Älä osta jortseja – tee ne itse
0
On hassua, miten helposti meille syntyy ajatus, että jokainen trendi täytyy ostaa uutena. Sitten avaa oman vaatekaapin tai käy ilmaisosastolla ja huomaa, että ratkaisu on voinut odottaa siellä jo vuosia. Juuri niin syntyivät nämä jortsit ja samalla syntyi ajatus siitä, että Älä osta jortseja – tee ne itse. Eikä homma ole lopultaan edes kovin vaikeaa. Tarvitset vain sakset, maksimissaan myös ompelukoneen.
Älä osta jortseja – tee ne itse
Jos tänä kesänä on ollut yksi vaate, joka on jakanut mielipiteitä, se on varmasti jortsit. Toiset rakastavat niitä, toiset eivät ymmärrä niitä lainkaan. Ja sitten on vielä kolmas ryhmä, ne, jotka lähtevät ostoksille etsimään juuri sitä täydellistä mallia. Minä tein toisin. En ostanut mitään.
Nämä farkut olivat olleet kaapissani vuosia. Ne olivat alun perin löytyneet Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta, joten niiden lähtöhinta oli tasan nolla euroa. Kun jortsit alkoivat näkyä kaikkialla, en kokenut pienintäkään tarvetta lähteä kauppoihin. Katsoin vain omia farkkujani ja mietin, voisiko ratkaisu löytyä jo valmiiksi omasta vaatekaapista. Vastaus oli kyllä.
Leikkasin lahkeet haluamaani pituuteen. Siinä vaiheessa moni olisi lopettanut projektin. Minä en. Halusin lahkeisiin enemmän väljyyttä, mutta en lähtenyt ostamaan lisää kangasta. Leikkasin irrotetuista lahkeista kiilat, purin sivusaumat auki ja ompelin kiilat paikoilleen. Lopuksi vain päälitikkasin ne sivusaumaan.
Yksinkertaista. Ja juuri siksi vähän huvittavaa. Moni ajattelee, että vaatteiden muokkaaminen on vaikeaa, vaikka tässä projektissa suurin työ oli oikeastaan päättää, mistä kohtaa farkut katkaisee.
Muoti ei ala ostoskeskuksesta
Minusta on kiinnostavaa, miten helposti meille syntyy tunne, että uusi trendi tarkoittaa automaattisesti uusia ostoksia. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Jos kaapissasi on jo valmiiksi leveälahkeiset farkut, olet itse asiassa puolimatkassa valmiisiin jortseihin. Niitä ei ehkä tarvitse edes leventää, kuten minä tein. Monissa vanhemmissa farkkumalleissa lahkeet ovat jo valmiiksi riittävän väljät. Silloin riittää, että valitsee sopivan pituuden ja viimeistelee lahkeensuut haluamallaan tavalla. Se on ehkä tämän projektin tärkein ajatus.
En halua sanoa ihmisille, ettei koskaan saisi ostaa mitään uutta. Haluan vain muistuttaa, että ennen ostamista kannattaa katsoa, mitä jo omistaa. Usein yllätys löytyy omasta vaatekaapista. Tai ilmaisosastolta.
Koko asu kertoo saman tarinan
Kun katson tätä asua, en näe pelkästään jortseja. Näen monta tarinaa, jotka ovat löytäneet toisensa.
Jortsit syntyivät ilmaisosastolta löytyneistä farkuista. Kuvissa näkyvä musta pliseerattu jakku löytyi niin ikään ilmaisosastolta, tällä kertaa vasta kuluneena keväänä. Se oli taas yksi niistä vaatteista, joiden ohi moni olisi ehkä kävellyt, mutta minä näin siinä heti mahdollisuuden.
Laukku on puolestaan kokonaan itse neulomani. Siinäkin jatkuu sama ajatus kuin jortseissa: uuden ostamisen sijaan voi tehdä itse. Laukun vuori, vetoketju ja nahkaläppä ovat kaikki kierrätysmateriaaleista. Siksi se tuntuu enemmän omalta kuin yksikään kaupasta ostettu laukku. Laukku näki päivänvalon 2014.
Ainoat tämän asun uudemmat tulokkaat ovat keltaiset maiharit. Nekään eivät kuitenkaan ole uusia, vaan ostin ne käytettyinä Redin SHM Storesta, Rebella Second Handin puolelta. Ne tuovat muuten hillittyyn asuun juuri sopivan väripilkun ja pienen annoksen kapinallista energiaa. Myös korvakorut ostin SHM Storesta, Epäonnistunut tyttö -elämäntyylikaupasta.
Minusta juuri tällaiset kokonaisuudet ovat kaikkein kiinnostavimpia. Ei siksi, että ne olisivat kalliita tai täydellisiä, vaan siksi, että jokaisella vaatteella on oma historiansa.
Persoonallinen tyyli syntyy tekemällä
Minusta kaikkein kiinnostavimmat asut eivät näytä siltä, että ne olisi ostettu yhdestä liikkeestä samalla kertaa. Ne näyttävät siltä, että niiden rakentamiseen on kulunut aikaa. Että jokaisella vaatteella on oma historiansa. Juuri sitä tavoittelen omassa pukeutumisessani.
En halua näyttää vaatekaupan näyteikkunalta. Haluan näyttää ihmiseltä, joka on löytänyt, tehnyt, korjannut, neulonut, ommellut ja yhdistellyt. Se tekee pukeutumisesta paljon hauskempaa. Ja ehkä vähän kapinallistakin.
On oikeastaan aika vapauttava ajatus, ettei jokaiseen trendiin tarvitse vastata pankkikortilla. Joskus sakset, ompelukone ja vanhat farkut riittävät. Ja joskus ei tarvita edes ompelukonetta, jos vaatekaapissa odottavat jo valmiiksi leveälahkeiset farkut. Trendi voi löytyä omasta kaapista vuosia ennen kuin se päätyy muotilehtien sivuille.
Minusta tällainen tekeminen on myös osa tekstiiliarkeologiaa. Vanha vaate ei katoa, vaan sen tarina jatkuu uudessa muodossa. Ehkä juuri siksi nämä jortsit tuntuvat enemmän omilta kuin mitkään valmiina ostetut olisivat tuntuneet. Niissä näkyvät omat ratkaisuni, omat tikkaukseni ja oma tapani ajatella vaatteista. Ja ehkä juuri siksi haluan rohkaista muitakin kokeilemaan.
Seuraavan kerran, kun huomaat haluavasi jonkin trendivaatteen, älä suuntaakaan ensimmäisenä kauppaan. Tee ensin näin:
- Avaa vaatekaappi.
- Tutki kirpputori.
- Käy ilmaisosastolla.
- Katso vanhoja farkkuja uusin silmin.
Saatat huomata, että tämän kesän kiinnostavin vaate on odottanut sinua siellä jo vuosia, eikä se maksa euroakaan. Silloin kyse ei ole enää vain jortseista. Kyse on tavasta ajatella pukeutumista uudella tavalla. Minusta juuri siinä piilee persoonallisen tyylin suurin salaisuus.
Rentoa viikonloppua!
Seuraa minua:
Lisää ideoita helppoihin tuunauksiin:
Mummocorea vanhasta ompelupaketista
Mummocorea vanhasta ompelupaketista – voiko vuosikymmeniä vanhasta ompelupaketista syntyä vaate, joka näyttää yhtä aikaa ajankohtaiselta, persoonalliselta ja trendikkäältä? Minun tapauksessani vastaus on kyllä. Tämä itse tehty mekko on paljon enemmän kuin vain vaate, se on pala suomalaista ompeluhistoriaa, kierrätystä ja tämän hetken mummocore-trendiä samassa paketissa.
Mummocorea vanhasta ompelupaketista
Kun puhutaan vastuullisesta muodista, ajatukset kääntyvät usein second hand -löytöihin tai vanhojen vaatteiden tuunaamiseen. Oma suosikkini on kuitenkin aina ollut materiaalien pelastaminen ja niiden muuttaminen käyttökelpoisiksi vaatteiksi. Tämä kuvissa näkyvä mekko on siitä hyvä esimerkki.
Löysin muutama vuosi sitten Kierrätyskeskuksen materiaalitukusta jotain, mitä harva nuorempi ompelija on koskaan nähnyt: vanhan ompelupaketin. Kyseessä ei ollut pelkkä kaavalehti tai kangaspala, vaan kokonainen paketti, jossa oli valmiiksi leikattu vaate, ompeluohjeet sekä tarvittavat liimakankaat.
1980–1990-luvuilla tällaisia myytiin melko yleisesti. Ajatus oli yksinkertainen: kaikki vaikeimmat työvaiheet oli tehty valmiiksi, ja ompelija sai keskittyä kokoamiseen. Paketti oli kuin oman aikansa IKEA-huonekalu, mutta vaatteena. Kun näin tämän paketin materiaalitukussa, tiesin heti, että se ansaitsi uuden elämän.
Itse tehty mekko kertoo tarinan menneestä ja nykyisestä
Nykyään puhutaan paljon pikamuodista, jatkuvasti vaihtuvista trendeistä ja vaatteiden lyhyestä käyttöiästä. Siksi tuntuu lähes kapinalliselta käyttää vaatetta, jonka tarina on alkanut vuosikymmeniä sitten. Mekon kangas on hillitty ja klassinen. Sen pieni ruutukuosi, väljä istuvuus ja pitkähkö helma eivät ehkä ensimmäisenä huuda uusinta muotia. Juuri siinä piilee kuitenkin tämän vaatteen viehätys.
Moni voisi kutsua tyyliä jopa mummomaiseksi. Minä kutsun sitä mummocoreksi.
Mummocore on yksi niistä ilmiöistä, joissa aiemmin vanhanaikaisina pidetyt asiat muuttuvat jälleen kiinnostaviksi. Mukavat vaatteet, luonnonmateriaalit, käsityöt, perinteiset kuosit ja käytännöllisyys eivät enää ole merkki siitä, ettei muodista välitä. Päinvastoin. Mummocore kertoo siitä, että pukeutumisessa arvostetaan persoonallisuutta enemmän kuin trendejä.
Ehkä juuri siksi olen alkanut pitää itseäni pienellä pilkkeellä silmäkulmassa mummokapinallisena. En halua pukeutua niin kuin algoritmit käskevät. En myöskään halua ostaa jatkuvasti uutta. Sen sijaan haluan käyttää vaatteita, joilla on historia, tarina ja merkitys. Tämä itse tehty mekko täyttää kaikki kolme ehtoa.
Mummocore ja vastuullinen muoti sopivat täydellisesti yhteen
Viime vuosina olen huomannut, että monet nuoret ovat löytäneet uudelleen samoja asioita, joita käsityöharrastajat ja kierrättäjät ovat tehneet jo vuosikymmeniä.
- Korjataan vanhaa.
- Ommellaan itse.
- Käytetään sitä, mitä jo on olemassa.
- Etsitään persoonallisia vaatteita ketjuliikkeiden sijaan.
Mummocore ei siis ole pelkkä pukeutumistyyli. Se on myös ajattelutapa. Siinä arvostetaan hitautta, käsityötä ja kestävyyttä. Juuri siksi tämä itse tehty mekko tuntuu niin omalta. Se ei ole täydellinen. Se ei seuraa tämän kesän trendivärejä. Se ei ole tullut verkkokaupasta kahdessa päivässä.
Sen sijaan se on löytynyt materiaalitukusta, odottanut vuosia oikeaa hetkeä ja päätynyt lopulta käyttöön tavalla, jota sen alkuperäinen valmistaja tuskin osasi kuvitella.
Kun puen tämän mekon ylleni, en näe vain vaatetta. Näen palan suomalaista ompeluhistoriaa. Näen kierrätyksen mahdollisuudet. Näen käsityön arvon. Ja ehkä näen myös sen mummokapinallisen, joka uskoo edelleen siihen, että paras vaate ei välttämättä ole uusi. Joskus paras vaate on sellainen, joka on odottanut vuosikymmeniä päästäkseen vihdoin käyttöön.
Mitä mieltä sinä olet mummocoresta? Onko se trendi vai elämäntapa?
Rentoa päivää kaikille!
Seuraa minua:
Lisää ideoita mummocoreen: