Wear Your Story – pukeudu omaan tarinaasi
1
Viime aikoina olen pyöritellyt mielessäni ajatusta nimeltä Wear Your Story – pukeudu omaan tarinaasi. Se kuulostaa ehkä ensin joltain suureltakin tyylifilosofialta, mutta oikeastaan kyse on aika yksinkertaisesta asiasta. Siitä, että ennen kuin lähden etsimään jotain uutta, avaan oman vaatekaappini. Tai minun tapauksessani ehkä seitsemän vaatekaappia. Katson mitä siellä jo on, kokeilen vanhoja vaatteita uudelleen ja ennen kaikkea yhdistelen niitä aivan uusilla tavoilla. Sillä välillä paras uusi asu ei tarvitse yhtään uutta vaatetta.
Wear Your Story – pukeudu omaan tarinaasi
Olen viime viikkoina järjestellyt vaatekaappejani ja löytänyt niiden uumenista vaikka mitä. Vaatteita, jotka olin jo melkein unohtanut, vanhoja suosikkeja, itse tehtyjä vaatteita, kirpputorilöytöjä ja tietenkin niitä kummallisia vaatteita, joita olen joskus aivan ehdottomasti tarvinnut. Minun vaatekaappini ei todellakaan ole mikään täydellisesti suunniteltu kapselivaatekaappi. Eikä siitä sellaista tulekaan.
Minulla on paljon vaatteita. Siis aivan järkyttävän paljon. Seitsemän vaatekaappia kertoo ehkä jo jotain. Mutta juuri siksi olen alkanut miettiä entistä enemmän sitä, mitä kaikkea niistä vaatteista voisi tehdä. Minua kiinnostaa tällä hetkellä paljon enemmän se, mitä kaapistani jo löytyy, kuin se, mitä sinne vielä pitäisi hankkia. Siitä syntyi Wear Your Story.
Use What You Have – käytä sitä mitä sinulla jo on
Tämä on oikeastaan koko ajatuksen lähtökohta. Shoppaile ensin omassa vaatekaapissasi. Minulle se ei tarkoita sitä, etten enää koskaan ostaisi vaatteita. Tietenkin ostan. Tunnen itseni sen verran hyvin, etten aio edes yrittää väittää muuta. Ja kirpputoritkin lähtevät minulla välillä aivan lapasesta.
Mutta uuden vaatteen ei tarvitse olla ensimmäinen ratkaisu siihen, että tekisi mieli pukeutua jotenkin uudella tavalla. Joskus kannattaa ensin avata vaatekaappi.
Minä olen esimerkiksi löytänyt vaatekaappeja järjestellessäni vaatteita, joiden olemassaolon olin jo unohtanut. Ja kun vaatteen ottaa pitkästä aikaa esille, sitä ei tarvitse pukea samalla tavalla kuin viisi vuotta sitten. Sen kanssa voi kokeilla aivan toista hametta, housuja, neuletta tai kenkiä. Kesämekon voi ottaa käyttöön syksyllä. Juhlavamman vaatteen voi pukea keskelle tavallista arkipäivää. Jokin vuosia käyttämättä ollut vaate voikin yhtäkkiä näyttää taas aivan super ihanalta. Vaate ei nimittäin tiedä, miten sitä kuuluisi käyttää.
Pukeutuminen on leikkiä
Tämä taitaa olla minulle kaikkein tärkein osa koko Wear Your Story -ajatusta. Pukeutuminen on leikkiä. Ei totista totta. Kokeilen ihan kaikkea. Välillä peilistä katsoo sellainen yhdistelmä, että ei todellakaan. Sitten vaate pois ja jotain muuta tilalle. Mitään kamalaa ei tapahtunut. Mutta välillä juuri se vähän kummallinen yhdistelmä onkin aivan ihana.
Parhaat asut syntyvät minusta usein juuri niin, ettei niitä suunnittele liian tarkasti etukäteen. Minulla saattaa olla yksi vaate, jonka haluan sinä päivänä pukea, ja sitten alan kokeilla sen kanssa kaikkea mahdollista. Entä tämä? Tai tämä? Voisiko tämän laittaa päälle? Entä jos laittaisinkin aivan eri kengät? Näyttääkö tämä kamalalta vai aivan mahtavalta? Jos ei kokeile, ei voi tietää.
Ja ehkä juuri siksi vaatekaapin järjestäminenkin on ollut minulle paljon muutakin kuin tavaroiden laittamista paikoilleen. Samalla olen löytänyt uudelleen oman vaatekaappini.
Housut tehty ysärin alussa.
Same Clothes New Stories – samat vaatteet ja uudet tarinat
Wear Your Story ei tarkoita minulle sitä, että jokaisella vaatteella pitäisi olla jokin valtavan hieno tarina. Kaikkien ei tarvitse olla isoäidin vanhoja mekkoja, vuosikymmeniä säilytettyjä aarteita tai itse tehtyjä mestariteoksia. Joskus paita on vain paita. Mutta sille paidalle voi keksiä huomenna aivan uuden kaverin.
Sama vaate voi kuulua kymmeniin erilaisiin asuihin. Sen voi pukea romanttisesti, sporttisesti, överisti tai aivan tavallisesti. Vaatteen ympärillä oleva tarina muuttuu sen mukaan, mitä sen kanssa pukee ja missä sitä käyttää. Ja tämä on minusta aivan valtavan hauskaa.
Minun ei tarvitse vaihtaa koko vaatekaappiani saadakseni uudenlaisen asun. Voin vaihtaa tapaa, jolla käytän siellä jo olevia vaatteita.
Wear What You Want – pue mitä haluat
Minusta pukeutumisessa saa tietenkin käyttää vinkkejä. Minäkin seuraan muotia ja rakastan katsella, mitä maailmalla puetaan. Trendit ovat kiinnostavia ja niistä saa valtavasti inspiraatiota. Mutta lopulta minun vaatteissani kuljen minä.
Jos rakastan valtavia puhvihihoja, käytän valtavia puhvihihoja. Jos haluan leopardia, pitsiä, röyhelöä ja vielä jotain aivan muuta samaan asuun, voin ainakin kokeilla. Jos vanha vaate tuntuu edelleen minulta, en tarvitse lupaa käyttää sitä, vaikka se ei juuri sillä hetkellä löytyisi yhdestäkään trendilistasta. Ja jos joku vaate ei tunnu minulta, minun ei tarvitse käyttää sitäkään vain siksi, että sellainen kuulemma pitäisi vaatekaapista löytyä.
Break the Rules – sääntöjä saa rikkoa
Minähän olen kirjoittanut täällä ennenkin pukeutumissäännöistä ja tyylimokista. Ehkä minulla on vähän taipumusta tehdä juuri päinvastoin, jos joku sanoo, ettei jotain muka saisi pukea. Se tekee pukeutumisesta vain entistä kiinnostavampaa.
Minusta sääntöjä voi kuunnella, jos niistä on itselle iloa tai apua. Mutta niitä voi myös kokeilla rikkoa. Jos jokin yhdistelmä näyttää omasta mielestä hyvältä, se riittää aika pitkälle. Pukeutuminen ei kuitenkaan ole koe, jossa joku tulee päivän päätteeksi tarkistamaan vastaukset punakynällä. Wear Your Story ei siis tarkoita uutta vaatekaappia, vaan päinvastoin.
Use What You Have. Wear What You Want. Same Clothes New Stories. Break the Rules.
Ja kaikkein tärkeimpänä: leiki vaatteillasi.
Tämä ajatus tulee varmasti näkymään täällä jatkossa paljon. Vaatekaappipäiväkirjoissa, vanhoissa vaatteissa, uusissa yhdistelmissä, kirpputorilöydöissä, ompelussa, tekstiiliarkeologiassa ja kaikessa siinä kummallisessa, mitä minun seitsemästä vaatekaapistani vielä löytyy.
Sillä vaikka vaatteita olisi kuinka paljon, niitä ei ole tarkoitettu vain säilytettäviksi. Ne on tarkoitettu puettaviksi. Ja huomenna ne voi pukea taas aivan eri tavalla.
Slipoveri tehty ysärin puolessa välissä ja edelleen käytössä.
Ihanaa sunnuntaita!
Seuraa minua:
Wear Your Story on ollut täällä jo pitkää:
12 vuotta myöhemmin – kaksi itse tehtyä vaatetta samassa asussa
Parhaat kesämuistot 2026
Kun näin aiheen Parhaat kesämuistot 2026, ensimmäisenä mieleeni tuli Krakova. Siinäkö ne sitten olivat, minun parhaat kesämuistoni? Kesä ei nimittäin tuntunut mitenkään erityisen onnistuneelta, ainakaan jos sitä vertaa niihin suunnitelmiin, joita olin etukäteen tehnyt. Jäin juhannuksesta seitsemän viikon lomalle ja tietenkin olin ehtinyt suunnitella vaikka mitä. Yyteriin piti lähteä, mökillä piti viettää aikaa ja retkiäkin piti tehdä. Sitten tuli Suomen kesä ja näytti suunnitelmilleni keskisormea. Tai siltä se ainakin silloin tuntui. Kelit olivat huonot, Yyterin reissu jäi ja jotenkin koko kesä tuntui pitkään vähän plääh. Nyt kun aloin tätä postausta varten katsella kesän kuvia ja vanhoja blogipostauksia, huomasin unohtaneeni aika tehokkaasti lähes kaiken muun paitsi Krakovan. Kesällähän tapahtui vaikka mitä.
Tämä postaus on osa Keltanokka-bloggaajien yhteisöpostausta #ParhaatKesämuistot2026. Ja ehkä tämä tuli minulle juuri sopivaan aikaan, sillä ilman tätä haastetta olisin varmaan jatkanut koko talven kertomalla, kuinka surkea kesä meillä oli.
Parhaat kesämuistot 2026
Kesä joka ei mennyt suunnitelmien mukaan
Loma alkoi siis juhannuksesta. Juhannusaattoa vietimme kaupungissa ja kävimme Eiranrannassa ja Cafe Carusellissa, kävelimme ja söimme kotona grilliruokaa ja marjakakkua. Olin kaivanut juhannukseksi päälleni myös vanhan itse tekemäni mekon. Uutta en sentään alkanut sitä varten ompelemaan, vaikka sekin olisi minulta aivan hyvin onnistunut. Tai siis uuden mekon aloittaminen olisi onnistunut. Valmistumisesta juhannukseksi ei olisi välttämättä ollut mitään takeita.
Ensimmäiset lomaviikot taisivat kulua aika pitkälti nukkuessa, ommellessa, syödessä ja Söpön kanssa kävellessä. Kun kirjoitan sen nyt tähän, niin en oikein ymmärrä, mikä siinä oli olevinaan vikana. Sehän kuulostaa aivan loistavalta lomalta. Mutta siinä hetkessä harmitti sää ja kaikki se, mitä ei päässyt tekemään. Kun lomaa odottaa pitkään, mielessä on valmiiksi joku kuva siitä, millainen sen pitäisi olla. Minulla siihen kuvaan kuului ainakin enemmän lämpöä.
Kesäpäiviä lähempänä kuin muistinkaan
Oli meillä niitä ihaniakin kesäpäiviä ja erityisesti kesäaamuja. Yhdeksi kesän parhaista jutuista nousivat yllättäen aamupalat aallonmurtajalla. Kahviloissa käyminen on nykyään sen verran arvokasta lystiä, että aloimme tehdä omat aamupalat mukaan. Nutella-croissantit kotona, kahvi termariin ja meren äärelle. Aika yksinkertaista, mutta samalla ihan täydellistä. Ei kaikkeen tarvita terassia ja kallista brunssia.
Helsingissä tuli muutenkin pyörittyä ja käveltyä paljon. Oli Jätkäsaarta, Töölönlahtea, merenrantaa ja auringonlaskuja. Yhtenä iltana kävimme treffeillä, elokuvissa ja UFFilla ja päädyimme lopuksi aallonmurtajalle katsomaan auringonlaskua. UFF kuuluu ilmeisesti minun käsitykseeni romanttisesta treffi-illasta, enkä näe siinä mitään ongelmaa.
Suomenlinnaankin päästiin. Tällä kertaa lähdimme sinne ensimmäistä kertaa Ruoholahdesta vesibussilla. Saariretkiä piti kesällä tehdä enemmänkin, mutta niitä ei sitten tullut. Tämä alkaa muuten toistua tässä tekstissä aika paljon: piti tehdä, mutta ei tehty. Mökilläkin kuvittelin viettäväni enemmän aikaa, mutta Söpö ei oikein viihtynyt siellä kesällä ja lopulta minulle taisi tulla vain pari mökkireissua. Yksi niistä alkoi niinkin jännittävästi, että lähdimme hakemaan Kasvihuoneilmiöstä kaapinnuppeja. Hyvin villiä kesälomailua siis.
Kesään mahtui myös esikoisen ja hänen kumppaninsa vierailu Lenny Kravitzin keikan yhteydessä. Kävimme yhdessä syömässä Farossa ja vietimme aikaa yhdessä. Ja taisipa siitä vierailusta syntyä minulle vielä pieni ompelutyökin.
Ja sitten kirpputorikäynnit lähtivät lapasesta
Tästä ei ehkä tarvitse edes yrittää tehdä mitään kaunista tarinaa. Kesällä tuli käytyä kirpputoreilla. Paljon.
UFF, Fida ja Kierrätyskeskus tulivat tutuiksi ja myöhemmin vielä Krakovan second hand -liikkeet päälle. Löytöjä tuli aika tavalla. Osa päätyi suoraan käyttöön ja osa tietenkin siihen minun omaan systeemiini, jossa katson vaatetta ja alan miettiä, mitä muuta siitä voisi tehdä. Minä saatan nähdä vanhassa vaatteessa hihat, helman, kangasta tai materiaalin johonkin sellaiseen projektiin, jota ei vielä edes ole olemassa. Kirppareilta tuli siis vaatteiden lisäksi aika paljon uusia ideoita, vaikka varsinaisesti niistä minulla ei taida olla pulaa muutenkaan.
Kesällä syntyi tekstiiliarkeologia
Yksi tämän kesän tärkeimmistä jutuista oli ehdottomasti tekstiiliarkeologia, joka taisi oikeastaan alkaa työhuoneen siivoamisesta. Minulla oli kertynyt sinne materiaaleja, vanhoja vaatteita, kankaita, leikkuujätteitä ja kaikenlaista sellaista, josta olin joskus ajatellut tekeväni jotain. Osa oli odottanut vuoroaan todella pitkään.
Ja tänä kesänä niille alkoi yhtäkkiä tapahtua jotain. Vanhoista vaatteista ja materiaaleista alkoi syntyä uusia vaatteita ja mitä enemmän tein, sitä enemmän tuntui löytyvän lisää materiaalia. Varsinainen noidankehä siis! Jossain vaiheessa koko touhulle tuli nimi: tekstiiliarkeologia.
Se kuvaa tätä minun materiaalivarastoni kaivelua aika täydellisesti. Minullahan on vuosien aikana kertynyt kaikenlaista, mikä ei ole mahtunut kaappeihin ja on päätynyt erilaisiin kasoihin ja varastoihin odottamaan sitä kuuluisaa joskus-päivää. Tänä kesänä se joskus ilmeisesti koitti ainakin osalle niistä.
Tekstiiliarkeologiasta tuli lopulta paljon suurempi juttu kuin olin kesän alussa ajatellut ja se jatkuu edelleen. Enkä oikeastaan tiedä, voiko sitä edes kutsua projektiksi, koska projektilla pitäisi kai olla joskus loppu. Minun materiaalivarastoni tuntien tekemistä saattaa riittää vielä muutamaksi vuodeksi.
Kesällä valmistui muutenkin kaikenlaista ja samalla tuli kaivettua käyttöön myös vanhoja itse tehtyjä vaatteita. Ompelupöydällä oli välillä sellainen kaaos, ettei itsekään oikein tiennyt, mitä siitä seuraavaksi syntyy. Ja ehkä juuri se oli koko homman paras puoli.
Yyteri vaihtui Krakovaan
Yyteriin piti siis lähteä, mutta ei lähdetty. Alkuperäiset suunnitelmat menivät uusiksi ja jossain vaiheessa päätimme, että jos Suomen kesä ei nyt kerran suostu yhteistyöhön, niin lähdetään sitten muualle. Ja niin me ostimme lentoliput Krakovaan. Kuudennen kerran.
Tässä vaiheessa voisi ehkä kysyä, eikö maailmassa ole muitakin kaupunkeja. On varmasti. Mutta me tykkäämme Krakovasta. Sinne on helppo mennä, kaupunki on meille jo tuttu ja silti joka kerta löytyy jotain uutta. Ei tarvitse suorittaa nähtävyyksiä eikä juosta paikasta toiseen, vaan voi tehdä juuri sitä, mikä sillä hetkellä huvittaa.
Ja lämpöä riitti. Suomessa olin ehtinyt palella kesälomalla ja Krakovassa olikin sitten noin kolmekymmentä astetta. Siinä oli ehkä vähän turhankin tehokas siirtymä Suomen kesästä oikeaan kesään.
Kävelimme paljon, söimme hyvin, kiertelimme second hand -liikkeissä ja kävimme uimassa. Kävimme Podgórzessa, Zakrzówekin uimapaikalla ja tietenkin Kazimierzissa. Löytyi uusia ravintoloita ja kauppoja, vaikka kuvittelen aina ennen matkaa, että kuudennella kerralla kaupunki olisi jo aika tuttu. Ei ole.
Krakova oli ehdottomasti kesän suurin yksittäinen muisto ja varmaan juuri siksi se oli melkein ainoa asia, jonka muistin heti, kun tätä haastetta aloin miettiä. Kaikki muu oli jotenkin jäänyt sen taakse.
Oliko se huono kesä sittenkään?
Kun nyt katson kesän kuvia, niin eihän kesä ollut pelkkä Krakova. Siellä oli aamukahvit meren rannalla, Helsinki, Suomenlinna, Söpön kanssa tehdyt pitkät lenkit, mökkipäivät, perheen kanssa vietetty aika, kirpputorit ja aivan valtava määrä käsitöitä. Oli myös paljon sellaisia päiviä, jolloin ei tapahtunut mitään erityistä.
Minähän olin lomalla. Seitsemän viikkoa. Ja taisin kaiken tämän sähläämisen, ompelemisen, matkustamisen ja kirpputoreilla juoksemisen välissä jopa levätä.
Kun kesää miettii nyt syksyllä, muistaa helposti kaiken sen, mikä jäi tekemättä. Yyteriin ei menty, mökillä ei oltu niin paljon kuin piti, saariretkiä ei tehty niin paljon kuin suunnittelin ja säästä olen varmaan valittanut riittävästi koko loppuelämäksi. Kun aloin kaivella niitä oikeita muistoja, niitä löytyikin aika paljon. Kesä 2026 ei todellakaan ollut sellainen kuin olin suunnitellut. Mutta aika hyvä siitä tuli silti. Tässä oli minun parhaat kesämuistot 2026.
Mukavaa lokakuun alkua!
Seuraa minua:
Muiden bloggaajien parhaat kesämuistot 2026: