Parhaat kesämuistot 2026
10
Kun näin aiheen Parhaat kesämuistot 2026, ensimmäisenä mieleeni tuli Krakova. Siinäkö ne sitten olivat, minun parhaat kesämuistoni? Kesä ei nimittäin tuntunut mitenkään erityisen onnistuneelta, ainakaan jos sitä vertaa niihin suunnitelmiin, joita olin etukäteen tehnyt. Jäin juhannuksesta seitsemän viikon lomalle ja tietenkin olin ehtinyt suunnitella vaikka mitä. Yyteriin piti lähteä, mökillä piti viettää aikaa ja retkiäkin piti tehdä. Sitten tuli Suomen kesä ja näytti suunnitelmilleni keskisormea. Tai siltä se ainakin silloin tuntui. Kelit olivat huonot, Yyterin reissu jäi ja jotenkin koko kesä tuntui pitkään vähän plääh. Nyt kun aloin tätä postausta varten katsella kesän kuvia ja vanhoja blogipostauksia, huomasin unohtaneeni aika tehokkaasti lähes kaiken muun paitsi Krakovan. Kesällähän tapahtui vaikka mitä.
Tämä postaus on osa Keltanokka-bloggaajien yhteisöpostausta #ParhaatKesämuistot2026. Ja ehkä tämä tuli minulle juuri sopivaan aikaan, sillä ilman tätä haastetta olisin varmaan jatkanut koko talven kertomalla, kuinka surkea kesä meillä oli.
Parhaat kesämuistot 2026
Kesä joka ei mennyt suunnitelmien mukaan
Loma alkoi siis juhannuksesta. Juhannusaattoa vietimme kaupungissa ja kävimme Eiranrannassa ja Cafe Carusellissa, kävelimme ja söimme kotona grilliruokaa ja marjakakkua. Olin kaivanut juhannukseksi päälleni myös vanhan itse tekemäni mekon. Uutta en sentään alkanut sitä varten ompelemaan, vaikka sekin olisi minulta aivan hyvin onnistunut. Tai siis uuden mekon aloittaminen olisi onnistunut. Valmistumisesta juhannukseksi ei olisi välttämättä ollut mitään takeita.
Ensimmäiset lomaviikot taisivat kulua aika pitkälti nukkuessa, ommellessa, syödessä ja Söpön kanssa kävellessä. Kun kirjoitan sen nyt tähän, niin en oikein ymmärrä, mikä siinä oli olevinaan vikana. Sehän kuulostaa aivan loistavalta lomalta. Mutta siinä hetkessä harmitti sää ja kaikki se, mitä ei päässyt tekemään. Kun lomaa odottaa pitkään, mielessä on valmiiksi joku kuva siitä, millainen sen pitäisi olla. Minulla siihen kuvaan kuului ainakin enemmän lämpöä.
Kesäpäiviä lähempänä kuin muistinkaan
Oli meillä niitä ihaniakin kesäpäiviä ja erityisesti kesäaamuja. Yhdeksi kesän parhaista jutuista nousivat yllättäen aamupalat aallonmurtajalla. Kahviloissa käyminen on nykyään sen verran arvokasta lystiä, että aloimme tehdä omat aamupalat mukaan. Nutella-croissantit kotona, kahvi termariin ja meren äärelle. Aika yksinkertaista, mutta samalla ihan täydellistä. Ei kaikkeen tarvita terassia ja kallista brunssia.
Helsingissä tuli muutenkin pyörittyä ja käveltyä paljon. Oli Jätkäsaarta, Töölönlahtea, merenrantaa ja auringonlaskuja. Yhtenä iltana kävimme treffeillä, elokuvissa ja UFFilla ja päädyimme lopuksi aallonmurtajalle katsomaan auringonlaskua. UFF kuuluu ilmeisesti minun käsitykseeni romanttisesta treffi-illasta, enkä näe siinä mitään ongelmaa.
Suomenlinnaankin päästiin. Tällä kertaa lähdimme sinne ensimmäistä kertaa Ruoholahdesta vesibussilla. Saariretkiä piti kesällä tehdä enemmänkin, mutta niitä ei sitten tullut. Tämä alkaa muuten toistua tässä tekstissä aika paljon: piti tehdä, mutta ei tehty. Mökilläkin kuvittelin viettäväni enemmän aikaa, mutta Söpö ei oikein viihtynyt siellä kesällä ja lopulta minulle taisi tulla vain pari mökkireissua. Yksi niistä alkoi niinkin jännittävästi, että lähdimme hakemaan Kasvihuoneilmiöstä kaapinnuppeja. Hyvin villiä kesälomailua siis.
Kesään mahtui myös esikoisen ja hänen kumppaninsa vierailu Lenny Kravitzin keikan yhteydessä. Kävimme yhdessä syömässä Farossa ja vietimme aikaa yhdessä. Ja taisipa siitä vierailusta syntyä minulle vielä pieni ompelutyökin.
Ja sitten kirpputorikäynnit lähtivät lapasesta
Tästä ei ehkä tarvitse edes yrittää tehdä mitään kaunista tarinaa. Kesällä tuli käytyä kirpputoreilla. Paljon.
UFF, Fida ja Kierrätyskeskus tulivat tutuiksi ja myöhemmin vielä Krakovan second hand -liikkeet päälle. Löytöjä tuli aika tavalla. Osa päätyi suoraan käyttöön ja osa tietenkin siihen minun omaan systeemiini, jossa katson vaatetta ja alan miettiä, mitä muuta siitä voisi tehdä. Minä saatan nähdä vanhassa vaatteessa hihat, helman, kangasta tai materiaalin johonkin sellaiseen projektiin, jota ei vielä edes ole olemassa. Kirppareilta tuli siis vaatteiden lisäksi aika paljon uusia ideoita, vaikka varsinaisesti niistä minulla ei taida olla pulaa muutenkaan.
Kesällä syntyi tekstiiliarkeologia
Yksi tämän kesän tärkeimmistä jutuista oli ehdottomasti tekstiiliarkeologia, joka taisi oikeastaan alkaa työhuoneen siivoamisesta. Minulla oli kertynyt sinne materiaaleja, vanhoja vaatteita, kankaita, leikkuujätteitä ja kaikenlaista sellaista, josta olin joskus ajatellut tekeväni jotain. Osa oli odottanut vuoroaan todella pitkään.
Ja tänä kesänä niille alkoi yhtäkkiä tapahtua jotain. Vanhoista vaatteista ja materiaaleista alkoi syntyä uusia vaatteita ja mitä enemmän tein, sitä enemmän tuntui löytyvän lisää materiaalia. Varsinainen noidankehä siis! Jossain vaiheessa koko touhulle tuli nimi: tekstiiliarkeologia.
Se kuvaa tätä minun materiaalivarastoni kaivelua aika täydellisesti. Minullahan on vuosien aikana kertynyt kaikenlaista, mikä ei ole mahtunut kaappeihin ja on päätynyt erilaisiin kasoihin ja varastoihin odottamaan sitä kuuluisaa joskus-päivää. Tänä kesänä se joskus ilmeisesti koitti ainakin osalle niistä.
Tekstiiliarkeologiasta tuli lopulta paljon suurempi juttu kuin olin kesän alussa ajatellut ja se jatkuu edelleen. Enkä oikeastaan tiedä, voiko sitä edes kutsua projektiksi, koska projektilla pitäisi kai olla joskus loppu. Minun materiaalivarastoni tuntien tekemistä saattaa riittää vielä muutamaksi vuodeksi.
Kesällä valmistui muutenkin kaikenlaista ja samalla tuli kaivettua käyttöön myös vanhoja itse tehtyjä vaatteita. Ompelupöydällä oli välillä sellainen kaaos, ettei itsekään oikein tiennyt, mitä siitä seuraavaksi syntyy. Ja ehkä juuri se oli koko homman paras puoli.
Yyteri vaihtui Krakovaan
Yyteriin piti siis lähteä, mutta ei lähdetty. Alkuperäiset suunnitelmat menivät uusiksi ja jossain vaiheessa päätimme, että jos Suomen kesä ei nyt kerran suostu yhteistyöhön, niin lähdetään sitten muualle. Ja niin me ostimme lentoliput Krakovaan. Kuudennen kerran.
Tässä vaiheessa voisi ehkä kysyä, eikö maailmassa ole muitakin kaupunkeja. On varmasti. Mutta me tykkäämme Krakovasta. Sinne on helppo mennä, kaupunki on meille jo tuttu ja silti joka kerta löytyy jotain uutta. Ei tarvitse suorittaa nähtävyyksiä eikä juosta paikasta toiseen, vaan voi tehdä juuri sitä, mikä sillä hetkellä huvittaa.
Ja lämpöä riitti. Suomessa olin ehtinyt palella kesälomalla ja Krakovassa olikin sitten noin kolmekymmentä astetta. Siinä oli ehkä vähän turhankin tehokas siirtymä Suomen kesästä oikeaan kesään.
Kävelimme paljon, söimme hyvin, kiertelimme second hand -liikkeissä ja kävimme uimassa. Kävimme Podgórzessa, Zakrzówekin uimapaikalla ja tietenkin Kazimierzissa. Löytyi uusia ravintoloita ja kauppoja, vaikka kuvittelen aina ennen matkaa, että kuudennella kerralla kaupunki olisi jo aika tuttu. Ei ole.
Krakova oli ehdottomasti kesän suurin yksittäinen muisto ja varmaan juuri siksi se oli melkein ainoa asia, jonka muistin heti, kun tätä haastetta aloin miettiä. Kaikki muu oli jotenkin jäänyt sen taakse.
Oliko se huono kesä sittenkään?
Kun nyt katson kesän kuvia, niin eihän kesä ollut pelkkä Krakova. Siellä oli aamukahvit meren rannalla, Helsinki, Suomenlinna, Söpön kanssa tehdyt pitkät lenkit, mökkipäivät, perheen kanssa vietetty aika, kirpputorit ja aivan valtava määrä käsitöitä. Oli myös paljon sellaisia päiviä, jolloin ei tapahtunut mitään erityistä.
Minähän olin lomalla. Seitsemän viikkoa. Ja taisin kaiken tämän sähläämisen, ompelemisen, matkustamisen ja kirpputoreilla juoksemisen välissä jopa levätä.
Kun kesää miettii nyt syksyllä, muistaa helposti kaiken sen, mikä jäi tekemättä. Yyteriin ei menty, mökillä ei oltu niin paljon kuin piti, saariretkiä ei tehty niin paljon kuin suunnittelin ja säästä olen varmaan valittanut riittävästi koko loppuelämäksi. Kun aloin kaivella niitä oikeita muistoja, niitä löytyikin aika paljon. Kesä 2026 ei todellakaan ollut sellainen kuin olin suunnitellut. Mutta aika hyvä siitä tuli silti. Tässä oli minun parhaat kesämuistot 2026.
Mukavaa lokakuun alkua!
Seuraa minua:
Muiden bloggaajien parhaat kesämuistot 2026:
Kun kaksi kauluspaitaa sai uuden elämän
Joskus vaate syntyy helposti. Joskus sitä pitää purkaa, leikata, sovittaa ja aloittaa uudelleen ennen kuin tietää, mitä oikeastaan on tekemässä. Tässä projektissa kun kaksi kauluspaitaa sai uuden elämän, jouduin itsekin monta kertaa miettimään, olenko menossa lainkaan oikeaan suuntaan. Lopulta kahdesta tavallisesta kauluspaidasta syntyi paita, johon olen oikeasti tyytyväinen.
Tämä on juuri sitä, mitä tekstiiliarkeologia minulle tarkoittaa: jo olemassa olevan materiaalin tutkimista, kokeilemista ja uuden elämän etsimistä vaatteelle, joka ei enää sellaisenaan tuntunut oikealta.
Kun kaksi kauluspaitaa sai uuden elämän
Tämä ompeluprojekti alkoi kahdesta kauluspaidasta. Lopputuloksen näkee kuvista, mutta matka siihen ei ollut läheskään yhtä suoraviivainen kuin valmis paita antaa ymmärtää.
Olin pitkään tyytymätön erilaisiin versioihin. Idea tuntui hyvältä, mutta jokin ei vain toiminut. Välillä mittasuhteet olivat pielessä, välillä yksityiskohdat eivät tuntuneet omilta ja välillä koko vaate näytti aivan erilaiselta kuin olin päässäni kuvitellut. Ja sehän on ompelussa yksi ärsyttävimmistä asioista.
Kun vaatteen tekee itse, sitä ei voi vain ajatella valmiiksi ja odottaa, että lopputulos ilmestyy sellaisena ompelukoneen alta. Joskus pitää kokeilla. Ja sitten purkaa. Ja kokeilla uudelleen.
Kahdesta kauluspaidasta ei tullutkaan tavallista paitaa
Lähtökohtana oli kaksi kauluspaitaa, mutta en halunnut lopputuloksen näyttävän uudelleen muokatulta kauluspaidalta. Halusin siitä jotakin aivan muuta. Lopulta paidasta tuli vaaleansininen, röyhelöinen ja runsas. Siinä on kerroksellisuutta ja liikettä, mutta samalla se on ihan oikeasti käytettävä.
Erityisesti pidän siitä, miten paidan erilaiset osat kohtaavat toisensa. Alkuperäisten vaatteiden historia ei ole enää helposti nähtävissä, mutta materiaali on edelleen mukana. Se on minusta kiinnostavaa.
Tekstiiliarkeologiassa ei tarvitse häivyttää kaikkea vanhaa. Päinvastoin. Minua kiinnostaa ajatus siitä, että materiaalilla on jo historia ennen kuin minä kosken siihen. Minun tehtäväni on vain jatkaa sitä historiaa.
Kaikki ei tarvitse onnistua ensimmäisellä kerralla
Tämän paidan tekeminen oli myös hyvä muistutus itselleni siitä, ettei ompeluprojektin tarvitse onnistua heti. Olen ammatiltani pukuompelija ja mallipukineiden valmistaja, joten tekeminen on minulle tuttua. Silti sekään ei tarkoita sitä, että jokainen oma projekti syntyisi helposti. Ehkä juuri päinvastoin.
Kun tekee itselleen, oma silmä on armoton. Tiedän aivan liian hyvin, milloin jokin mittasuhde ei toimi tai milloin vaatteen yksityiskohta kaipaa vielä jotakin. Tämän paidan kohdalla en halunnut tyytyä ihan kivaan. Halusin paidan, jonka pukisin oikeasti päälleni. Ja nyt olen siinä pisteessä.
Tekstiiliarkeologiaa käytännössä
Minulle tekstiiliarkeologia on ennen kaikkea olemassa olevan arvostamista. En halua ajatella, että jokainen uusi vaate tarvitsee uuden kankaan. Vanhassa vaatteessa voi olla erinomainen materiaali, kiinnostava yksityiskohta tai kaunis väri, vaikka alkuperäinen vaate ei enää olisi käyttökelpoinen.
Silloin sitä kannattaa tutkia uudelleen. Mitä siitä voisi tehdä? Voisiko hihasta tulla jotain muuta? Voisiko kaulus saada uuden tehtävän? Voisiko kahden eri vaatteen osista syntyä kolmas, jota ei alun perin ollut olemassakaan? Tässä projektissa vastaus oli kyllä.
Ja ehkä siksi tämä paita tuntuu erityiseltä. Se ei ole vain itse tehty vaate. Se on esimerkki siitä, että olemassa olevaa kannattaa katsoa joskus kokonaan uudesta näkökulmasta.
Kesäloman viimeinen päivä Helsingissä
Kun paita oli vihdoin valmis, oli aika lähteä viettämään kesäloman viimeistä päivää. Tällä kertaa emme lähteneet Porvooseen, kuten yleensä, vaan vietimme ihanan lämpimän päivän Helsingissä. Uusi paita pääsi tietenkin heti käyttöön.
Kiertelyn ja kaupungilla olemisen lomassa suuntasimme Töölönlahden rannalla sijaitsevaan Fat Lizard Töölöön. Ravintola löytyy Helsinginkadulta, ja sen oma ajatusmaailma sopi minusta aika täydellisesti tämän päivän tunnelmaan: ronskia ja rehevää ruokaa laadukkaista raaka-aineista, ilman turhaa krumeluuria.
Fat Lizardin nykyisellä listalla on esimerkiksi pizzoja, burgereita, brisketiä, pastaa, salaatteja ja erilaisia jaettavia annoksia. Listalta löytyy myös kasvis- ja vegaanivaihtoehtoja. Meille tärkeintä oli kuitenkin ihan tavallinen kesäpäivä: hyvä ruoka, lämmin sää, Helsinki ja se tunne, että loma ei ollut vielä ihan ohi. Ja tietenkin uusi paita.
Tällä kertaa kahdesta kauluspaidasta ei tullut vain onnistunutta ompeluprojektia. Niistä tuli vaate, jonka kanssa oli hyvä päättää kesäloma.
Ihanaa sunnuntaita!
Seuraa minua:
Lisää tekstiiliarkeologiaa:
Tekstiiliarkeologiaa käytännössä: työkaverilta saadusta prodyyrikankaasta syntyi musta mekko