Näin ompelet näyttävän kesäsetin tilkuista – housuhame + toppi
1
Tilkuista syntyi kesäinen setti, joka on yhtä aikaa mukava ja näyttävä. Vanha kaava heräsi henkiin uudella tavalla, ja lopputulos yllätti. Näin ompelet näyttävän kesäsetin tilkuista – housuhame + toppi (Miss B -kaava) kertoo, miksi tämä kannattaa kokeilla.
Näin ompelet näyttävän kesäsetin tilkuista – housuhame + toppi (Miss B -kaava)
Onko mahdollista tehdä kesän näyttävin asu kangaspalojen jämistä? Spoileri: on. Ja vielä sellainen, joka tuntuu päällä kevyeltä kuin kesätuuli avoimesta ikkunasta. Tämä setti syntyi tilkuista, vanhan ajan Miss B -kaavan inspiroimana, ja lopputulos on yhtä aikaa leikkisä, käytännöllinen ja yllättävän ajaton.
Tässä postauksessa sukellan siihen, miten tämä housuhame + toppi -yhdistelmä syntyi, miksi vanhat kaavat ovat kultaa ja kyllä, myös siihen ikuiseen kysymykseen: saako yli 50-vuotias pukeutua näin? (Vastaus ei edes kuiskaa, se huutaa.)
Tilkuista tähdeksi: miten asu syntyi
Kangasvalinta oli tässä projektissa vähän kuin kesäinen aarteenetsintä. Käytin ohutta, joustavaa gabardiinin tyylistä kangasta, joka laskeutuu nätisti mutta ei ole liian liukas käsitellä. Tilkut eivät siis olleet pelkkää sattumaa, vaan harkittua sattumaa, juuri sellaista, joka saa vaatteen näyttämään elävältä.
Housuhame on tässä setissä se todellinen salainen ase. Se näyttää kevyeltä hameelta, mutta käyttäytyy kuin shortsit. Ei tarvitse pelätä tuulenpuuskia tai epäkäytännöllisyyttä, tämä on kesäpukeutumisen ninja. Vyötärö on mukava, hieman rypytetty, ja liikkumavaraa riittää niin kahvilareissulle kuin spontaaniin tanssihetkeen keittiössä.
Toppi taas tuo kokonaisuuteen särmää. Ristiin menevät olkaimet ja vetoketju edessä tekevät siitä vähän rohkeamman, vähän leikkisämmän. Se ei ole pelkkä toppi, se on asenteen pala kangasta.
Kaava: Miss B 2/91
Miss B – kaavojen aikamatka
Miss B -kaavat vievät suoraan aikaan, jolloin ompelu oli arjen luksusta ja käytännöllisyys kohtasi naisellisuuden vähän eri kulmasta kuin nykyään. 90-luvun alun kaavat, kuten tämä 2/91, ovat usein yllättävän moderneja, kun niitä katsoo tämän päivän silmin.
Niissä on tiettyä suoraviivaisuutta ja rohkeutta: ei pelätä muotoja, mutta ei myöskään yliyritetä. Tämä housuhame on hyvä esimerkki siitä, miten se on samaan aikaan helppo ja oivaltava. Ja ehkä juuri siksi niin toimiva.
Vanhoissa kaavoissa on myös se ihana piirre, että ne jättävät tilaa tekijälle. Ne eivät pakota täydellisyyteen, vaan kutsuvat soveltamaan. Ja kun yhdistää sen tilkkuihin, syntyy jotain, mikä ei ole kopio mistään, vaan täysin oma.
Voiko yli 50-vuotias pukeutua näin?
Tämä kysymys nousee esiin yllättävän usein. Ja se on vähän kuin kysyisi: voiko kesä olla iloinen? Voi, ja pitäisi. Housuhameen kohdalla vastaus on erityisen selkeä: kyllä voi. Se on mukava, käytännöllinen ja imarteleva. Se ei purista, ei kiristä eikä rajoita. Se antaa tilaa liikkua, olla ja elää. Ja se jos mikä sopii ihan kaikenikäisille.
Toppi on ehkä se, joka jakaa mielipiteitä. Mutta tässä kohtaa kannattaa kysyä itseltään: pukeudunko muiden vai itseni vuoksi? Jos toppi tuntuu omalta, se on oikea. Jos ei, housuhame toimii täydellisesti myös esimerkiksi pellavapaidan tai rennon t-paidan kanssa.
Tyyli ei katoa iän myötä, se vain tarkentuu. Ja joskus se tarkentuu juuri siihen, että uskaltaa käyttää sitä toppia.
Miksi tämä toimii?
Tässä setissä yhdistyy monta asiaa, jotka tekevät vaatteesta oikeasti käytettävän:
- Mukavuus: joustava kangas ja väljä leikkaus
- Käytännöllisyys: housuhame = ei vilauttelustressiä
- Näyttävyys: kukkakuosi ja yksityiskohdat tekevät tästä katseenvangitsijan
- Monikäyttöisyys: toimii yhdessä ja erikseen
Voit käyttää housuhametta vaikka neuleen kanssa viileämpänä päivänä, ja toppi toimii farkkujen kanssa iltamenoissa. Tämä ei ole yhden tilanteen asu, tämä on kesän luottokumppani.
Pukeutumisen lupa
Tämä asu ei ole vain kangasta ja lankaa. Se on pieni muistutus siitä, että pukeutuminen saa olla hauskaa. Se saa olla vähän liikaa, vähän erilaista, vähän omaa.
Ja jos joku miettii, voiko yli 50-vuotias pukeutua kukkashortseihin ja toppiin, vastaus on yksinkertainen:
- Voi. Ja näyttää vieläpä hyvältä tehdessään niin.
Ehkä juuri nyt on täydellinen hetki ommella jotain, mikä tuntuu vähän liikaa, koska usein juuri se on sopivasti.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Lisää Miss B ompeluksia löytyy näistä alla olevista postauksista:
Viikon asut – miksi käytän samoja vaatteita yhä uudelleen?
Jos olet joskus miettinyt, miksi samat vaatteet päätyvät päälle yhä uudelleen, tämä viikon asut -postaus ei ole lista asuista, vaan yritys ymmärtää omaa tyyliä vähän syvemmin. Tämän vuoksi otsikoksi valikoitui helposti: Viikon asut – miksi käytän samoja vaatteita yhä uudelleen? Tämä viikko oli minulle monen asian ymmärtämistä ja oivalsin monta asiaa itsestäni. Joskus sitä kasvaa myös vaatteiden kanssa.
Viikon asut – miksi käytän samoja vaatteita yhä uudelleen?
Huomasin tällä viikolla jotain, mitä en ole ennen pysähtynyt ajattelemaan. Vaikka minulla on erilaisia vaatteita, päädyn yhä uudelleen samoihin yhdistelmiin. Samat siluetit. Samat kerrokset. Samat “turvavaatteet”. Enkä tarkoita tätä huonolla tavalla. Päinvastoin, ehkä juuri siinä on koko oman tyylin ydin.
En valitse vaatteita, valitsen tunteen
Maanantain sininen haalari, jonka olen tehnyt itse, ei ole vain vaate. Se on tunne siitä, että kaikki toimii. Että ei tarvitse säätää. Kun vedän sen päälle, tiedän jo etukäteen miltä päivä tuntuu.
Tiistain neuleliivi ja poolo taas tuo toisenlaisen fiiliksen, vähän ryhdikkäämmän, vähän “koottumman”. Ei juhlaa, mutta jotain harkittua.
Ja tässä kohtaa tajusin jotain olennaista:
- en oikeastaan pukeudu tilanteen mukaan, vaan olon mukaan.
Miksi tietyt vaatteet jäävät käyttöön?
Keskiviikon farkkuhame, jonka tein vanhoista farkuista, on hyvä esimerkki. Se ei ole täydellinen. Se ei ole “trendikäs”. Mutta käytän sitä silti. Miksi?
Koska siinä on jotain, mitä kaupasta ostetussa vaatteessa ei ole:
- päätös.
- Olen valinnut tehdä sen.
- Olen nähnyt vaivaa sen eteen.
Torstain kirpparineule ja keinonahkahousut taas edustavat toista ääripäätä, helppoutta. Ne löytyivät, ne toimivat, eikä niitä tarvitse miettiä. Ehkä vaatekaappi tarvitsee molempia: sekä merkityksellisiä että huolettomia vaatteita.
Perjantai ja sekoitus, joka kertoo kaiken
Perjantain asu oli sekavin ja ehkä siksi rehellisin.
- Farkut kahdista farkuista.
- Paita Los Angelesista.
- Kirpparitakki.
- Itse tehty laukku.
Jos joku kysyisi, mikä on “mun tyyli”, voisin näyttää tämän asun. Ei siksi, että se olisi täydellinen, vaan koska se ei yritä olla mitään tiettyä. Se on yhdistelmä asioita, jotka ovat päätyneet elämään mukaan eri reittejä pitkin. Ja ehkä oma tyyli on juuri sitä: ei harkittu kokonaisuus, vaan kerrostunut.
Yksinkertaisuus ei ole tylsää
Lauantain neule ja sunnuntain itse tehty paita vanhojen housujen kanssa muistuttivat yhdestä tärkeästä asiasta: kaikkien asujen ei tarvitse olla kiinnostavia.
Tai ehkä parempi sanoa:
- kiinnostavuus ei aina näy ulospäin.
- Joskus paras asu on sellainen, jota ei tarvitse ajatella.
- Sellainen, joka antaa tilaa muulle elämälle.
Ehkä en tarvitse enempää vaatteita
Tämän viikon jälkeen mieleen jäi ajatus, joka on vähän ristiriitainen:
- en ehkä tarvitse lisää vaatteita.
- Tarvitsen enemmän ymmärrystä siitä, mitä jo käytän.
- Mitkä vaatteet toistuvat?
- Miksi juuri ne?
- Miltä niissä tuntuu?
Koska lopulta tyyli ei synny valinnoista, joita tekee kerran, vaan niistä, joita tekee uudelleen ja uudelleen.
Tämä ei ollut vain viikon asut. Tämä oli muistutus siitä, että oma tyyli ei ole lista vaatteita. Se on kaava, joka toistuu huomaamatta. Ja ehkä seuraavalla kerralla, kun sanon “ei ole mitään päällepantavaa”, tiedänkin jo vastauksen. Se on siellä. Sama, johon tartun aina.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Erilaisista päivänasuista voi lukea lisää alla olevasta postauksesta: