Viikon asut – miksi käytän samoja vaatteita yhä uudelleen?
2
Jos olet joskus miettinyt, miksi samat vaatteet päätyvät päälle yhä uudelleen, tämä viikon asut -postaus ei ole lista asuista, vaan yritys ymmärtää omaa tyyliä vähän syvemmin. Tämän vuoksi otsikoksi valikoitui helposti: Viikon asut – miksi käytän samoja vaatteita yhä uudelleen? Tämä viikko oli minulle monen asian ymmärtämistä ja oivalsin monta asiaa itsestäni. Joskus sitä kasvaa myös vaatteiden kanssa.
Viikon asut – miksi käytän samoja vaatteita yhä uudelleen?
Huomasin tällä viikolla jotain, mitä en ole ennen pysähtynyt ajattelemaan. Vaikka minulla on erilaisia vaatteita, päädyn yhä uudelleen samoihin yhdistelmiin. Samat siluetit. Samat kerrokset. Samat “turvavaatteet”. Enkä tarkoita tätä huonolla tavalla. Päinvastoin, ehkä juuri siinä on koko oman tyylin ydin.
En valitse vaatteita, valitsen tunteen
Maanantain sininen haalari, jonka olen tehnyt itse, ei ole vain vaate. Se on tunne siitä, että kaikki toimii. Että ei tarvitse säätää. Kun vedän sen päälle, tiedän jo etukäteen miltä päivä tuntuu.
Tiistain neuleliivi ja poolo taas tuo toisenlaisen fiiliksen, vähän ryhdikkäämmän, vähän “koottumman”. Ei juhlaa, mutta jotain harkittua.
Ja tässä kohtaa tajusin jotain olennaista:
- en oikeastaan pukeudu tilanteen mukaan, vaan olon mukaan.
Miksi tietyt vaatteet jäävät käyttöön?
Keskiviikon farkkuhame, jonka tein vanhoista farkuista, on hyvä esimerkki. Se ei ole täydellinen. Se ei ole “trendikäs”. Mutta käytän sitä silti. Miksi?
Koska siinä on jotain, mitä kaupasta ostetussa vaatteessa ei ole:
- päätös.
- Olen valinnut tehdä sen.
- Olen nähnyt vaivaa sen eteen.
Torstain kirpparineule ja keinonahkahousut taas edustavat toista ääripäätä, helppoutta. Ne löytyivät, ne toimivat, eikä niitä tarvitse miettiä. Ehkä vaatekaappi tarvitsee molempia: sekä merkityksellisiä että huolettomia vaatteita.
Perjantai ja sekoitus, joka kertoo kaiken
Perjantain asu oli sekavin ja ehkä siksi rehellisin.
- Farkut kahdista farkuista.
- Paita Los Angelesista.
- Kirpparitakki.
- Itse tehty laukku.
Jos joku kysyisi, mikä on “mun tyyli”, voisin näyttää tämän asun. Ei siksi, että se olisi täydellinen, vaan koska se ei yritä olla mitään tiettyä. Se on yhdistelmä asioita, jotka ovat päätyneet elämään mukaan eri reittejä pitkin. Ja ehkä oma tyyli on juuri sitä: ei harkittu kokonaisuus, vaan kerrostunut.
Yksinkertaisuus ei ole tylsää
Lauantain neule ja sunnuntain itse tehty paita vanhojen housujen kanssa muistuttivat yhdestä tärkeästä asiasta: kaikkien asujen ei tarvitse olla kiinnostavia.
Tai ehkä parempi sanoa:
- kiinnostavuus ei aina näy ulospäin.
- Joskus paras asu on sellainen, jota ei tarvitse ajatella.
- Sellainen, joka antaa tilaa muulle elämälle.
Ehkä en tarvitse enempää vaatteita
Tämän viikon jälkeen mieleen jäi ajatus, joka on vähän ristiriitainen:
- en ehkä tarvitse lisää vaatteita.
- Tarvitsen enemmän ymmärrystä siitä, mitä jo käytän.
- Mitkä vaatteet toistuvat?
- Miksi juuri ne?
- Miltä niissä tuntuu?
Koska lopulta tyyli ei synny valinnoista, joita tekee kerran, vaan niistä, joita tekee uudelleen ja uudelleen.
Tämä ei ollut vain viikon asut. Tämä oli muistutus siitä, että oma tyyli ei ole lista vaatteita. Se on kaava, joka toistuu huomaamatta. Ja ehkä seuraavalla kerralla, kun sanon “ei ole mitään päällepantavaa”, tiedänkin jo vastauksen. Se on siellä. Sama, johon tartun aina.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Erilaisista päivänasuista voi lukea lisää alla olevasta postauksesta:
Miksi käytän edelleen leggingsejä, joita joku kutsui kamaliksi?
Moni puhuu kestävästä muodista, mutta harva oikeasti käyttää samaa vaatetta vuodesta toiseen. Sosiaalinen media on täynnä uusia ostoksia, sesonkivärejä ja “päivän asuja”, jotka näyttävät vaihtuvan nopeammin kuin vuodenajat. Siksi kirjoitan tänään aiheesta Miksi käytän edelleen leggingsejä, joita joku kutsui kamaliksi?
Minun vaatekaapissani on kuitenkin vaatteita, jotka ovat kulkeneet mukana vuosia, joskus jopa vuosikymmenen. Osa on kirppareilta, osa itse tehtyjä, osa matkamuistoja. Yksi niistä on kukalliset leggarit, jotka ompelin vuonna 2015.
Kun julkaisin niistä ensimmäisen kuvan, joku kommentoi suoraan: ne ovat kamalat. Silti käytän niitä edelleen.
Miksi käytän edelleen leggingsejä, joita joku kutsui kamaliksi?
Leggarit vuodelta 2015
Nämä kukalliset leggarit syntyivät vuonna 2015. Ompelin ne itse, koska halusin mukavat ja vähän erilaiset housut arkeen. Kangas oli rohkea: suuret kukat, tummalla pohjalla. Ei ehkä minimalistinen, ei hillitty, mutta juuri siksi pidin siitä.
Yksi kommentti, joka jäi mieleen
Kun julkaisin niistä kuvan silloin vuosia sitten, kommenttikenttään ilmestyi viesti, joka jäi mieleen: joku kertoi suoraan, että leggarit ovat kamalat.
Internetissä tällainen kommentti ei tietenkään ole harvinainen. Silti on kiinnostavaa, miten helposti yksi mielipide voi jäädä elämään omaan muistiin. Se oli vain yksi kommentti monien joukossa, mutta silti muistan sen edelleen.
Käytän niitä silti
Hauskinta on ehkä se, ettei kommentti kuitenkaan vaikuttanut siihen, käytänkö leggingsejä vai en. Ne ovat edelleen kaapissani. Ja edelleen käytössä.
Tämä kertoo ehkä jotain siitä, miten oma suhde vaatteisiin muuttuu vuosien myötä. Kun on nuorempi, vaatteet ovat usein enemmän osa sitä, miltä haluaa muiden silmissä näyttää. Kun ikää tulee lisää, niistä tulee enemmän osa omaa arkea ja omaa mukavuutta. En ole koskaan oikeastaan pukeutunut muiden mielipiteiden mukaan. Silti on kiinnostavaa huomata, että ympärillä oleva keskustelu muodista on muuttunut paljon.
Trendit muuttuvat
Vuonna 2015 kukalliset leggarit saattoivat joidenkin mielestä näyttää liialta. Nyt sosiaalinen media on täynnä värejä, kuoseja ja rohkeita yhdistelmiä. Se, mikä ennen oli “liikaa”, on nykyään monille juuri se hauskin osa pukeutumista. Mutta minulle tärkeintä ei ole koskaan ollut se, onko jokin trendikästä. Tärkeintä on se, että vaate toimii arjessa.
Itse tehty vaate ei ole kertakäyttöinen
Nämä leggarit ovat juuri sellaiset. Ne ovat mukavat, joustavat ja kestävät. Kun ompelee itse, oppii myös arvostamaan vaatetta eri tavalla. Sen tekemiseen on mennyt aikaa ja ajatusta. Silloin siitä ei tule kertakäyttöinen.
Huppari Los Angelesista, käytössä, ei muistona
Samassa kuvassa leggingsten kanssa on toinenkin vaate, jolla on oma tarinansa: huppari, jonka ostin vuonna 2022 Los Angelesin lentokentältä. Se oli niitä hetkiä, joita matkustamisessa joskus syntyy. Pitkä matka takana, Suomeen paluu edessä, ja lentokentän kaupassa huppari, joka tuntui juuri sopivalta muistoksi matkasta. Nyt vuosia myöhemmin se huppari alkaa jo näyttää elämän merkkejä. Kangas on kulunut, ja käytön jäljet näkyvät. Silti käytän sitä edelleen.
Mitä kestävä muoti oikeasti on
Tämä on ehkä asia, joka nykyisessä muotikeskustelussa unohtuu helposti. Vaatteen arvo ei synny siitä, miltä se näyttää uutena, vaan siitä, kuinka pitkään sitä käytetään. Kestävä muoti ei ole vain ekologisia materiaaleja tai vastuullisia tuotantoketjuja. Se on myös sitä, että sama vaate kulkee mukana vuodesta toiseen.
Minun vaatekaapissani tämä tarkoittaa usein sitä, että rinnakkain ovat itse tehdyt vaatteet, kirpparilöydöt ja joskus myös matkamuistot. Ne muodostavat kokonaisuuden, joka ei noudata trendikalenteria, mutta kertoo jotain elämästä.
Tämä hetki
Kun katson näitä leggingsejä nyt, näen muutakin kuin vain housut. Näen ajan, jolloin ompelin niitä kotona vuonna 2015. Näen sen kommentin, joka väitti niiden olevan kamalat. Näen vuosien varrella kuluneet kävelyt, arkipäivät ja keväiset hetket laiturilla.
Ja ehkä juuri siksi käytän niitä edelleen. Koska lopulta vaate ei ole vain kangasta. Se on osa tarinaa, joka jatkuu yllättävän pitkään.
Rentoa sunnuntaita!
Seuraa minua:
Lisää otteita Vaatekaappipäiväkirjan sivuilta: