Pienen pieniä korjauksia vaatteisiin.
En aina tee jostain vaatteesta kokonaan uutta, jos se ei istu tai on muuten huono päällä. Välillä annan vaatteen olla ihan selliasena kuin on mutta muutan sen sopivaksi itselleni. Välillä sellainen iso tuunaaminen on todellakin turhaa, sillä minäkin tarvitsen välillä ihan perusvaatteita, varsinkin työmaailmaan. En aina voi olla kuin riikinkukko tai Kassi-Alma. Välillä pitää olla siististi räjähtänyt.
Minulla on kotona tällainen ei sopivien vaatteiden pino, jota pienennän aina kun innostus iskee ja nyt on mmuokattu pari vaatetta käyttöön pitkästä aikaa. Tämä pino ei kuitenkaan ole sama pino missä on korjattavat vaatteet, se pino on ihan eri asia ja yleensä se pino onkin jossakin piilossa, pois silmistä… Unohdettuna.
Tämä korjattavien vaatteiden pino on yleensä lattialla, sellaisessa kohdassa mihin voi helposti kompastua, ihan tarkoituksella. Mitä useammin kompastelen siihen, sen nopeampaa minä sen pinon hoidan pois päiväjärjestyksestä. Nämä on yleensä sellaisia juttuja, joita en täällä blogissa juuri esittele, mutta haluan raottaa arjen sumuverhoa vielä lisää ja näyttää mitä muuta teen, miten pieniä juttuja välillä nyherrän täällä omassa kopissani.
Valitettavasti olin jälleen niin ahnas ja kiireinen, ettei näistä ole ennen kuvia, joten joudutte näkemään sen vaivan, että luette ja kuvittelette mielessänne millaisista vaatteista on ollut kyse! Muutenkin tämä postaus poikkeaa muista, sillä kuvia on…. hyvin vähän, muutama vain. Mutta mennään asiaan:
Beigeiden housujen tarina ei tule tässä postauksessa ilmi. Jääköön se myöhempään hetkeen! |
Paita:
Paita on valkoinen perustrikoo paita, jonka hihat oli puristettu kasaan tiukalla kuminauhalla. Vaikka ranteeni ovat kapoiset, niin kuminauhat olivat aivan liian tiukat ja paita jäi pitämättä, oli se muutaman kerran päällä ja sen jälkeen minulla oli komeat mustelmarenkaat käsissä. Paita on löydetty aikanaan Tikkurilan Patinasta.
Farkut:
Farkut ovatkin uudet, siis löysin ne joulun jälkeen ilmaisosastolta, farkut ovat hauskat, lahkeet repaleiset ja valkaistut ja muutoin siniset. Ovat suht lyhyet ja tietenkin repaleiset muutoinkin, juuri sellaiset mistä tykkään. Pesun jälkeen sovitin niitä jalkaani ja ne olivat muutoin hyvät mutta en pitänyt siitä miten ne kiristivät kuitenkin vyötäröltä, varsinkin kun menin istumaan.
Miten korjasin?
Paidasta leikkasin suosiolla kuminauhat pois, mutta koska hihat ovat leveät, enkä halunnut mallia muuttaa ja kaventaa hihoja, leikkasin valkoisesta tirkoosta ns. resorit hihansuihin ja ompelin ne kiinni. Helppo ja nopea korjaus. Nyt ei enää kädestä purista, pahasti ainakaan.
Farkuista ratkoin sivusaumaa auki ja leikkasin poikki vyötärönauhan, molemmin puolin. Tähän ompelin pätkän leveää kuminauhaa. Näin kuminauha antaa periksi kun istuu ja voi syödä vähän enemmänkin, ei haittaa.
Farkuista ei nyt maailman siisteimpiä tullut, mutta menee minulla. Aina kun ei hommat mene suunnitelmien mukaan, eikä aina voi onnistua täydellisesti.
Kyllä:) On kiva lukea ihan näistä pienistäkin korjauksista. Mitä korjattaviin vaatteisin tulee, sulla on parempi tapa kuin mulla… Minä olen kätkenyt ne vaatekaapin ylähyllylle ja sinne ne siten usein jäävätkin. Joskus on jopa lapsi kasvanut vaatteesta ulos, ennenkuin vaate on kaivettu korjattavaksi.
Ajatus tasolla vaatteiden muokk aus ku tuo taito ei oo hyppysissä mutta joku päivä yllätän.itseni =)
Joo tottahan näitä nyt.mielellään lukee =) Kiitos =)
Ehdottomasti tämänkaltaisia lisää 🙂
Kyllä tietty ja tottakai ��
Ehdottomasti, luulen, että pienet korjauspostaukset inspiroi monia sitä kautta, että vaatteelle saadaan pidempi käyttöikä. 🙂
Tiedätkö mikä minua ärsytti mennä viikolla. Kiasmassa (?) oli näyttely, oikein interaktiivinen, jonne pyydettiin tuomaan oma rikkinäinen vaate. Näyttelyssä se parsittaisiin kirjoen ehjäksi. Taiteilija rupattelee parsiessaan asiakkaan kanssa. Ja kaikkein hienointa tässä näyttelysä on se keskustelu mikä syntyy. Vaatteen oikeaoppinen parsinta ja siisti lopputulos olivat sivuseikkoja.
Hieno näyttely, mutta niin minä kuin sinäkin olemme korjanneet vaatteita koko maailman sivu, emmekä ole Kiasmaan asti päässeet. Tarvitaan taiteilija, eikä tavallista kotiompoeljaa. Joten ehdottomasti vaan lisää korjauspostauksia, maailma tarvitsee lisää arkikäsityötä ja arkikäsityökin on taidetta.
Ja jos joku mulle rikkinäiset vaatteensa kiikuttaa, niin lupaan rupattelun lisäksi tarjota kahvit ja korjata ne oikea- tai vääräoppisesti. Se on yllätys.
Kyllä tuunaus/korjausvinkit on aina tarpeen 🙂
Koin, että tuo kaappiin piilottaminen ei mulla johtanut yhtään mihinkään, joten mieluiten pidän kaikki lattialla 😀
Mulla voi pitkään tuo kasa tuossa pyöriä mutta nyt se on niin korkea, että pakko on laittaa ne järjestykseen…Että pääsee tekemään muita juttuja.
Pitääpä laittaa 🙂 Näitä toki on jonkin verran täällä blogissa kyllä mutta ehkä nämä kuitenkin olisi sellaisia, joita tykkäisi napata itselleen kaikki ne jotka eivät juurikaan ompele.
Hyvä 🙂 Laitellaan.
Matala kynnys myös opetella ompelua kun on näin yksinkertaisia pieniä juttuja.
Tämän tyyppistä kyllä täytyy tuoda enemmän esiin, sillä nykyään harva osaa korjata ja useasti näkee ilmaisosastollakin sellaisia vaatteita, joissa on joku sauma hiukan ratkennut tai nappi pudonnut..
Olen tässä kyllä ihan samaa mieltä.
Kivoja pikkukorjauksia! Ite en osaa oikein tuunata mitään ja siksi vaatteet lähtee helposti kiertoon, kun niitä ei enää käytä. Ollakseni ekologinen, yritän kuitenkin ostaa vaatteita vain harkitusti 🙂
Se on sellainen asia minkä oppii mutta siihen tarvitaan kiinnostus.
Kyllä vaan, lisää näitä! Omasta kaapista löytyy myös jokunen vaate, kun tarvitsisi vähän pientä tuunausta, näistä saa hyviä vinkkejä.
Hyvä, että näistä on hyötyä sitten. Eli jatkossa laitan hyvillä mielin vähän perusjuttuja joukkoon 🙂
Ehdottomasti kyllä! Vinkit kelpaa aina 🙂
Hienoa 🙂 Aina ei ihan tiedä mikä voisi toimia ja mikä ei 🙂
Tuunausta ja korjausta ?. Just kiva.
Todellakin 🙂