Hae
VillaNanna

Introvertti nainen

Vaikka olen kovin ulospäin suuntautunut ihminen, niin siitä huolimatta nautin eniten olla yksin omassa rauhassani, omassa pienessä linnassani, omissa ajatuksissani. Nyt onkin ollut sellainen määrä sosiaalista elämää, että aamulla tuntui kuin olisi kiviä päällä kun heräsi. Vasta huomenna saan viettää yhden päivän ilman muuta maailmaa ihan rauhassa. Tosin, minä olin jo ihan täysillä huomisessa kun heräsin. Sitten tajusin, että eih, nyt onkin vielä lauantai ja työpäivä. Älkää käsittäkö väärin, minusta on ihana tehdä töitä ja olla töissä, se sosiaalisuus vain vie minulta akut niin tyhjäksi, että olen todella väsynyt.

Viikolla on ollut niin hektistä, uusia ihmisiä olen tavannut paljon ja sitä omaa tilaa ei ole oikein tällä viikolla ollut. Siksi odotankin huomiselta paljon, omaa rauhaa ja omaa tilaa. Varsinkin kun maanantaina alkaa taas ihan uusi vaihe elämässä ja uudet työkuviot. Vaikka olen tavannut viikolla mahtavia ihmisiä ja kokenut taas monta uutta asiaa, joita muistella ja on ollut ihanaa löytää itsestään uusia puolia, nähdä Helsingistäkin uutta, niin kaipuu yksinkertaiseen ja omien seinien turvaan on kova. 
Miten ihmeessä olenkin valinnut tällaisen alan, näin laajan työympäristön, jossa koko ajan voi joutua uuteen tilanteeseen, uusien ihmisten ympäröimäksi? Se on käsittämätöntä, vielä omituisempaa on se, että todella nautin tästä hommasta. Nyt vielä kun blogikaan ei ole enää ns. tuntematon, vaan minua on haastateltu niin käsitölehtiin kuin Helsingin Sanomiin sekä nyt myös kahta kirjaa varten. Toinen kirja käsitteli kirpputorielämää ja tämä toinen vaatteita. Minullahan näitä vaatteita on ja vielä avoimesti kerron suhteestani näihin vaatteisiini, tunteisiin ja matkoihin yms. liittyvää. Miksi joku vaate on minulle niin rakas, että en koskaan sitä tuunaisi vaan mieluiten tekisin siitä vaikka taulun. 
Koitan siis kovasti tässä sanoa sitä, että eilen ennen työpäivää toimittaja tuli haastattelemaan minua kirjaansa varten. Tuntematon ihminen on minulle aina kauhistus ja tämän jälkeen suuntasin nokkani aivan uuteen työpaikkaan, jossa en ole kertaakaan ollut ja se oli sitten oikeastaan se viimeinen niitti ja kun pääsin kotiin, olin kuin halolla päähän lyöty. Näin voimakas on tunnetilani kun tapaan ihan uusia ihmisiä ja kun minun pitää olla sosiaalinen. 
Toki introvertti ihminen on myös paljon muutakin kuin vain tämä mutta tällä hetkellä tämä asia on minulla päällinmäisenä, väsymys sosiaalisten tilanteiden vuoksi. Minun tosin piti kertoa jotakin ihan muuta tässä postauksessa, kuten haastattelusta, mutta näin ne postausaiheet muuttuu kun herää.
Oli mahtavaa jutella tästä omasta kirpputori touhusta ja vaatteiden keräilystä, sitähän tämä varsinaisesti on, keräilyä. Oli kiva myös kertoa omista löydöistään ja miten lapset ovat ottaneet tämän villityksen omakseen. Mutta ennen kuin toimittaja tuli meille, niin keräsin akkuja ompelemalla vanhasta lantiohuivista ikuisuusprojektin ikkunaan. Huomenna olisi tarkoitus alkaa etsiä lisää materiaalia lumppulaatikosta ja saada verhoon hiukan lisää asioita. Mutta siitä huolimatta kohellan aina ennen kuin joku meille tulee ja niin tein tälläkin kertaa, eli kaasin kaikki murot pitkin lattioita ja koirien ruoka-astioita. Ei hyvä juttu ollenkaan. Tästä tuli iso harmi. Näin virittäytynyt ja ahdistunut olen aina, jooka kerta kun pitää olla ihmisten kanssa tekemisissä. Haastattelu meni kuitenkin hyvin ja hommasta jäi hyvä mieli, istuin hiljaa parvekkeella ja söin rauhassa maalaiskanaa. Poikakin ilmestyi kotiin hetki ennen kuin lähdin töihin. Eli pieni akkujen lataaminen ehti tapahtua tuossa välissä.
Muistatteko ne 90-luvun lantiohuivit? Nyt minun pitsiunelma roikkuu verhona. Hyödynsin rikki mennyttä lakanaa. Tämä on vain yksi osa tätä verhoa. Tarkoitus on lisätä erilaisia osia tuohon vielä.

Näin minulle käy, jos ei kahvit lentele niin sitten jotain muuta.

Nutella croisantit

Housut: Kierrätyskeskus, 3€
Paita: Itse tehty

Pojan Ralph Laurenin paita on ilmaisosastolta
Ihanaa lauantaita
-Melissa-

19 kommenttia

  1. kiEMura kirjoitti:

    Kuulostaa niin tutulta. Tykkään olla ihmisten kanssa, mutta tarvitsen paljon omaa rauhallista aikaa…-Mari-

  2. Susanna kirjoitti:

    Täällä samanlainen joka tarvitsee omaa rauhaa todella paljon��

  3. Mira / Blinger shimmer -blogi kirjoitti:

    Välillä tekee ehdottomasti hyvää olla yksin omien ajatustensa kanssa 🙂

  4. Sesse kirjoitti:

    Tiedän niin hyvin tuon väsymisen jos joutuu paljon olemaan ihmisten kanssa, itse siis olen todella introvertti…

  5. Petitfruitbourbier kirjoitti:

    Kuulostipa tutulta. Viime aikoina olen muutenkin pyöritellyt tuota introverttiasiaa ajatuksissani. Ehkä suurin helpotus oli itselle, että tavallaan hyväksyin sen puolen itsestäni. 🙂

  6. Jonna M kirjoitti:

    Olen itsekin ammatissa, jossa tapaan kymmeniä ihmisiä päivittäin. Sen vuoksi viihdynkin mieluiten salilla luurit syvälle päähän upotettuna musiikkia kuunnellen tai kotona omiani puuhaillen. Välttelen kaikenmaailman kissan ristiäisiä viimeiseen asti…

    Jonna / Palasia arjestani

  7. tuulanneli kirjoitti:

    Kuulostaa niin tutulta. Olen koko ikäni ollut asiakaspalvelutyössä ja rakastan työtäni ihmisten kanssa. Lataan akkuni kuitenkin yksin ja ihan omassa rauhassa. Koti on minulle tärkeä paikka, missä rauhoittua!

  8. Melissa L kirjoitti:

    Omat ihanat ympyrät 🙂

  9. Melissa L kirjoitti:

    On ihana upota omaan maailmaan 🙂

  10. Melissa L kirjoitti:

    Kyllä, ihan jokaiselle tekee hyvää olla välillä itsensä kanssa.

  11. Melissa L kirjoitti:

    Ja introverteilla ei ole pelkästään se, että väsyy ihmisistä vaan siihen liittyy paljon muutakin.

  12. Melissa L kirjoitti:

    Juuri tuon hyväksyminen itsellään on auttanut itseäni ymmärtämään miksi toimin niin kuin toimin. Eikä se ole kuitenkaan mikään huono asia.

  13. Melissa L kirjoitti:

    Ihan sama juttu, etten mielelläni vapaalla mene mihinkään jos ei ole ihan pakko.

  14. Melissa L kirjoitti:

    Koti on turvasatama, jossa saa olla sellainen kuin on, ei tarvitse pitää yllä työminää tai mitään muutakaan minää vaan olla ihan minä vaan 🙂

  15. Henna | Pölyä Pinnoilla kirjoitti:

    Ennen lapsia en osannut edes ajatella, että minussa voisi olla introvertin ominaisuuksia. Silloin työpäivien jälkeen saikin ihan rauhassa latailla akkuja kotona.

    Nyt kun elämää on ympärillä 24/7, huomaan väsyväni entistä helpommin, jos en saa yksinäisiä hetkiä. Kaikista paras akkujen latauskeino on olla kotona, yksin, kuten nyt. Kuuntelen vain kellon tikitystä ja pakastimen hurinaa, muuten on hiljaista ja rauhallista. Sulosointuja ♡

    Olen kirjoittanut aiheesta laajemmin reilu vuosi takaperin:
    https://polyapinnoilla.blogspot.fi/2017/03/itsekas-vai-kenties-introvertti.html

  16. HENNA kirjoitti:

    Täällä yksi, joka rakastaa muiden seuraa, mutta jotta se rakkaus säilyy, tarvitsee myös sen ihka oman ajan ja myös tarpeeksi usein ja paljon. Sillai sopivassa suhteessa kumpaakin, on täydellinen yhtälö. Mielummin ehkä jopa hiukan enemmän sitä omaa seuraa 🙂

  17. Sesse kirjoitti:

    Juuri niin !

  18. Melissa L kirjoitti:

    Täytyy tulla lukemaan. Luulen, että minultakin tulee lisää introvertin maailmaa myöhemmin. Tämä oli niin pinnalla tässä kohtaa 🙂

  19. Melissa L kirjoitti:

    Mulle ei ole mikään niin odotettua kuin se, kun saan olla ihan yksin 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *