Miten pukeuduin vuonna 2018
0
Olemme päässeet ”Miten pukeuduin vuonna…” -koostesarjassa vuoteen 2018. Tänäkin vuonna suurin osa vaatteistani tuli omasta ateljesta, mutta vähitellen myös second hand -löytöjen määrä kasvoi. Tämä aika oli se aika, kun jouduimme hyvästelemään meidän rakkaan Oulukylän asuntomme ja muutimme Paloheinään, asuntoon, jossa en viihtynyt ollenkaan.
Aikaisemmat tyylipostaukset:
Miten pukeuduin vuonna 2018
Tänä vuonna oli tyylini jotenkin hakusessa. tein kyllä paljon sellaisia vaatteita, joista löytyy minulle tunnistettavia elementtejä, mutta jotenkin taas kyseiset vaatteet tuntuu kaukaisilta. Liikuin vielä paljon leggareissa, koska ne vain tuntuivat parhailta töissä ja työn ulkopuolella. Testailin myös paljon kaikenlaisia juttuja, kuten röyhelöä lahkeissa ja paitojen helmoissa. Tein paljon leikkuujätteestä asioita.
Arki pyöri töissä ja vapaa-aikana liikuttiin paljon pyörillä ja seikkailtiin muuten vain monissa paikoissa. Tästä syystä paras vaate oli leggarit tai verkkarit. Tuntuu kuin olisin hukuttautunut leggarien maailmaan. En halunnut pukea mitään kovin kiristävää, vain rentoa ja joustavaa. Rakastin toki mekkoja edelleen, mutta tein niitä aika vähän, koska en oikein tiennyt mihin tyylini oli menossa.
Retkeily ja pyöräily vei paljon tilaa
Tein töitä mahdollisimman paljon ja vastapainoksi sitten ompelin, neuloin ja retkeilin. Ne olivat niitä asioita, joilla sain rentouduttua. Sen lisäksi kirppiskiertely muuttui vähitellen toisenlaiseksi ja siitä alkoi tulla enemmän ja enemmän tärkeä osa pukeutumista. Ei vain etsitty materiaalia projekteihin, vaan ihan löytöjä kaappeihin.
Koska liikuimme erittäin paljon luonnossa, niin leggarit jäi osaksi arkea myöskin. Yhdistin leggarit aina jonkin muun asian kanssa. Harvoin oli mitään muuta jalassa, kuin leggarit. Sen näkee hyvin näistä kuvistakin. Mekkoja toki käytin, varsinkin kesällä, vähemmän talvella. Toisin kuin nyt. Mutta pukeutumisella etsin jo silloin eri rooleja ja eri fiiliksiä. Aloin olla tarkka siitä, mitä kokoelmiini tulee. Näistä kuvista lähes kaikki on vielä minulla käytössä, osa enemmän, osa vähemmän.
Aloin tänä aikana myös katsoa kaappiani niin, että vaatteet ovat kokoelma ja eri tyylit voivat olla sulassa sovussa keskenään. Mutta ajatus on, että kaikkea voin näistä yhdistellä toisiinsa, voin leikitellä ja löytää uusia tapoja pukea vanhoja vaatteita. Sama ajatus jatkuu edelleen, vaikka kokoelma on vähitellen kasvanut ja roolit ovat myös kasvaneet sen mukana.
Aurinkoista iltapäivää!
Seuraa minua:
Kirpputorimekko sai minut rakastumaan ruusuihin
Kirpputorit ovat täynnä vaatteita, jotka odottavat oikeaa omistajaa. Joskus vastaan tulee löytö, jonka kohdalla tietää heti, ettei sitä voi jättää rekkiin. Tällä kertaa sellainen oli vanhan ajan romantiikkaa henkivä neulemekko, jonka löysin UFF:sta. Kirpputorimekko sai minut rakastumaan ruusuihin, sillä vasta kotona ymmärsin, kuinka täydellisesti se sopisi yhteen Tallinnan reissulta mukaan tarttuneiden ruusukuvioisten sukkahousujen kanssa. Kun puin ne ensimmäistä kertaa samaan asuun, kokonaisuudessa oli jotain vanhojen postikorttien, kesäisten puutarhojen ja käsintehtyjen aarteiden tunnelmaa.
Kirpputorimekko sai minut rakastumaan ruusuihin
On olemassa vaatteita, jotka ovat käytännöllisiä. Sitten on vaatteita, jotka herättävät tunteita. Tämä neulemekko kuuluu jälkimmäiseen joukkoon. Näin sen UFF:n rekissä muiden vaatteiden välissä, eikä se näyttänyt erityisen näyttävältä. Se ei ollut kirkkaan värinen eikä siinä ollut mitään huomiota hakevaa yksityiskohtaa. Silti jokin siinä sai minut pysähtymään. Ehkä se oli väri. Ehkä se oli kaunis neulos. Tai ehkä se oli tunne siitä, että tämä vaate oli kulkenut jo pitkän matkan ennen kuin päätyi minun vaatekaappiini.
Pidän vaatteista, joissa näkyy elämä. Niistä, jotka eivät näytä siltä kuin ne olisi suunniteltu yhtä Instagram-kuvaa varten. Niistä, jotka tuntuvat kantavan mukanaan tarinoita. Tämän mekon kohdalla tarina alkoi jatkua heti, kun avasin sukkalaatikon. Siellä odottivat Tallinnan matkalta ostetut sukkahousut, joissa on pieniä ruusuja. Ne olivat niitä löytöjä, jotka ostetaan sydämellä eikä järjellä. Sellaisia, joiden kohdalla tietää tarvitsevansa niitä, vaikka ei vielä tiedä miksi. Nyt tiedän. Ne olivat odottaneet juuri tätä mekkoa.
Luonnonkuitujen pehmeys tekee eron
Yksi syy siihen, miksi ihastuin mekkoon niin nopeasti, on sen tuntu. Materiaalilappua ei ole itse tehdyssä mekossa, mutta neule kertoo paljon jo pelkällä kosketuksella. Se ei tunnu raskaalta eikä hiostavalta. Päinvastoin. Se on pehmeä, hengittävä ja laskeutuu kauniisti. Arvelen, että langassa voisi olla puuvillaa, bambua, viskoosia tai niiden yhdistelmää.
Juuri tällaiset materiaalit ovat usein niitä, joihin rakastun kaikkein helpoimmin. Ne tuntuvat miellyttäviltä ihoa vasten ja näyttävät kauniilta ilman, että niiden tarvitsee yrittää liikaa.
- Puuvillassa on luonnollista raikkautta
- Bambu tuo neuleeseen pehmeyttä.
- Viskoosi puolestaan saa vaatteen laskeutumaan tavalla, joka näyttää lähes huomaamattoman elegantilta.
Moni yhdistää romantiikan röyhelöihin, pitsiin ja suuriin yksityiskohtiin. Minulle romantiikka löytyy usein juuri tällaisista asioista. Pehmeästä materiaalista. Kauniista neuloksesta. Hitaasti tehdystä käsityömäisestä ilmeestä. Tämä mekko näyttää siltä kuin joku olisi joskus neulonut sen rakkaudella. Ja ehkä juuri siksi siitä on vaikea olla pitämättä.
Pienet ruusut muuttivat koko asun
Joskus asu tarvitsee yhden yksityiskohdan, joka sitoo kaiken yhteen. Tässä tapauksessa se olivat ruusut. Sukkahousujen pieni kukkakuvio voisi helposti kuulostaa liialliselta. Ainakin paperilla. Käytännössä ne kuitenkin tekevät juuri päinvastoin. Ne tuovat asuun keveyttä ja leikkisyyttä. Pidän erityisesti siitä, että ruusujen vihreät lehdet toistavat luonnon sävyjä ja tuovat kokonaisuuteen hieman vanhan ajan puutarhatunnelmaa. Ne eivät ole ensimmäinen asia, jonka asusta huomaa. Ne ovat sellainen yksityiskohta, jonka näkee vasta toisella vilkaisulla.
Ja juuri sellaiset yksityiskohdat tekevät pukeutumisesta kiinnostavaa. Nykyään muoti tuntuu usein jakautuvan kahteen ääripäähän. Joko kaiken pitäisi olla täysin minimalistista tai sitten mahdollisimman näyttävää. Minä viihdyn jossain niiden välissä. Pidän vaatteista, jotka kuiskaavat sen sijaan, että huutaisivat. Tämä asu tekee juuri niin. UFF:n neulemekko ei ole täydellinen. Tallinnan ruususukkikset eivät ole täydellisen neutraalit. Mutta yhdessä ne muodostavat kokonaisuuden, joka tuntuu enemmän minulta kuin moni uusi vaate koskaan.
Ehkä siinä onkin kirpputorien suurin viehätys. Niistä ei löydä vain vaatteita. Niistä löytää tarinoita, tunnelmia ja joskus jopa uuden syyn rakastua ruusuihin.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Lisää samaa sävyä olevia postauksia: