Hae
VillaNanna

Huomenta kaikille

Huomenta kaikille!

Piti tänään kirjoittaa tuosta uudesta laatikkoprojektista, mutta eilen kävi tapaturma kun käytiin pienellä happihyppelyllä miehen kanssa. Nyt kädessä tunnistenauha ja toisessa kädessä viikon sairasloma. Vahvat kipulääkkeet on seurana. Katsotaan mitä tästä oikein tulee.

Huomenta kaikille

Pääkaupunkiseudulla on pitkään ollut todella liukasta ja olen tänä talvena kaatunut kaksi kertaa ennen tätä pahinta. En ole koskaan kaatunut näin pahasti. Joskus nuorena olen kaatunut rappusissa polvilleen ja sain ruusun siitä iskusta. Antibiotit auttoi silloin. enkä ole aikoihin sitten kaatunutkaan, ennen kuin tänä talvena nyt sitten. Nekin pari kertaa polvilleen.

Nyt tosiaan oltiin tässä meidän kotinurkilla ja ehdin sanomaan miehelleni, että nyt pitää mennä varovasti kun on liukas kohta ja samalla meikäläinen veti kunnon kaaren taaksepäin ja tulin häntäluun päälle ensin ja pää tuli ruoskana iskien maahan ja siihen jäin. Jalat eivät liikkuneet mihinkään. Mies soitti ambulanssin kun en päässyt ylös ja sitten mentiin sairaalaan.

Kello oli melkein kaksi päivällä kun pääsin päivystykseen. Minua lääkittiin ja lääkkeet sitten laittoi tajun kankaalle. Pääsin lopulta kotiin illalla, kun olin hoitajan avustuksella käynyt ensin vessassa, kaverina minulla oli hoitajan lisäksi pussi. Se oli sitten ainut kerta toistaiseksi kun tuli tavaraa ylös.

Miten ompelut ja neulominen?

Luulen, että jos olen kivuton päästäni, niin varmasti neulon, olen jo nyt aika levoton. Mutta ompeluhommat saattaa jäädä kyllä vielä pariksi päiväksi vaikka oli sellaiset suunnitelmat, että otan teidän mukaan ompelupäivään tänään. Oli siis tarkoitus aloittaa uusi laatikkoprojekti kunnolla ensin esitellen täällä blogissa hiukan laatikon sisältöä ja sitten Instagramissa olisin ottanut teidät mukaan koko päivän ompeluhetkeen. Mitä kaikkea olisin ehkä saanut valmiiksi tänään.

Noh, katsotaan onnistuuko se tuossa viikolla sitten, kun olen sairaslomalla, jos en sitten mene kuitenkin töihin kesken sairaslomaa. Haluaisin kyllä mennä töihin jo viimeistään loppuviikosta. Mutta katsotaan nyt miten nämä kivut tässä päättää. En kyllä voi suositella tällaista kaatumista kenellekkään. Aivan hirvittävää huomata kun jalat ei toimi enää.

Rentoa sunnuntaita kaikille!

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Pinterest

Virkkasin sitten paidan

Virkkasin sitten paidan

Jaaha, virkkasin sitten paidan. Kyllä, kokeilin miten sellainen onnistuu ja näköjään ihan hyvin onnistui. Lanka on hankittu joskus 2013 Karnaluksista Tallinnasta, kun silloin siellä kävin ensimmäistä kertaa elämässäni. Myös vanhempi poika oli mukana ja se oli hänen ensimmäinen varsinainen ulkomaan reissu. Langoille on siis jo muodostunut tarina ja oli kiva myös virkata tarina paidaksi.

Virkkasin sitten paidan

Tähän paitaan ei ole olemassa mitään ohjetta, virkkasin vain pylväitä (kolme pylvästä yhteen silmukka väliin, aina kahden silmukan yli). Reunoihin virkkasin pelkkää pylvästä. Koukku on 5mm eli langalla numeron suurempi mitä langan vyöteessä oli merkattu. Kaikki on vain laatikkoa, joten aika helppo virkata, vain etukappaleen pääntiehen tein vähän kaarevuutta, jotta kaulus asettuisi kivemmin paikalleen. Vain etu- ja takakappaleet on virkattu erillisiksi paloiksi. Hihat on siis virkattu suoraan paikalleen ja myös hohat ovat virkattu ilman kavennuksia laatikon mallisiksi kappaleiksi.

Lopulta tämä työn tekeminen ei ollut niin kovin vaikeaa, vaikka ensin epäilin. Tosin nuo kaikki lisäykset ja kavennukset virkatessa on minulle täyttä hepreaa. En osaa niitä ollenkaan. En ymmärrä miten saadaan kavennukset tai lisäykset kauniisti työhön. Mutta onneksi minun räpellyksiä ei niin hyvin huomaa kauluksesta. Täytyy sanoa, että onnituin hyvin, vaikka tuo koukun käyttö on vielä pahasti hakusessa. Toiveena on oppia virkkaamaan niin hyvin, että voisi virkata pitsimekon.

Matkatarina takautuvasti

Tosiaan langalle on tullut tarina, 2013 oli minun ensimmäinen matka Tallinnaan ja vanhemman poikani ensimmäinen ulkomaan matka. Karnaluks oli minulle taivas, jossa kulutin aikaani aika pitkään. Miesväki olivat pelaamassa Karnaluksin alakerrassa bilistä. Tuota paikkaa ei enää ole, ei ole ollut vuosiin, jossa he kävi pelaamassa. Tuon jälkeen me lähdimme tepastelemaan ostoskeskukseen, ülemiste keskus siis. Poika halusi ostaa tietyn lippiksen ja siellä niitä taisi olla, sen vuoksi sinne asti aloimme tallustaa. Kun olimme shoppailut tehneet, lähdimme kulkemaan takaisin kohti Tallinnan keskustaa. Lämmin päivä ja hiki valui noroina. Päätettiin pysähtyä bussipysäkille juomaan hiukan vettä.

Olin ostanut laivalta vettä, ihan tavallista vettä siis ja aukaisin korkin huolettomasti ja kaikki vedet lensi minun ja pojan päälle. Olin ostanut vahingossa kuplavettä. Tämä sitten nauratti meitä kaikkia. Mutta kivan viilentävä olo saatiin pojan kanssa kun vesi oli vielä viileää. Tallustelu jatkui ja nälkäkin kurni vatsassa. Nähtävinä oli vielä vanhakaupunki ja tietenkin herkullinen ruoka. Kyseistä ravintolaa ei enää ole.

Virkkasin sitten paidan Virkkasin sitten paidan

Langan oma tarina

Vielä en kuitenkaan kertonut itse langasta. Jotenkin tämä tarina vaan suurenee koko ajan. Mutta lanka itsessään on myös tarina, sillä se on ollut vuosia ja vuosia arkussa odottamassa parempia aikoja. En ole sitä halunnut laittaa pois. Lanka on kokonaan keinokuitua. Sellaista, jota en ole enää vuosiin ostanut. Lanka on ihanan pehmeää ja huokoista. Sopii hyvin herkkäihoiselle kuin minä. Lanka kuuluu projektiini, jonka tarkoitus on saada tehtyä kaikki varastossa olevat langat joksikin tarpeelliseksi asiaksi, kuten vaatteeksi.

Lanka:

  • Cewec marino soft
  • 100g/kerä
  • 100% akryylia
  • puikot: 4-4,2mm
  • pesu 30 asteessa

Ostin silloin viisi kerää ja lankaa jäi sellainen pieni keränen jäljelle. Sen voi piilottaa johonkin jämäkerä juttuun hyvin. Joten lähes kaikki 500g meni tähän neuleeseen. Näin monta vuotta kesti ennen kuin keksin mitä tarvitsen tästä langasta, joten virkkasin sitten paidan. Tulipahan tehtyä, en usko, että teen toista. En ainakaan hetkeen. Mulla on sellainen viha-rakkaussuhde virkkaamiseen ja tämä on toinen virkattu talveksi tarkoitettu asia. Ensimmäinen on isoäidin neliöistä tehty koiran viitta. Neliöt virkkasin 90 -luvulla, mutta 2007 ne päätyi Nupun viitaksi. On varmaan aika esitellä sekin työ.

Virkkasin sitten paidan

Nautinnollista lauantaita kaikille!

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Pinterest

Lue myös:

Virkattu hellemekko

Ranta-asu on tärkeää valita itselle sopivista materiaaleista

Virkattu toppi kesään

Ontelokuteesta saunatossut