Wear Your Story – pukeudu omaan tarinaasi
2
Viime aikoina olen pyöritellyt mielessäni ajatusta nimeltä Wear Your Story – pukeudu omaan tarinaasi. Se kuulostaa ehkä ensin joltain suureltakin tyylifilosofialta, mutta oikeastaan kyse on aika yksinkertaisesta asiasta. Siitä, että ennen kuin lähden etsimään jotain uutta, avaan oman vaatekaappini. Tai minun tapauksessani ehkä seitsemän vaatekaappia. Katson mitä siellä jo on, kokeilen vanhoja vaatteita uudelleen ja ennen kaikkea yhdistelen niitä aivan uusilla tavoilla. Sillä välillä paras uusi asu ei tarvitse yhtään uutta vaatetta.
Wear Your Story – pukeudu omaan tarinaasi
Olen viime viikkoina järjestellyt vaatekaappejani ja löytänyt niiden uumenista vaikka mitä. Vaatteita, jotka olin jo melkein unohtanut, vanhoja suosikkeja, itse tehtyjä vaatteita, kirpputorilöytöjä ja tietenkin niitä kummallisia vaatteita, joita olen joskus aivan ehdottomasti tarvinnut. Minun vaatekaappini ei todellakaan ole mikään täydellisesti suunniteltu kapselivaatekaappi. Eikä siitä sellaista tulekaan.
Minulla on paljon vaatteita. Siis aivan järkyttävän paljon. Seitsemän vaatekaappia kertoo ehkä jo jotain. Mutta juuri siksi olen alkanut miettiä entistä enemmän sitä, mitä kaikkea niistä vaatteista voisi tehdä. Minua kiinnostaa tällä hetkellä paljon enemmän se, mitä kaapistani jo löytyy, kuin se, mitä sinne vielä pitäisi hankkia. Siitä syntyi Wear Your Story.
Use What You Have – käytä sitä mitä sinulla jo on
Tämä on oikeastaan koko ajatuksen lähtökohta. Shoppaile ensin omassa vaatekaapissasi. Minulle se ei tarkoita sitä, etten enää koskaan ostaisi vaatteita. Tietenkin ostan. Tunnen itseni sen verran hyvin, etten aio edes yrittää väittää muuta. Ja kirpputoritkin lähtevät minulla välillä aivan lapasesta.
Mutta uuden vaatteen ei tarvitse olla ensimmäinen ratkaisu siihen, että tekisi mieli pukeutua jotenkin uudella tavalla. Joskus kannattaa ensin avata vaatekaappi.
Minä olen esimerkiksi löytänyt vaatekaappeja järjestellessäni vaatteita, joiden olemassaolon olin jo unohtanut. Ja kun vaatteen ottaa pitkästä aikaa esille, sitä ei tarvitse pukea samalla tavalla kuin viisi vuotta sitten. Sen kanssa voi kokeilla aivan toista hametta, housuja, neuletta tai kenkiä. Kesämekon voi ottaa käyttöön syksyllä. Juhlavamman vaatteen voi pukea keskelle tavallista arkipäivää. Jokin vuosia käyttämättä ollut vaate voikin yhtäkkiä näyttää taas aivan super ihanalta. Vaate ei nimittäin tiedä, miten sitä kuuluisi käyttää.
Pukeutuminen on leikkiä
Tämä taitaa olla minulle kaikkein tärkein osa koko Wear Your Story -ajatusta. Pukeutuminen on leikkiä. Ei totista totta. Kokeilen ihan kaikkea. Välillä peilistä katsoo sellainen yhdistelmä, että ei todellakaan. Sitten vaate pois ja jotain muuta tilalle. Mitään kamalaa ei tapahtunut. Mutta välillä juuri se vähän kummallinen yhdistelmä onkin aivan ihana.
Parhaat asut syntyvät minusta usein juuri niin, ettei niitä suunnittele liian tarkasti etukäteen. Minulla saattaa olla yksi vaate, jonka haluan sinä päivänä pukea, ja sitten alan kokeilla sen kanssa kaikkea mahdollista. Entä tämä? Tai tämä? Voisiko tämän laittaa päälle? Entä jos laittaisinkin aivan eri kengät? Näyttääkö tämä kamalalta vai aivan mahtavalta? Jos ei kokeile, ei voi tietää.
Ja ehkä juuri siksi vaatekaapin järjestäminenkin on ollut minulle paljon muutakin kuin tavaroiden laittamista paikoilleen. Samalla olen löytänyt uudelleen oman vaatekaappini.
Housut tehty ysärin alussa.
Same Clothes New Stories – samat vaatteet ja uudet tarinat
Wear Your Story ei tarkoita minulle sitä, että jokaisella vaatteella pitäisi olla jokin valtavan hieno tarina. Kaikkien ei tarvitse olla isoäidin vanhoja mekkoja, vuosikymmeniä säilytettyjä aarteita tai itse tehtyjä mestariteoksia. Joskus paita on vain paita. Mutta sille paidalle voi keksiä huomenna aivan uuden kaverin.
Sama vaate voi kuulua kymmeniin erilaisiin asuihin. Sen voi pukea romanttisesti, sporttisesti, överisti tai aivan tavallisesti. Vaatteen ympärillä oleva tarina muuttuu sen mukaan, mitä sen kanssa pukee ja missä sitä käyttää. Ja tämä on minusta aivan valtavan hauskaa.
Minun ei tarvitse vaihtaa koko vaatekaappiani saadakseni uudenlaisen asun. Voin vaihtaa tapaa, jolla käytän siellä jo olevia vaatteita.
Wear What You Want – pue mitä haluat
Minusta pukeutumisessa saa tietenkin käyttää vinkkejä. Minäkin seuraan muotia ja rakastan katsella, mitä maailmalla puetaan. Trendit ovat kiinnostavia ja niistä saa valtavasti inspiraatiota. Mutta lopulta minun vaatteissani kuljen minä.
Jos rakastan valtavia puhvihihoja, käytän valtavia puhvihihoja. Jos haluan leopardia, pitsiä, röyhelöä ja vielä jotain aivan muuta samaan asuun, voin ainakin kokeilla. Jos vanha vaate tuntuu edelleen minulta, en tarvitse lupaa käyttää sitä, vaikka se ei juuri sillä hetkellä löytyisi yhdestäkään trendilistasta. Ja jos joku vaate ei tunnu minulta, minun ei tarvitse käyttää sitäkään vain siksi, että sellainen kuulemma pitäisi vaatekaapista löytyä.
Break the Rules – sääntöjä saa rikkoa
Minähän olen kirjoittanut täällä ennenkin pukeutumissäännöistä ja tyylimokista. Ehkä minulla on vähän taipumusta tehdä juuri päinvastoin, jos joku sanoo, ettei jotain muka saisi pukea. Se tekee pukeutumisesta vain entistä kiinnostavampaa.
Minusta sääntöjä voi kuunnella, jos niistä on itselle iloa tai apua. Mutta niitä voi myös kokeilla rikkoa. Jos jokin yhdistelmä näyttää omasta mielestä hyvältä, se riittää aika pitkälle. Pukeutuminen ei kuitenkaan ole koe, jossa joku tulee päivän päätteeksi tarkistamaan vastaukset punakynällä. Wear Your Story ei siis tarkoita uutta vaatekaappia, vaan päinvastoin.
Use What You Have. Wear What You Want. Same Clothes New Stories. Break the Rules.
Ja kaikkein tärkeimpänä: leiki vaatteillasi.
Tämä ajatus tulee varmasti näkymään täällä jatkossa paljon. Vaatekaappipäiväkirjoissa, vanhoissa vaatteissa, uusissa yhdistelmissä, kirpputorilöydöissä, ompelussa, tekstiiliarkeologiassa ja kaikessa siinä kummallisessa, mitä minun seitsemästä vaatekaapistani vielä löytyy.
Sillä vaikka vaatteita olisi kuinka paljon, niitä ei ole tarkoitettu vain säilytettäviksi. Ne on tarkoitettu puettaviksi. Ja huomenna ne voi pukea taas aivan eri tavalla.
Slipoveri tehty ysärin puolessa välissä ja edelleen käytössä.
Ihanaa sunnuntaita!
Seuraa minua:
Wear Your Story on ollut täällä jo pitkää:
12 vuotta myöhemmin – kaksi itse tehtyä vaatetta samassa asussa
Huivista hihake – Huiviprojekti osa 1
Huivista hihake on ensimmäinen osa uudessa Huiviprojektissani, jossa kaivan esiin käyttämättä jääneitä huiveja ja mietin, mitä muuta niistä voisi tehdä. Ensimmäisenä vuoroon pääsi punainen kuviollinen huivi. Halusin käyttää sen mahdollisimman kokonaisena ja säilyttää myös hapsut osana vaatetta. Lopputuloksena syntyi valtavan hulmuava hihake, jonka tekeminen oli lopulta paljon yksinkertaisempaa kuin valmiista vaatteesta voisi päätellä.
Huivista hihake – Huiviprojekti osa 1
Minulla on huiveja, joita en käytä. Osa on ollut kaapissa ties kuinka kauan, vaikka niissä itsessään ei ole mitään vikaa. Tykkään edelleen niiden väreistä ja kuoseista, mutta jostain syystä ne eivät vain päädy kaulaan. Niinpä päätin ottaa huivit käsittelyyn vähän samalla ajatuksella kuin vaatteetkin: jos en käytä jotakin sellaisenaan, voisiko siitä tulla jotakin muuta?
Ensimmäisenä vuoroon pääsi tämä punainen kuviollinen huivi. Siinä on juuri sellaiset värit, joista pidän, ja lisäksi hapsut, jotka halusin ehdottomasti säilyttää. En myöskään halunnut lähteä leikkaamaan huivia kappaleiksi. Ajatuksena oli ennemminkin katsoa, kuinka vähällä huivin voisi muuttaa puettavaksi vaatteeksi. Ja aika vähällä lopulta pääsi.
Hihake syntyi muutamalla saumalla
Huivi on pitkä ja suorakaiteen muotoinen. Oma huivini on suunnilleen 160 × 45 cm, mutta mitan ei tarvitse olla juuri tämä. Erilaisesta huivista tulee vain hieman erilainen hihake: leveys ja pituus vaikuttavat siihen, kuinka runsaasti kangasta hihoihin ja selän ympärille jää.
Aloitin ompelemalla rypytyslangat huivin molempiin pitkiin reunoihin. Sen jälkeen ompelin pitkät reunat yhteen, mutta en koko matkalta. Jätin aukot käsille sekä selälle. Näin yksinkertaisesta rakenteesta syntyi hihake, joka näyttää päällä huomattavasti monimutkaisemmalta kuin mitä se oikeasti on.
Juuri tästä minä tällaisissa projekteissa pidän. Ei välttämättä tarvita kaavaa eikä vaatetta tarvitse rakentaa lukuisista kappaleista. Joskus materiaalin oma muoto saa määritellä, mitä siitä tulee. Tässä tapauksessa huivin pituus, laskeutuvuus ja hapsut tekivät suuren osan työstä puolestani.
Mitä enemmän se liikkuu, sitä parempi
Valmiissa hihakkeessa parasta ovat ehdottomasti hihat. Ne ovat isot, runsaat ja liikkeessä melkein siipimäiset. Kun kädet avaa, koko huivi pääsee oikeastaan vasta silloin kunnolla näkyviin. Hapsut jäivät osaksi hihoja, joten huivi näkyy valmiissa vaatteessa edelleen huivina, vaikka käyttötarkoitus on täysin toinen.
Puin hihakkeen kuvissa mahdollisimman yksinkertaisen asun päälle: valkoisen T-paidan, vaaleat revityt farkut ja punaiset Adidakseni. Minusta tällainen vaate ei oikeastaan kaipaa ympärilleen kovin paljon muuta. Hihake saa hulmuta ja olla koko asun huomionkiinnittäjä. Ja ehkä juuri siksi tästä tuli niin minun näköiseni. Se on vähän liikaa, mutta juuri sopivasti.
Tämä oli vasta ensimmäinen huivi
Huiviprojektin ajatuksena ei ole tehdä kaikista huiveista samanlaisia hihakkeita. Päinvastoin. Haluan katsoa jokaista huivia erikseen ja miettiä, mitä juuri sen koosta, materiaalista ja kuosista voisi syntyä. Ensimmäisestä tuli tämä valtavan hulmuava hihake, mutta seuraavalle huiville minulla on jo aivan toisenlainen suunnitelma.
Ja mikä parasta, minun ei tarvinnut ostaa tätä projektia varten mitään uutta. Lähtökohtana oli huivi, joka oli jo olemassa mutta jota en käyttänyt. Nyt sitä tulee ainakin käytettyä.
Ihanaa viikonloppua!
Seuraa minua:
Ideoita mitä muuta huiveista voi tehdä: