Vaatekaappipäiväkirja: Löysin kaapistani trendivaatteen
0
Vaatekaappipäiväkirja: Löysin kaapistani trendivaatteen sai alkunsa tällä kertaa ihan tavallisesta siivouksesta. Kesän aikana meidän vaatekaapit pääsivät räjähtämään sellaiseen kuntoon, että aloitin pari viikkoa sitten kaikkien seitsemän kaapin läpikäymisen. Ensimmäinen on nyt valmis, kaksi säkillistä vaatteita lähtee lahjoitukseen ja kaiken keskeltä löytyi myös vanha sininen peplumpaitani. Hauskinta on, että melkein unohtamani vaate on juuri nyt jälleen muodissa.
Vaatekaappipäiväkirja: Löysin kaapistani trendivaatteen
Kesän aikana meidän vaatekaapit jotenkin räjähtivät. Vaatteita tuli käytettyä, pestyä ja laitettua takaisin vähän sinne sun tänne, ja jossain vaiheessa huomasin, ettei kaapeissa ollut enää oikein minkäänlaista järjestystä. Kun vaatteita on paljon, siinä käy myös helposti niin, ettei enää edes muista mitä kaikkea omistaa. Jotain tiettyä vaatetta saattaa etsiä vaikka kuinka, samalla kun joku toinen hautautuu kaiken muun alle kuukausiksi tai jopa vuosiksi.
Aloitin vaatekaappien siivoamisen pari viikkoa sitten, eikä kyseessä ole mikään yhden illan urakka. Kaappeja on seitsemän. Päätin tällä kertaa myös oikeasti käydä vaatteet läpi enkä vain siirtää niitä siistimpiin pinoihin. Olen jakanut niitä aika yksinkertaisesti kolmeen ryhmään: takaisin kaappiin, tuunaukseen tai pois. Ensimmäinen kaappi on nyt valmis ja kaksi säkillistä vaatteita on jo lähdössä lahjoitukseen.
Kaappien siivoamisessa on kuitenkin ollut yksi paljon hauskempi puoli kuin siistit hyllyt. Olen löytänyt omia vaatteitani uudelleen. Sellaisia, jotka ovat joskus olleet käytössä, mutta jotka ovat jostain syystä jääneet muiden alle ja lopulta melkein unohtuneet.
Ai niin, minullahan oli tämä
Yksi ensimmäisen kaapin löydöistä oli tämä sininen kukallinen peplumpaita. Olen ommellut sen itse jo vuosia sitten, mutta en oikeastaan edes muista, milloin olen viimeksi käyttänyt sitä. Kun vedin paidan pitkästä aikaa päälleni, ensimmäinen ajatus oli lähinnä, että miksi ihmeessä tämä on jäänyt kaappiin.
Tykkään edelleen sekä kankaasta että paidan mallista. Peplum on ollut yksi niistä malleista, joista olen pitänyt riippumatta siitä, onko se sattunut olemaan juuri sillä hetkellä muodissa vai ei. Peplumissa yläosa on vartalonmyötäinen ja helma levenee vyötäröltä, joten se tekee aika paljon koko vaatteen siluetille. Ja juuri siksi minä siitä pidän.
Minä haluan korostaa vyötäröäni
Minulla on X-mallinen vartalo ja selkeä vyötärö, joten tykkään myös vaatteista, jotka korostavat sitä. Peplum tekee juuri näin. Se istuu vyötärölle ja levenee sen jälkeen lantion päälle, jolloin vyötärön ja lantion välinen ero korostuu entisestään.
Pukeutumisessa puhutaan edelleen aika paljon siitä, miten erilaisia vartalonkohtia voisi häivyttää, peittää tai saada näyttämään joltain muulta. Minua tällainen ajattelu ei oikein koskaan ole kiinnostanut. Minulla on kurvikas vartalo, joten en näe mitään syytä yrittää pukea sitä näyttämään suoralta. Jos vyötärö kerran löytyy, minä mieluummin korostan sitä.
Ehkä siksi peplum tuntuu edelleen niin omalta. Se ei yritä piilottaa vartalon muotoa, vaan tekee oikeastaan juuri päinvastoin.
Ja kas, peplum on taas muodissa
Vaatekaappilöydöstä tuli vielä vähän hauskempi, kun huomasin peplumin tehneen jälleen paluun muotiin. Peplumia on nähty vuoden 2026 mallistoissa jälleen paidoissa, topeissa, takeissa ja bleisereissä. Osa uusista versioista on hyvinkin voimakkaasti muotoiltuja ja veistoksellisia, mutta perusidea on tuttu: vyötärö saa näkyä.
Tässä iässä on tietenkin ehtinyt nähdä jo aika monta muodin kierrosta. Aina välillä vastaan tulee jokin ”uusi” trendi, jota katsoessa ensimmäinen ajatus on, että tämähän oli muodissa jo silloin ja silloin. Peplumin kohdalla olen itsekin ehtinyt käyttää sitä useammalla kierroksella.
Myös Vogue nosti peplumin takaisin vuoden 2026 trendeihin. Ja täytyy myöntää, että minua vähän huvittaa: minä en lähtenyt etsimään trendikästä peplumia kaupasta, vaan löysin omani vaatekaapin siivouksen yhteydessä.
Olen tehnyt samalla kaavalla peplumin farkuista
Tämä sininen paita ei ole ainoa peplum, jonka olen tehnyt. Sama kaava on ollut minulla käytössä aikaisemminkin, ja vuonna 2022 kokeilin tehdä sillä paidan vanhoista farkuista. Farkku tekee samasta mallista tietenkin aivan erilaisen. Jäykempi materiaali pitää peplumin muodon ja tekee helmasta huomattavasti ryhdikkäämmän.
Vanhoista farkuista tehty versio löytyy edelleen blogista: Testissä peplum-paita vanhoista farkuista. Vanhaa postausta katsellessa huomaa ainakin sen, ettei tämä peplum-innostus ole syntynyt syksyn 2026 trendien mukana. Olen tykännyt mallista jo pitkään ja käyttänyt sitä myös omissa ompeluissani.
Ehkä tässä on samalla yksi syy siihen, miksi en halua enää ajatella vaatekaappia vain sen kautta, mikä siellä on uutta. Paljon kiinnostavampaa on miettiä, mitä siellä jo on ja mitä kaikkea vanhoista vaatteista voi löytää uudelleen.
Yksi kaappi seitsemästä
Ensimmäinen kaappi on siis nyt käyty läpi. Kaksi säkillistä lähtee pois, osa vaatteista odottaa tuunausta ja monta vanhaa vaatetta pääsee takaisin käyttöön. Sininen peplumpaita kuuluu ehdottomasti viimeiseen ryhmään. Ja jäljellä on vielä kuusi kaappia.
En tiedä pitäisikö tästä olla enemmän innoissaan vai kauhuissaan, mutta ainakin ensimmäisen kaapin perusteella niiden syövereistä saattaa löytyä vielä vaikka mitä. Tästä taitaa samalla tulla vähän vahingossa uusi luku Vaatekaappipäiväkirjaan.
Ja ehkä koko siivousoperaation paras muistutus tuli vastaan jo ensimmäisessä kaapissa: aina ei tarvitse lähteä etsimään uutta saadakseen jotain uutta päälle. Joskus kannattaa ensin katsoa vähän tarkemmin sitä, mitä omassa vaatekaapissa jo on.
Oletko sinä löytänyt vaatekaapistasi joskus vaatteen, jonka olit jo melkein unohtanut? Ja pääsikö se takaisin käyttöön vai lähtikö lopulta pois?
Aurinkoista lauantaita!
Seuraa minua:
Lisää vaatekaappipäiväkirjan sivuja:
Huivista hihake – Huiviprojekti osa 1
Huivista hihake on ensimmäinen osa uudessa Huiviprojektissani, jossa kaivan esiin käyttämättä jääneitä huiveja ja mietin, mitä muuta niistä voisi tehdä. Ensimmäisenä vuoroon pääsi punainen kuviollinen huivi. Halusin käyttää sen mahdollisimman kokonaisena ja säilyttää myös hapsut osana vaatetta. Lopputuloksena syntyi valtavan hulmuava hihake, jonka tekeminen oli lopulta paljon yksinkertaisempaa kuin valmiista vaatteesta voisi päätellä.
Huivista hihake – Huiviprojekti osa 1
Minulla on huiveja, joita en käytä. Osa on ollut kaapissa ties kuinka kauan, vaikka niissä itsessään ei ole mitään vikaa. Tykkään edelleen niiden väreistä ja kuoseista, mutta jostain syystä ne eivät vain päädy kaulaan. Niinpä päätin ottaa huivit käsittelyyn vähän samalla ajatuksella kuin vaatteetkin: jos en käytä jotakin sellaisenaan, voisiko siitä tulla jotakin muuta?
Ensimmäisenä vuoroon pääsi tämä punainen kuviollinen huivi. Siinä on juuri sellaiset värit, joista pidän, ja lisäksi hapsut, jotka halusin ehdottomasti säilyttää. En myöskään halunnut lähteä leikkaamaan huivia kappaleiksi. Ajatuksena oli ennemminkin katsoa, kuinka vähällä huivin voisi muuttaa puettavaksi vaatteeksi. Ja aika vähällä lopulta pääsi.
Hihake syntyi muutamalla saumalla
Huivi on pitkä ja suorakaiteen muotoinen. Oma huivini on suunnilleen 160 × 45 cm, mutta mitan ei tarvitse olla juuri tämä. Erilaisesta huivista tulee vain hieman erilainen hihake: leveys ja pituus vaikuttavat siihen, kuinka runsaasti kangasta hihoihin ja selän ympärille jää.
Aloitin ompelemalla rypytyslangat huivin molempiin pitkiin reunoihin. Sen jälkeen ompelin pitkät reunat yhteen, mutta en koko matkalta. Jätin aukot käsille sekä selälle. Näin yksinkertaisesta rakenteesta syntyi hihake, joka näyttää päällä huomattavasti monimutkaisemmalta kuin mitä se oikeasti on.
Juuri tästä minä tällaisissa projekteissa pidän. Ei välttämättä tarvita kaavaa eikä vaatetta tarvitse rakentaa lukuisista kappaleista. Joskus materiaalin oma muoto saa määritellä, mitä siitä tulee. Tässä tapauksessa huivin pituus, laskeutuvuus ja hapsut tekivät suuren osan työstä puolestani.
Mitä enemmän se liikkuu, sitä parempi
Valmiissa hihakkeessa parasta ovat ehdottomasti hihat. Ne ovat isot, runsaat ja liikkeessä melkein siipimäiset. Kun kädet avaa, koko huivi pääsee oikeastaan vasta silloin kunnolla näkyviin. Hapsut jäivät osaksi hihoja, joten huivi näkyy valmiissa vaatteessa edelleen huivina, vaikka käyttötarkoitus on täysin toinen.
Puin hihakkeen kuvissa mahdollisimman yksinkertaisen asun päälle: valkoisen T-paidan, vaaleat revityt farkut ja punaiset Adidakseni. Minusta tällainen vaate ei oikeastaan kaipaa ympärilleen kovin paljon muuta. Hihake saa hulmuta ja olla koko asun huomionkiinnittäjä. Ja ehkä juuri siksi tästä tuli niin minun näköiseni. Se on vähän liikaa, mutta juuri sopivasti.
Tämä oli vasta ensimmäinen huivi
Huiviprojektin ajatuksena ei ole tehdä kaikista huiveista samanlaisia hihakkeita. Päinvastoin. Haluan katsoa jokaista huivia erikseen ja miettiä, mitä juuri sen koosta, materiaalista ja kuosista voisi syntyä. Ensimmäisestä tuli tämä valtavan hulmuava hihake, mutta seuraavalle huiville minulla on jo aivan toisenlainen suunnitelma.
Ja mikä parasta, minun ei tarvinnut ostaa tätä projektia varten mitään uutta. Lähtökohtana oli huivi, joka oli jo olemassa mutta jota en käyttänyt. Nyt sitä tulee ainakin käytettyä.
Ihanaa viikonloppua!
Seuraa minua:
Ideoita mitä muuta huiveista voi tehdä: