Kirppis on trendi, paitsi jos olet köyhä
Kirpputorit ovat nykyään trendikkäitä. Vintage on muotia, second hand on vastuullista ja kirppislöydöistä tehdään somepostauksia, joissa esitellään aivan mahtavia löytöjä. On hienoa, että käytettyjen vaatteiden ostaminen on muuttunut hyväksyttäväksi ja jopa tavoiteltavaksi. Kaikkea ei tarvitse ostaa uutena, eikä todellakaan tarvitse. Mutta olen jäänyt miettimään yhtä asiaa. Miksi käytetty vaate voi edelleen olla joillekin nuorille häpeän aihe, vaikka me aikuiset olemme tehneet kirppiksistä trendin? Kirppis on trendi, paitsi jos olet köyhä. Ja tämä on oikeastaan aika kummallista.
Me puhumme jatkuvasti ylikulutuksesta, vaatteiden ympäristövaikutuksista, vastuullisuudesta ja siitä, kuinka järjetöntä on ostaa uutta tavaraa koko ajan. Samaan aikaan käytettyjen vaatteiden ostaminen on monelle harrastus. Kierretään kirppiksiä, etsitään vintagea, tehdään löytöjä ja ollaan innoissaan siitä, kun vastaan tulee jotain aivan ihanaa. Mutta entä jos kirppikselle ei mennäkään tekemään löytöjä, vaan siksi, ettei yksinkertaisesti ole varaa ostaa uutta? Onko se silloin jotenkin vähemmän hienoa?
Kirppis on trendi, paitsi jos olet köyhä
Olen lukenut uutisia nuorten taloudellisesta tilanteesta, siitä, kuinka perheillä ei ole varaa harrastuksiin, kuinka ruokaan ja ihan tavalliseen elämään liittyvät menot ovat vaikeita ja kuinka nuoret joutuvat miettimään asioita, joita heidän ei pitäisi joutua miettimään. Ja sitten mukaan tulee vielä tämä vaatteisiin liittyvä asia. Nuoria saatetaan haukkua kirppisvaatteista.
Minua tämä kyllä ihmetyttää. Hyväosainen löytää kirppikseltä vanhan takin, ja se on vintage-aarre. Hän on tyylikäs, kekseliäs, ekologinen ja osaa pukeutua. Toinen nuori pukeutuu käytettyihin vaatteisiin, koska kotona ei ole varaa ostaa uusia, ja samasta asiasta tuleekin yhtäkkiä jotain, jolla voidaan ilkkua.
Sama vaate. Eri ihminen. Eri suhtautuminen. Miten me olemme onnistuneet tässä? Käytettyjen vaatteiden ostamisesta on tehty trendi, mutta ilmeisesti emme ole päässeet eroon siitä ajatuksesta, että uusi tavara ja merkkivaatteet kertovat jotakin ihmisen asemasta. Käytetty on ihanaa, kun se on oma valinta. Mutta jos se on pakko, se saattaa olla jotain, mitä pitäisi hävetä. Aika nurinkurista, eikö?
Nuorten elämä ei ole pelkkää vaatteita
Nuorten köyhyys ei aina näy päällepäin. Se voi olla sitä, ettei lähdetä kavereiden kanssa kahville, koska rahaa ei ole. Sitä, ettei ole varaa harrastukseen, johon muut menevät. Sitä, ettei kehtaa pyytää vanhemmilta uusia kenkiä tai takkia. Sitä, että koulupäivän aikana ei osteta välipalaa, vaikka olisi nälkä. Sitä, että jokainen pieni meno pitää miettiä erikseen ja laskea, riittääkö raha.
Me aikuiset saatamme helposti ajatella, että kyllä nuorille löytyy tekemistä, kyllä voi harrastaa ilmaiseksi ja kyllä kirppiksiltä saa vaikka mitä. Mutta ei se poista sitä, että nuori voi kokea olevansa jatkuvasti erilainen kuin muut. Kun kaverit menevät, ostavat, harrastavat ja tekevät asioita, eikä itse pysty osallistumaan, ulkopuolisuuden tunne voi olla aika iso. Ja sitten pitäisi vielä kestää se, että joku kommentoi vaatteita.
Nuori ei valitse perheensä taloudellista tilannetta. Hän ei päätä, paljonko vanhemmat tienaavat tai onko perheellä rahaa uusiin vaatteisiin, harrastuksiin tai vapaa-aikaan. Silti juuri nuori saattaa joutua kantamaan siitä häpeää. Minusta se on aika kohtuutonta.
Kirppis ei ole vain köyhien paikka
Minä rakastan kirppiksiä. Rakastan löytämistä, vanhoja vaatteita, materiaaleja, erilaisia yksityiskohtia ja sitä, että jostakin jo olemassa olevasta voi tehdä jotain aivan omanlaista. Käytetty vaate ei ole minulle huonompi vaihtoehto. Se voi olla paljon kiinnostavampi kuin uusi. Vaatteita voi muokata, yhdistellä, korjata ja käyttää aivan eri tavalla kuin alun perin on ajateltu. Kaikkea ei tarvitse ostaa uutena, eikä kaikkea tarvitse edes ostaa.
Mutta kirppikset eivät kuulu vain meille, jotka olemme innostuneet kierrättämisestä, tuunaamisesta tai vintage-muodista. Ne kuuluvat ihan kaikille. Myös sille nuorelle, jolla ei ole muuta vaihtoehtoa. Eikä hänen pitäisi joutua selittelemään sitä kenellekään.
Minusta käytettyjen vaatteiden arvostamisen pitäisi olla aika yksinkertainen asia. Jos me kerran puhumme siitä, että kuluttamista pitäisi vähentää, tavaroita pitäisi käyttää pidempään ja kaikkea ei tarvitse hankkia uutena, miksi käytetty vaate olisi edelleen jollekin ihmiselle syy naureskella? Vai arvostammeko me oikeasti kierrätystä? Vai arvostammeko vain sitä, että hyväosainen voi tehdä kierrättämisestä itselleen kiinnostavan elämäntavan?
Uusi vaate ei tee ihmisestä yhtään parempaa
Me elämme kummallisessa kulutuskulttuurissa. Yhtäällä puhutaan vastuullisuudesta, ekologisuudesta ja siitä, että pitäisi ostaa vähemmän. Toisaalla meille tuutataan uusia mallistoja, trendejä, tuotteita ja ajatusta siitä, että aina pitäisi olla jotain uutta. Uusi puhelin, uusi takki, uudet kengät, uusi tyyli. Tavaraa on ympärillämme aivan valtavasti, mutta silti tuntuu, että sen omistaminen kertoo edelleen jotain ihmisestä.
Ehkä juuri tästä syystä käytettyihin vaatteisiin liittyy edelleen niin paljon asenteita. Me olemme kyllä oppineet sanomaan, että second hand on hienoa, mutta emme ehkä oikeasti ole luopuneet siitä ajatuksesta, että uuden ostaminen olisi jotenkin parempaa. Käytetty on hyväksyttävää, kun se näyttää oikeanlaiselta. Kun se on vintagea, merkkivaatetta tai muuten tarpeeksi kiinnostava löytö. Mutta tavallinen käytetty vaate, jonka joku nuori pukee päälleen siksi, että perheellä ei ole rahaa muuhun, onkin yhtäkkiä aivan eri asia. Ja tämä on se kohta, joka minua tässä ärsyttää.
Mistä me oikeasti haluamme nuoria arvostella?
Me puhumme paljon siitä, kuinka nuorten pitäisi olla itsevarmoja, hyväksyä itsensä, olla välittämättä muiden mielipiteistä ja uskaltaa olla omia itsejään. Mutta samaan aikaan heidän ympärillään on maailma, jossa ulkonäköä, tavaroita, vaatteita, puhelimia ja rahaa vertaillaan jatkuvasti. Ei ole kovin ihmeellistä, että sillä on merkitystä, mitä päällä on, jos ympäristö antaa jatkuvasti ymmärtää, että sillä on merkitystä.
Minusta nuoren ei pitäisi joutua miettimään, paljastavatko hänen vaatteensa sen, ettei perheellä ole rahaa. Ei pitäisi joutua pelkäämään, että vanha takki, kirppikseltä löytynyt paita tai sisarukselta saatu vaate on jonkun mielestä naurun aihe. Ja jos joku haluaa haukkua toista hänen vaatteistaan, ehkä olisi hyvä pysähtyä miettimään, mitä siinä oikeastaan haukkuu. Vaatetta? Vai sitä, ettei toisella ole samanlaisia mahdollisuuksia kuin itsellä?
Käytetty on hienoa, kun siihen on varaa
Minä haluaisin, että käytetty vaate olisi ihan vain käytetty vaate. Ei köyhyyden merkki, ei automaattisesti ekologinen kannanotto eikä mikään erityinen elämäntapavalinta. Vaan ne olisivat vaatteita. Sellaisia, joita joku on käyttänyt ja joita joku toinen voi käyttää. Siinä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä.
Kirppiksiltä voi löytää aivan upeita vaatteita, mutta niiden arvo ei ole siinä, kuinka paljon niistä saa kehuja somessa tai kuinka hienon tarinan niiden ympärille voi rakentaa. Niiden arvo on myös siinä, että ne ovat edelleen käyttökelpoisia. Että joku voi saada tarvitsemansa vaatteen. Että kaikkea ei tarvitse ostaa uutena. Että pienemmälläkin rahalla voi pukeutua ja että vaatteiden pitäisi olla kaikkien saatavilla.
Minusta olisi aika päästä eroon siitä ajatuksesta, että ihmisen pitäisi näyttää varakkaalta ollakseen arvokas. Uusi vaate ei tee kenestäkään parempaa ihmistä. Merkkilaukku ei tee kenestäkään kiinnostavampaa. Eikä kirppisvaate tee kenestäkään vähempää.
Jos me oikeasti arvostamme second handia, meidän pitäisi arvostaa sitä myös silloin, kun se ei ole trendikästä, kun siinä ei ole mitään hienoa merkkiä, kun se ei ole Instagramiin sopiva löytö ja kun sen käyttäjällä ei ole ollut mahdollisuutta valita uutta. Kirppis ei ole köyhien paikka. Mutta köyhyys ei myöskään ole asia, jota pitäisi hävetä.
Ja ehkä meidän pitäisi joskus katsoa vähän tarkemmin sitä ihmistä, joka arvostelee toisen vaatteita. Vaatteet eivät nimittäin kerro läheskään kaikkea siitä, kuka niiden sisällä on. Mutta tapa, jolla me kohtelemme toisia ihmisiä, kertoo kyllä aika paljon meistä itsestämme.
Kirppis on trendi, paitsi jos olet köyhä ja juuri siksi tästä aiheesta pitäisi puhua enemmän. Käytettyjen vaatteiden arvostaminen ei voi olla kiinni siitä, onko niiden ostaminen oma valinta vai taloudellinen pakko. Jos kerran kierrättäminen, vintage ja second hand ovat niin hienoja asioita, niiden pitäisi olla hienoja myös silloin, kun ihmisellä ei yksinkertaisesti ole varaa ostaa uutta.
Rentoa sunnuntaita!
Seuraa minua:
Kirppis on trendi, paitsi jos olet köyhä – lisää luettavaa
Kirpputorit, second hand, vaatteiden kierrättäminen ja oman tyylin rakentaminen ovat teemoja, joista olen kirjoittanut VillaNannassa ennenkin. Vaatteissa kiinnostavat minua niiden tarinat, löytämisen ilo, uuden luominen vanhasta ja se, ettei kaikkea tarvitse hankkia uutena.
Ilmaisosaston löydöt – nukkainen neule sai uuden elämän
Ilmaisosastolta löytyy välillä sellaisia aarteita, joiden kohdalla ei tarvitse miettiä kahdesti, lähtevätkö ne mukaan. Toisinaan pieni huolenpito riittää siihen, että vaate pääsee takaisin käyttöön ja osaksi omaa tyyliä. Ilmaisosaston löydöt – nukkainen neule sai uuden elämän on tarina kahdesta ilmaiseksi löytyneestä vaatteesta, joista toinen kaipasi hieman siistimistä ja toinen oli valmis käyttöön lähes sellaisenaan. Yhdessä niistä syntyi mukava syysasu, eikä tällä kertaa tarvinnut ommella, tuunata tai ostaa yhtään mitään.
Ilmaisosaston löydöt – nukkainen neule sai uuden elämän
Ilmaisosastolta löytyi muhkea, lämpimän sävyinen neule, joka oli muuten oikein ihana, mutta jonka pinta oli melkoisen nukkaantunut. Neuleessa oli kuitenkin juuri sellaista pehmeyttä ja mukavuutta, johon ihastun, joten en nähnyt syytä jättää sitä käyttämättä vain pienen pintahuollon vuoksi. Pesin neuleen huolellisesti ja annoin sen kuivua rauhassa, minkä jälkeen pääsin nukanpoistajan kanssa töihin. Neuleen pinnasta lähti melkoisesti nukkaa, ja kun olin saanut pahimmat kohdat siistittyä, harjasin sen vielä läpi. Lopputulos oli huomattavasti siistimpi, ja neule pääsi näyttämään aivan toisenlaiselta kuin löytöhetkellä. Välillä vaate ei kaipaa mitään ihmeellistä muodonmuutosta, vaan ihan tavallista huolenpitoa.
Mummohousut olivat valmiit käyttöön
Neuleen seuraksi löytyivät vaaleat mummohousut, jotka olivat myös ilmaisosaston löytö. Näiden kohdalla ei tarvinnut ryhtyä mihinkään ylimääräiseen, sillä housut olivat laadukkaan oloiset ja oikein hyvässä kunnossa. Tavallinen pesu riitti, eikä niille tarvinnut tehdä sen kummempia toimenpiteitä. Minusta tällaiset löydöt ovat aivan yhtä ihania kuin ne, joiden kanssa pääsee toteuttamaan kaikenlaisia ompelu- ja tuunausideoita. Aina ei tarvitse keksiä vaatteelle uutta käyttötarkoitusta, muuttaa mallia tai kaivaa ompelukonetta esille. Joskus löytö on yksinkertaisesti valmis pääsemään omaan vaatekaappiin ja käyttöön.
Kaksi ilmaislöytöä samassa asussa
Yhdistin muhkean neuleen ja vaaleat mummohousut samaan asuun. Neule tuo kokonaisuuteen lämpöä ja pehmeyttä, kun taas vaaleat housut tekevät asusta rennon ja tasapainoisen. Mustat kengät viimeistelevät kokonaisuuden, ja tässäpä onkin asu, jolla kelpaa lähteä syksyiseen ulkoiluun. Minusta näissä vaatteissa on juuri sellaista mukavuutta, jota syksyiseen pukeutumiseen kaipaan. Ei tarvitse miettiä, puristaako jokin, pitääkö vaatetta asetella jatkuvasti uudelleen tai onko asussa liian vähän lämmintä. Välillä pukeutuminen saa olla ihan yksinkertaisesti mukavaa.
Ilmaisosastolta suoraan käyttöön
Ilmaisosaston löydöt ovat aina vähän yllätyksellisiä, ja juuri siksi niissä on oma viehätyksensä. Koskaan ei tiedä, mitä vastaan tulee, mutta joskus vastaan osuu vaate, joka pienellä huolenpidolla pääsee suoraan käyttöön. Tällä kertaa neule sai uuden mahdollisuuden nukanpoiston ja harjaamisen jälkeen, mummohousut tarvitsivat vain pesun, ja molemmat päätyivät samaan syysasuun.
Ei ostoksia, ei suurta tuunausprojektia eikä edes ompelukoneen käynnistämistä. Vain kaksi ilmaista löytöä, hieman vaatehuoltoa ja uudet vaatteet päälle. Minusta aika hyvä saalis!
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
Lue vielä – löytöjä, vaatteita ja oman tyylin oivalluksia
Ilmaisosaston löydöt, vanhat vaatteet ja oman vaatekaapin aarteet ovat kulkeneet mukana monessa VillaNannan tarinassa. Jos tykkäät löytämisen ilosta, erilaisista asuyhdistelmistä ja siitä, kuinka vanhat vaatteet pääsevät uudelleen käyttöön, kurkista myös näihin postauksiin:
- Ilmaisosasto yllätti minut täysin – Kuusi ilmaislöytöä, uusia asuja ja yllätyksiä, joita en olisi osannut odottaa.
- 5 tapaa rakastua vaatekaappiisi uudelleen – Joskus parhaat pukeutumisideat löytyvät jo omasta kaapista, kunhan katsoo vaatteita vähän uudella tavalla.
- Ilmaisosastolta bongattua – Ilmaisosaston löytöjen ja niiden tarjoamien mahdollisuuksien äärelle.
-
Tyyli Pinterestistä ja vaatteet ilmaisosastolta – Inspiraatiota, omia vaatteita ja löytöjä, joista syntyy aivan oman näköistä pukeutumista.


1
















