Hae
VillaNanna

Introvertin oma hetki

Olen aikaisemmin kirjoittanut siitä mitä on elää introverttina, nyt haluan jatkaa tätä tarinaa hieman enemmän. Sillä hyvinvointi on todella tärkeää tässä hommassa, nuorisotyössä. Nuorisotyö on hyvin ihmisläheistä ja tiloilla on paljon nuoria, jotka tarvitsevat niin kuuntelijaa kuin ihan vain olemista. Introverttina väsyn todella nopeasti sosiaalisissa tilanteissa. Useasti olen hyvin kömpelö ja kun olen väsähtänyt, niin puhuminenkin on todella vaikeaa. Olen joutunut opettelemaan paljon pois tuosta introvertin osasta ja toki, nautin suunnattomasti siitä, että olen esillä, varsinkin tanssiminen on minulle erittäin nautinnollinen kokemus ja siksi samba on ollut se numero yksi elämässäni aikanaan, ennen iltapainotteista työtäni.
Introvertit nauttivat olla yksin mutta se ei ole sama kuin, että introvertti haluaa olla yksinäinen. Sitä en itsekkään halua, tosin tuon ymmärtäminen johtaa useasti siihen, että kaverit eivät jää ympärilleni, kun luulevat, että haluan olla vain yksin. Yksinäisyys ei ole kiva asia edes meille itroverteille. Onneksi minulla on ystäviä, jotka ymmärtävät antaa tilaa ja ovat lähellä kun on sen aika.

Useimmiten linnottaudun kotiin ja keskityn vain ompeluun tai neulomiseen, mutta joskus olen vain niin väsynyt, että haluan nukkua mutta se ei käy laatuun, sillä nukkuminen ei kuitenkaan minun kohdalla täytä ns. paristoani, sillä tavoin, mitä pitäisi. Joten mitä teen silloin?

Maailmaa on ihana katsoa kameran linssin läpi, on kuin katsoisi jonkun toisen silmin, voi sukeltaa sinne kameraan sisälle ja kadota pois, kuin ei olisi paikalla ollenkaan. Tuon fiiliksen saaminen aikaan vaatii harjoittelua. Tanssi on minulle sellainen mutta myös kuvaaminen. Se antaa taas erilaisen näkemyksen maailmasta minulle. Silloin kun on muutenkin vähän pettymyksen fiilistä ja muuta negatiivista tapahtunut ympärillä, niin se oman navan rakkaus voimistuu ja hetket ihmisten parissa vähenee. Silloin minun on ihan pakko alkaa tehdä tällaisia reissuja, joko näin julkisilla tai sitten lähteä pyörän kanssa reissuun. Kamera on aina mukana kuitenkin, tuon tietyn moodin saaminen vaatii sen kameran. Perjantainen työmatka oli monin tavoin rentouttava, vaikka ihmisiä oli paljon ja vilinää oli joka nurkassa, niin tuntui kuin olisin leijaillut kaikkien yläpuolella, seurasin itseäni ylhäältä käsin.
Olen siis opetellut suodattamaan asioita näin kameran linssin läpi. Kuvista näkee hyvin miten introvertin maailma tuntuu ja miten joutuu tekemään töitä, jotta voisi olla osa yhteiskuntaa. Se kun ei aina ole niin itsestään selvää. Introvertitkin ovat kaikki erilaisia, eikä nämä minun tapani ole kaikkien juttu, harvoin minunkaan. Tällaiseen vaaditaan levottomuutta ja täydellistä väsymystä, jotta saavutan tällaisen lopputuloksen, että todella jaksan sitten töissä häärätä.

*    *    *    *    *
Työvaatteina perjantaina oli sekalainen soppa erilaisia juttuja, oli oman kaapin perukoilta, oli kirppislöytöä sekä myös tuunattuja juttuja. Minulla on harvoin töissä näitä tyypillisiä luomuksiani, joita teen. Pukeudun yleensä aika tavallisesti, yleensä juuri leggareihin ja huppariin mutta myös näin kuin perjantaina. Parempi pukeutua rennosti perusvaatteisiin kuin tuhannen ja yhden rönsyihin. Toki välillä on rönsyilevääkin päällä mutta harvemmin. 
Perjantaina poikkesin myös kirpparilla, josta löytyi pari kivaa juttua. Toinen kierros on monien suosiossa mutta itselle sieltä löytyy todella vähän mitään. Monet vaatteet ovat jo parhaat päivänsä nähneet, materiaalit erittäin hauraita, rikkinäistä, huonosti hoidettua vaatetta ja hinnat ovat myös hyvin kyseenalaisia. En kuitenkaan sano, että paikka on huono, minulle sattui nyt kaksi kertaa huono hetki ja on hyvin epätodennäköistä, että enää menen kyseiseen paikkaan. Annan muiden tehdä löytönsä sieltä. Mutta niin kuin sanoin, löysin muutaman hyvän jutun, jotka ovat olleet esillä haastepostauksessa.
Mikä tekee kirpparista hyvän?
Ensinnäkin se, että siellä ei myydä uusia tuotteita, tarkoitan siis näitä jälleenmyyjien ja Kiinatavaran myyjiä. Kirpparit on minulle juuri niitä käytettyjen vaatteiden paikkoja, toki useasti monet ostaa herätteitä sun muita ja vaatteet jää käyttämättä mutta se on ok, se on eri asia kuin nuo edellä mainitut. Tärkeä juttu on myös se, että kirppari ei ole täynnä rikkinäistä tavaraa ja ihan roskaa. Hinnat pitää olla kohdillaan, useasti hinnat ovat aivan liian korkeat. Valoisat ja siistit tilat ovat tärkeät myös. Pimeä kellari ei anna kovin hyvää kuvaa kirpparin annista, tosin joskus sellainen paikka voi yllättää. 
Normaalisti en siis palaa sellaiseen myymälään, joka on täynnä tuota jälleenmyyntiä, uutta Kiinatavaraa, rikkinäistä roskaa myynnissä ja hinta on yksi mikä ratkaiseen myös palaanko paikalle. 
Joten muistakaa rakkaat ihmiset kun laitatte tavaraa myyntiin, että ne ovat hyväkuntoisia, rikkinäiset, kulahtaneet eivät kuulu kirppareille. Huolla vaate hyvin, poista nukka ja korjaa saumat, pese hyvin mutta ilman tuoksuvia aineita. Hinta järkevälle tasolle, tärkeintä on saada tavara liikkumaan. Että järki käteen, kiitos. 
Sama ohje pätee myös kun lahjoittaa tavaraa hyväntekeväisyyteen…Puhdasta ja ehjää! Ei ole iso asia huoltaa vaatteet käyttökuntoisiksi ja huolehtia myös siitä, etteivät vaatteet haise kemikaalille. Joskus huuhteluainetta on käytetty niin paljon, että vaatteen pinnalle on muodostunut vahamainen pinta ja haju on kammottava. Eikä näitä toimenpiteitä tarvitse juuri tehdä, jos alunperinkin huoltaa vaatteet oikein. 
Oli pakko hiukan purkaa tätä asiaa, vaikka sen voisi kyllä tehdä kokonaan omassa postauksessa. Ehkä vielä teen senkin! 

*    *    *    *    *

Takki: Maunulan Fida
Housut: Espoonkeskuksen Fida
Paita: Ostettu vuonna papu Lindexiltä
Kengät: Saatu lahjaksi pojalta
Huivi: tuunattu
Laukku: itse tehty

Ihanaa alkanutta huhtikuuta!
-Melissa-

6 kommenttia

  1. Mira / Blinger shimmer -blogi kirjoitti:

    Tuo olisi muuten aivan loistava postausidea noista mitä kirpparille myyntiin! Harmillisen usein siellä itsekin harvoin käydessään törmää huonokuntoisiin ja ennen kaikkea ylihinnoiteltuihin vaatteisiin 🙁

  2. Diiskuneiti kirjoitti:

    Hyvä postausidea todellakin. Kirppareilla saa välillä nauraa itsensä kipeäksi. Kerran näin myynnissä rikkinäisen Muumimukin 50 euroa ja monesti myynnissä on nukkaisia ja rikkinäisiä vaatteita järkyttävään hintaan.

  3. Melissa kirjoitti:

    Täytyy laittaa tosiaan korvan taa tuo idea. Jos jossakin kohtaa pääsisi semmoisen tekemään.

  4. Melissa kirjoitti:

    Itse välillä mietin, että miksi? Miksi kummassa tuo rikkinäinen ja huonokuntoinen tavara on tuossa roikkumassa tuommoisella hinnalla..

  5. Anna Valta kirjoitti:

    hyvä aihe 🙂

  6. Melissa kirjoitti:

    Kiitos 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *