Minun tämän kesän hitti

Minun tämän kesän hitti on ehdottomasti puhvihihat. Oikeastaan tämä villitys alkoi minulla jo talvella, löysin muutamia ihania puhvihihaisia paitoja kirppareilta ja tietenkin oli napattava niitä kaunistamaan vaatekaappiani. Olen toki ennenkin tehnyt puhvihihoja ja aina tykännyt niistä, mutta valitettavasti toisenlaiset romanttiset höpsötykset jyräsivät puhvihihojen ohi ja ne jäivät maustumaan ajatuksiin muutamiksi vuosiksi.

Minun tämän kesän hitti

No, nyt kun löysin jälleen puhvihihat, niin pakkohan niitä on tehdä sitten muutamia. Mekko jo tuli tehtyä juhannukseksi (linkki alla) ja nyt samalla kaavalla sitten myös paita. Valmiskaavaahan tähän ei ole olemassa, mutta jos vain löytää jostakin sopivan kaavan, josta muokata, niin aina parempi. Suosittelen tähän vähän jytympää kangasta, kuten vaikka puuvillaa, jotta puhvihiha pysyy kauniisti kuosissaan.

Toki viskoosista saa ihanan kevyen ja kesäisen, mutta hihat eivät ihan samalla tavoin pysy kuosissaan kuin puuvillainen. Riippuu toki kovasti siitä mistä itse tykkää. Vaikka viskoosi onkin lempparimateriaalini näin helteillä, niin jotenkin puuvilla ja jopa ohut pellava löytää tiensä päälleni aika nopeastikin. Joka tapauksessa mistä tahansa materiaalista voi kokeilla puhvihihoja, ne ovat aina eri tyylisiä, kun valitsee kankaan sen mukaan mistä puhvit haluaa.

Itsellä on suunnitteilla neulepaita, jossa on puhvihihat, saa nähdä milloin tällaisen neuleen lopulta teen ja saan valmiiksi. On tärkeää valita malli oikein, sillä pakko on sanoa, että liika on aina liikaa, vaikka olen pääasiassa sitä mieltä, että mikään ei ole liikaa…

Itse tehty juhannusmekko

Muistan ensimmäisen puhvihihapaitani

Äitini teki aikanaan ihanan asun minulle. Asu oli ihana ja se oli suloinen juhla-asuni. Valkoisessa paidassa oli kauniit puhvihihat, joiden kädenteissä koristeli kapea ja kaunis pitsi. Kaunis vihreä liivimekko valkoisen paidan päällä, pienet kauniit kukat koristelivat vihreän mekon pintaa ja vyötärölle laitettiin valkoinen esiliina, jossa myös reunassa pitsi. Jalkaan sujautettiin valkoiset polvisukat ja ruskeat sandaalit. Näin tyylikäs asu oli valmis.

Tämän asun siis muistan aina. Se ei unohdu mielestä vaikka miten yrittäisi. Äitini ompeli minulle paljon ihania vaatteita, tokikaan en silloin vielä niitä juuri arvostanut, en ainakaan kaikkia. Mutta nykyään onneksi arvostan, vaikkei niitä ihanuuksia enää ole olemassa. Ne on aikaa sitten hävitetty, millä tavoin? En tiedä. Onneksi isosta osasta on olemassa kuvia. Tuo voikin olla se suurin syy miksi kuvaan aina kaiken, muistoiksi.

Aurinkoista sunnuntaita kaikille!

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi