Hae
VillaNanna

Unelmaelämää

Paljon puhutaan unelmaelämästä, mennään ympäri maailmaa, syödään ravintoloissa, purjehditaan, asutaan ökykartanossa merenrannalla ja rahaa on enemmän kuin omiksi tarpeikseen. Tällaisena pidetään unelmaelämää. Mutta voiko se minulle olla unelmaelämää? Se voisi olla mielenkiintoista, en kiellä ja varmasti aluksi kivaakin mutta luulen, että minulle tulisi aika pian krapula ja kaipaisin tähän mitä nyt on. Rauhallista, omanlaista elämää.

Unelmaelämäni koostuu omasta pienestä perheestä, jotka ovat seikkailunhaluisia ja näkevät satumaailman heti kun laittavat päänsä ulos ovesta. Tämän perheen kanssa aika ei tule pitkäksi. Unelmaelämä on juuri sitä millaiseksi sen haluaa rakentaa ja minä itse kirjoitan blogissani minun unelmaelämästäni. Voin oikeastaan tehdä mitä ikinä haluan ja nauttia ihan jokaisesta hetkestä mitä minulle annetaan. Tämä unelma koostuu hyvin pienistä jyvistä, jotka kasvattaa isot tuuheat lehdet ja kirkkaan väriset kukat. Niitä jyväsiä on auringon paiste, linnun laulu, ompelukoneen hurina. Kaikki huolet haihtuu kun Söpö silittää poskesta ja painautuu kainaloon tuhisemaan. Silloin ei kaipaa elämässään mitään koska kaikki on tässä ja nyt.

Kyllä, olen sitä mieltä, että jokainen rakentaa oman unelmaelämänsä varallisuudesta riippumatta. Joillekkin vain mikään ei koskaan riitä ja aina vertaillaan omaa elämää toisten elämään ja katkeroidutaan kun ei ole samoja asioita kuin sillä toisella. Muuttuuko tilanne vaikka henkilö saisi kaiken mikä toisella on? En usko, sillä sitten verrataan elämää toiseen, jolla on viel enemmän.
Tai jos valittaa kaikesta, niin valittaa aina vaikka tilanne olisi oikeasti miten hyvä tahansa. Tällaisiin asioihin olen törmännyt tämän kesän aikana.
Uskon siis siihen, että kun ymmärtää ja alkaa arvostaa niitä pieniä asioita ympärillään, niin tajuaa miten ihanaa unelmaelämää sitä elääkään. Miten paljon voi omaa elämää muokata ja rakentaa sellaiseksi, että eräänä aamuna herää ja tajuaa, että hei, elän unelmaani.

Olen saanut paljon kritiikkiä siitä, että kerron ihmisille miten hyvinvointiaan voi parantaa ilman rahaa tai hyvin pienillä summilla. Monien mielestä se on vääristelyä, että hyvinvointi olisi myös ilmaista. Hyvinvointiin toki kuuluu terveydenhuolto ja moni muu maksullinen asia mutta paljon voi tehdä myös ilman rahaa. Rahalla ei sitä omaa elämää kuitenkaan paranneta jos negatiivisuus on voittanut ja mitään positiivista ei elämässä enää ole.
Kun itse sairastuin moneksi vuodeksi vakavasti, niin minulla oli kaksi vaihtoehtoa joko antaa negatiivisuudelle patja ja luvan muuttaa meille tai antaa positiivisuudelle se patja. Valitsin lopulta sen viimeisen vaihtoehdon. En usko, että elämäni olisi tällaista unelmaelämää, jos antaisin negatiivisuuden kuiskutella korvaani koko ajan. Mieluiten jätän stressin kotiin ja lähden perheen kanssa vaikka sinne metsään tuulettumaan, ne tietyt stressin aiheuttajat kun eivät katoa vaikka kuin stressaisi, mieluummin taistelee virkeänä kuin toivonsa menettäneenä.
Vaikka en ole metsäihminen, niin hauskoja tarinoita metsänhengistä ja asukeista on aina hauska kuunnella kun nuo meidän lapset kertovat mahtavia tarinoita. Jos välillä tulee olo, että tää on ihan paskaa, niin muistelen aikaa kun en voinut liikkua, millaiset kivut minulla oli, miten harkitsin jo luovuttavani sairaudelleni. Sen muistelon jälkeen on aika helppo pukea hymy kasvoihin, laittaa kengät jalkaan ja lähteä nauttimaan liikkumisesta. Meni liikkumaan sitten minne hyvänsä.

Vaikka miten monet sanoo minulle, että minun pitää olla hiljaa ja en saisi näyttää meidän elämää niin näytän, näytän että elää voi juuri niin kuin haluaa ja olla erittäin ylpeä elämästään ja saavutuksistaan, en pyydä anteeksi sitä, että olen voinut hyödyntää yhteiskunnan luomia toimia (joista monet kärsii), tai nautin elämästäni enkä haaveile miljoonista tai kadehdi meidän päättäjien varallisuudesta, vaikka ovat miten varastettuja. En pidä itseäni muita parempana tai nosta itseäni jalustalle, koska nautin omasta elämästäni, se ei tarkoita sitä, ettenkö välittäisi muista ihmisistä. Negatiivisuudellakin on rajansa ja minä vedän rajan nyt tähän.

Muuta en tarvitse, helppoa ja yksinkertaista elämää, itse tehtyä meidän näköistä. Ei tuossa alun unelmaelämässäkään mitään vikaa ole, mutta ei se ole meidän unelmaa. Ja tavoitteita pitää aina olla, itsellänikin on haaveita: Osallistua ”Ride of the living” ajoihin, tehdä vapaaehtoisena töitä JCC:ssä sekä Ofakimissa.
Ei pidä verrata omaa elämää muiden elämään, jokainen elää juuri niin kuin parhaakseen katsoo. Ei myöskään ole tarvetta haluta samoja asioita kuin muilla on. Suurinta osaa muiden tavarasta ei edes tarvitse. Nauttikaa omasta elämästä juuri sellaisena kuin se on ja unelmoikaa juuri niitä omia unelmia, ei muiden.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *