Milloin on hyvä hetki mennä naimisiin?
8
Niin milloin on hyvä hetki?
Olen tässä keväästä asti saanut erilaisia ehdotuksia mitä kertoisin blogissani tai mitä kaikkea seuraajat halauisivat lukea. Ja tämä on yksi sellainen. Aihe ei nyt oikeastaan liity mitenkään blogiini, mutta koska välillä puhun myös parisuhteestani, niin kaipa tämä on helppo tänne sisällyttää.
Milloin on hyvä hetki mennä naimisiin?
En ole mikään parisuhdeneuvoja, enkä osaa näin sanoa edes milloin on se oikea aika astua avioliittoon, jokainen tietää sen ihan itse milloin sen aika on. Tosin, en näe avioliittoa nykyään mitenkään pakollisena juttuna muutenkaan. Itse en suunnitellut koskaan meneväni naimisiin missään elämän vaiheessa, minulla ei ollut myöskään kiinnostusta parisuhteeseen missään vaiheessa. Ne eivät olleet asioita, jotka kiinnosti minua. Keskityin ihan muihin asioihin ja rakensin elämääni niin, että minun oli hyvä olla lasten kanssa ihan kolmistaan.
Mutta onko jotain eroa avioliitolla ja avoliitolla?
Tähän en juurikaan osaa sanoa, kun en ole tutkinut avoliiton juridisia asioita, minun on siis aika turha tästä vinkkelistä alkaa näitä asioita selittämään. Oikeastaan turha selittää mitään. Kannattaa vain miettiä sitä, että kumpi on itselle se tärkein asia, haluaako naimisiin vai ei. Toki koskaan ei kannata sanoa ei koskaan, sillä voi käydä niin kuin minulle, että käveleekin avioliiton maailmaan vaikka ei pitänyt.
Jokainen menkööt naimisiin silloin kun siltä tuntuu ja silloin kun aika on oikea. Muille ei kuulu se miten ja missä ajassa muutetaan yhteen tai milloin ja missä ajassa mennään naimisiin. Jokainen pari tekee omat päätöksensä ja elävät niiden päätöstensä kanssa. Toisten tekemiset eivät kuulu kenellekään, koska niillä ei ole mitään merkitystä toisten elämään.
Entä lapset?
Lapset kyllä selviää kaikista isoista muutoksista, jos heitä tuetaan siinä. Onhan se totta, ettei se ole kaikkein helpoin tie, jos lapsia löytyy ja lapset ovat tottuneet siihen, ettei elämässä ole sitä aikuista miestä kotona. Varsinkaan, jos joku lapsista on jo teini-iän kynnyksellä. Silloin tarvitaan paljon tukea ja ymmärrystä. Ja välillä arki ei ole sellainen mitä voisi kuvitella, vaan puolisoista voi kumpi tahansa sairastua vakavasti. Kuormitus voi olla suurikin, kun elämää eletään. Kaikenlaista voi sattua ja tapahtua, mutta niistä myös selvitään ja niistä kuvioista pitää myös oppia. Ei vain aikuisten, vaan myös isojen lasten. Elämää ei voi elää niin, ettei mitään koskaan tapahdu.
Me päätimme mennä naimisiin ekojen treffien jälkeen
Kyllä vain, niin heppoisesti teimme. Ekojen treffien jälkeen päätimme, että menemme naimisiin. Ei nähnyt mitään syytä olla menemättä. Toki jouduimme odottamaan jonkin aikaa, mikään ei käynyt käden käänteessä. Ensin oli mietittävä sukunimet, paikka, jossa vihkiminen tapahtuu, haluammeko avioehdon sekä esteiden tutkinta. Esteiden tutkintaan meni eniten aikaa ja tietenkin se missä meidän vihitään. Koska en ole evlut, niin vihkiminen tapahtuisi Maistraatissa. Ja myös sinne joutui odottelemaan aikoja. Lopulta siis astuimme avioliittoon helmikuussa kovassa pakkasessa. Minulla oli itse neulottu paksu villamekko päällä ja jalkoja koristi kasvasaappaat.
Mieheni oli tuolloin 23 vuotias lapseton mies ja minä 33 vuotias kahden lapsen yksinhuoltaja. Tästä on nyt kohta 17 vuotta aikaa ja tässä me vielä astellaan. En itse olisi koskaan osannut nuorena naisena ajatellakaan, että kolmekymppisenä astelen avioliiton avoiseen maailmaan. Edelleenkin välillä asiaa kummeksun, että miten minä tähän olen päätynyt. Kadunko asiaa? En, miksi ihmeessä katuisin? Ei se elämä ole helppoa, vaikka eläisi yksin vapaana kuin taivaan lintu. Molemmissa on omat hyvät ja huonot puolensa. Joten, vastaus kysymykseen, milloin on oikea hetki mennä naimisiin on, että naimisiin mennään silloin kun aika on oikea ja silloin kun ei ole muuta syytä olla menemättä naimisiin.
Naimisiin eron jälkeen?
Toinen asia, jota minulta kysellään on, että menisinkö uudelleen naimisiin jos eroasin miehestäni. Vastaus on: Tuskin, ihan samoista syistä kuin en alunperin suunnitellut avioliittoa yhtään kenenkään kanssa. En ole naimisiin menevää tyyppiä. Jos siihen on olemassa jokin tyyppi. Katson, että kerran me täällä eletään, joten nautitaan elämästä ja rakennetaan siitä juuri sellainen kuin itse haluamme. Ei kukaan voi sinun omista asioista päättää kuin sinä itse.
Näin sekavaa ja kummallista postausta en ole taas hetkeen kirjoittanutkaan. Tästä meidän naimiisiin menosta olen ennenkin kirjoittanut paljonkin, joten siitä voi lukea esimerkiksi alla olevasta linkistä. Siinä pohdin mm. ikäeroamme, joka on myös kiinnostanut lukijoitani, sekä rahaa.
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
Seuraa minua:
Se on kyllä jokaisen oma asia, milloin ja miksi mennä naimisiin. Jos lainkaan. Ei mullakaan ollut mitään kiirettä eikä palavaa halua mennä naimisiin ja perustaa perhettä. Kun se oikeaa ihminen tuli vastaan, niin se kaikki napsahti paikoilleen kuin itsestään.
Meillä on juuri toisinpäin, miehelläni oli 3 lasta ja itse olen ollut ensikertalainen. Meidänkin avioliittoa arvioitiin kestäväksi seuraavaan sesonkiin asti. Mutta ollaan porskuttu tässä 22 vuotta.
Kyllä, jokainen tekee omat valintansa elämässään ja se ei muille kuulu.
Olen ihan samaa mieltä, että kyllä naimisiin voi mennä silloin, kun itse haluaa – mitä se kenellekkään kuuluu. Pääasia, että on onnellinen ja aina voi erota jos ei toimikkaan 😀
Totta, pääasia on, että itse on onnellinen.
Niinpä! Jokaisen oma päätös. 🙂 Mulle on ollut aina itsestään selvää, että haluan naimisiin ja vaihtaa sukunimen ja perustaa perheen, mieheni taas sanoi ensimmäistä kertaa tavatessaan, ettei halua ikinä lapsia, eikä tainnu häät olla hänen listallaan. 😀 Noh 10 vuotta myöhemmin meillä on ollut sama sukunimi kahdeksan vuotta (hän kosi) ja lapsia on neljä. 😀 Vähänpä tiesimme! ja hyvä niin <3
Mielipiteet voi muuttua. Itse olin myös täysin varma siitä, etten huoli kumppania.
silloin kun se tuntuu hyvälle 🙂
Se onjuuri näin.