Päivä Tallinnassa – ratikoita, second hand -aarteita ja keväistä kaupunkitunnelmaa
1
Melidän Päivä Tallinnassa sisälsi ratikoita, second hand -aarteita ja keväistä kaupunkitunnelmaa. Tallinna on yksi niistä kaupungeista, joissa tykkään vain olla. Ei tarvitse suorittaa mitään erityistä, sillä päivä täyttyy helposti pienistä löydöistä, hyvistä ruoista ja tunnelmasta. Eilinen reissu oli juuri sellainen, vähän vintagea, vähän kirppiksiä, ratikalla huristelua ja kiireetöntä kiertelyä keväisessä kaupungissa.
Päivä Tallinnassa – ratikoita, second hand -aarteita ja keväistä kaupunkitunnelmaa
Aamu alkoi suunnalla kohti Paavli Kaltsukas, joka on ehdottomasti yksi suosikkipaikoistani Tallinnassa. Tällä kertaa siellä oli aivan valtavasti ihania kesävaatteita. Kevyet puuvillamekot, romanttiset kuosit, pellavaa, röyhelöitä ja kaikkea sellaista, mikä tuntuu omalta juuri nyt. Sellainen paikka, jossa tekee mieli vain kierrellä rauhassa ja hypistellä vaatteita ilman kiirettä.
Kävimme myös Paavli Angaarissa, joka on täysin erilainen kokemus. Siellä vaatteet ovat suurissa laatikoissa ja löytöjä saa oikeasti etsiä kunnolla. Hintataso on todella halpa, mutta tällä kertaa mikään ei oikein tuntunut omalta. Laatu oli monessa vaatteessa melko heikko ja vastaan tuli paljon ultra fast fashionia, erityisesti Sheiniä. Välillä kirppiksillä käy juuri niin, joskus löytyy aarteita, joskus taas ei mitään. Silti siellä on aina hauska käydä katsomassa.
Ratikalla pitkin katuja
Yksi päivän parhaista päätöksistä oli hankkia pantilliset matkakortit ja ladata niihin päiväliput. Kuljimme koko päivän ratikalla ja säästimme valtavasti aikaa. Tallinnan ratikat ovat oikeasti todella käteviä, ja niiden avulla kaupungissa liikkuminen tuntuu helpolta ja huolettomalta. Oli ihanaa vain hypätä kyytiin seuraavaan paikkaan ilman sen suurempaa suunnittelua.
Kirppiskierroksen jälkeen suuntasimme syömään Peatusiin. Söin siellä tryffelihampurilaisen, josta tykkään edelleen ihan valtavasti. Peatus on muutenkin paikka, jossa on oma tunnelmansa, vähän rosoinen mutta lämmin. Alueen ympärillä on tulossa remonttia ja muutoksia, vaikka vielä sitä ei kovin paljon huomannutkaan. Tunnelma oli edelleen tuttu ja rento, sellainen hieman industrial-henkinen Tallinna, josta pidän todella paljon.
Ruokailun jälkeen kävimme vielä Telliskivi Kirbukasissa. Tällä kertaa mukaan lähti koruja – erityisesti rintaneuloja ja sormuksia. Vanhoissa koruissa on jotain erityistä. Niissä näkyy eletty elämä ja pieni persoonallisuus, jota uusista koruista ei aina löydä. Juuri sellaiset pienet löydöt jäävät usein kaikkein rakkaimmiksi.
Hengailua lämpimässä säässä
Loppupäivä kului vain kierrellen ja kaupungista nauttien. Päädyimme vielä Rotermann kortteliin, jossa on aina omanlaisensa tunnelma. Vanhojen tehdasrakennusten ja modernin arkkitehtuurin yhdistelmä toimii siellä jotenkin täydellisesti. Oli ihanaa vain istahtaa hetkeksi, katsella ympärilleen ja nauttia siitä, ettei ollut kiire mihinkään.
Tallinnan päiväreissuissa parasta on ehkä juuri se, ettei niiden tarvitse olla mitään suurta. Riittää, että löytää kauniin mekon kirppikseltä, hyvän hampurilaisen, muutaman korun ja hetken, jolloin keväinen meri-ilma tuntuu kasvoilla. Sellaiset päivät jäävät mieleen kaikkein pehmeimmin.
Rentoa sunnuntaita!
Seuraa minua:
Muita retkiä Tallinnaan:
Ensimmäinen kesä ilman Nuppua tuntuu raskaammalta kuin osasin kuvitella
On vaikea selittää, miten paljon yksi pieni koira voi muuttaa kokonaisen elämän rytmiä. Tämä on ensimmäinen kesä ilman Nuppua. Ensimmäinen kesä kahdeksaantoista vuoteen, jolloin tassut eivät enää kulje mukana rantapoluilla, jolloin aurinkoinen päivä ei tunnukaan täysin onnelliselta. Ikävä näkyy pienissä hetkissä, hiljaisuudessa ja siinäkin, miten Söpö jää välillä odottamaan jotain, mitä ei enää tule.
Ensimmäinen kesä ilman Nuppua tuntuu raskaammalta kuin osasin kuvitella
Kesä oli aina meidän vuodenaikamme. Pitkät kävelyt, lämpimät illat ja ne pienet arkiset hetket, jotka silloin tuntuivat tavallisilta, mutta nyt ymmärtää olleen kaikkea muuta. Kahdeksantoista vuotta on niin pitkä aika, että elämä ehtii rakentua täysin yhden pienen olennon ympärille.
Kun Nuppu viime syyskuussa nukkui pois, tuntui kuin aika olisi hetkeksi pysähtynyt. Syksy ja talvi menivät jotenkin sumussa. Ehkä kylmät kuukaudet jopa suojasivat vähän, koska elämä sai olla hiljaisempaa. Kesä taas tuo kaiken näkyviin. Muistot kulkevat mukana kaikkialle.
Huomaan ajattelevani jatkuvasti, miten Nuppu olisi reagoinut tähän päivään.
Olisiko hän halunnut pysähtyä haistelemaan kukkia? Olisiko hän etsinyt aurinkoisen paikan rannasta ja käynyt siihen makaamaan silmät kiinni? Sellaiset ajatukset tulevat aivan yllättäen ja pysäyttävät keskelle tavallista päivää.
Suru ei ole pelkästään itkua. Se on myös tyhjyyttä. Sitä, että automaattisesti vilkaisee paikkaa, jossa toinen ennen oli. Sitä, että edelleen kuulee mielessään tutut tassujen äänet. Ja sitä, ettei koti tunnu aivan samalta enää. Myös Söpö on joutunut opettelemaan uudenlaista elämää. Vaikka hän osaakin olla yksin nätisti, huomaa silti, että jokin on muuttunut. Eläimetkin surevat omalla tavallaan. Joskus tuntuu kuin hänkin etsisi vielä ystäväänsä.
Moni ajattelee ehkä, että “sehän oli vain koira”
Mutta ihmiselle, joka on elänyt eläimen rinnalla lähes kaksi vuosikymmentä, kyse ei ole koskaan “vain” mistään. Nuppu oli mukana elämäni vaiheissa, muutoksissa, suruissa ja onnellisissa hetkissä. Hän oli turva, ystävä ja perheenjäsen. Ehkä juuri siksi ensimmäinen kesä tuntuu niin vaikealta.
Kesä on täynnä muistoja.
Silti haluan uskoa, että surun keskelle voi joskus tulla myös lämpöä. Että jonain päivänä muistot eivät satu yhtä terävästi, vaan tuntuvat enemmän pehmeältä kaipuulta. Että vielä joskus pystyn katsomaan kesäpäivää ilman sitä tunnetta, että jotain puuttuu koko ajan.
Mutta juuri nyt ikävä on vielä suuri. Ja ehkä sen kuuluukin olla.
Rakkaudella, Melissa
Seuraa minua:
Nuppu: