Hae
VillaNanna

Yhteinen aika on tärkeää

Yhteinen aika on tärkeää

Yhteinen aika on tärkeää ja sitä meillä ei oikein tällä hetkellä tunnu olevan ollenkaan. Tuntuu myös sille, etten oikein nää perhettäni enkä kavereita enää ollenkaan, olen aina töissä ja katselen muiden lapsia, juttelen muiden lasten iseille ja äideille. Työ muokkaa meidän kaikkien elämää, se vähentää meidän kaikkien sosiaalisia kontakteja ja hups vaan, huomaat olevasi pihalla kuin lumiukko omassa elämässäsi.

Tämä vuosi on ollut todella erikoinen, enkä tarkoita vaan koronaa, vaikka sillä on iso merkitys kuitenkin tämän vuoden tapahtumiin. Niin paljon on mahtunut tähän pieneen aikaan, kohta on taas joulu ja uusi vuosi ja millainen on se tuleva vuosi? Onko se parempi kuin tämä vuosi on ollut? Itse haluan uskoa siihen. Uskon myös, että nyt saan myös aikaa enemmän perheelleni ja ystävilleni, kun työkuvioni ovat jälleen muuttuneet.

Ai, mitä on sitten tapahtunut?

Niin paljon on tapahtunut ja pelkäänkin, että nyt kun tilanne rauhoittuu, niin sitten käykin hullusti ja meneekin kaikki päälaelleen. En tokikaan halua tätä edes miettiä.

Yhteinen aika on tärkeää

Yhteinen aika on tärkeää

Luulen, että kaikille on tärkeää se, että vietetään perheen kanssa yhteistä aikaa. Tehdään ruokaa yhdessä ja syödään yhdessä, ulkoillaan ja puuhataan yhdessä. Meillä tämä ei ole niin yksinkertaista. Olemme eri aikaan töissä mieheni kanssa, näen nuorimmaiseni ohimennen aamulla ja illalla. Isompia en näe kuin harvoin. Olen niin tottunut siihen, että meillä on yhteisiä seikkailuja, yhteisiä matkoja ja yhteisiä juttuja. Minun työni on vähentänyt tätä roimasti ja se myös näkyy meidän arjessa. Lapsi kaipaa, mies kaipaa, kaikki kaipaa.

Toki tässä kohtaa voisi sanoa, että ammatinvalintakysymys ja kaikkea ei voi saada, vai voiko? Meidän elämässä on tapahtunut nyt viimeisen vuoden aikana ihan hirmuisesti. Olen vaihtanut työtilaa neljä kertaa. Kaksi kertaa minut pyydettiin tietyille tiloille ja kaksi kertaa olen hakenut tietyille tiloille. Nyt vaihdoin sellaiseen tilaan, jossa teen vain kädentaitoja. Vedän pajoja ja kerhoja eri ikäsille (9-18 vuotiaille) ja tämä tila on minun valtakuntani ja unelmien täyttymys. Tätä olen pitkään unelmoinut, että voin yhdistää nuorisotyön sekä pajatoiminnan ja tehdä kädentaitojen parissa töitä eläkeikään asti. Urani on siis päässyt sellaiseen tilanteeseen, joka on ollut minulla tavoitteena.

Tämän vuoden aikana on myös esikoiseni vaihtanut työpaikkaa, vakipaikkaan, poikani alkoi vuosi sitten seurustella ja nyt tänä syksynä muutti tytön perässä toiselle paikkakunnalle. Näin kaksi lapsistani asuu nyt kaukana kotoa. Se on ollut raskasta aikaa, mutta pikkuhiljaa tähänkin on alkanut tottua. Mutta keskimmäisen muutto oli iso askel meille kaikille ja nuorimmaisen on vaikea sopeutua. Mutta nyt uusien työtuulien tullessa, minulla onkin myös enemmän aikaa olla perheeni kanssa ja näin tukea myös tätä nuorintani, joka palvoo isoveljeään.

Millä keinoin koitamme lähentyä perheenä jälleen?

Nyt minulla on pääsääntöisesti viikonloput vapaat ja ihan ensin otan meidän vanhan tavan takaisin ja se on yhdessä ruoan valmistus sekä yhdessä syöminen. Sen jälkeen voidaan alkaa suunnitella taas yhteisiä ihania retkiä eri paikkoihin. Olen niin ansainnut tämän ja nyt onkin katse jo kohti kesälomaa, jota minulla ei viime kesänä ollut kuin viisi päivää. Uskon myös, että nyt ehdin taas ommella ja keskittyä muihinkin hommiin kuin työhöni. Ihminen tarvitsee muutakin kuin oravanpyörän.

Nautinnollista pikkulauantaita!

Seuraa minua: InstagramFacebookBloglovinBlogit.fi

VillaNanna SecondHand

LUE MYÖS:

Kaunis Nuuksio

Aurinkoinen lauantai

Huipulla tuulee

Pitkän viikonlopun koronamatka

Pitkän viikonlopun koronamatka

Pitkän viikonlopun koronamatka odottaa ihan nurkan takana, mutta aika kulkee hitaasti, aivan liian hitaasti. Se nauraa minulle joka kerta kun katson kelloa, jonka haluan menevän nopeasti eteen päin, jotta pääsen sukeltamaan omaan suloiseen maailmaani. Tik tik, se nauraa ja nauraa, et pääse vielä töistä, lällälläää. Huokaisen syvään, minulla on valtava matkakuume ja iso harmi kun jouluna ei pääse mihinkään matkalle, ei edes Suomessa. Siksi tämä koronamatka on niin tärkeä minulle ja parastahan tässä on se, että tämän reissun voi tehdä uudelleen ja uudelleen, niin monta kertaa kuin haluaa ja aina uuteen paikkaan ja uusiin maisemiin.

Mutta kello ei vain etene, tiktok taktok, se vain nauraa. Kulje nyt eteen päin, ole hyvä ja ystävällinen! Haluaisin jo mennä nauttimaan pitkästä viikonlopustani millaista minulla ei ole koskaan ennen ollut, enkä olisi koskaan uskonut, että tällainen matka tulee eteeni. Tällainen matkailu on mahtavaa ja matkustaa voi vaikka olisi karanteenissa. Uskokaa tai älkää, mutta totta se on. Matkailu avartaa, tapahtui se sitten missä tahansa.

Pitkän viikonlopun koronamatka

Pitkän viikonlopun koronamatka

Tälle matkalle lähdettiin miehen kanssa ihan kahdestaan. Minne lähdimme? Ei sen väliä, tärkeintä oli se, että meille molemmille tuli reissusta mahtava olo ja saimme seikkailla sekä nauttia elämästämme täysillä. Vihdoin siis kello löi viisi ja mies odottaa parkkipaikalla, että tuleppas ihana vaimo sieltä työmaalta, nyt lähdetään. Hyppään autoon ja kaarramme kohti viikonloppua. Meidän kone jo odottaa, nousemme pilviin ja annamme mielikuvituksen viedä meidät sinne missä sydän on.

Nousemme koneseen ja meille tarjoillaan erittäin herkullinen voileipä, tällä jaksaa koko lentomatkan alusta loppuun. Raskas työpäivä takana, niin kyllä sitä jo jotakin pientä tarvitsee vatsaan. Saavumme vihdoin perille majapaikkaan, siellä on niin siistiä ja näyttää sille, että siivooja on ihan juuri käynyt. On jättänyt meille hyvää viikonloppua toivotuksen ja suklaata pöydälle. Miten ihanaa, tästä tulee paras makumatka ikinä. Toki vähän myös shoppaillaan ja nautitaan pitkistä aamuista. Ei me muuta kaivata, osata kaivata. Illallisen jälkeen onkin jo niin väsynyt, että kaatuu suoraan sänkyyn, elokuva pauhaa vieressä ja siihen oman miehen viereen on helppo nukahtaa.

Pitkän viikonlopun koronamatka

Shoppailua ja ulkona syömistä

Seuraavana päivänä onkin vuorossa pieni shoppailureissu ja vaikka on vilpoinen syksy, niin ulos terassille on vielä päästävä syömään ja nauttimaan olosta, varsinkin kun aurinko paistaa ja on ihan lämpöistä. Shoppailin aivan ihanassa pikku putiikissa, jossa oli suloisia käsin tehtyjä uniikkeja vaatteita ja osa oli tietenkin second handia. Löytyi vaikka ja mitä ihanaa sieltä. Kengät tosin saivat jäädä vitriiniin mutta muutamia juttuja ei voinut ohittaa, ei sitten millään. Ruokailun jälkeen menimme leffaan ja päivä oli sen jälkeen pulkassa. Miten nopeasti aika kuluukaan kun on ja nauttii vain.

Viimeinen aamu, se heräillään hitaasti nauttien. Saatiin herkulliset nutellacroissantit sänkyyn ja muuta ei tarvittu. Siinä makoiltiin ja katseltiin ohjelmia, juotiin kahvia ja syötiin croissantteja ihan rauhassa. Mutta ennen lähtöä päätettiin, että vielä käymme syömässä. Oli jotenkin hyvin surullinen olo, meillä oli niin hauska matka. Ihan kahdestaan. Valmistaudumme siis arkeen, minulla tosin on vielä yksi vapaapäivä jäljellä mutta parempi palata ajoissa pilveltä alas, jotta voi muistella hauskaa reissua oman miehen kanssa. Tallettaa muistot syvälle muistiin ja sulloa kuvat arkistoon. Meidän ihana makumatka mielikuvituksen äärelle ja takaisin.

Vaikka koronakaranteenit tulisivat uudelleen, niin matkailu jatkuu. Ainakin tässä muodossa, jos ei muussa. Mielikuvitus on rajana!

Pitkän viikonlopun koronamatka

Pitkän viikonlopun koronamatka

Pitkän viikonlopun koronamatka Pitkän viikonlopun koronamatka

Ihanaa päivää kaikille!

Seuraa minua: InstagramFacebookBloglovinBlogit.fi

VillaNanna SecondHand