Miehen takki on nyt mun takki
2
Kyllä, näin on. Miehen takki on nyt mun takki, eikä siitä mihinkään pääse. Takkia mieheni ei enää takaisin saa, vaikka miten sitä rukoilisi. Minun päälle takki sopii hyvin, on sellainen kiva over size, jollaisesta pidän kovasti. Tokikaan tällä hetkellä en valitettavasti enää takkia tarvitse, vaan se pääsi heti kaapin perukoille odottamaan syksyä, jolloin huollan vetoketjun.
Miehen takki on nyt mun takki
Takin tarina alkoi vuonna 2007, kun mieheni uusi vaatekaappiaan. Takki sopi hänelle silloin todella hyvin ja hän käytti sitä joka päivä. Valitettavasti mieheni ja vetoketjut eivät tule toimeen keskenään ja vetoketjuhan meni sitten seuraavana vuonna epäkuntoon. Sitä se on edelleen. Takki jäi kaapin perukoille, mutta siitä ei haluttu luopua. Takki jäi siis odottamaan sitä hetkeä kun vetoketju joko korjataan tai vaihdetaan. Kyseistä hetkeä ei ole vieläkään tullut. Kunnes nyt kun muuton vuoksi olemme käyneet kaappeja läpi ja laittaneet jälleen paljon vaatetta pois nurkista pyörimästä.
Jotenkin tuo takki on sellainen, etten halunnut mitenkään sitä laittaa pois ja kun se sopii päälleni, niin tietenkin otin takin itselleni. Takki on kerran ehtinyt olla päälläni, mutta koska vetoketju ei toimi on takkia hiukan hankala käyttää, kun ei mene kiinni ollenkaan. Tai menee kiinni mutta ei pysy kiinni. Aukeaa alapuolelta ylös päin. Uskon kuitenkin, että sen saa ihan korjattua ilman, että vaihtaa koko vetoketjua uuteen. Joten ei auta kuin kokeilla.
Takki sopii kaiken kanssa
Kokeilin tässä muutama viikko sitten takkia vähän kesymmin, eli tutusti ja turvallisesti farkkujen kanssa. Neule ja farkut toimivat hyvin tämän takin kanssa, mutta uskon, että toimii myös mekkojen, suorien housujen kuin hameiden kanssa. Ei tule siis ongelmia sen kanssa miten yhdistää takin omiin vaatteisiinsa. Takki on todella paksu ja lämmin, joten ei ole kylmä -30 asteen pakkasessa. Vaikka takki on täysin eri tyylinen mitä muut talvitakkini, niin sille on kuitenkin oma paikkansa takkieni joukossa. En siis luovu tästä, vaikka en saisi vetoketjua korjattua, vien sen sitten ompelijalle.
Kuvissa kannattaa myös katsoa minun ohi aluetta, jossa olen. Tuolle paikalle suunnitellaan Helsingin Manhattanin omaa hiekkarantaa ja kelluvaa kylpylää. Havainnekuvissa alue tulee näyttämään todella ihanalle ja odotan kovasti, että uimaranta valmistuisi. Asukkaat ovat yrittäneet nopeuttaa hanketta. Täällä moni asia nyt seisoo, kun ei ole tekijöitä. Suunnitelmat alueelle ovat todella korkealla ja saa nähdä miten kaikki saadaan toteutettua. Itse odotan kovin näitä uusia juttuja tänne. En varmaan enää liikkuisi pois täältä jos uimaranta tulisikin muutaman vuoden aikana tuohon.
LÄHDE: Jätkäsaareen kelluva kylpylä ja uimaranta
Rentoa sunnuntaita!
Seuraa minua:
Musta villiinnyttää
Nyt on käynyt niin, että musta villiinnyttää minua, en tiedä liittyykö tämä nyt viidenkympin villityksiin vai onko kyseessä suruaika, mutta yhä enemmissä määrin on alkanut eksyä päälleni mustaa. Minulle, joka suosin värejä ja jonka lempiväri on punainen. Mitä minulle oikein tapahtuu?
Musta villiinnyttää
En tokikaan ole koskaan sylkenyt mustaan päin ja varsinkin töissä päälläni on useasti juuri mustat leggarit ja neule tai college. Mutta jostain syystä olen alkanut pukea entistä enemmän juuri mustaa alapäähän sekä yläpäähän ja vielä takkikin voi olla musta. Olen äimistynyt tästä huomiosta. Onko suruaika alkanut, minkä vuoksi? Oli miten oli mutta itse kovasti tykästyin tähän asuuni, johon sonnustauduin tässä noin viikko sitten. Asusta löytyy särmäkkyyttä ja toki vähän väriäkin tuossa neuleessa, mutta ajatus lähti ihan keinonahkafarkuista, jotka ovat jo vuosia olleet käytössä. Vähän ne alkaa halkeilla jo, mutta muuten vielä käyttökelpoiset. Paita on hankittu uutena muistaakseni Kaliforniasta, Citadel Outletista.
Kuljen nyt muutenkin jotenkin trendin huipulla, kun heitin tämän mustan komeuden päälle paksun neuleen, jossa on eläinkuosia. Olen jo muutaman vuoden nähnyt eläinkuosia niin käsityöläisillä kuin second hand muodin käyttäjillä. Ja nyt eläinkuosia on alkanut näkymään myös muotilehtien sivuilla. En edelleenkään seuraa muotia, mutta välillä osuu silmiin muotinäytöksiä. Selkeästi siis viidenkympin villitystä…
Meikittömyys vapautti minut
Olen Instagramissa jo ottanut tämän meikittömyyden esille ja jatkan höpinääni nyt myös blogissani, sillä silloin kun sairastuin RCVS:ään ja olin paljon ulkona meikittä, tunsin todella vaputuneeni jostakin. Nyt kun muutimme tänne Helsingin Manhattanille, niin minulla oli pitkään meikit kadoksissa ja kun meikit löytyi en oikein niitä enää ottanut esille. Sama homma jatkunut tähän päivään asti. Meikkaaminen viikolla on jäänyt ihan kokonaan pois.
Se taas ei tarkoita sitä, ettenkö pitäisi itsestäni yhtään huolta, ihoni voi tällä hetkellä todella hyvin, kun en kauheasti enää joudu erilaisia asioita käyttämään siinä. Ja varmasti olette nähneet, että kuvissakaan ei kauheasti meikkejä näy. Tokikaan en ole luopunut meikeistä kokonaan, tänäänkin olen suunnitellut, että ehostan itseäni vähäsen kun lähdemme mieheni kanssa hiukan nautiskelemaan Helsingin museoihin.
Tänään avataan myös vaatekaapin päiväkirja, josta kerron myöhemmin lisää. Instagramin puolella varmasti tulee juttua aiheesta jo aikaisemmin.
Rentoa lauantaita kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: