Treffi-ilta Helsingissä – itse tehtyä tyyliä ja auringonlaskun taikaa
0
Kaksikymmentä vuotta yhdessä. Yksi elokuvailta, yksi kirppiskierros, yksi auringonlasku. Joskus kaikkein tavallisin päivä muistuttaa siitä, miksi juuri arjen pienet hetket jäävät sydämeen. Tässä postauksessa kerron, miksi treffi-ilta Helsingissä voi tuntua melkein elokuvan kohtaukselta, varsinkin silloin, kun siihen mahtuu kirppislöytöjä, itse tehtyä muotia ja taivaan värjäävä ilta.
Treffi-ilta Helsingissä – itse tehtyä tyyliä ja auringonlaskun taikaa
Kaksikymmentä vuotta naimisissa.
Kun kirjoittaa sen ääneen, se tuntuu yhtä aikaa uskomattomalta ja täysin luonnolliselta. Vuosien aikana ehtii jakaa niin paljon arkea, että juuri siitä arjesta tulee kaikkein suurin rakkaustarina. Ei tarvita Pariisia, samppanjaa tai valkoisia ruusuja. Riittää, että toinen odottaa valmiina oven vieressä ja kysyy: ”Lähdetäänkö?” Me lähdettiin.
Suunnitelma oli yksinkertainen. Elokuviin ja sen jälkeen kävellen kotiin. Mutta kuten niin usein käy, parhaat muistot syntyvät niistä pienistä mutkista matkan varrella. Elokuva, kirppislöytö ja punainen yllätys
Kävimme katsomassa Disclosure Dayn. Pidin elokuvasta todella paljon. Se onnistui herättämään ajatuksia vielä pitkään lopputekstien jälkeen. Mukana oli pari kohtaa, joissa tempo hidastui ehkä vähän liikaakin, mutta kokonaisuutena elokuva oli juuri sellainen, jonka jälkeen tekee mieli keskustella vielä kotimatkalla.
Ja niinhän me teimme. Emme kuitenkaan lähteneet suoraan kotiin. Matkan varrella oli UFF. Jos olet vähänkään samanlainen kuin minä, tiedät jo mitä tapahtui. ”Poiketaan ihan nopeasti.” Siitä ”ihan nopeasti” ei yleensä seuraa mitään nopeaa.
Kirpputorit ovat minulle vähän kuin aarrekarttoja. Koskaan ei tiedä, mitä seuraavan rekin takaa löytyy. Useimmiten ei mitään. Joskus löytyy koko vaatekaapin uusi suosikki. Tällä kertaa mukaan lähti jotakin punaista. En kerro siitä vielä enempää. Se ansaitsee aivan oman postauksensa.
Rakastan sitä tunnetta, kun löytää vaatteen, jota kukaan muu ei ehkä huomaisi. Sellaisen, jonka näkee jo mielessään osana jotain aivan uutta kokonaisuutta. Kirppislöydöissä parasta ei ole pelkästään hinta. Parasta on mahdollisuus nähdä jotain, mitä muut eivät vielä näe.
Kaikkein käytetyin hameeni syntyi ompelukoneen ääressä
Päälläni oli synttärihameeni. Ompelin sen viime vuonna itselleni syntymäpäivälahjaksi. En silloin arvannut, että siitä tulisi vaatekaappini käytetyin hame. Silti juuri niin kävi. Se on ollut mukana kaupungilla, tapahtumissa, kahviloissa, kirppiskierroksilla ja nyt myös treffeillä. Se on juuri sellainen vaate, joka toimii melkein kaiken kanssa.
Lisää hameesta:
Tällä kertaa yhdistin siihen kirpputorilta löytämäni vaalean, romanttisen hipsuhapsu-puseron. Kevyt kangas toi pehmeyttä muuten melko pelkistettyyn kokonaisuuteen. Ilta viileni hieman, joten puin päälle farkkujämistä tekemäni takin. Se on yksi lempiprojekteistani.
Lisää farkkutakista:
Ajatus siitä, että vanhat farkut voivat saada uuden elämän takkikankaana, tuntuu edelleen yhtä kiehtovalta. Rakastan vaatteita, joilla on historia. Vielä enemmän rakastan vaatteita, joille voi kirjoittaa uuden historian omin käsin.
Asussa oli jotakin hyvin minun näköistäni:
- Itse tehtyä.
- Kirpputorilta pelastettua.
- Vähän romanttista.
- Vähän kapinallista.
Juuri sellaista tyyliä, jota olen viime vuosina opetellut kutsumaan omakseni.
Auringonlasku, joka pysäytti koko kaupungin
Kun kävelimme kotiin, ilta oli vielä nuori. Päätimme jatkaa aallonmurtajalle katsomaan auringonlaskua. Emme olleet ainoita. Paikka oli täynnä ihmisiä.
- Joku oli tullut kameran kanssa.
- Toinen istui murtajalla hiljaa.
- Moni vain katseli.
Kukaan ei tuntunut kiirehtivän minnekään. Aurinko maalasi taivaan kerros kerrokselta oranssiksi, punaiseksi ja lopulta syvän violetiksi. Meri heijasti jokaisen sävyn takaisin, aivan kuin olisi halunnut pitää niistä kiinni vielä hetken.
Ymmärsin täysin, miksi ihmiset kokoontuvat sinne ilta toisensa jälkeen. Sellaista näkyä ei voi kiirehtiä. Sitä voi vain katsella. Ja ehkä juuri siinä hetkessä on jotain hyvin suomalaista. Emme aina puhu paljon. Mutta osaamme seistä rinnakkain ja katsoa samaa horisonttia.
Siinä hetkessä ei tarvittu mitään muuta.
- Ei musiikkia.
- Ei ohjelmaa.
- Ei kiirettä.
Vain lämmin käsi kädessä, meri edessä ja kaksikymmentä yhteistä vuotta takana. Usein ajatellaan, että pitkän parisuhteen salaisuus löytyy suurista eleistä. Minä en usko niin.
Uskon kävelyihin. Kirpputoripysähdyksiin. Elokuviin. Itse ommeltuihin hameisiin. Ja siihen, että toinen jaksaa vielä kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin odottaa, kun minä sanon: ”Käydään vielä nopeasti UFFissa.” Koska me molemmat tiedämme, ettei se oikeasti koskaan tarkoita nopeasti.
Ja ehkä juuri siksi nämä tavalliset päivät muuttuvat muistoiksi, joita haluaa kirjoittaa talteen. Niistä rakentuu elämä, yksi kirppislöytö, yksi elokuvailta ja yksi henkeäsalpaava auringonlasku kerrallaan.
Rakkaudella, Melissa!
Seuraa minua:
Lisää samanlaisia postauksia:
Aurinkoinen kesäpäivä Töölönlahden tunnelmissa
Kesäinen Helsinki tarjoaa parhaimmillaan pieniä seikkailuja aivan tavallisen päivän keskelle. Aurinkoinen kävely Töölönlahdella, hyvä ruoka, hulmuava hame ja hitaat hetket terasseilla muistuttivat jälleen siitä, miksi rakastan kesää kaupungissa. Aurinkoinen kesäpäivä avaa kaupungin ihan erilaisena eteen. Helle hohkaa kaduilta, ihmiset ovat iloisia ja pirteitä, nauttivat olostaan terasseilla. Mikään ei ole niin ihanaa, kuin kävellä pitkin kuumia katuja ristiin rastiin, ilman päämäärää.
Aurinkoinen kesäpäivä Töölönlahden tunnelmissa
On olemassa sellaisia päiviä, jolloin Helsinki näyttää itsestään kaikkein kauneimman puolen. Aurinko osuu veden pintaan niin kirkkaasti, että silmiä saa siristää, puut hehkuvat syvänvihreinä ja ihmiset näyttävät hidastavan askeliaan aivan huomaamattaan. Juuri sellainen päivä meillä oli Töölönlahdella.
Lähdettiin kävelylle ilman kiirettä ja oikeastaan ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Haluttiin vain ulos nauttimaan kesästä. Minusta parhaat kesäpäivät syntyvät juuri niin, kun ei yritä tehdä liikaa. Kun antaa päivän kuljettaa.
Töölönlahti on yksi niistä paikoista, joissa kaupunki tuntuu samaan aikaan elävältä ja rauhalliselta. Vesi välkehti auringossa ja siellä täällä ihmiset istuivat rantaan levitetyillä vilteillä. Joku luki kirjaa, joku söi jäätelöä, joku vain katseli vettä. Kävelyreitin varrella näkyi kesäkukkia, pyöräilijöitä ja niitä pieniä hetkiä, joista suomalainen kesä rakentuu.
Yhdessä kohdassa pysähdyttiin katsomaan hauskaa kivirakennelmaa veden äärellä. Tasapainotettu kivitorni näytti melkein mahdottomalta, kuin joku olisi rakentanut sen taikuudella. Sen vieressä pieni punainen mökki ja kukat loivat lähes satumaisen tunnelman. Sellaiset pienet yksityiskohdat tekevät kaupungista kiinnostavan. Vaikka olisi kulkenut samoja reittejä monta kertaa, aina löytää jotakin uutta.
Kesäinen asu itse tehdyllä röyhelöpaidalla
Päivän asu sopi täydellisesti tunnelmaan. Minulla oli päällä itse tekemäni röyhelöpaita, jonka ompelin Burda 6/2020 -lehden kaavalla. Rakastan vaatteissa sellaisia yksityiskohtia, jotka tekevät niistä vähän romanttisia mutta silti helposti käytettäviä. Röyhelöt liikkuivat kevyesti tuulessa ja mustavalkoinen ruutukuosi toi asuun hieman vintagehenkeä.
Hame taas löytyi Tallinnasta. Se on juuri sellainen täydellinen kesähame, joka hulmuaa kävellessä ja tuntuu kevyeltä myös lämpimänä päivänä. Tykkään yhdistellä itse tehtyjä vaatteita löytöihin matkoilta ja kirpputoreilta. Silloin tyyli tuntuu enemmän omalta eikä siltä, että olisi vain napannut kokonaisuuden suoraan kaupan mallinukelta.
Kesällä pukeutuminen muuttuu muutenkin erilaiseksi. Talvella käytännöllisyys menee helposti kaiken edelle, mutta kesällä saa leikitellä enemmän. Hulmuavat helmat, luonnonmateriaalit ja pienet romanttiset yksityiskohdat tuntuvat juuri oikeilta tähän vuodenaikaan.
Töölönlahden terassit ja suomalainen kesäruoka
Kävelyn jälkeen päädyttiin istahtamaan ihanalle cafe taideterassille. Sellaiset paikat ovat kesässä parasta. Aurinkovarjon alla aika hidastuu ja tuntuu, ettei ole mitään kiirettä mihinkään. Ihmiset puhuvat hiljaisemmalla äänellä, lasit kilisevät pöydissä ja ympärillä leijuu kahvin, ruoan ja lämpimän kesäilman tuoksu.
Hetken ajan vain istuttiin ja katseltiin ympärillemme. Minusta kesässä tärkeintä eivät ole suuret tapahtumat vaan juuri nuo pienet pysähtymiset. Se tunne, että voi olla täysin hetkessä ilman jatkuvaa suorittamista.
Myöhemmin jatkettiin vielä Fat Lizardiin syömään. Kesällä tekee mieli ruokia, jotka ovat samaan aikaan rentoja mutta täynnä makua. Annoksissa oli juuri sellaista kesäistä runsautta, tuoreita vihanneksia, pehmeitä kastikkeita ja kunnolla makua. Ulkona syömisessä on kesällä oma tunnelmansa. Varsinkin silloin, kun aurinko paistaa niin lämpimästi, että terassilta ei haluaisi lähteä lainkaan.
Kotona päivä jatkui vielä kesäruoan merkeissä. Uusia perunoita, tilliä ja silliä. Yksinkertainen suomalainen kesäruoka on oikeastaan täydellistä juuri siksi, ettei siinä yritetä liikaa. Kun raaka-aineet ovat hyviä, ei tarvita monimutkaisuutta.
Minulle tillisilli kuuluu kesään samalla tavalla kuin lämmin ilta-aurinko tai meren tuoksu. Ja uudet perunat voilla, niitä odottaa joka vuosi yhtä paljon. Kesäruoassa on jotakin nostalgista. Se tuo mieleen lapsuuden kesät, mökkireissut ja pitkät valoisat illat.
Kun päivä alkoi hiljalleen kääntyä iltaan, tuli sellainen olo, että juuri tätä kesän pitäisi olla. Ei jatkuvaa kiirettä tai täydellisyyden tavoittelua, vaan kävelyitä ilman päämäärää, hyvää ruokaa, aurinkoa iholla ja hetkiä, jotka tuntuvat pieniltä mutta jäävät silti mieleen pitkäksi aikaa.
Ehkä juuri siksi rakastan kesää Helsingissä niin paljon. Täällä voi yhden päivän aikana löytää luonnon, kaupungin, hyvän ruoan ja sellaisen rauhan tunteen, joka arjessa helposti katoaa.
Ja ehkä parhaat seikkailut eivät aina ole kaukana. Joskus ne löytyvät ihan läheltä, Töölönlahden rannalta, kesämekon hulmusta ja siitä hetkestä, kun aurinko osuu veden pintaan juuri oikealla tavalla. Tällainen oli meidän ihanan rauhallinen ja aurinkoinen kesäpäivä Töölönlahdella.
Ihanaa viikonloppua!
Seuraa minua:
Lisää sopivaa luettavaa:
Kesäpäivä ratikassa matkamuistojen syleilyssä Töölönlahdella