Erään verhon uskomaton matka hameeksi
0
Vanha verho oli tullut tiensä päähän ikkunassa, mutta sen tarina ei ollut vielä ohi. Kun kaunis puuvilla-pellavasekoitteinen kangas päätyi ompelupöydälleni, alkoi erään verhon uskomaton matka hameeksi. Tämä on kertomus siitä, kuinka yksi käytöstä poistunut tekstiili sai uuden elämän, ilman kaavoja, tarkkaa suunnitelmaa ja lähes pelkän intuition varassa.
Erään verhon uskomaton matka hameeksi
Jokaisella vaatteella on tarinansa. Toisinaan tarina alkaa kangaskaupasta, toisinaan valmiina vaatteena vaaterekissä. Tämän hameen tarina alkoi kuitenkin paljon aikaisemmin. Se alkoi ikkunasta.
Vuosien ajan tämä kangas toimi verhona. Se suodatti auringonvaloa, kehysti näkymiä ulos ja oli osa kodin sisustusta. Verho teki työnsä uskollisesti päivästä toiseen. Se näki vuodenaikojen vaihtuvan, talven pimeyden ja kesän kirkkaat aamut. Sitten tuli päivä, jolloin sitä ei enää tarvittu siihen tehtävään.
Moni vanha verho päätyy tässä vaiheessa tekstiilinkeräykseen. Siinä ei ole mitään väärää, mutta joskus vanha kangas ansaitsee vielä yhden mahdollisuuden. Kun nostin tämän verhon käsiini, huomasin ensimmäisenä sen kauniin lehtikuvion. Se oli yhtä aikaa näyttävä ja rauhallinen. Lisäksi kangas oli laadukasta puuvilla-pellavasekoitetta, sellaista materiaalia, jota ei ihan joka paikassa enää vastaan tule. Aloin pohtia, mitä siitä voisi tehdä.
Verho jättää ikkunan taakseen
Usein ompeluprojekti alkaa kaavan etsimisellä. Selaillaan lehtiä, tutkitaan malleja ja vertaillaan vaihtoehtoja. Tällä kertaa mitään sellaista ei tapahtunut. Minulla ei ollut valmista kaavaa. Minulla ei oikeastaan ollut edes tarkkaa suunnitelmaa. Oli vain ajatus pitkästä hameesta ja kangas, joka tuntui sopivalta juuri siihen tarkoitukseen.
Joskus käsitöissä parhaat ideat syntyvät silloin, kun ei mieti liikaa. Toki riskinä on, että lopputulos ei ole aivan sitä mitä kuvitteli. Toisaalta juuri siinä piilee myös luovuuden viehätys. Kun ei ole valmista karttaa, täytyy löytää reitti itse.
Levittelin verhon pöydälle ja aloin hahmotella, miten kangas kannattaisi käyttää. Halusin hyödyntää mahdollisimman suuren osan materiaalista. Kierrätysompelussa yksi suurimmista iloista onkin se, että vanha materiaali saa uuden tarkoituksen mahdollisimman vähällä hukalla.
Leikkasin, sovitin ja ompelin. Välillä pysähdyin katsomaan kokonaisuutta. Välillä purin ja tein uudelleen. Se kuuluu prosessiin. Vaikka somessa näkee usein vain valmiit lopputulokset, todellisuudessa käsityöt sisältävät paljon kokeiluja, epävarmuutta ja pieniä korjauksia matkan varrella.
Vähitellen hame alkoi kuitenkin muodostua. Jossain vaiheessa en enää nähnyt pöydällä vanhaa verhoa. Näin vaatteen. Näin hameen, joka voisi kulkea mukana kesäpäivinä, puutarhassa, kaupungilla ja matkoilla. Silloin tiesin olevani oikealla tiellä.
Matkan päässä odotti uusi elämä
Kun viimeinen sauma oli ommeltu ja hame oli valmis sovitettavaksi, tapahtui jotain tuttua mutta silti aina yhtä palkitsevaa. Kangas muuttui. Se ei ollut enää verho. Se ei ollut enää sisustustekstiili. Se oli vaate. Yksi syy siihen, miksi rakastan kierrätysompelua, on juuri tämä muodonmuutos. Vanha materiaali kantaa mukanaan historiaa. Sillä on ollut aiempi elämä, käyttötarkoitus ja paikka maailmassa. Kun siitä valmistaa jotain uutta, tarina ei katkea. Se jatkuu.
Tässä tapauksessa verho ei enää kehystä ikkunaa. Nyt se liikkuu mukana jokaisella askeleella. Valmis hame on juuri sellainen kuin toivoin: rento, kesäinen ja persoonallinen. Lehtikuvio tekee siitä näyttävän, mutta luonnonläheisen. Puuvilla-pellavasekoite puolestaan tuntuu miellyttävältä päällä myös lämpiminä päivinä. Ehkä kaikkein parasta on kuitenkin se, ettei samanlaista tule vastaan kaupassa.
Kun tekee vaatteita itse, niihin syntyy aivan erilainen suhde kuin valmiina ostettuihin vaatteisiin. Muistaa mistä kangas tuli, miten projekti eteni ja millaisia ratkaisuja matkan varrella tehtiin. Jokaisella vaatteella on tarina, mutta itse tehdyissä vaatteissa tarina on erityisen vahva.
Tämä hame muistuttaa minua myös siitä, ettei kaiken tarvitse olla täydellistä. Kaavaa ei ollut. Suunnitelma oli enemmänkin ajatus kuin piirustus. Silti lopputulos onnistui. Joskus riittää, että uskaltaa aloittaa. Ehkä juuri siinä piilee kierrätysompelun viehätys. Vanha tavara ei ole vain vanhaa tavaraa. Se voi olla uuden projektin alku. Se voi olla mahdollisuus nähdä tuttu materiaali aivan uudessa valossa. Tällä kertaa mahdollisuus löytyi verhokaapista. Ja niin päättyi erään verhon uskomaton matka hameeksi tai ehkä kyseessä ei ollutkaan loppu. Ehkä kyseessä oli vasta uuden tarinan ensimmäinen luku.
Ihanaa iltaa!
Seuraa minua:
Lisää ideoita kierrätysompeluun verhoista: