Äitienpäivä

Äitienpäivä, se on tärkeä päivä monille äideille, lapset tekee lahjoja ja suunnittelee aamupalaa äidille sänkyyn. Jokaisella perheellä on omat traditiot miten äitienpäivää vietetään. Minä yleensä saan omaa ompeluaikaa ja käymme myös pyöräretkellä. Mutta meillä vietetään myös toista päivää myös. Äitienpäivä on myös meillä se päivä, jolloin vietämme yhden lapsen synttäreitä.

26 vuotta sitten minusta tuli ensimmäistä kertaa äiti ja vaikka syntymäpäivä ei aina osu äitienpäivälle, niin meillä kuitenkin vietetään molemmat juhlat samalla kertaa, yleensä niin, että esikoinen on etusijalla. Niin, minun esikoinen syntyi äitienpäivänä. Tämä suloinen pieni pippuri, joka muutti minun koko elämän kerta heitolla.

Minulle on ollut aina tärkeää se, että saan omaa aikaa äitienpäivänä, siksi jos olen lauantait kotona, niin vietämme silloin perheenä äitienpäivää ja sitten sunnuntaina saan sukeltaa omaan pieneen maailmaani ja keksittyä vain ja pelkästään ompeluun sekä neulomiseen. Tällä hetkellä on monta lankatyötä kesken ja lisää suunnitteilla.

Äitienpäivä

Minulla ei käytännössä oikein ollut tänä vuonna äitienpäivää. Mutta oli kuitenkin viikonloppu, kun vietimme aikaa yhdessä ja sain herkkuja ja aamupalan sänkyyn sekä poika halusi kattaa aamupalan myös pihalle. Onneksi oli kaunis viikonloppu ja sai kunnolla nauttia olostaan. Parastahan oli tietenkin se, että minulla oli aikaa ommella. Sain jälleen yhden uuden asian valmiiksi jämäprojektin tiimoilta. Tietenkin ikävöin vanhempia lapsiani, mutta nuorin laulaa luritti sunnuntaina sellaiset hyvää äitienpäivää luritukset, ettei harmi ollut enää niin suuri. Tällä kaverilla kun on egoa, vaikka muille jakaa.

Joten minun äitienpäivä pyöri siis täysin ruoan, yhdessäolon ja ompelun merkeissä. Toki meillä oli myös kasvimaan laittoa, mutta tällä kertaa taistelimme muurahaisia vastaan. Ne kun on ilmetyneet paikalle kun maa käännettiin viikko sitten. Meidän piti lauantaina laittaa uudet mullat ja laittaa siemenet, mutta muurahaisyhdyskunta olikin toista mieltä. Ehkä sitten ensi viikonloppuna tilanne on toinen. Kyllä me vielä saamme laitettua. Odotan jo oman maan perunoita ja porkkanoita saapuvaksi pöytään. Se sato mikä nyt ekana tulee on raparperi. Raparperipiirakkaa ja raparperikeittoa, namnam, kesä tulee!

On hei pakko sanoa vielä semmoinen juttu näistä kuvista, että paria astiaa lukuunottamatta, kaikki ovat Kierrätyskeskuksesta löydettyjä astioita. Muutama astia on perintöäni mutta ne istuu niin kauniisti kattauksiin. Sekametelisoppakattaus on niin ihanan raikas minusta ja parasta on kun voi yhdistellä kaikkea toisiinsa ja ihailla, että tuon löysin sieltä kirpparilta ja tuon sieltä…Niin ihanaa.