Hae
VillaNanna

Hän, minä ja talvinen Helsinki

Hän, minä ja talvinen Helsinki

Lunta sataa, talvi on tullut, hän halaa minua hiljaa ja minä sanon haluavani lähteä jonnekkin lasilliselle. Niin kuin silloin joskus kauan sitten. Otamme nenän kohti Kalasatamaa ja ravintola valinta osuu HOB -ravintolaan. Valitettavasti ravintolassa oli ykstyistilaisuus, joten jouduimme poistumaan paikalta häntä koipien väissä.

Hän, minä ja talvinen Helsinki

Koska alueen ravintoloita emme juuri tunne, niin googlettelen pikaisesti lähiravintolat ja kuuntelen toisella korvalla mieheni höpinää siitä mitä tekisi mieli. Itse ajattelen niin, että koska mieheni harrastaa viskejä, niin nyt sopisi ravintola, josta saa viskiä, hyvää sellaista ja se sitten löytyikin aika hetimmiten. Meidän tie vei Tislaamoon, eikä kaduta yhtään. Tunnelma oli juuri oikea sillä hetkellä ja koska olimme aika kylmissämme kun vihdoin pääsimme Teurastamon portista sisään ja pääsimme kiipeämään raput ylös Tislaamoon, niin lämmin irish coffee lämmitti niin ihanasti sisukaluja. Mies uskaltautui testaamaan yhtä viskiäkin ja tykästyi todella paljon siihen. Minulta ei kannata kysyä, että mikä se sellainen viski on, en tiedä niistä mitään.

Istuimme baarissa ja nautimme tunnelmasta sekä toistemme seurasta pitkästä aikaa ihan kahdestaan, jos ei siis lasketa niitä kymmeniä ihmisiä, jotka sattui olemaan meidän kanssa samassa paikassa. Irish coffeen jälkeen nautin vielä lasillisen viiniä ja se riitti minulle, mieskin oli tyytyväinen omiin valintoihinsa ja kohta olikin aika valua kotiin. Emme yleensäkään viihdy kovin pitkään ravintolassa, jos emme syö samalla. Ruoka on se meidän juttu, jos se ei ole tullut selväksi…

Matkasuunnitelmia

Kyllä, vaikka meillä seuraava reissu on tässä ihan nurkan takana, niin suunnittelemme jo seuraavia. Zakopane, Krakova ja tietenkin meidän hääpäivä. Ne ovat meidän seuraavat suunnitelmat, tosin ei tuossa järjestyksessä. Hääpäivän tekeminen ja meneminen on jo lähes varattu, ainakin hotellihuone on nyt varattu ja suunnitelmissa on myös se, että voisimme tällä kertaa myös lähteä hiukan katselemaan Helsingin ravintoloita ja maistelemaan tarjontaa. Mutta tietenkin ensin jotakin muuta kuten ehkä oopperaa ja ruokaa. Niistä lähdetään liikkeelle, jos vielä noiden jälkeen jaksaa lähteä kierrokselle, niin ei muuta kuin menoksi. Vaikka me väsyttiin, niin Helsinki ei lauantaina nuku, sen valot loistaa kirkkaana ja kutsuu ihmisiä mukaan yöhön.

Hän, minä ja talvinen Helsinki

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Twitter

Pinterest

Milloin on hyvä hetki mennä naimisiin?

Milloin on hyvä hetki mennä naimisiin?

Niin milloin on hyvä hetki? 

Olen tässä keväästä asti saanut erilaisia ehdotuksia mitä kertoisin blogissani tai mitä kaikkea seuraajat halauisivat lukea. Ja tämä on yksi sellainen. Aihe ei nyt oikeastaan liity mitenkään blogiini, mutta koska välillä puhun myös parisuhteestani, niin kaipa tämä on helppo tänne sisällyttää.

Milloin on hyvä hetki mennä naimisiin?

En ole mikään parisuhde neuvoja, enkä osaa näin sanoa edes milloin on se oikea aika astua avioliittoon, jokainen tietää sen ihan itse milloin sen aika on. Tosin, en näe avioliittoa nykyään mitenkään pakollisena juttuna muutenkaan. Itse en suunnitellut koksaan meneväni naimisiin missään elämän vaiheessa, minulla ei ollut myöskään kiinnostusta parisuhteeseen missään vaiheessa. Ne eivät olleet asioita, jotka kiinnosti minua. Keskityin ihan muihin asioihin ja rakensin elämääni niin, että minun oli hyvä olla lasten kanssa ihan kolmistaan.

Mutta onko jotain eroa avioliitolla ja avoliitolla? 

Tähän en juurikaan osaa sanoa, kun en ole tutkinut avoliiton juridisia asioita, minun on siis aika turha tästä vinkkelistä alkaa näitä asioita selittämään. Oikeastaan turha selittää mitään. Kannattaa vain miettiä sitä, että kumpi on itselle se tärkein asia, haluaako naimisiin vai ei. Toki koskaan ei kannata sanoa ei koskaan, sillä voi käydä niin kuin minulle, että käveleekin avioliiton maailmaan vaikka ei pitänyt.

Jokainen menkööt naimisiin silloin kun siltä tuntuu ja silloin kun aika on oikea. Muille ei kuulu se miten ja missä ajassa muutetaan yhteen tai milloin ja missä ajassa mennään naimisiin. Jokainen pari tekee omat päätöksensä ja elävät niiden päätöstensä kanssa. Toisten tekemiset eivät kuulu kenellekään, koska niillä ei ole mitään merkitystä toisten elämään.

Entä lapset?

Lapset kyllä selviää kaikista isoista muutoksista, jos heitä tuetaan siinä. Onhan se totta, ettei se ole kaikkein helpoin tie, jos lapsia löytyy ja lapset ovat tottuneet siihen, ettei elämässä ole sitä aikuista miestä kotona. Varsinkaan, jos joku lapsista on jo teini-iän kynnyksellä. Silloin tarvitaan paljon tukea ja ymmärrystä. Ja välillä arki ei ole sellainen mitä voisi kuvitella, vaan puolisoista voi kumpi tahansa sairastua vakavasti. Kuormitus voi olla suurikin, kun elämää eletään. Kaikenlaista voi sattua ja tapahtua, mutta niistä myös selvitään ja niistä kuvioista pitää myös oppia. Ei vain aikuisten, vaan myös isojen lasten. Elämää ei voi elää niin, ettei mitään koskaan tapahdu.

Me päätimme mennä naimisiin ekojen treffien jälkeen

Kyllä vain, niin heppoisesti teimme. Ekojen treffien jälkeen päätimme, että menemme naimisiin. Ei nähnyt mitään syytä olla menemättä. Toki jouduimme odottamaan jonkin aikaa, mikään ei käynyt käden käänteessä. Ensin oli mietittävä sukunimet, paikka, jossa vihkiminen tapahtuu, haluammeko avioehdon sekä esteiden tutkinta. Esteiden tutkintaan meni eniten aikaa ja tietenkin se missä meidän vihitään. Koska en ole evlut, niin vihkiminen tapahtuisi maistraatissa. ja myös sinne joutui odottelemaan aikoja. Lopulta siis astuimme avioliittoon helmikuussa kovassa pakkasessa. Minulla oli itse neulottu paksu villamekko päällä ja jalkoja koristi kasvasaappaat.

Mieheni oli tuolloin 23 vuotias lapseton mies ja minä 33 vuotias kahden lapsen yksinhuoltaja. Tästä on nyt kohta 17 vuotta aikaa ja tässä me vielä astellaan. En itse olisi koskaan osannut nuorena naisena ajatellakaan, että kolmekymppisenä astelen avioliiton avoiseen maailmaan. Edelleenkin välillä asiaa kummeksun, että miten minä tähän olen päätynyt. Kadunko asiaa? En, miksi ihmeessä katuisin? Ei se elämä ole helppoa, vaikka eläisi yksin vapaana kuin taivaan lintu. Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Joten, vastaus kysymykseen, milloin on oikea hetki mennä naimisiin on, että naimisiin mennään silloin kun aika on oikea ja silloin kun ei ole mu9uta syytä olla menemättä naimisiin.

Naimisiin eron jälkeen?

Toinen asia, jota minulta kysellään on, että menisinkö uudelleen naimisiin jos eroasin miehestäni. Vastaus on: Tuskin, ihan samoista syistä kuin en alunperin ole suunnitellut avioliittoa yhtään kenenkään kanssa. En ole naimisiin menevää tyyppiä. Jos siihen on olemassa jokin tyyppi. Katson, että kerran me täällä eletään, joten nautitaan elämästä ja rakennetaan siitä juuri sellainen kuin itse haluamme. Ei muut voi sinun omista asioista päättää kuin sinä itse.

Näin sekavaa ja kummallista postausta en ole taas hetkeen kirjoittanutkaan. Tästä meidän naimiisiin menosta olen ennenkin kirjoittanut paljonkin, joten siitä voi lukea esimerkiksi alla olevasta linkistä. Siinä pohdin mm. ikäeroamme, joka on myös kiinnostanut lukijoitani, sekä rahaa.

Tämän ei pitänyt kestää

Milloin on hyvä hetki mennä naimisiin?

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille! 

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Twitter

Pinterest