Wear Your Story – pukeudu omaan tarinaasi
2
Viime aikoina olen pyöritellyt mielessäni ajatusta nimeltä Wear Your Story – pukeudu omaan tarinaasi. Se kuulostaa ehkä ensin joltain suureltakin tyylifilosofialta, mutta oikeastaan kyse on aika yksinkertaisesta asiasta. Siitä, että ennen kuin lähden etsimään jotain uutta, avaan oman vaatekaappini. Tai minun tapauksessani ehkä seitsemän vaatekaappia. Katson mitä siellä jo on, kokeilen vanhoja vaatteita uudelleen ja ennen kaikkea yhdistelen niitä aivan uusilla tavoilla. Sillä välillä paras uusi asu ei tarvitse yhtään uutta vaatetta.
Wear Your Story – pukeudu omaan tarinaasi
Olen viime viikkoina järjestellyt vaatekaappejani ja löytänyt niiden uumenista vaikka mitä. Vaatteita, jotka olin jo melkein unohtanut, vanhoja suosikkeja, itse tehtyjä vaatteita, kirpputorilöytöjä ja tietenkin niitä kummallisia vaatteita, joita olen joskus aivan ehdottomasti tarvinnut. Minun vaatekaappini ei todellakaan ole mikään täydellisesti suunniteltu kapselivaatekaappi. Eikä siitä sellaista tulekaan.
Minulla on paljon vaatteita. Siis aivan järkyttävän paljon. Seitsemän vaatekaappia kertoo ehkä jo jotain. Mutta juuri siksi olen alkanut miettiä entistä enemmän sitä, mitä kaikkea niistä vaatteista voisi tehdä. Minua kiinnostaa tällä hetkellä paljon enemmän se, mitä kaapistani jo löytyy, kuin se, mitä sinne vielä pitäisi hankkia. Siitä syntyi Wear Your Story.
Use What You Have – käytä sitä mitä sinulla jo on
Tämä on oikeastaan koko ajatuksen lähtökohta. Shoppaile ensin omassa vaatekaapissasi. Minulle se ei tarkoita sitä, etten enää koskaan ostaisi vaatteita. Tietenkin ostan. Tunnen itseni sen verran hyvin, etten aio edes yrittää väittää muuta. Ja kirpputoritkin lähtevät minulla välillä aivan lapasesta.
Mutta uuden vaatteen ei tarvitse olla ensimmäinen ratkaisu siihen, että tekisi mieli pukeutua jotenkin uudella tavalla. Joskus kannattaa ensin avata vaatekaappi.
Minä olen esimerkiksi löytänyt vaatekaappeja järjestellessäni vaatteita, joiden olemassaolon olin jo unohtanut. Ja kun vaatteen ottaa pitkästä aikaa esille, sitä ei tarvitse pukea samalla tavalla kuin viisi vuotta sitten. Sen kanssa voi kokeilla aivan toista hametta, housuja, neuletta tai kenkiä. Kesämekon voi ottaa käyttöön syksyllä. Juhlavamman vaatteen voi pukea keskelle tavallista arkipäivää. Jokin vuosia käyttämättä ollut vaate voikin yhtäkkiä näyttää taas aivan super ihanalta. Vaate ei nimittäin tiedä, miten sitä kuuluisi käyttää.
Pukeutuminen on leikkiä
Tämä taitaa olla minulle kaikkein tärkein osa koko Wear Your Story -ajatusta. Pukeutuminen on leikkiä. Ei totista totta. Kokeilen ihan kaikkea. Välillä peilistä katsoo sellainen yhdistelmä, että ei todellakaan. Sitten vaate pois ja jotain muuta tilalle. Mitään kamalaa ei tapahtunut. Mutta välillä juuri se vähän kummallinen yhdistelmä onkin aivan ihana.
Parhaat asut syntyvät minusta usein juuri niin, ettei niitä suunnittele liian tarkasti etukäteen. Minulla saattaa olla yksi vaate, jonka haluan sinä päivänä pukea, ja sitten alan kokeilla sen kanssa kaikkea mahdollista. Entä tämä? Tai tämä? Voisiko tämän laittaa päälle? Entä jos laittaisinkin aivan eri kengät? Näyttääkö tämä kamalalta vai aivan mahtavalta? Jos ei kokeile, ei voi tietää.
Ja ehkä juuri siksi vaatekaapin järjestäminenkin on ollut minulle paljon muutakin kuin tavaroiden laittamista paikoilleen. Samalla olen löytänyt uudelleen oman vaatekaappini.
Housut tehty ysärin alussa.
Same Clothes New Stories – samat vaatteet ja uudet tarinat
Wear Your Story ei tarkoita minulle sitä, että jokaisella vaatteella pitäisi olla jokin valtavan hieno tarina. Kaikkien ei tarvitse olla isoäidin vanhoja mekkoja, vuosikymmeniä säilytettyjä aarteita tai itse tehtyjä mestariteoksia. Joskus paita on vain paita. Mutta sille paidalle voi keksiä huomenna aivan uuden kaverin.
Sama vaate voi kuulua kymmeniin erilaisiin asuihin. Sen voi pukea romanttisesti, sporttisesti, överisti tai aivan tavallisesti. Vaatteen ympärillä oleva tarina muuttuu sen mukaan, mitä sen kanssa pukee ja missä sitä käyttää. Ja tämä on minusta aivan valtavan hauskaa.
Minun ei tarvitse vaihtaa koko vaatekaappiani saadakseni uudenlaisen asun. Voin vaihtaa tapaa, jolla käytän siellä jo olevia vaatteita.
Wear What You Want – pue mitä haluat
Minusta pukeutumisessa saa tietenkin käyttää vinkkejä. Minäkin seuraan muotia ja rakastan katsella, mitä maailmalla puetaan. Trendit ovat kiinnostavia ja niistä saa valtavasti inspiraatiota. Mutta lopulta minun vaatteissani kuljen minä.
Jos rakastan valtavia puhvihihoja, käytän valtavia puhvihihoja. Jos haluan leopardia, pitsiä, röyhelöä ja vielä jotain aivan muuta samaan asuun, voin ainakin kokeilla. Jos vanha vaate tuntuu edelleen minulta, en tarvitse lupaa käyttää sitä, vaikka se ei juuri sillä hetkellä löytyisi yhdestäkään trendilistasta. Ja jos joku vaate ei tunnu minulta, minun ei tarvitse käyttää sitäkään vain siksi, että sellainen kuulemma pitäisi vaatekaapista löytyä.
Break the Rules – sääntöjä saa rikkoa
Minähän olen kirjoittanut täällä ennenkin pukeutumissäännöistä ja tyylimokista. Ehkä minulla on vähän taipumusta tehdä juuri päinvastoin, jos joku sanoo, ettei jotain muka saisi pukea. Se tekee pukeutumisesta vain entistä kiinnostavampaa.
Minusta sääntöjä voi kuunnella, jos niistä on itselle iloa tai apua. Mutta niitä voi myös kokeilla rikkoa. Jos jokin yhdistelmä näyttää omasta mielestä hyvältä, se riittää aika pitkälle. Pukeutuminen ei kuitenkaan ole koe, jossa joku tulee päivän päätteeksi tarkistamaan vastaukset punakynällä. Wear Your Story ei siis tarkoita uutta vaatekaappia, vaan päinvastoin.
Use What You Have. Wear What You Want. Same Clothes New Stories. Break the Rules.
Ja kaikkein tärkeimpänä: leiki vaatteillasi.
Tämä ajatus tulee varmasti näkymään täällä jatkossa paljon. Vaatekaappipäiväkirjoissa, vanhoissa vaatteissa, uusissa yhdistelmissä, kirpputorilöydöissä, ompelussa, tekstiiliarkeologiassa ja kaikessa siinä kummallisessa, mitä minun seitsemästä vaatekaapistani vielä löytyy.
Sillä vaikka vaatteita olisi kuinka paljon, niitä ei ole tarkoitettu vain säilytettäviksi. Ne on tarkoitettu puettaviksi. Ja huomenna ne voi pukea taas aivan eri tavalla.
Slipoveri tehty ysärin puolessa välissä ja edelleen käytössä.
Ihanaa sunnuntaita!
Seuraa minua:
Wear Your Story on ollut täällä jo pitkää:
12 vuotta myöhemmin – kaksi itse tehtyä vaatetta samassa asussa
Kun vaatekaapista tekee mieli pukeutua
Hyvä vaatekaappi ei tarkoita minulle täydellistä vaatekaappia. Sen ei tarvitse olla minimalistinen, värien ei tarvitse sointua täydellisesti keskenään eikä jokaisen vaatteen tarvitse sopia viiden muun kanssa. Kun vaatekaapista tekee mieli pukeutua, siellä on minusta jotain paljon tärkeämpää kohdallaan. Sellainen vaatekaappi saa olla runsas, vähän rönsyilevä ja täynnä keskenään aivan erilaisiakin vaatteita, kunhan siellä olevat vaatteet tuntuvat omilta. Viime viikkoina olen käynyt omia vaatekaappejani läpi ja samalla huomannut miettiväni paljon sitä, miksi joistakin vaatteista tulee lempivaatteita ja toiset jäävät kaappiin, vaikka niissä ei olisi varsinaisesti mitään vikaa.
Kun vaatekaapista tekee mieli pukeutua
Instagramissa kirjoitin tällä viikolla muutamia ajatuksia vaatekaapista ja pukeutumisesta, ja huomasin aiheen olevan sellainen, ettei sitä oikeastaan saa mahdutettua muutamaan kuvaan. Minusta vaatekaapin tärkein tehtävä ei ole näyttää hyvältä silloin, kun sen ovet avaa. Sen pitäisi toimia silloin, kun sieltä pitäisi aamulla löytää jotain päälle.
Olen huomannut tämän erityisen hyvin nyt, kun olen käynyt vaatekaappejani läpi. Vaatteita minulta ei todellakaan puutu, mutta suuri määrä vaatteita ei itsessään tee pukeutumisesta helppoa tai hauskaa. Paljon tärkeämpää on se, millaisia vaatteita siellä on, muistanko niiden olemassaolon ja haluanko oikeasti pukea niitä päälleni.
Kun vaatekaapista tekee mieli pukeutua, on vaatekriisit selätetty ja aina kun avaat kaapin ovet, löydät monenlaista kivaa asua.
Tyhjän vaatekaapin syndrooma ei johdu vaatteiden määrästä
Tiedätte varmasti sen tunteen, kun seisoo täyden vaatekaapin edessä ja ajattelee, ettei ole mitään päällepantavaa. Minusta sitä kutsutaan vähän hassusti tyhjän vaatekaapin syndroomaksi, sillä yleensä kaappi ei ole tyhjä. Ongelma on melkein päinvastainen.
Kaapissa voi olla valtavasti vaatteita, mutta jos ne eivät sovi omaan elämään, omaan vartaloon tai omaan tapaan pukeutua, niiden määrä ei auta yhtään. Mukana voi olla vaatteita, jotka odottavat jotakin tiettyä tilaisuutta, väärää vuodenaikaa tai sitä kuuluisaa päivää, jolloin niitä ehkä joskus käyttäisi. Sitten niiden keskellä ovat ne vaatteet, joita oikeasti käyttää, mutta niitä ei välttämättä edes näe.
Minulla on paljon vaatteita enkä koe sitä ongelmaksi. Olen kirjoittanut ennenkin siitä, etten tavoittele pientä kapselivaatekaappia. Sen sijaan haluan nähdä, mitä minulla on. Runsas vaatekaappi ja hallitsematon vaatekaappi ovat minusta kaksi aivan eri asiaa.
Shoppaile välillä omassa vaatekaapissasi
Tämä on ollut ehkä hauskin osa koko vaatekaappioperaatiota. Olen löytänyt omia vaatteitani.
Kuulostaa vähän järjettömältä, koska tietenkin tiesin niiden olevan minun vaatteitani ja tietenkin olen ne joskus kaappiin laittanut. Silti vastaan on tullut vaatteita, jotka olen käytännössä unohtanut. Kun sellaisen pukee pitkän ajan jälkeen uudelleen päälle, tunne voi olla melkein sama kuin olisi löytänyt jotain kirpputorilta. Paitsi ettei tarvitse maksaa mitään eikä kantaa kotiin yhtään uutta vaatetta.
Ja tässä kohtaa olen edelleen eri mieltä siitä neuvosta, että käyttämätön vaate pitäisi automaattisesti poistaa, jos sitä ei ole käyttänyt vuoteen. Minulla on vaatteita, jotka ovat levänneet paljon pidempään ja palanneet myöhemmin käyttöön. Jos pidän vaatteesta edelleen ja sillä on paikka kaapissani, en tarvitse sille vuosittaista käyttökiintiötä.
Ehkä omassa vaatekaapissa pitäisi vain käydä useammin ostoksilla. Nostaa esiin jotain, mitä ei ole käyttänyt pitkään, pukea se päälle ja katsoa uudelleen. Joskus uusi lempiasu voi löytyä sieltä, missä se on odottanut jo vuosia.
Pukeudu sille vartalolle, joka sinulla on nyt
Tämä on minusta yksi tärkeimmistä asioista pukeutumisessa ja samalla yllättävän vaikea. Vartalo muuttuu elämän aikana. Minunkin vartaloni on ollut eri kokoinen ja eri muotoinen eri aikoina, ja vaatekaapissa nuo eri ajat näkyvät helposti. Vaatteen tehtävä on kuitenkin sopia minulle eikä minun tehtäväni ole sopia vaatteeseen.
En halua avata aamulla vaatekaappia ja nähdä ensimmäisenä vaatetta, joka kertoo minulle, minkä kokoinen minun joskus pitäisi taas olla. Haluan nähdä vaatteen, jonka voin pukea tänään. Jos housut eivät mene kiinni, niiden kokolappu ei kerro mitään minun arvostani. Se kertoo ainoastaan, etteivät kyseiset housut sovi minulle tällä hetkellä.
Sama toimii myös toiseen suuntaan. Vaatteen ei tarvitse piilottaa vartaloa, pienentää sitä tai saada sitä näyttämään joltain toiselta. Minä pidän esimerkiksi vaatteista, jotka korostavat vyötäröäni ja vartaloni muotoja. Pukeutumisen pitäisi tuottaa iloa sille ihmiselle, joka peilissä on nyt, eikä jollekin menneelle tai kuvitellulle versiolle hänestä.
Lempivaatetta ei tarvitse opetella rakastamaan
Joskus vaatetta sovittaessa tietää heti, että tämä on ihana. Ja joskus taas seisoo sovituskopissa, kääntelee vaatetta, vetää sitä vähän yhdestä kohdasta, miettii oikeita kenkiä ja yrittää vakuuttaa itselleen, että ehkä tämä kotona näyttää paremmalta.
Olen oppinut luottamaan ensimmäiseen tunteeseen aika paljon enemmän. Jos vaate tuntuu heti ihanalta, se päätyy todennäköisemmin myös käyttöön. Jos joudun jo ennen ostamista keksimään perusteluja sille, miksi minun pitäisi pitää siitä, lähtökohta ei ole kovin hyvä.
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö jokin kummallinen vaate voisi vaatia vähän totuttelua tai etteikö kirpputorilta voisi löytyä jotain, jonka mahdollisuuden näkee vasta myöhemmin. Ompelijana katson vaatteita muutenkin välillä vähän eri tavalla, koska näen helposti myös sen, mitä niistä voisi tulla. Mutta valmiiksi käyttöön ostettavan vaatteen pitäisi minusta tuntua hyvältä jo siellä sovituskopissa.
Sovita aina, kokolappu ei tunne sinun vartaloasi
Samasta syystä sovitan vaatteita aina kun mahdollista. Kaksi saman kokoista vaatetta voivat istua täysin eri tavalla, eikä kokomerkintä kerro vartalon mittasuhteista juuri mitään.
Tämän tietää erityisen hyvin silloin, kun ompelee itse. Pelkkä rinnanympärys, vyötärönympärys tai lantionympärys ei kerro, missä kohdassa vartaloa nämä mitat sijaitsevat. Ihmisillä on eri pituisia selkiä, eri korkuisia vyötäröitä, erilaisia hartioita, rintoja ja lantioita. Siksi sama vaate voi olla toiselle täydellinen ja toiselle aivan mahdoton, vaikka molempien vaatekoko olisi sama.
Sovituskoppi ei siis ole paikka, jossa tarkastetaan, sopiiko minun vartaloni vaatteeseen. Siellä tarkastetaan, sopiiko vaate minun vartalolleni.
Valitse vaatteita, jotka nostavat mielialaa
Lempivaatteen ei tarvitse olla järkevä. Se voi olla aivan liian näyttävä tavalliseen tiistaihin, kummallisen värinen, röyhelöinen, leopardikuvioinen, valtava tai muuten sellainen, ettei sitä ehkä löydy yhdestäkään täydellisen vaatekaapin rakennusohjeesta. Jos sen pukeminen tekee hyvälle tuulelle, se tekee jo jotain hyvin tärkeää.
Minulle pukeutuminen on aina ollut myös leikkiä. Joskus haluan pukeutua romanttisesti, joskus tomboy-tyylisesti ja joskus yhdistän asioita, joiden ei ehkä jonkun tyylisäännön mukaan edes pitäisi kuulua yhteen. Tavallisena päivänä voin puolestaan pukea farkut ja neuleen eikä siinäkään ole mitään väärää. Minun ei tarvitse näyttää joka päivä samalta todistaakseni, että minulla on oma tyyli.
Juuri siksi haluan vaatekaappiini erilaisia vaatteita. En tarvitse täydellistä vaatekaappia. Tarvitsen vaatteita, joiden avulla voin pukeutua sen päivän fiilikseen.
Rakenna vaatekaappi josta tekee mieli pukeutua
Ehkä tämä on lopulta kaiken ydin. Minusta hyvä vaatekaappi ei ole tietyn kokoinen eikä sitä voi rakentaa yhdellä valmiilla vaateluettelolla. Toiselle täydellinen vaatekaappi voi sisältää kaksikymmentä tarkkaan valittua vaatetta, toiselle kaksisataa. Minun kaappini tulee varmasti jatkossakin olemaan lähempänä jälkimmäistä vaihtoehtoa.
Haluan kuitenkin avata kaapin oven ja nähdä siellä minut. Haluan nähdä itse tekemiäni vaatteita, kirpputorilöytöjä, vuosia vanhoja lempivaatteita, kummallisia kokeiluja, romanttisia röyhelöitä, farkkuja, neuleita ja niitä voimavaatteita, jotka pelastavat päivän silloin, kun mikään muu ei tunnu hyvältä. Kaiken ei tarvitse sopia kaiken kanssa eikä jokaisen vaatteen tarvitse olla tehokkaassa kierrossa koko ajan.
Mutta niiden pitäisi saada minut haluamaan pukeutua. Sillä ehkä tyhjän vaatekaapin syndrooman vastakohta ei olekaan täysi vaatekaappi. Se on vaatekaappi, jonka avatessa tekee mieli pukea jotain päälle.
Millainen vaatekaappi saa sinut haluamaan pukeutua? Löytyykö sieltä paljon erilaisia vaihtoehtoja vai muutama tarkkaan valittu lempivaate? Ja koska viimeksi olet käynyt ostoksilla ihan omassa vaatekaapissasi?
Ihanaa viikonloppua kaikille!
Seuraa minua:
Lisää luettavaa aiheesta:
Meille on opetettu tyytymättömyys-Tyhjän vaatekaapin syndrooma