Villaan kääriytyen kohti talvea
0
Syksyn kylmät viimat ovat saapuneet, syysloma on alkanut ja katse on jo kohti kylmää talvea. Villaan kääriytyen kohti talvea kuulostaa oikeastaan aika mukavalta ajatukselta, vaikka en ole koskaan ollut mikään syksyn tai talven suuri ystävä. Kaapeista kaivetaan jälleen esille lämpimät neuleet, villasukat sujautetaan jalkaan ja kesävaatteet saavat vähitellen väistyä paksumpien vaatteiden tieltä. Minä puolestani muistelen edelleen Krakovan ihania helteisiä päiviä ja mietin, kuinka monta kuukautta tässä vielä pitää odottaa seuraavaa kesää. Onneksi kylmistä vuodenajoista voi selviytyä myös vähän mukavammin, kun ympärilleen kerää riittävästi pehmeää villaa ja suunnittelee samalla uusia après-ski-asuja.
Villaan kääriytyen kohti talvea
En tiedä, opinko koskaan pitämään syksystä ja talvesta, sillä minulle kesä on aina ollut se kaikkein ihanin vuodenaika. Rakastan lämpöä, aurinkoa ja sitä, ettei ulos lähtiessä tarvitse ensimmäiseksi miettiä, millaisella vaatetuksella siellä tarkenee. Syksyssä on toki omat kauniit hetkensä, mutta ne eivät varsinaisesti lohduta siinä vaiheessa, kun aamulla ulos astuessa kylmä tuuli löytää tiensä takin kauluksesta sisään. Olen kuitenkin vuosien varrella oppinut tekemään näistä kuukausista itselleni vähän mukavampia, ja yksi parhaista keinoista on ehdottomasti lämpimiin neuleisiin kääriytyminen. Mikään ei oikeastaan ole ihanampaa kuin istua sisällä muhkeassa neuleessa, katsella ikkunasta syysmyrskyä ja olla tyytyväinen siihen, ettei juuri sillä hetkellä tarvitse lähteä mihinkään.
Samalla ajatukset karkaavat helposti menneeseen kesään ja erityisesti Krakovaan, jossa sai nauttia aivan toisenlaisista lämpötiloista. Välillä huomaan selailevani kesäisiä kuvia ja muistelevani niitä päiviä, jolloin pukeutumisen suurin ongelma oli lähinnä se, mitä kevyttä laittaisi päälleen. Nyt sama ihminen istuu kotona villasukat jalassa ja miettii, pitäisikö kaivaa vielä yksi neule esille. Aika nopeasti sitä on taas siirrytty kesämekoista villavaatteisiin, vaikka mieli ei oikein pysy vuodenaikojen vaihtumisessa mukana.
Lämpimät neuleet pelastavat paljon
Vaikka en kylmästä pidäkään, olen aina pitänyt neuleista ja erityisesti sellaisista, joihin voi oikein kunnolla kääriytyä. Minulla on vuosien varrella valmistunut kaikenlaisia neuleita, eikä niissä kaikissa ole todellakaan lähdetty tavoittelemaan mitään tavallista perusvillapaitaa. Välillä olen innostunut muhkeista hihoista, välillä erilaisista boleroista ja huiveista, ja joskus koko ajatus on lähtenyt siitä, että olisi hauska kokeilla jotakin aivan muuta. Lankoja ja ideoita tuntuu riittävän, vaikka keskeneräisiäkin töitä löytyy aina jostakin. Eikä tilannetta varsinaisesti helpota se, että uuden idean saaminen on huomattavasti nopeampaa kuin sen toteuttaminen.
Näissä kuvissa minulla on päälläni itse tekemäni merinovillahaalari ja bolero, jotka sopivat mainiosti tähän vuodenaikaan. Merinovillassa pidän erityisesti sen miellyttävästä tunnusta ja lämmöstä, eikä villavaatteiden tarvitse mielestäni olla mitään raskaita ja kömpelöitä kokonaisuuksia. Niistä voi tehdä myös kevyempiä, mukavia ja vähän erikoisempiakin vaatteita, joita on hauska yhdistellä muun vaatekaapin kanssa. Minulle neuleiden viehätys ei ole koskaan rajoittunut pelkästään siihen, että ne pitävät lämpimänä, vaan yhtä tärkeää on se, miltä vaate näyttää ja millaisia mahdollisuuksia sen tekeminen tarjoaa.
Talvivaatteita esille kaivaessa huomaan myös, kuinka paljon erilaisia lämpimiä asusteita olen ehtinyt vuosien varrella tehdä. Osa niistä on aivan tavallisessa käytössä, osa pääsee esille vain tiettyinä vuodenaikoina ja sitten löytyy niitä vähän hassumpiakin käsitöitä, joilla on aivan oma paikkansa elämässäni. Yksi sellainen pääsee jälleen käyttöön tällä viikolla, mutta siitä vähän myöhemmin.
Kesäinen Krakova vaihtuu talviseen Zakopaneen
Krakovan kesämuistojen rinnalle ovat alkaneet ilmestyä myös ajatukset talvisesta Zakopanesta. Minulla on nimittäin melkoinen innostus après-ski-pukeutumiseen, vaikka itse talvesta en erityisemmin välitäkään. Jotenkin siinä on vain jotain ihanaa, kun saa suunnitella muhkeita neuleita, suuria huppuja ja kaikenlaisia lämpimiä asusteita, joissa voi olla vähän liioitteluakin. Olen jo ehtinyt miettiä uusia neuleprojekteja tulevaa talvea varten, ja välillä tuntuu, että suunnitelmia syntyy enemmän kuin ehdin edes kirjoittaa niitä muistiin.
Zakopanen lumiset vuoristomaisemat ovat aivan oma lukunsa, sillä vaikka en pidä Suomen pitkästä ja pimeästä talvesta, vuoristossa lumi näyttää jotenkin aivan erilaiselta. Ehkä siinä on mukana myös matkustamisen viehätystä ja sitä, että maisemien vaihtuminen tekee tavallisestakin talvipäivästä kiinnostavamman. Ja tietenkin se, että päässä pyörivät jo valmiiksi kaikenlaiset asukokonaisuudet, joita siellä voisi käyttää. En siis varsinaisesti odota pakkasia, mutta odotan kyllä mahdollisuutta pukeutua niihin vaatteisiin, joita olen talvea varten suunnitellut. Onhan sekin jonkinlainen tapa suhtautua vuodenaikaan, josta ei muuten niin kovasti välitä.
Syysloma alkoi mutta työt jatkuvat
Tällä viikolla vietetään syyslomaa, mutta minun kohdallani se ei tarkoita kokonaista viikkoa vapaata, sillä vapaapäiviä on tällä kertaa vain maanantai ja perjantai. Tiistaina suuntaan jälleen töihin ja keskiviikon ja torstain välisenä yönä meillä järjestetään nuorille Kädentaitojen yö. Kyseessä on siis aivan oikeasti yön yli kestävä tapahtuma, jossa nuoret pääsevät tekemään erilaisia kädentaitoja, ja me ohjaajat olemme tietenkin mukana koko yön. Minusta on ihanaa, että nuorille voidaan järjestää välillä jotakin tavallisesta kerhotoiminnasta poikkeavaa, sillä tällaiset tapahtumat jäävät varmasti mieleen aivan eri tavalla kuin tavallinen arki.
Välillä huvittaa itseänikin, kuinka suuri osa elämästäni pyörii käsitöiden ympärillä. Teen niitä töissä, teen niitä kotona ja suunnittelen uusia silloinkin, kun en juuri sillä hetkellä ole tekemässä mitään. Nyt pääsen vielä viettämään kokonaisen yön niiden parissa, joten eipä tässä ainakaan pääse käsityöharrastus unohtumaan. Tosin saa nähdä, millainen olo torstaiaamuna on, kun takana on kokonainen yö valvomista. Onneksi perjantaina on sitten vapaapäivä, jolloin voi vähän palautua viikon menoista.
Yksisarvinen valmistautuu jälleen yövuoroon
Kädentaitojen yöhön kuuluu myös yksi oma perinteeni, sillä minulla on silloin aina päälläni vuosia sitten tekemäni yksisarvishuppuhuivi. Kyllä, juuri se yksisarvinen, jonka olen aikanaan neulonut ja joka on korvineen ja sarvineen edelleen yksi hauskimmista käsitöistäni. En oikein osaisi enää kuvitellakaan Kädentaitojen yötä ilman sitä, sillä siitä on tullut vuosien varrella aivan oma juttunsa. Kun tapahtuma lähestyy, on aika kaivaa yksisarvinen jälleen esille ja valmistautua yön mittaiseen käsityörupeamaan.
Tämä on myös hyvä esimerkki siitä, kuinka joskus vähän hassummallekin käsityölle löytyy aivan oma käyttötarkoituksensa. En minä aikanaan voinut tietää, että yksisarvishuppuhuivista tulisi vuosittainen työasuste, mutta niin siinä vain kävi. Ja mikäpä sopisi paremmin käsitöiden täyteiseen yöhön kuin itse tehty huivi, jossa on vähän mielikuvitusta mukana. Jos et ole vielä nähnyt tätä vuosien takaista tekelettäni, niin kannattaa ehdottomasti käydä kurkkaamassa, millaisen yksisarvisen olen saanut aikaan.
Yksisarvishuppuhuivi – VillaNanna
Talvesta selvitään yksi neule kerrallaan
Tässä sitä siis ollaan, syysloman alussa ja ajatukset jo tulevassa talvessa, vaikka en ole ehtinyt edes kunnolla hyväksyä sitä, että kesä on ohi. Onneksi kylmät kuukaudet tarjoavat hyvän tekosyyn kaivaa esille kaikki ihanat neuleet, villasukat ja muut lämpimät asusteet, joita on vuosien varrella tullut tehtyä. Ja jos sopivaa vaatetta ei löydy, niin ainahan sellaisen voi tehdä itse. Tosin tässä vaiheessa minun pitäisi ehkä ennemmin keskittyä saamaan muutama keskeneräinen työ valmiiksi kuin aloittaa taas jotakin uutta, mutta katsotaan nyt, kuinka siinä käy.
En edelleenkään odota syysmyrskyjä, pakkasaamuja tai pimeitä iltoja, mutta odotan kyllä niitä hetkiä, jolloin voin istua lämpimässä neuleessa, suunnitella seuraavia käsitöitä ja muistella kesäisiä matkoja. Ehkä se onkin minun tapani selviytyä tästä vuodenajasta. Ei tarvitse väkisin opetella rakastamaan kylmää, kun voi keskittyä niihin asioihin, jotka tekevät siitä vähän mukavampaa.
Nyt aion kuitenkin nauttia tästä maanantain vapaapäivästä, sillä huomenna palataan taas töihin ja keskiviikkona yksisarvinen pääsee yövuoroon. Toivottavasti se on torstaiaamuna vähän pirteämpi kuin huivin sisällä oleva ihminen ja mennä Villaan kääriytyen kohti talvea…
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Seuraa minua:
Näistä kuvissa näkyvistä käsitöistä olen kertonut aiemminkin. Kurkkaa myös nämä!
Merinovillaa ja laskettelun unelmia – käsintehty tyyli ilman lunta
Muhkea huppuhuivi helposti ommellen
Työssäni nuorten käsityöohjaajana pääsen kokeilemaan kaikenlaisia käsityöideoita, ja välillä niitä pitää myös testata etukäteen. Vaikka olen koulutukseltani mallipukineiden valmistaja, en minäkään voi tietää kokeilematta, miten jokin uusi työ toimii käytännössä. Tällä kertaa kokeiluun päätyi muhkea huppuhuivi, joka vaikutti oikein sopivalta myös nuorten ompelutyöksi. Näitä ompelee samalla kertaa enemmänkin, vaikka lahjaksi.
Muhkea huppuhuivi helposti ommellen
Nuorten käsityötoiminnan suunnitteluun kuuluu paljon muutakin kuin itse ohjaaminen. Pitää miettiä, millaisia töitä nuoret haluaisivat tehdä, mitä niissä voisi oppia ja kuinka vaikeita ne ovat toteuttaa. Joskus jokin idea näyttää todella helpolta, mutta kokeillessa huomaa, että työssä onkin monta sellaista vaihetta, jotka vaativat enemmän aikaa tai tarkkuutta.
Siksi minusta on tärkeää kokeilla uusia töitä myös itse. Silloin tiedän, missä järjestyksessä työ kannattaa tehdä, millaisia materiaaleja siihen voi käyttää ja missä kohdissa nuori saattaa tarvita enemmän ohjausta.
Tällä kertaa kokeilin huppuhuivin ompelemista. Huppuhuivissa yhdistyvät muhkea huppu ja kaulan ympärille tuleva huiviosa. Kaava on yksinkertainen, eikä ompelussakaan ole kovin montaa työvaihetta. Silti työn aikana pääsee harjoittelemaan kaavan piirtämistä, kappaleiden leikkaamista, saumojen ompelemista ja eri osien yhdistämistä. Ja lopputuloksena syntyy jotain sellaista, jota voi oikeasti käyttää!
Pehmeää keinoturkista ja pilkullinen vuori
Valitsin testihuppuun vaaleaa keinoturkista ja vuoriksi ruskeaa pilkullista kangasta. Minusta nämä sopivat aivan ihanasti yhteen! Halusin tehdä hupusta vuorillisen, sillä vuori viimeistelee hupun sisäpuolen ja tekee siitä siistin. Pilkullinen kangas tuo myös vähän hauskaa ilmettä muuten yksiväriseen huppuun.
Keinoturkis puolestaan tekee huppuhuivista ihanan pehmeän ja muhkean. Juuri sellaisen, johon tekee mieli kääriytyä kylmällä ilmalla. Ennen kuin lähdet itse tekemään tätä, voit aina ensin katsella mitä löytyy jo valmiiksi vaatekaapistasi. Esimerkiksi karvatakki, jota ei enää ollenkaan käytä. Tai sitten voi löytyä karvakankainen peitto. Kuka tietää…
Huppuhuivin kaava ja tarvikkeet
Huppuhuivin tekemiseen tarvitaan vain kaksi erilaista kaavakappaletta. Huppu muodostuu kahdesta peilikuvakappaleesta, ja kaulan ympärille tuleva huivi tehdään suorakaiteen muotoisesta kappaleesta.
Hupun kaavan mitat:
- Korkeus 40 cm
- Leveys 31 cm
- Alareunan muotoilu 3 cm kaavakuvan mukaisesti
Kaulahuivin kaavan mitat:
- Leveys 22 cm
- Pituus 60 cm
Huiviosa leikataan taitteelta kaavakuvan mukaisesti. Muista myös lisätä tarvittavat saumanvarat, jos ne eivät sisälly piirtämääsi kaavaan.
Huppua varten leikkasin kaksi peilikuvakappaletta keinoturkiksesta ja kaksi samanlaista kappaletta vuorikankaasta. Lisäksi leikkasin kaulahuiviosan.
Materiaaliksi voi valita esimerkiksi keinoturkista, fleeceä tai muuta pehmeää ja lämmintä kangasta. Paksuja materiaaleja käyttäessä kannattaa huomioida, että saumoista voi tulla aika muhkeita.
Näin ompelin huppuhuivin
Tämä on siitä mukava ompelutyö, ettei työvaiheita ole kovinkaan monta. Kun kaavat ja kappaleet on leikattu valmiiksi, pääsee nopeasti itse ompeluun.
1. Hupun keskisauma
Aloitin ompelemalla hupun päällikankaan kappaleet yhteen keskisaumasta, oikeat puolet vastakkain. Sen jälkeen ompelin myös vuorikappaleet samalla tavalla yhteen.
Näin minulla oli kaksi samanmuotoista huppua, toinen keinoturkiksesta ja toinen vuorikankaasta.
2. Vuorin kiinnittäminen
Seuraavaksi asetin hupun ja vuorin oikeat puolet vastakkain ja ompelin ne yhteen hupun etureunasta eli siitä reunasta, joka tulee kasvojen ympärille.
Käänsin hupun oikein päin ja asettelin etureunan siistiksi.
3. Hupun etureunan tikkaaminen
Tikkasin hupun etureunan noin kahden senttimetrin päästä reunasta. Tikkaus pitää vuorin paikoillaan ja viimeistelee samalla hupun etureunan.
Keinoturkista ommellessa kannattaa myös tarkistaa, ettei karvaa jää kovin paljon sauman väliin. Saumaan jääneitä karvoja voi nostella varovasti esiin, jolloin lopputulos näyttää siistimmältä.
4. Kaulahuivin ompeleminen
Ompelin ensin suorakaiteen muotoisen huivikappaleen lyhyet päät yhteen, jolloin siitä muodostui rengas. Sen jälkeen taitoin kappaleen pituussuunnassa kaksinkerroin.
Näin sain kaksinkertaisen ja muhkean kaulahuivin.
5. Hupun ja huivin yhdistäminen
Lopuksi ompelin hupun ja kaulahuivin yhteen.
Ja siinä se sitten olikin! Valmis huppuhuivi, jonka voi pukea päähän ja kaulan ympärille.
Minusta tämä on oikein mukava ompelutyö myös siksi, että lopputulos näyttää paljon monimutkaisemmalta kuin mitä sen valmistaminen oikeasti on.
Näin helposti valmistuu muhkea huppuhuivi moneen menoon.
Miten huppuhuivia voisi käyttää?
Vaikka huppuhuivin tekemisen tarkoituksena oli kokeilla mallia nuorten käsityötoimintaa varten, aloin tietenkin heti miettiä, minkälaisten vaatteiden kanssa voisin sitä itse käyttää. Minähän tykkään pukeutumisessa kaikenlaisista vähän erikoisemmista yhdistelmistä, ja tällainen muhkea huppu sopii siihen oikein hyvin.
Ensimmäisenä mieleeni tulevat tietenkin erilaiset talvitakit. Varsinkin sellaiset, joissa ei ole omaa huppua. Tällaisen voisi pukea esimerkiksi villakangastakin kanssa, jolloin muuten aika tavallinen takki saisi aivan uudenlaista ilmettä.
Mutta näkisin tämän myös toppatakin kanssa. Ja miksei vaikka paksun neuleen ja toppaliivin seurana, kunhan ulkona ei ole aivan mahdottoman kylmä. Voisin kuvitella yhdistäväni huppuhuivin esimerkiksi legginsien, muhkean neuleen ja talvikenkien kanssa. Sellainen rento ja vähän sporttinen talviasu, jossa huppu olisi koko pukeutumisen hauskin yksityiskohta.
Ja sitten tietenkin après-ski-tyyli! Minulle tulee tällaisista muhkeista talviasusteista aina mieleen Zakopane ja lumiset vuoristomaisemat. Siellä tällainen huppu olisi aivan ihana, varsinkin kun istuskelisi jossain vuoristomajassa tai kuljeskelisi talvisissa maisemissa.
Mahtuisikohan tämä laskettelukypärän päälle?
Aloin muuten miettiä, että tämä huppu saattaisi mahtua jopa laskettelukypärän päälle. En ole vielä kokeillut, mutta huppu on sen verran väljä, ettei se välttämättä olisi aivan mahdoton ajatus. Se täytyy kyllä joskus testata!
Kypärän alle en tällaista paksua huppua laittaisi, sillä kypärän pitää istua kunnolla. Mutta jos huppu mahtuisi kypärän päälle niin, ettei se haittaisi näkyvyyttä tai kypärän toimintaa, voisi se olla aika hauskan näköinen lisä lasketteluasuun. Ja jos ei mahdu, niin ainakin sitä voi käyttää laskettelun jälkeen!
Kokeilutyöstä syntyi uusi talviasuste
Tämä on yksi niistä asioista, joista tykkään työssäni. Pääsen kokeilemaan erilaisia käsityöideoita, suunnittelemaan uusia töitä ja miettimään, miten niitä voisi toteuttaa nuorten kanssa. Kaikki ideat eivät tietenkään päädy sellaisinaan ohjaukseen. Joskus jotain pitää muuttaa, yksinkertaistaa tai kokeilla vielä uudelleen. Mutta juuri sitä varten näitä kokeilutöitä tehdäänkin.
Tässä huppuhuivissa pidän erityisesti siitä, että työ on melko yksinkertainen, mutta siinä pääsee harjoittelemaan monta erilaista asiaa. Ja valmiista huppuhuivista voi tehdä aivan oman näköisensä materiaalivalinnoilla.
Minun versiostani tuli tällainen vaalea ja muhkea, pilkullisella vuorilla viimeistelty huppuhuivi. Ja parastahan tässä on se, että jos nuori ei halua tehdä tätä itselleen, voivat he tehdä tämän lahjaksi vaikka äidilleen. Nyt minulla on kotonakin uusi projekti, kun alan tutkimaan omia varastoja ja toteutan myös itselleni.
Rentoa päivää!
Seuraa minua:
Lisää ilmaisia ohjeita: