Kun jämälangoista syntyy kokonainen vaate
0
Vuonna 2022 ostin Kierrätyskeskuksesta pussillisen sekalaisia jämälankoja ilman tarkkaa suunnitelmaa siitä, mitä niistä tulisi. Ajattelin aluksi virkata vain yhden mekon, mutta projektista kasvoikin paljon suurempi kuin osasin odottaa. Vuosien aikana samoista langoista syntyi toinenkin mekko, bikineitä, koruja ja lopulta vaate, joka kokoaa yhteen kaikki ne aiemmat projektit. Kun jämälangoista syntyy kokonainen vaate, mukana ei ole pelkästään lankaa ja silmukoita, vaan myös aikaa, luovuutta ja ajatus siitä, ettei kauneuden tarvitse alkaa täydellisistä materiaaleista.
Kun jämälangoista syntyy kokonainen vaate, näin yksi käsityöprojekti kasvoi vuosien matkaksi
Kesällä 2022 kannoin Kierrätyskeskuksesta kotiin pussillisen sekalaisia lankajämiä. Sellaisia pieniä keränloppuja, joita moni muu ei ehkä olisi edes vilkaissut toista kertaa. Osa oli lähes kokonaisia keriä, osa taas niin pieniä, ettei niistä yksinään olisi saanut aikaan juuri mitään. Silti näin niissä mahdollisuuden.
Minulla ei ollut tarkkaa suunnitelmaa siitä, mitä niistä tekisin. Ajattelin vain, että joskus niille löytyisi vielä käyttöä. Lopulta niistä alkoi syntyä mekko, sellainen projekti, joka eli täysin lankojen mukana. Värit vaihtuivat sitä mukaan, mitä sattui löytymään, eikä lopputulosta voinut suunnitella täydellisesti etukäteen.
Se ensimmäinen mekko valmistui lopulta vuonna 2023.
Muistan ajatelleeni silloin, että nyt langat varmasti loppuvat. Olin käyttänyt niitä valtavan määrän, eikä mitään kovin suurta enää pitäisi jäädä jäljelle. Mutta jotenkin niitä vain riitti edelleen. Korissa lojui edelleen pieniä nöttösiä ja puolikkaita keriä, joista ei enää saanut helposti tehtyä mitään yhtenäistä. En kuitenkaan halunnut heittää niitä pois.
Kaikki alkoi yhdestä pussillisesta lankajämiä
Aloin käyttää jäljelle jääneitä lankoja pienempiin projekteihin. Virkkasin bikineitä, koruja ja erilaisia pieniä asusteita. Jokainen projekti kulutti lankaa vähän lisää, mutta samalla huomasin jotain kiinnostavaa: vaikka langat olivat täysin erilaisia keskenään, niissä oli silti jokin yhteinen tunnelma. Ehkä juuri siksi en osannut luopua niistä.
Viime kesänä aloitin uuden projektin. En edes tiedä, oliko minulla täysin selvää visiota siitä, millainen siitä tulisi. Tiesin vain, että halusin tehdä vielä yhden vaatteen niistä kaikista jäljelle jääneistä langoista. Sellaisen, jossa kaikki erilaiset sävyt ja tekstuurit saisivat näkyä juuri sellaisina kuin ne ovat. Ja niin alkoi tämän mekon tarina.
Tämä mekko ei ole täydellinen eikä sen kuulukaan olla. Raidat vaihtuvat silloin, kun lanka loppuu. Jotkut väriyhdistelmät toimivat täydellisesti yhteen ja jotkut taas näyttävät melkein sattumanvaraisilta. Mutta ehkä juuri siinä on tämän mekon viehätys. Se näyttää aidosti käsintehdyltä.
Nykyään niin moni asia on viimeistelty täydelliseksi asti. Vaatteiden pitäisi olla symmetrisiä, sileitä ja virheettömiä. Tässä taas näkyvät kädet, aika ja prosessi. Joissakin kohdissa käsiala kiristyy hieman, toisissa taas löystyy. Värit eivät vaihdu suunnitellun kaavan mukaan, vaan sen mukaan mitä lankaa sattui olemaan jäljellä. Ja ehkä juuri siksi tämä tuntuu enemmän taiteelta kuin pikamuodilta.
Minulle käsitöissä kaikkein tärkeintä ei ole täydellisyys. Tärkeintä on tarina. Se, että jokin syntyy hitaasti käsin ja muuttuu matkan aikana. Että projekti saa elää eikä kaikkea tarvitse tietää valmiiksi heti alussa.
Tässä mekossa näkyvät kaikki ne vuodet ja kaikki ne aiemmat projektit. Jokainen raita muistuttaa jostain toisesta työstä. Yhdestä bikinien reunasta, yhdestä korusta tai siitä ensimmäisestä mekosta, jonka virkkasin näistä samoista langoista vuosia sitten. Tavallaan tämä ei ole vain yksi vaate, vaan monta eri projektia yhdessä.
Hitaasti syntynyt vaate tuntuu erilaiselta myös päällä
Tämä mekko valmistui jo aiemmin, mutta vasta nyt se päätyi kunnolla käyttöön ja kuvattavaksi päälle. Ja ehkä juuri siinä hetkessä koko projekti tuntui oikeasti valmiilta. Käsityö muuttuu jotenkin todelliseksi vasta silloin, kun sitä käyttää ensimmäistä kertaa.
Kun helma liikkuu mukana tuulessa ja vaate tuntuu omalta, siitä tulee enemmän kuin vain käsityöprojekti. Siitä tulee oikea osa elämää. Ehkä juuri siksi olin niin onnellinen nähdessäni tämän mekon vihdoin päälläni pitkän projektin jälkeen.
Pidän erityisesti siitä, ettei tämä näytä kaupan vaatteelta. Tässä on jotain boheemia, vähän satumaista ja vähän sellaista vanhan ajan käsityötunnelmaa, jota nykyään näkee harvoin. Tämä näyttää juuri siltä kuin sen kuuluukin näyttää: omanlaiselta. Ja ehkä kaikkein tärkeintä tässä projektissa on ajatus siitä, että lähes kaikki materiaali on ollut joskus jonkun mielestä tarpeetonta.
Langat ostettiin Kierrätyskeskuksesta jo vuonna 2022. Osa niistä oli niin pieniä keriä, ettei moni olisi nähnyt niissä enää mitään käyttöä. Silti niistä syntyi kaksi mekkoa, bikineitä, koruja ja lopulta tämä vaate, joka kokoaa tavallaan yhteen koko vuosien mittaisen projektin. Se tuntuu aika uskomattomalta.
Usein ajatellaan, että kauniiseen lopputulokseen tarvitaan täydelliset materiaalit, suuri budjetti tai tarkka suunnitelma. Tämä mekko on ehkä todiste siitä, että joskus kaikkein kiinnostavimmat asiat syntyvät juuri siitä, mitä muut eivät enää halua. Ehkä siksi tämä on yksi rakkaimmista vaatteistani.
Ei siksi, että se olisi täydellinen, vaan siksi että siinä näkyy niin pitkä matka. Vuodesta 2022 tähän hetkeen asti. Kaikki ne illat, jolloin virkkasin vielä yhden kerroksen. Kaikki ne keskeneräiset ideat, jotka lopulta yhdistyivät tähän yhteen mekkoon. Ja ehkä kaikkein parasta on se tunne, että samanlaista ei tule vastaan kenelläkään toisella.
Ihanaa juhannusta!
Seuraa minua:
Virkatut bikinit, korut ja asusteet:
Vanhasta verhosta kesän näyttävin mekko
Kun näin tämän kankaan ensimmäisen kerran Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolla, tiesin heti, ettei se ollut matkalla enää ikkunaan. Suurikukkaisessa kuosissa oli jotain samaan aikaan retroa, rohkeaa ja ajatonta. Moni olisi nähnyt vanhan verhon, minä näin kesämekon. Näin syntyi vanhasta verhosta kesän näyttävin mekko. Vuosien aikana olen ommellut vaatteita mitä erilaisimmista kierrätysmateriaaleista, mutta juuri tällaiset löydöt muistuttavat siitä, miksi rakastan käsitöitä niin paljon. Vanha saa uuden elämän, eikä lopputulos näytä lainkaan siltä, mistä se on saanut alkunsa.
Vanhasta verhosta kesän näyttävin mekko
Kierrätys, käsityöt ja persoonallinen pukeutuminen kulkevat minulla usein käsi kädessä. Tämän mekon tarina alkoi Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta löytyneestä vanhasta verhosta. Kangas oli hyväkuntoinen, kuosi näyttävä ja materiaali juuri sellainen, että siitä voisi syntyä jotain aivan muuta kuin sisustustekstiili.
Kaavana käytin Suuri Käsityö -lehden 5–6/2016 numerosta löytyvää mekkomallia, jonka yksinkertainen leikkaus antaa näyttävän kuosin päästä oikeuksiinsa. Mallissa viehättää erityisesti sen rentous. Se ei kiristä eikä purista, vaan laskeutuu kauniisti ja toimii niin arjessa kuin kesäretkilläkin. Valmis mekko on juuri sellainen vaate, jonka voi pukea päälle ajattelematta liikaa. Lenkkarit jalkaan, aurinkolasit silmille ja menoksi.
Miksi rakastan verhoista tehtyjä vaatteita?
Vanhoissa verhoissa on usein jotain, mitä nykyisistä vaatekankaista on vaikea löytää. Rohkeita kuoseja, laadukkaita materiaaleja ja ennen kaikkea persoonallisuutta.
Moni vanhempi verho on valmistettu kestämään vuosia, jopa vuosikymmeniä. Siksi niiden kangas voi olla huomattavasti laadukkaampaa kuin monien uusien edullisten vaatteiden materiaali. Lisäksi kierrätyskeskuksissa ja kirpputoreilla hinnat ovat usein erittäin edullisia tai kuten tämän projektin kohdalla, kangas voi löytyä jopa ilmaiseksi. Parasta on kuitenkin se tunne, ettei vastaan kävele toista samanlaista mekkoa.
Kaikki verhot eivät kuitenkaan sovi vaatteiksi
Vaikka olen vuosien aikana ommellut vaatteita melkein mistä tahansa, kaikkia verhoja ei kannata muuttaa vaatteiksi. Jos suunnittelet vastaavaa projektia, kannattaa kiinnittää huomiota ainakin näihin asioihin:
Tarkista kankaan laskeutuvuus
Monet verhot ovat huomattavasti jäykempiä kuin vaatetuskankaat. Jos kangas seisoo lähes itsestään pystyssä, siitä voi olla vaikea tehdä mukavasti laskeutuvaa mekkoa tai hametta.
Kokeile puristaa kangasta kädessäsi. Jos se pehmenee ja muodostaa luonnollisia laskoksia, se soveltuu usein paremmin vaatteisiin.
Kiinnitä huomiota materiaalin hengittävyyteen
Kesävaatteisiin sopivat parhaiten luonnonkuituja sisältävät verhot, kuten puuvilla, pellava tai niiden sekoitteet. Täysin polyesterinen verho voi tuntua kuumalla säällä hiostavalta.
Tarkista valon vaikutus
Verhot saattavat olla vuosien aikana haalistuneet ikkunassa. Ennen leikkaamista kangas kannattaa levittää kokonaan auki ja tarkistaa, ettei siinä ole näkyviä värieroja.
Pese kangas huolellisesti
Vanha verho kannattaa aina pestä ennen ompelua. Samalla näkee, kutistuuko kangas tai muuttuuko sen tuntu pesussa.
Tutki mahdolliset kulumat
Aurinko voi haurastuttaa verhokangasta yllättävän paljon. Kangasta kannattaa hieman venyttää käsin eri kohdista. Jos kuidut näyttävät haurailta tai kangas repeää helposti, sitä ei välttämättä kannata käyttää vaatteeseen.
Leikkuujätteestä syntyi myös takki
Yksi lempiasioistani ompelussa on materiaalin mahdollisimman tarkka hyödyntäminen. Tämän mekon jälkeen kangasta ei jäänyt valtavia määriä yli, mutta leikkuujätteitä kertyi kuitenkin sen verran, että niistä syntyi myöhemmin myös takki.
Ajatus siitä, että samasta verhosta on syntynyt useampi käyttökelpoinen vaate, tuntuu erityisen hyvältä. Se on juuri sitä kiertotaloutta pienessä mittakaavassa – materiaalille annetaan mahdollisimman pitkä ja monipuolinen elämä. Usein juuri tällaiset projektit muistuttavat siitä, kuinka luovaa käsillä tekeminen voi olla. Kangaspalan ei tarvitse näyttää valmiilta vaatteelta, jotta siitä voisi tulla sellainen.
Kirpparilta löytyneet kengät viimeistelevät kokonaisuuden
Myös kuvissa näkyvät kengät ovat kirpparilöytö. Ne ovat yksi niistä hankinnoista, joita en olisi välttämättä uutena ostanut, mutta jotka ovat osoittautuneet käytössä todellisiksi aarteiksi.
Pidän siitä, miten sporttiset lenkkarit tasapainottavat näyttävää kuosia. Kokonaisuudesta ei tule liian juhlava eikä liian vakava. Juuri tällainen yhdistelmä toimii omassa arjessani parhaiten.
Farkkutakki, kirpparilenkkarit ja itse ommeltu mekko muodostavat asun, joka kertoo ehkä enemmän minusta kuin yksikään kaupan rekistä ostettu kokonaisuus.
Vanhan materiaalin uusi tarina
Tämän mekon ehkä suurin viehätys ei lopulta ole sen kuosissa tai mallissa. Se on siinä tarinassa, jonka se kantaa mukanaan. Joskus vanha verho päätyy tekstiilikierrätykseen. Joskus siitä tehdään tyynynpäällinen. Ja joskus siitä syntyy kesämekko, joka pääsee tuuliselle rantabulevardille liehumaan kesäpäivän auringossa.
Joka kerta, kun puen tämän mekon päälleni, muistan sen hetken Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolla. Sen tunteen, kun näin vanhassa kankaassa jotain, mitä se ei vielä ollut. Ehkä juuri siinä on käsitöiden taika. Kyvyssä nähdä materiaalissa mahdollisuus ennen kuin kukaan muu näkee.
Oletko sinä koskaan tehnyt vaatteita vanhoista verhoista tai muista kierrätysmateriaaleista? Mikä on ollut paras löytösi kirpputorilta tai Kierrätyskeskuksesta?
Ihanaa lauantaita!
Seuraa minua:
Lisää aiheeseen liittyviä postauksia: