Hae
VillaNanna

Pyöräilyä astmalapsen kanssa

Meillä on monta vuotta ollut selkeät astmaoireet mutta diagnoosia ei vain olla saatu. Tilanne on ollut niin paha, että pienenkin liikkumisen seurauksena on poika alkanut oksentaa limaa ja pihissyt ja puhissut, pari päivää koulussa ja loppu viikko+viikonloppu sitten kotona kun puolikuntoista ei voi viedä kouluunkaan, varsinkin kun oksentaa. Kotihoitolääkkeet tarpeeseen+ hengittelyt päivystyksessä. Näillä tavoin mentiin monta vuotta. Pidempi versio tästä onkin kirjoitettu täällä.
Yleensä en näistä lasten jutuista puhele mutta tämä vaihe on ollut niin musertavan raskasta koko perheelle ja nyt onneksi ollaan kuntoutus vaiheessa.

Nyt hyppään nopeasti nykytilanteeseen ja muutaman kuukauden lääkehoidon jälkeen pojan tila on muuttunut todella paljon. Poika liikkuu, eikä meinaa rauhoittua ollenkaan. Tällä tarkoitan sitä, että ottaa nyt takaisin menetetyt vuodet kun joutui makaamaan kotona. Nyt on treeneissä opittu, että ne keuhkot kestää rasitusta, on leikeissä huomattu, että keuhkot kestää rasitusta mutta pyöräily tuottaa hankaluuksia. Suurin haaste tässä hommassa on huono kunto, vaikka käy Taekwondossa ja juoksee kavereiden kanssa, niin pyöräily ei kuitenkaan ole sama asia, varsinkaan kun mennään kunnolla retkelle. Siksipä haluan kertoa omat vinkkini heille, joilla rasitusastman kanssa taistellaan.
Lopussa kuitenkin kiitos seisoo, sillä ne keuhkot kyllä kestää, ei tarvitse pelätä. Ei haittaa vaikka pyörä lentää pöpelikköön monen monta kertaa eikä haittaa vaikka itkut tulee ja kaikki on tyhmiä ja kaikki on tyhmää. Lapsi selviää tästä kyllä.

Mitä kannattaa huomioida:

* Matkan pituus
* Tee suunnitelma matkasta sen mukaan mitä matkan varrella on tekemistä
* Paljon aikaa, lyhytkin matka voi kestää pitkään
* Hermot kohdalleen, kiukuttelulta ei voida välttyä
* Lääkkeet mukaan
* Vettä

Meidän reitti ei ollut meille mikään pitkä mutta pojalle se oli todella pitkä matka, tarkoitus oli kulkea Vantaanjokea pitkin ja sen jälkeen tulla pyöräteitä pitkin takaisin kotiin. Hiekkatie on aina hiukan oma kokemuksensa ja helpointa on tietenkin mennä asfalttia pitkin mutta me valitsimme hankalakulkuisen tien ihan sen vuoksi, että matkan varrella oli paljon kivoja pysähdyspaikkoja.
Meillä siis nautittiin ensimmäinen pysähdys meille tutuilla laitureilla, sen jälkeen poika virkistäytyi Pakilan rannan suihkussa, matka kuitenkin jatkui Tapapninvainion uimarannalle, siitä jäätelölle Tuomarinkylän hevostalleille, siitä kotiin. Reissu oli rankka mutta poika huomasi sen, että keuhkot jaksaa kyllä ja nyt vain vaatii taistelua kroppa. Ja sotahuutoa välillä kuultiinkin kun pyörä oli ensin lentänyt pöpelikköön.
On hienoa nähdä miten lapsi ylittää itsensä, oppii itsestään asioita ja intoutuu vaikka olisi miten soista touhua. Tästä on hyvä jatkaa ja olen varma, että tämän kesän jälkeen on pojan kunto toinen mitä kesän alussa. Vaikka kunto onkin parantunut huomattavasti sen jälkeen kun lääkkeet tuli kuvioihin. Se vielä pitää mainita, että lääkkeitä ei tarvittu yhtään koko matkan aikana, eikä yhtään yskäkohtausta tullut.
Ja mikä parasta retkessä…Upeat maisemat, upea Helsingin luonto. Pappa mukana kannustamassa ja innostuttamassa. Kaikkinensa kiva reissu. Myös me aikuiset opittiin reissusta paljon. Varsinkin sitä rauhallisuutta ja pitkäjänteisyyttä. Yhdessä harrastetaan ja tsempataan. Olen niin ylpeä perheestäni.

Jälleen yksi t-paitatunika, joka tosin on aikaa sitten tehty mutta vasta nyt olen saanut sen päälleni kuvattavaksi. Joten pitkä odotus monelle on päättynyt, tämä on yksi niitä asuja, joita on todella paljon pyydetty nähtäväksi päälläni. Tunika poikkeaa todella paljon minun yleensä hyvin värikkäistä kirjavista vaatteistani. Mutta toimii hyvin tällaiseen toimintaan, bikinit alle ja ei kun menoksi. Saa helposti puettua uinnin jälkeen päälle, toki mekkona olisi vielä parempi kun ei tarvitse leggareita laittaa jalkaan ollenkaan. Toki kyllä voisi kehdata käyttää myös minimekkona.

Aurinkoista päivää
-Nelli-

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *