Kestokassien paloista syntyi näyttävä vyötärövyö
0
Kestokassien paloista syntyi näyttävä vyötärövyö, eikä tähän tarvittu muuta kuin vanha Burda-kaava, työkaverilta saadut kangaspalat ja vähän ompeluintoa. Kukapa olisi arvannut, että kestokassien entisestä elämästä voisi vielä seurata jotakin näin pukeutumiskelpoista? Minun käsissäni materiaalit eivät näköjään saa kovin helposti jäädä eläkkeelle, vaikka niiden alkuperäinen käyttötarkoitus olisi jo tullut tiensä päähän.
Kestokassien paloista syntyi näyttävä vyötärövyö
Jos joku olisi joskus sanonut minulle, että vielä jonakin päivänä kuljen kestokassien osat vyötärölläni, olisin varmaan kysynyt, onko kyseessä jokin uusi muotivillitys, josta en ole vielä kuullut. Tosin minun kohdallani ajatus ei taida olla edes kovin kaukaa haettu, sillä olenhan vuosien varrella ommellut vaatteita ja asusteita mitä kummallisimmista materiaaleista. Jos jokin kangaspala näyttää vähänkään käyttökelpoiselta, alan helposti miettiä, mitä siitä voisi tehdä. Toiset näkevät vanhan kestokassin, minä näen mahdollisen vaatekappaleen. Siinä on ehkä pieni ero ajattelutavoissa.
Tällä kertaa materiaalit tulivat työkaveriltani. Kyseessä olivat kestokassien osat, joista löytyi oikein mukavaa sinivalkoista ruutukangasta. Kangas oli vieläpä suhteellisen jämäkkää, joten se sopi mainiosti suunnittelemaani vyöhön. Erillistä tukimateriaalia ei tarvittu, mikä oli tietenkin mukava asia. Joskus materiaalin ominaisuudet sattuvat osumaan juuri kohdalleen, eikä kaikkea tarvitse alkaa rakentaa monen kerroksen kautta.
Vuoden 2009 Burda pääsi jälleen töihin
Kaava löytyi Burdan numerosta 6/2009. Siis vuodelta 2009! Joku voisi ajatella, että niin vanha kaava kuuluisi jo käsityöhistorian arkistoon, mutta minä olen asiasta aivan eri mieltä. Hyvä kaava ei muutu käyttökelvottomaksi vain siksi, että kalenterissa vaihtuu vuosiluku. Eivätkä vanhat käsityölehdet ole mitään kertakäyttötavaraa, vaikka muotimaailma kuinka yrittäisi vakuuttaa, että kaikki pitäisi keksiä uudelleen joka sesonki.
Ja juuri siksi vanhoja lehtiä kannattaa säilyttää. Koskaan ei tiedä, milloin vastaan tulee kangaspala, joka alkaa suorastaan huutaa jonkin vuosia sitten nähdyn mallin perään. Tai ehkä se olen vain minä, joka kuvittelen kankaiden puhuvan. Tässä tapauksessa vanha kaava ja kestokassien ruutukangas löysivät toisensa, ja lopputuloksena syntyi leveä, korsettimainen vyötärövyö.
Kestokassista vyötärölle
Valmiissa vyössä on leveä etuosa, joka asettuu vyötärölle ja tuo ryhtiä väljäänkin vaatteeseen. Takana vyö solmitaan kangasnauhoilla, joten myös selkäpuolelle syntyy hauska yksityiskohta. Minusta on mukavaa, kun asuste näyttää kiinnostavalta useammasta suunnasta. Eihän ihminen kuitenkaan vietä koko päivää kasvot suoraan kameraan päin, vaikka blogikuvista voisi joskus niin päätellä.
Kuvissa yhdistin vyön harmaansiniseen väljään mekkoon. Ilman vyötä mekko laskeutuu vapaasti, mutta leveä ruutuvyö muuttaa sen ilmettä huomattavasti. Yhtäkkiä vyötärö korostuu ja koko asu saa aivan toisenlaisen muodon. Ja juuri tällaisista pienistä muutoksista minä pukeutumisessa pidän. Aina ei tarvitse ommella kokonaan uutta vaatetta, kun yksi asuste voi tehdä jo olemassa olevasta vaatteesta erilaisen.
Beigen ruutukankaan ja harmaansinisen yhdistelmä toimii mielestäni erityisen hyvin. Ruutukuvio tuo asuun hieman vanhanaikaista tunnelmaa, mutta samalla leveä vyö tekee kokonaisuudesta aika näyttävän. Siinä on sopivasti jotakin menneiltä vuosikymmeniltä ilman, että tarvitsee pukeutua päästä varpaisiin tietyn aikakauden mukaisesti.
Mitä kaikkea kestokassista vielä voisi tehdä?
Tällaiset projektit saavat minut aina huvittuneeksi, sillä materiaalin alkuperä ja lopputulos voivat olla melko kaukana toisistaan. Kestokassin tehtävänä on tavallisesti kuljettaa ostoksia, mutta tässä tapauksessa sen kangas päätyi koristamaan vyötäröäni. Ei ehkä aivan sitä, mitä kassin valmistaja oli alun perin ajatellut.
Ja jos joku joskus kysyy, mistä olen vyöni ostanut, voin aivan rauhallisesti vastata, että se on tehty kestokasseista. Siinä saattaa keskustelu saada vähän uuden suunnan!
Minusta käsitöissä onkin parasta juuri se, ettei lopputulosta aina tarvitse etsiä kangaskaupan hyllyltä. Materiaaleja voi löytyä yllättävistä paikoista, ja joskus kaikkein hauskimmat ideat syntyvät siitä, mitä sattuu olemaan tarjolla. Tällä kertaa tarvittiin työkaverilta saadut kangaspalat ja lähes kaksikymmentä vuotta vanha kaava. Ei kuulosta kovin muodikkaalta lähtökohdalta, mutta lopputulos kelpaa minulle mainiosti.
Mitähän seuraavaksi? Ehkä pitäisi alkaa katsella kaikkia kestokasseja hieman epäluuloisesti. Koskaan ei tiedä, millainen vaate tai asuste niistä vielä syntyy.
Oletko sinä koskaan tehnyt vaatetta tai asustetta materiaalista, jota ei alun perin ollut tarkoitettu pukeutumiseen?
Rentoa viikonloppua!
Seuraa minua:
Vöitä lisää:
Olin melkein unohtanut että tein nämä
Olin melkein unohtanut että tein nämä. Vaatekaappien siivous on välillä melkoista aikamatkailua, sillä vaatepinojen välistä saattaa ilmestyä jotakin, mitä ei ole käyttänyt vuosiin. Olen nyt saanut siivottua kolme seitsemästä vaatekaapistani, ja vastaan tuli kolme itse tekemääni paitaa, jotka olivat jääneet aivan liian pitkäksi aikaa unohduksiin. Hassuinta on, että olen aikanaan ollut niistä niin innoissani, että olen kirjoittanut jokaisesta oman blogipostauksensa!
Olin melkein unohtanut että tein nämä
Vaatekaappien siivoaminen on minusta vähän kaksijakoista puuhaa. Toisaalta on ihanaa saada järjestystä aikaan ja nähdä, mitä kaikkea kaappeihin on vuosien varrella kertynyt. Toisaalta siinä joutuu väistämättä kohtaamaan myös sen tosiasian, että vaatteita on paljon enemmän kuin mitä oikeastaan muistaa omistavansa. Ja kun niitä kaappeja on seitsemän, ei varmasti tarvitse ihmetellä, jos jokin vaate katoaa välillä näkyvistä kokonaan.
Olen nyt edennyt siivousurakassani kolmen kaapin verran. Vielä riittää tekemistä, mutta jo tässä vaiheessa olen saanut huomata, ettei omasta vaatekaapista tarvitse aina etsiä vain pois laitettavia vaatteita. Sieltä voi löytyä myös jotakin sellaista, jonka haluaa ottaa uudelleen käyttöön. Tällä kertaa vastaan tuli kolme itse tekemääni paitaa, joiden olemassaoloa en ollut varsinaisesti unohtanut, mutta joita en ole käyttänyt aikoihin.
Ja mikä huvittavinta, näistä jokaisesta löytyy vanha blogikirjoitus! Niinpä pääsin samalla selailemaan omia käsityömuistojani vuosien takaa.
Hattaran pehmeä villapaita vuodelta 2018
Ensimmäinen löytö vie minut vuoteen 2018. Silloin neuloin itselleni ihanan pehmeän ja pörröisen villapaidan Gjestal Spire -langasta. Jo pelkkä vanhan blogikirjoituksen otsikko kertoo aika paljon siitä, millainen tunnelma paidassa oli: Hattaran pehmeä villapaita.
On aika hauskaa ajatella, että kahdeksan vuotta sitten tämä neule oli aivan uusi ja innostava käsityöprojekti. Nyt se löytyi kaapista muiden vaatteiden joukosta, eikä sitä ole tullut käytettyä pitkään aikaan. Vaatteet eivät tietenkään vanhene samalla tavalla kuin vaikkapa ruokatarvikkeet, mutta jostakin syystä ne voivat silti jäädä pois omasta arjesta. Välillä syy on muuttunut pukeutumistyyli, välillä jokin toinen vaate vie huomion ja joskus vaate vain hautautuu muiden alle.
Hattaran pehmeä villapaita – lue alkuperäinen kirjoitus vuodelta 2018
Halla-neulepusero vuodelta 2020
Toinen löytö on vuonna 2020 neulomani Halla-neulepusero. Muistan hyvin, miten innostavaa on saada neule valmistumaan ja nähdä, miltä oma työ lopulta näyttää. Neulomiseen käytetty aika tekee valmiista vaatteesta aivan erilaisen kuin kaupasta ostetusta. Siihen on tullut käytettyä omia käsiä, aikaa ja kärsivällisyyttä, ja jokaisella silmukalla on oma osansa lopputuloksessa.
Siksi onkin vähän huvittavaa, että itse tehty vaate voi päätyä vuosiksi kaapin uumeniin. Ei sen tekemiseen käytetty aika ole tietenkään mennyt hukkaan, vaikka vaatetta ei käyttäisi jatkuvasti. Silti tällaiset löydöt saavat miettimään, kuinka paljon omissa kaapeissa onkaan kaikkea sellaista, jonka voisi ottaa uudelleen esille.
Halla-neulepusero – lue alkuperäinen kirjoitus vuodelta 2020
Kahdesta vanhasta paidasta syntyi uusi vuonna 2021
Kolmas löytö on vuodelta 2021, ja se onkin hieman erilainen käsityö. En nimittäin tehnyt sitä alusta asti neulomalla, vaan yhdistin kaksi vanhaa paitaa yhdeksi uudeksi vaatteeksi. Tämä on juuri sellaista tekemistä, josta olen aina pitänyt. Minua kiehtoo ajatus siitä, että kahdesta aivan tavallisesta vaatteesta voi saada aikaan jotakin ihan omanlaistaan. Vaatteiden ei tarvitse pysyä sellaisina kuin ne on alun perin suunniteltu, vaan niitä voi purkaa, yhdistellä ja rakentaa uudelleen.
Kun luin vanhaa kirjoitustani, huvituin erityisesti siitä, että olin kutsunut paitaa yhdeksi voimavaatteistani. Siis voimavaate! Ja nyt se löytyi muiden vaatteiden joukosta pitkän käyttötauon jälkeen. Miten ihmeessä niin voi käydä? Ehkä se kertoo jotakin siitä, miten pukeutuminen elää elämäntilanteiden, vuodenaikojen ja mieltymysten mukana. Jokin vaate voi tuntua yhtenä vuonna aivan täydelliseltä ja seuraavana jäädä odottamaan uutta vuoroaan. Eikä siinä oikeastaan ole mitään kummallista.
Tehdään paita kahdesta paidasta – lue alkuperäinen kirjoitus vuodelta 2021
Oman vaatekaapin löydöt ovat parhaita yllätyksiä
Olen viime aikoina miettinyt paljon sitä, miten helposti vaatteiden määrä hämärtää käsityksen siitä, mitä oikeastaan omistaa. Kun vaatteita on paljon, osa niistä jää väistämättä taka-alalle. Silloin ei välttämättä tule ajatelleeksi, että jossakin pinon alimmaisena odottaa itse tehty vaate, johon on aikanaan käyttänyt monta tuntia.
Minusta näissä löydöissä on myös jotakin liikuttavaa. Ne ovat pieniä muistoja omasta elämästäni, siitä mitä olen halunnut tehdä ja millaisista vaatteista olen eri vuosina innostunut. Kun katson vanhoja blogikirjoituksiani, en näe pelkästään vaatteita, vaan myös palasia menneistä vuosista. Onneksi olen kirjoittanut käsitöistäni niin pitkään, sillä muuten moni yksityiskohta olisi varmasti jo unohtunut.
En vielä tiedä, millaisiin asuihin nämä kolme paitaa seuraavaksi päätyvät. Eikä minun tarvitsekaan tietää. Nyt ne ovat jälleen löytyneet, ja ehkä jonakin aamuna nappaan jonkin niistä päälleni aivan kuin se olisi uusi vaate.
Kolme kaappia on siis siivottu ja neljä odottaa vielä vuoroaan. Saa nähdä, mitä kaikkea niiden uumenista seuraavaksi ilmestyy. Ainakin tämä siivousurakka on jo osoittanut, että omasta vaatekaapista voi tehdä varsin hauskoja löytöjä ilman ainuttakaan ostosreissua.
Onko sinulle käynyt joskus niin, että olet löytänyt omasta vaatekaapistasi vaatteen, jonka olemassaolon olit melkein unohtanut? Ja onko se päätynyt uudelleen käyttöön?
Mukavaa sunnuntaita!
Seuraa minua:
Lisää aiheeseen liittyvää: