Olin melkein unohtanut että tein nämä
0
Olin melkein unohtanut että tein nämä. Vaatekaappien siivous on välillä melkoista aikamatkailua, sillä vaatepinojen välistä saattaa ilmestyä jotakin, mitä ei ole käyttänyt vuosiin. Olen nyt saanut siivottua kolme seitsemästä vaatekaapistani, ja vastaan tuli kolme itse tekemääni paitaa, jotka olivat jääneet aivan liian pitkäksi aikaa unohduksiin. Hassuinta on, että olen aikanaan ollut niistä niin innoissani, että olen kirjoittanut jokaisesta oman blogipostauksensa!
Olin melkein unohtanut että tein nämä
Vaatekaappien siivoaminen on minusta vähän kaksijakoista puuhaa. Toisaalta on ihanaa saada järjestystä aikaan ja nähdä, mitä kaikkea kaappeihin on vuosien varrella kertynyt. Toisaalta siinä joutuu väistämättä kohtaamaan myös sen tosiasian, että vaatteita on paljon enemmän kuin mitä oikeastaan muistaa omistavansa. Ja kun niitä kaappeja on seitsemän, ei varmasti tarvitse ihmetellä, jos jokin vaate katoaa välillä näkyvistä kokonaan.
Olen nyt edennyt siivousurakassani kolmen kaapin verran. Vielä riittää tekemistä, mutta jo tässä vaiheessa olen saanut huomata, ettei omasta vaatekaapista tarvitse aina etsiä vain pois laitettavia vaatteita. Sieltä voi löytyä myös jotakin sellaista, jonka haluaa ottaa uudelleen käyttöön. Tällä kertaa vastaan tuli kolme itse tekemääni paitaa, joiden olemassaoloa en ollut varsinaisesti unohtanut, mutta joita en ole käyttänyt aikoihin.
Ja mikä huvittavinta, näistä jokaisesta löytyy vanha blogikirjoitus! Niinpä pääsin samalla selailemaan omia käsityömuistojani vuosien takaa.
Hattaran pehmeä villapaita vuodelta 2018
Ensimmäinen löytö vie minut vuoteen 2018. Silloin neuloin itselleni ihanan pehmeän ja pörröisen villapaidan Gjestal Spire -langasta. Jo pelkkä vanhan blogikirjoituksen otsikko kertoo aika paljon siitä, millainen tunnelma paidassa oli: Hattaran pehmeä villapaita.
On aika hauskaa ajatella, että kahdeksan vuotta sitten tämä neule oli aivan uusi ja innostava käsityöprojekti. Nyt se löytyi kaapista muiden vaatteiden joukosta, eikä sitä ole tullut käytettyä pitkään aikaan. Vaatteet eivät tietenkään vanhene samalla tavalla kuin vaikkapa ruokatarvikkeet, mutta jostakin syystä ne voivat silti jäädä pois omasta arjesta. Välillä syy on muuttunut pukeutumistyyli, välillä jokin toinen vaate vie huomion ja joskus vaate vain hautautuu muiden alle.
Hattaran pehmeä villapaita – lue alkuperäinen kirjoitus vuodelta 2018
Halla-neulepusero vuodelta 2020
Toinen löytö on vuonna 2020 neulomani Halla-neulepusero. Muistan hyvin, miten innostavaa on saada neule valmistumaan ja nähdä, miltä oma työ lopulta näyttää. Neulomiseen käytetty aika tekee valmiista vaatteesta aivan erilaisen kuin kaupasta ostetusta. Siihen on tullut käytettyä omia käsiä, aikaa ja kärsivällisyyttä, ja jokaisella silmukalla on oma osansa lopputuloksessa.
Siksi onkin vähän huvittavaa, että itse tehty vaate voi päätyä vuosiksi kaapin uumeniin. Ei sen tekemiseen käytetty aika ole tietenkään mennyt hukkaan, vaikka vaatetta ei käyttäisi jatkuvasti. Silti tällaiset löydöt saavat miettimään, kuinka paljon omissa kaapeissa onkaan kaikkea sellaista, jonka voisi ottaa uudelleen esille.
Halla-neulepusero – lue alkuperäinen kirjoitus vuodelta 2020
Kahdesta vanhasta paidasta syntyi uusi vuonna 2021
Kolmas löytö on vuodelta 2021, ja se onkin hieman erilainen käsityö. En nimittäin tehnyt sitä alusta asti neulomalla, vaan yhdistin kaksi vanhaa paitaa yhdeksi uudeksi vaatteeksi. Tämä on juuri sellaista tekemistä, josta olen aina pitänyt. Minua kiehtoo ajatus siitä, että kahdesta aivan tavallisesta vaatteesta voi saada aikaan jotakin ihan omanlaistaan. Vaatteiden ei tarvitse pysyä sellaisina kuin ne on alun perin suunniteltu, vaan niitä voi purkaa, yhdistellä ja rakentaa uudelleen.
Kun luin vanhaa kirjoitustani, huvituin erityisesti siitä, että olin kutsunut paitaa yhdeksi voimavaatteistani. Siis voimavaate! Ja nyt se löytyi muiden vaatteiden joukosta pitkän käyttötauon jälkeen. Miten ihmeessä niin voi käydä? Ehkä se kertoo jotakin siitä, miten pukeutuminen elää elämäntilanteiden, vuodenaikojen ja mieltymysten mukana. Jokin vaate voi tuntua yhtenä vuonna aivan täydelliseltä ja seuraavana jäädä odottamaan uutta vuoroaan. Eikä siinä oikeastaan ole mitään kummallista.
Tehdään paita kahdesta paidasta – lue alkuperäinen kirjoitus vuodelta 2021
Oman vaatekaapin löydöt ovat parhaita yllätyksiä
Olen viime aikoina miettinyt paljon sitä, miten helposti vaatteiden määrä hämärtää käsityksen siitä, mitä oikeastaan omistaa. Kun vaatteita on paljon, osa niistä jää väistämättä taka-alalle. Silloin ei välttämättä tule ajatelleeksi, että jossakin pinon alimmaisena odottaa itse tehty vaate, johon on aikanaan käyttänyt monta tuntia.
Minusta näissä löydöissä on myös jotakin liikuttavaa. Ne ovat pieniä muistoja omasta elämästäni, siitä mitä olen halunnut tehdä ja millaisista vaatteista olen eri vuosina innostunut. Kun katson vanhoja blogikirjoituksiani, en näe pelkästään vaatteita, vaan myös palasia menneistä vuosista. Onneksi olen kirjoittanut käsitöistäni niin pitkään, sillä muuten moni yksityiskohta olisi varmasti jo unohtunut.
En vielä tiedä, millaisiin asuihin nämä kolme paitaa seuraavaksi päätyvät. Eikä minun tarvitsekaan tietää. Nyt ne ovat jälleen löytyneet, ja ehkä jonakin aamuna nappaan jonkin niistä päälleni aivan kuin se olisi uusi vaate.
Kolme kaappia on siis siivottu ja neljä odottaa vielä vuoroaan. Saa nähdä, mitä kaikkea niiden uumenista seuraavaksi ilmestyy. Ainakin tämä siivousurakka on jo osoittanut, että omasta vaatekaapista voi tehdä varsin hauskoja löytöjä ilman ainuttakaan ostosreissua.
Onko sinulle käynyt joskus niin, että olet löytänyt omasta vaatekaapistasi vaatteen, jonka olemassaolon olit melkein unohtanut? Ja onko se päätynyt uudelleen käyttöön?
Mukavaa sunnuntaita!
Seuraa minua:
Lisää aiheeseen liittyvää: