Hae
VillaNanna

Kun ihminen vanhenee

Kun ihminen vanhenee

Kun ihminen vanhenee, muuttuu hän joka ehti enemmän näkymättömäksi yhteiskunnassa. Venhenevan ihmisen panosta ei oikein enää tarvita, hänen ammattitaitoaan ei haluta eikä elämänkokemus ole kunnian asia. Tämän lisäksi peilistä katsoo täysin tuntematon ihminen, se ihminen harmaantuvineen hiuksineen, ryppyisine naamoineen. Ei, se en ole minä. En oikeasti. Maan vetovoima kovenee ja keho alkaa roikkua sieltä täältä. Posket lepattaa tuulessa ja heltta heiluu vielä seuraavanakin päivänä kun on kaverille sanonut moi edellisenä päivänä.

Onko se niin, vai onko se vain jokaisen vanhenevan ihmisen kuvitelmaa? Tavallaan molemmat on totta ja ei ole. Työllistyminen vanhempana on monen asian summa, ikä ei ole aina se este, eikä se edes saisi olla. Itselle jotenkin tulee turvallisempi olo yrityksestä, jossa on eri ikäisiä työntekijöitä, siellä osataan tehdä, koska eri ikäsiten osaaminen osataan hyödyntää.

Kun ihminen vanhenee

Tätäkö on vanheneminen?

Katsoin itseäni aamulla peilistä ja tosiaan, en meinannut millään tunnistaa sitä ihmistä, joka peilistä minua tihrusti. Miten paljon on keho muuttunut ei vain vanhentumisen myötä, vaan mitä sairaus on tehnyt koko keholle. Keho muuttuu pehmeäksi ja löysäksi. Iho ei enää palaudu niin nopeasti kuin ennen, uurteet ja rypyt syvenee. Kiloja on muodostunut vuosien saatossa kuin vahingossa. Sitten alkaa kiusata itseään vanhoilla kuvilla. Voi kun silloin oli niin nätti ja pippurinen, nyt aika vaan humisee ohi. Vertaa itseään nuoriin ihmisiin ja huokailee hiljaa kun muistelee omaa nuoruuttaan.

Sitä unohtaa täysin sen, millainen elämä oli oikeasti silloin kun oli nuorempi ja mitä se elämä on nyt. Mitä tapahtui silloin kun hymyilin kameralle ja mitä tapahtuu nyt kun nyrpistän naamaani kameralle. Millainen oli maailmani silloin, kun keräsin kimpsut ja kampsut kainaloon ja hyppäsin muuttoautoon, uusi kaupunki ja uusi elämä.

Osaanko olla onnellinen siitä mitä minulla nyt on?

Onnellisuus on monille vaikeaa ja useimmiten sitä monet katkeroituu iän myötä ja mitä enemmän ikää tulee, miten vähän on niitä unelmiaan saanut toteutettua, sen katkerammaksi tulee. Ainakin osa ihmisistä. Miten sitä ei pysty olemaan onnellinen siitä mitä kaikkea itsellä on. Kun sitä kaikkea kuitenkin on.

Olen onnellinen

Mitä enemmän sukellan tuonne mieleni syvyyteen asian tiimoilta ja mietin ja pähkäilen, niin löydän paljon asioita mistä olen todella onnellinen. Nuo minun tenavat ovat yksi suurimpia ilon aiheita, heidän menestymiset ja onnistumiset ovat minulle ihan ensimmäiset asiat, jotka tekee minut onnelliseksi.

Voitin sairauden, joka oli viedä minut hautaan, olin jo luovuttanut. En jaksanut enää taistella mutta tässä olen, annoin lääkäreille vielä yhden mahdollisuuden auttaa ja se apu toimi. Tokikaan en voi koskaan enää olla täysin terve, mutta olen niin terve miten voin olla ja onnellinen siitä.

Opiskelu on tuonut minulle monta erillaista mahdollisuutta tehdä asioita, joista tykkään. Nautin ohjata kädentaitoja ja nautin olla nuorten kanssa. Parastahan näissä kahdessa ammatissa on se, että voin yhdistää ne ja antaa nuorille sellaisia taitoja, joita tarvitaan nykyaikana paljonkin.

Vaikka en ole saavuttanut rahallista mammonaa, olen saavuttanut ison määrän henkistä kapasiteettia ja jätän jälkeeni sellaista mitä en rahalla tule koskaan saamaan ja saavuttamaan. Olen erittäin ylpeä itsestäni ja kaikesta siitä mitä olen elämässäni oppinut. On siis jälleen ihanaa kääntää uusi sivu omassa elämänkirjassa ja alkaa kirjoitella siihen uusia kokemuksia ja uusia oppimisia.

Kun ihminen vanhenee

Kun ihminen vanhenee

Postauksesta tuli hivenen matalalentoinen, mutta tällaisia olen tässä nyt hetken aikaa miettinyt. Valmistautunut saamaan yhden ikävuoden päätökseen ja antaa uudelle ikävuodelle uuden tyhjän sivun. Olen miettinyt suhtautumistani omaan vanhenemiseen, oman ulkonäön muutoksiin, niiden hyväksymiseen. Miettinyt mitä olen saanut aikaan ja mitä en. Tosin, on turha miettiä niitä asioita, joita ei ole saanut tehtyä. Se taas aiheuttaa katkeroitumista. Katkeria ihmisiä on ihan liikaa maailmassa ja ne saa myös ulkopuolisetkin huonolle mielelle.

Kun tällainen matalalentoinen fiilis tulee, kannattaa vain sukeltaa sinne mikä parhaiten itseään miellyttää ja hemmotella itseään niin pitkään, että kaikki matalalentoiset ajatukset katoaa ja mieli alkaa nousta kohti korkeuksia. Vaikka vanhenee, niin samalla muuttuu entistä rakkaammaksi itselleen. Minä olen itselleni rakas ja haluan pitää itsestäni huolta, samoin kuin pidän huolta läheisistäni.

Uskaltakaa rakastaa itseänne!

Se on asia, jonka haluan kaikille sanoa. Kun rakastat itseäsi ja huolehdit itsestäsi, jaksat huolehtia myös muista. Näin lapsesi kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi ja oppii rakastamaan myös itseään.

Ihanaa päivää kaikille ja hyvää syntämäpäivää kaikille, joilla tänään on synttärit!

-Melissa-

Seuraa minua: InstagramFacebookBloglovinBlogit.fi

10 kommenttia

  1. Mira / Blinger shimmer -blogi kirjoitti:

    Yksi muutos mikä ainakin itsessäni on tullut iän myötä on se, että on tyytyväisempi itseensä kuin mitä silloin nuorempana, hoikempana ja nätimpänä (?) xD

    • villananna kirjoitti:

      Kyllä, sitä on tyytyväisempi elämään ja itseensä kun ikää tulee lisää.

  2. Jael kirjoitti:

    Ihanat kuvat, ja olet niin tyttömäisen näköinen, se tuli nähtyä myös kun tapasimme:)
    Samaa sanoisin kuin Mira tuolla, että näin iän myötä on
    helpompaa olla oma itsensä:)
    Paljon onnea vielä kerran ihanainen:)

    • villananna kirjoitti:

      Kiitos <3 Se on totta, että vanhempana hyväksyy itsensä sellaisena kuin on ja vähät välittää muiden mielipiteistä 😀

  3. souliina kirjoitti:

    Tämä on niin hieno kirjoitus että <3
    Tottakai kehossa ja kasvoissa tapahtuu paljonkin muutoksia iän myötä, mutta se miten ne otamme vastaan riippuu jokaisesta ihmisestä itsestään. Olen varmasti itse kipuillut jossain vaiheessa vanhenemista, mutta samoin kuin sinä, olen tällä hetkellä onnellinen siitä mitä olen <3
    Sitä osa arvostaa iän tuomia asioita ja todellakin toivoisin, että tämä otettaisiin myös työmarkkinoilla huomioon.
    Itselläni on vielä ihan hyvä asema työssä ja olen sellaisessa ammatissa, josta ei duunit lopu, mutta noi n niinkuin muita ammatteja ajatellen.

    Sinä olet upea ihminen ja niin inspiroiva <3

    • villananna kirjoitti:

      Kyllä, toivon minäkin, että ikää alettaisiin arvostaa eri aloilla uudelleen ja osattaisiin hyödyntää iäkkäämmän ihmisen elämänkokemus. Itsellä myös työtä on riittänyt monessa muodossa edelleen 🙂 Tai oikeammin olen vasta nyt aloittanut työurani 😀

  4. Helena kirjoitti:

    Kaunis ja herkkä kirjoitus <3. Tosi koskettavakin. Olen itse reilu 30- vuotias ja huomaan jo ihossani pieniä muutoksia ja kimmoisuus on muuttunut. Myös lasten tulon myötä vartalo joutuu koville. Silti oon tosi onnellinen ja iloinen kaikesta ympärillä olevasta ja välillä itsestänikin. Totta on, ettei itseään saisi unohtaa. Ja kiva lukea välillä bloggaajan ajatuksia, se tuo enemmän juuri sinun persoonaa esiin :).

    • villananna kirjoitti:

      Tuo onkin kaikkein vaikein asia, olla ylpeä itsestään ja olla iloinen myös itsestä. Elämä helpottuu kun välillä pysähtyy, halaa itseään ja sanoo itselleen, että on rakas.

  5. hannamariav kirjoitti:

    Vaikka ei sitä vielä olekaan kuin parin kympin puolivälin yli hiukan päässyt, kyllä sitä on jo tähän mennessä huomannu esimerkiksi viimeisessä viidessä vuodessa suuresti itsessään muutoksia. Iso osa on mennyt parempaan päin, mutta fyysinen terveys huonompaan. Sitä varten olen tosin ottamassa nyt vahvasti askelia parantaa, hitaasti mutta varmasti.

    hanna
    https://hannamariav.vaikuttajamedia.fi

    • villananna kirjoitti:

      Toivottavasti pääset tavoitteeseesi ja terveys paranee. Nyt kun sairastuin Basedowin tautiin 30 vuotiaana, niin tiedän miten tärkeää on fyysinen terveys myös mielenterveydelle.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *