmas blogialusta ja jälleen uusi vaihe bloggaamisessa. Kun tätä kaikkea ajattelee, tuntuu melkein siltä, että blogillani on ollut useampi eri elämä. Sisältö on muuttunut, ulkoasu on muuttunut ja minäkin olen tietenkin muuttunut vuosien varrella. Mutta kirjoittaminen on pysynyt mukana.
Vuosien 2016–2018 kulta-aika
Jos minun pitäisi nimetä blogiurani kulta-aika, se olisi ehdottomasti vuosina 2016–2018. Tuolloin blogiani luettiin paljon, ja pääsin käsitöineni esille myös erilaisiin käsityölehtiin. Olihan se hienoa huomata, että omat tekemiset kiinnostivat muitakin kuin minua itseäni! Käsityöihmiselle on aina mukavaa, kun omat ideat herättävät kiinnostusta, ja erityisen hauskaa oli nähdä töitään myös painetun lehden sivuilla.
Noina vuosina blogini alkoi muuttua yhä ekologisempaan suuntaan. Kirpputorit, käytettyjen vaatteiden muokkaaminen ja materiaalien uudelleenkäyttö tulivat entistä vahvemmin mukaan kirjoituksiini. En enää keskittynyt pelkästään siihen, mitä uutta olin tehnyt, vaan myös siihen, mitä vanhasta voisi saada aikaan. Kirpputorilta löytynyt vaate saattoi muuttua aivan toiseksi, ja joskus materiaalin alkuperäinen käyttötarkoitus oli jo niin kaukana lopputuloksesta, että itseänikin huvitti.
Tämä ajattelutapa on pysynyt mukana tähän päivään asti. Edelleen katselen vanhoja vaatteita ja kangaspaloja sillä silmällä, mitä niistä voisi vielä syntyä. Ehkä vuosien varrella olen tullut vain entistäkin innokkaammaksi kokeilemaan kaikenlaista. Ja kuten blogiani pidempään seuranneet tietävät, aina lopputulokset eivät ole aivan tavanomaisia!
Kun blogeissa vielä keskusteltiin
Yksi asia, jota muistelen erityisellä lämmöllä, on vanhan blogimaailman yhteisöllisyys. Kävimme lukemassa toistemme blogeja, jätimme kommentteja ja vastasimme niihin. Keskustelut saattoivat jatkua pitkäänkin, ja samalla tuli tutustuttua muihin bloggaajiin. Ei ollut mitenkään erikoista, että sama tuttu nimimerkki ilmestyi kommenttikenttään kerta toisensa jälkeen. Vähitellen sitä oppi tuntemaan ihmisiä heidän kirjoitustensa kautta, vaikka ei olisi koskaan tavannut heitä kasvotusten.
Tällaista tapahtuu toki edelleen, mutta huomattavasti vähemmän. Nykyään saatan huomata, että kirjoitusta on luettu paljonkin, mutta kommenttikentässä on aivan hiljaista. Välillä sitä miettii, mitä lukija mahtoi ajatella. Tykkäsikö hän kirjoituksesta, oliko eri mieltä vai tuliko vain hakemaan jotakin tiettyä käsityöideaa? En tietenkään odota jokaisen lukijan kommentoivan, mutta joskus olisi mukavaa kuulla, millaisia ajatuksia kirjoitukset herättävät.
Ehkä keskustelut ovat osittain siirtyneet sosiaalisen median puolelle, jossa kaikkeen reagoidaan nopeasti. Sielläkin kuitenkin huomaa, että ihmiset selaavat paljon enemmän kuin kommentoivat. Tykkäys on helppo antaa, mutta muutaman lauseen kirjoittaminen vaatii jo hieman enemmän. Ja joskus sitäkään tykkäystä ei tule, vaikka sisältö olisi tavoittanut paljon ihmisiä.
En minä silti ajattele, että kaikki olisi ennen ollut paremmin. Kaipaan vain sitä tunnetta, että kirjoituksen toisessa päässä oli joku, joka halusi myös sanoa jotakin. Blogi ei ollut pelkästään paikka julkaista omia ajatuksia, vaan myös paikka vaihtaa niitä muiden kanssa.
Blogit.fi ja muuttunut näkyvyys
Olin vuosikausia Blogit.fi käsityöblogien ykkönen. Silloin listojen kärjessä pysyivät usein pitkään samat blogit, eikä sijoituksissa tapahtunut samanlaista vaihtelua kuin nykyään. Blogit.fi on sittemmin muuttanut järjestelmäänsä, ja nykyisin sijoituksissa voi tapahtua suuriakin muutoksia yhden päivän aikana.
Nykyään julkaisen noin kolme kertaa viikossa, ja blogini sijoitus liikkuu usein sijojen 18–26 välillä. En kuitenkaan kaipaa vanhaa ykköspaikkaani takaisin. Minusta on oikeastaan mukavaa, että muutkin blogit pääsevät vuorollaan esille. Blogimaailmassa on tilaa monenlaisille kirjoittajille, eikä näkyvyyden tarvitse kuulua aina samoille.
Yksi nykyisen järjestelmän mukavista puolista on myös se, että kirjoitukseni päätyvät eri aihealueiden listoille. VillaNanna on vuosien aikana kasvanut käsityöblogista paljon muuksikin. Kirjoitan edelleen ompelusta, neulomisesta ja virkkaamisesta, mutta myös pukeutumisesta, kirpputoreista, matkoista ja välillä aivan muista asioista. Minusta on hauskaa, että tämä monipuolisuus näkyy myös siinä, mistä lukijat voivat blogini löytää.
Ja vaikka välillä kuulee puhuttavan blogien kuolemasta, niin eivät ne mihinkään ole kadonneet. Blogeja kirjoitetaan edelleen paljon, ja esimerkiksi Blogit.fi kautta voi löytää jatkuvasti uusia kirjoituksia monenlaisista aiheista. Ehkä blogimaailma ei olekaan kuollut, vaan se on vain muuttanut muotoaan.
Miksi kirjoitan edelleen?
Lähes kaksikymmentä vuotta on pitkä aika tehdä oikeastaan mitä tahansa. Siihen mahtuu valtavasti käsitöitä, vaatteita, matkoja, kokeiluja ja erilaisia elämäntilanteita. Joskus olen kirjoittanut enemmän, joskus vähemmän, mutta blogi on pysynyt mukana vuodesta toiseen.
Välillä huomaan itsekin selailevani vanhoja kirjoituksiani ja ihmetteleväni, mitä kaikkea olenkaan ehtinyt tehdä. Jokin käsityö on saattanut unohtua kokonaan, kunnes törmään siihen vanhassa postauksessa. Samalla tulee muisteltua, millaista elämä oli silloin ja mistä asioista olin innostunut. Blogista on vuosien mittaan muodostunut melkoinen päiväkirja, vaikka en sitä alun perin sellaiseksi ehkä ajatellutkaan.
Nykyään kirjoitan noin kolme kertaa viikossa, ja se tuntuu sopivalta tahdilta. Aiheita riittää kyllä enemmänkin, sillä päässäni pyörii jatkuvasti uusia käsityöideoita ja kaikenlaisia ajatuksia, joista tekisi mieli kirjoittaa. Kaikkea ei kuitenkaan tarvitse julkaista heti, eikä jokaisesta asiasta tarvitse tehdä suurta numeroa.
Ehkä juuri siksi olen edelleen täällä. Tykkään kirjoittamisesta, tykkään jakaa tekemisiäni ja tykkään siitä, että blogissa voin kertoa asioista hieman enemmän kuin yhden kuvan ja muutaman lauseen verran. Sosiaalinen media on mukava lisä, mutta blogissa saan rauhassa kirjoittaa juuri niin pitkän tarinan kuin haluan.
Ja vaikka kommenttikentät ovat nykyään hiljaisempia, tiedän, että siellä ruudun toisella puolella on edelleen lukijoita. Osa on ehkä kulkenut mukana jo vuosia, osa taas löytänyt blogini vasta hiljattain. Molemmat ovat yhtä tervetulleita. Olisi kuitenkin hauskaa kuulla teistä joskus vähän enemmän!
Muistatko sinä vielä ajan, jolloin blogeissa kommentoitiin puolin ja toisin? Oletko seurannut VillaNannaa jo vuosia vai löysitkö blogini vasta äskettäin? Ja luetko edelleen muitakin blogeja? Olisi ihanaa saada tähän kirjoitukseen edes pieni pala sitä vanhaa blogimaailman keskustelukulttuuria takaisin.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
Lisää luettavaa: