vanha pöytäliina muuttui näyttäviksi housuiksi
0
Voiko vanhasta pöytäliinasta syntyä vaate, jota käyttää ylpeänä kaupungilla? Minulle tekstiiliarkeologia tarkoittaa sitä, että vanhojen tekstiilien historia ei pääty kaappiin tai kirpputorille. Tässä projektissa vanha pöytäliina muuttui näyttäviksi housuiksi – ja samalla pelastui pieni pala käsityöperinnettä. Pöytäliina itsessään oli jonkun itse tekemä. Virkattuja kohtia ja koristeompeleita. Kierrätyskeskuksen ilmaisosasto ei tälläkään kertaa pettänyt.
Vanha pöytäliina muuttui näyttäviksi housuiksi
Joskus kaikkein kauneimmat kankaat eivät löydy kangaskaupasta. Ne löytyvät mummon liinavaatekaapista, kirpputorilta, kierrätyskeskuksen hyllystä tai ilmaisosastolta. Ne ovat tekstiilejä, joiden valmistamiseen on käytetty aikaa, taitoa ja kärsivällisyyttä tavalla, jota nykyään näkee yhä harvemmin.
Tällä kertaa käsiini osui vanha pöytäliina. Ensimmäinen ajatukseni ei ollut kattaus, vaan vaatteet. Siinä vaiheessa moni varmasti miettii, voiko pöytäliinasta oikeasti tehdä housut. Vastaus on kyllä ja lopputulos voi näyttää siltä kuin se olisi ostettu pieneltä designmerkiltä.
Juuri tätä minä kutsun tekstiiliarkeologiaksi.
Tekstiilin historia saa jatkua
Minua kiehtovat vanhat käsityöt. Jokainen pitsi, kirjailu ja virkattu yksityiskohta kertoo ajasta, jolloin tekstiilejä ei ostettu hetken mielijohteesta. Ne tehtiin kestämään vuosikymmeniä, joskus jopa sukupolvelta toiselle.
Siksi tuntuu surulliselta nähdä tällaisia tekstiilejä käyttämättöminä kaapeissa tai kirpputoreilla muutaman euron hintaan. En halua purkaa niiden historiaa pois. Päinvastoin. Yritän suunnitella vaatteet niin, että alkuperäiset kirjailut ja pitsireunat jäävät näkyviin. Ne ovat juuri se yksityiskohta, joka tekee vaatteesta ainutlaatuisen.
Näissä housuissa pitsireuna jäi lahkeisiin ja vanhat kirjailut saivat uuden paikan. Niitä ei tarvitse piilotella – ne ovat koko vaatteen tärkein yksityiskohta. Kun joku kysyy, mistä housut ovat, vastaus yllättää lähes aina. ”Vanhasta pöytäliinasta.”
Kierrätys voi näyttää ylelliseltä
Moni ajattelee edelleen, että kierrätysmuoti näyttää itse tehdyltä tai keskeneräiseltä. Minun kokemukseni on täysin päinvastainen. Vanhoissa luonnonkuituisissa tekstiileissä on usein parempi tuntu kuin monessa uudessa vaatteessa. Pellava, puuvilla ja käsin tehdyt pitsit vanhenevat kauniisti. Niitä ei ole suunniteltu yhden kesän käyttöön.
Kun materiaalin yhdistää yksinkertaiseen kaavaan, lopputulos näyttää ajattomalta.
Näiden housujen kanssa puin kirpputorilta löytämäni valkoisen paidan, oman virkatun laukun ja vanhat sandaalit. Koko asu rakentui tavaroista, jotka olivat jo olemassa. Se on yksi kierrätysmuodin parhaista puolista. Uuden ostamisen sijaan voi opetella näkemään vanhan materiaalin mahdollisuudet.
Tekstiiliarkeologia on enemmän kuin ompelua
Minulle tekstiiliarkeologia ei ole pelkkä harrastus. Se on tapa kunnioittaa menneiden sukupolvien käsityötaitoa. Kun vanha pöytäliina muuttuu housuiksi, sen tarina ei pääty. Se saa uuden luvun. Se kulkee mukana matkoilla, arjessa ja juhlapäivinä. Se näkyy valokuvissa sen sijaan, että odottaisi vuosia kaapin hyllyllä.
Ehkä juuri siksi rakastan tällaisia projekteja niin paljon. Niissä yhdistyvät historia, luovuus ja vastuullisuus tavalla, johon pikamuoti ei pysty.
Seuraavan kerran kirpputorilla vanhaa pöytäliinaa ei siis kannata katsoa vain pöytäliinana. Kannattaa katsoa sitä kuin kangasta, josta voi syntyä hame, mekko, pusero tai vaikka juuri housut. Ehkä kaikkein arvokkain löytö ei olekaan valmis vaate. Ehkä se on tekstiili, jonka parhaat vuodet ovat vasta edessä.
Ompelurikasta päivää!
Seuraa minua:
Lisää tekstiiliarkeologiaa:
Tekstiiliarkeologiaa käytännössä: työkaverilta saadusta prodyyrikankaasta syntyi musta mekko