Kun keho sanoo stop: stressi, allergiat ja lupa levätä
0
Kun keho sanoo stop. Joskus elämä tuntuu kulkevan sumun läpi. Pää särkee, silmät vuotavat, nenä on tukossa tai vuotaa taukoamatta, ja keho tuntuu turvonneelta sekä raskaalta kantaa. Kesä, jonka pitäisi olla keveyden ja valon aikaa, voikin muuttua selviytymiseksi päivästä toiseen. Tässä tekstissä pohdin, miltä tuntuu elää allergiaoireiden, stressin ja oman jaksamisen rajojen keskellä. Samalla muistutan itseäni siitä, että lepo ei ole heikkoutta, vaan välttämätöntä. Jos olet joskus tuntenut syyllisyyttä siitä, ettet jaksa olla parhaimmillasi, tämä teksti on sinulle.
Kun keho sanoo stop: stressi, allergiat ja lupa levätä
Kesästä puhutaan usein vuoden parhaana aikana. Sosiaalinen media täyttyy täydellisistä piknikeistä, mökkiviikonlopuista ja loputtomista energiavarastoista. Todellisuus voi kuitenkin näyttää aivan toisenlaiselta.
Tänä kesänä olen huomannut, miten helposti oma hyvinvointi jää kaiken muun alle. Stressi on hiipinyt osaksi arkea lähes huomaamatta. Samaan aikaan allergiaoireet ovat pahentuneet. Päänsärky on ollut jatkuva seuralainen, silmät vuotavat ja kutisevat, nenä vuotaa taukoamatta ja koko keho tuntuu turvonneelta.
On vaikea tuntea itseään omaksi itsekseen silloin, kun oma keho tuntuu työskentelevän sinua vastaan. Silti maailma ympärillä jatkaa kulkuaan. Jätkäsaaren rannassa ihmiset kävelevät määrätietoisesti eteenpäin. Lautat kuljettavat matkustajia satamaan ja sieltä pois. Kesäpäivät vaihtuvat iltoihin riippumatta siitä, kuinka paljon energiaa minulla juuri sillä hetkellä on. Juuri silloin olen yrittänyt opetella jotain tärkeää.
Lupa levätä ei ole laiskuutta
Moni meistä on kasvanut ajatukseen, että arvo mitataan tekemisen kautta. Jos et jaksa, sinun pitäisi yrittää enemmän. Jos olet väsynyt, ehkä et ole vain organisoinut aikaasi tarpeeksi hyvin. Todellisuudessa keho ei kuitenkaan noudata tehokkuusajattelua.
Kun stressi pitkittyy, se voi näkyä monin tavoin. Uni voi häiriintyä, päänsäryt lisääntyä ja palautuminen hidastua. Allergiat voivat tuntua entistä voimakkaammilta, kun elimistö on jatkuvasti kuormittuneessa tilassa. Juuri tämän ymmärtäminen on ollut minulle tärkeä oivallus.
Lepo ei ole palkinto, joka ansaitaan vasta sitten, kun kaikki tehtävät on hoidettu täydellisesti. Lepo on perustarve. Samalla tavalla kuin tarvitsemme ravintoa, vettä ja unta, tarvitsemme myös hetkiä, jolloin emme vaadi itseltämme enempää.
Stressi ja allergiat voivat muodostaa noidankehän
Moni allergikko tunnistaa tilanteen, jossa stressaavat elämänvaiheet tuntuvat pahentavan oireita. Vaikka stressi ei aiheuta allergioita, se voi vaikuttaa siihen, miten voimakkaina oireet koetaan. Kun keho käy ylikierroksilla, palautuminen hidastuu. Silloin jatkuva nenän vuotaminen, silmien kutina ja tukala olo voivat tuntua entistä kuormittavammilta.
Pahimmillaan syntyy noidankehä:
- Allergiaoireet heikentävät unen laatua.
- Huono uni lisää stressiä ja uupumusta.
- Stressi heikentää jaksamista entisestään.
- Oireet tuntuvat entistä raskaammilta.
Tämän kehän katkaiseminen ei tapahdu yhdessä yössä. Usein ensimmäinen askel on kuitenkin yllättävän yksinkertainen: hyväksyä oma tämänhetkinen tilanne.
Pienet hetket voivat kannatella vaikeina päivinä
Vaikeina päivinä olen huomannut, että lohtu löytyy harvoin suurista ratkaisuista. Joskus se löytyy Jätkäsaaren rantareitiltä. Meren katsomisesta muutaman minuutin ajan. Tuulesta, joka tuntuu kasvoilla. Kesäisestä valosta, joka osuu rakennusten seinämiin.
Joskus lohtu löytyy Söpöstä. Eläimet muistuttavat meitä levon luonnollisuudesta. Ne eivät suorita lepoa tai perustele sitä kenellekään. Ne lepäävät silloin, kun lepoa tarvitaan. Ehkä me ihmisetkin voisimme opetella samaa. Sen sijaan, että moitimme itseämme jaksamattomuudesta, voisimme kysyä: mitä tarvitsen juuri nyt?
- Ehkä vastaus on päiväunet.
- Ehkä se on lasillinen vettä.
- Ehkä se on antihistamiini ja rauhallinen ilta kotona.
- Tai ehkä se on vain lupa olla keskeneräinen.
Sinun ei tarvitse jaksaa kaikkea yksin
Yksi vaikeimmista asioista on myöntää, ettei juuri nyt jaksa samalla tavalla kuin ennen. Erityisesti silloin, kun ulospäin kaikki näyttää normaalilta. Totuus on kuitenkin se, että jokainen ihminen kohtaa elämässään vaiheita, jolloin voimavarat ovat vähissä. Se ei tee kenestäkään heikkoa tai epäonnistunutta. Se tekee meistä ihmisiä.
Jos elät parhaillaan stressin, allergioiden tai jatkuvan väsymyksen keskellä, haluan muistuttaa yhdestä asiasta: sinun ei tarvitse ansaita oikeutta huolehtia itsestäsi.
- Saat levätä.
- Saat perua suunnitelmia.
- Saat pyytää apua.
- Saat olla juuri niin väsynyt kuin olet.
Kesä ei mene pilalle, vaikka et jaksaisi kaikkea. Elämä ei pysähdy siihen, että pidät tauon. Joskus tärkein asia, jonka voimme tehdä, on kuunnella omaa kehoamme silloin, kun se yrittää kertoa meille jotain olennaista. Ehkä lepo ei ole merkki siitä, että luovutamme. Ehkä lepo onkin tapa selviytyä eteenpäin.
Nautinnollista päivää kaikille!
Seuraa minua:
Lisää aiheeseen liittyvää:
Viisi kesäjuttua, joihin en kyllästy koskaan
Kesä ei tunnu minusta koskaan suorittamiselta. En halua listaa nähtävyyksistä, joista pitää ottaa pakollinen kuva, enkä aikataulua, joka täyttyy täydellisistä kesäpäivistä. Kaikkein parhaat muistot syntyvät yleensä hetkistä, jotka näyttävät ulkopuolelta aivan tavallisilta: hiekkaa varpaissa, kahvi termospullossa, musiikki joka kuuluu ilta-auringossa jostain kauempaa. Tänä kesänä mukana on myös jotain aivan uutta. Meidän ensimmäinen oma mökkikesä. Tai oikeastaan projekti, joka näyttää tällä hetkellä enemmän viidakolta kuin idylliseltä mökkimaisemalta. Silti juuri nyt tuntuu siltä, että viisi kesäjuttua, joihin en kyllästy koskaan kuvaa täydellisesti sitä, mitä tältä kesältä eniten odotan.
Viisi kesäjuttua, joihin en kyllästy koskaan
Kesässä parasta on se, että tavalliset asiat muuttuvat yhtäkkiä erityisiksi. Sama kahvi maistuu paremmalta ulkona juotuna, sama kaupunki näyttää pehmeämmältä ilta-auringossa ja täysin tavallinen keskiviikko voi tuntua pieneltä seikkailulta. Minun kesälomani ei oikeastaan rakennu isoista suunnitelmista vaan muutamasta asiasta, joihin palaan vuodesta toiseen uudelleen.
Yyteri ja loputon hiekkaranta
Yyterissä on jotain melkein epätodellista. Kun hiekkadyynit avautuvat eteen, ei aina tunnu edes siltä, että olisi Suomessa. Maisema näyttää enemmän joltain elokuvan rantakohtaukselta kuin kotimaan kesältä.
Rakastan sitä tunnetta, kun hiekka on niin lämmintä, että kengät unohtuvat heti autoon. Tuuli, meri ja valtava avoin tila tekevät olosta kevyen tavalla, jota on vaikea selittää. Yyterissä ei tarvitse suorittaa mitään. Voi vain kävellä rantaa pitkin, istua dyynien suojassa tai katsoa merta tuntikausia.
Usein parhaat rantapäivät eivät edes sisällä uimista. Riittää, että mukana on viltti, jotain hyvää syötävää ja aikaa olla ilman kiirettä.
Suomenlinna ilman suunnitelmaa
Suomenlinna kuuluu niihin paikkoihin, joihin voisin mennä aina uudelleen. Vaikka siellä käy paljon turisteja, paikka tuntuu silti rauhalliselta.
Paras tapa viettää päivä Suomenlinnassa ei ole nähdä kaikkea vaan kulkea ilman päämäärää. Löytää hiljainen rantakallio, istua hetki vanhan kivimuurin vieressä tai vain katsella veneitä. Lauttamatka kuuluu kokemukseen yhtä paljon kuin itse saari. Siinä ehtii jättää kaupungin hetkeksi taakse.
Pidän myös siitä, että Suomenlinna näyttää erilaiselta joka säällä. Aurinkoisena päivänä meri kimaltää kirkkaana, mutta pilvisellä säällä koko paikka muuttuu melkein elokuvamaiseksi.
*****
Piknik Helsingissä
Helsinki on kesällä parhaimmillaan juuri silloin, kun mitään erityistä ei tapahdu. Yksi täydellinen päivä voi olla niinkin yksinkertainen kuin viltti, mansikoita ja hyvä paikka istua.
Rakastan rantapiknikejä kaikkein eniten. Se, että meri näkyy taustalla, tekee kaikesta heti enemmän kesää. Joskus mukaan lähtee kahvi ja croissantit, joskus taas kasa sekalaisia eväitä lähikaupasta. Piknikeissä parasta on spontaanius. Ei tarvitse varata pöytää eikä suunnitella viikkoa etukäteen. Ja jotenkin ulkona syöty ruoka maistuu aina paremmalta.
Ulkoilmakonsertit ja loputtomat kesäillat
Kesällä musiikki kuulostaa erilaiselta ulkona. Ehkä siihen vaikuttaa lämmin ilma tai se, että ihmiset ovat muutenkin rennompia. Rakastan erityisesti niitä iltoja, jolloin aurinko alkaa laskea kesken keikan ja koko paikka muuttuu pehmeän kultaiseksi.
Parasta eivät ole pelkästään esiintyjät vaan tunnelma. Ihmiset vilteillä, kaukaa kuuluva musiikki ja tunne siitä, ettei kenelläkään ole kiire kotiin.
Kesäilloissa on jotain melkein taianomaista. Yhtäkkiä huomaa, että kello on paljon enemmän kuin luuli, mutta ulkona on edelleen valoisaa ja lämmin tuuli tuntuu iholla. Sellaisina hetkinä tulee tunne, ettei kesä voisi koskaan loppua.
Ensimmäinen mökkikesä ja täydellinen kaaos
Tämän kesän suurin projekti on ehdottomasti mökki. Tai ehkä pitäisi sanoa mökkiraunioiden pelastusoperaatio. Mökki hankittiin vasta, ja paikka on tällä hetkellä täysin umpeen kasvanut. Piha näyttää enemmän villiltä metsältä kuin pihalta ja tekemistä riittää varmasti koko kesäksi. Mutta ehkä juuri siksi olen siitä niin innoissani.
On yllättävän palkitsevaa nähdä, miten paikka muuttuu vähän kerrallaan. Kun raivaa pusikkoa, pesee vanhoja pintoja tai löytää kaiken kaaoksen keskeltä jotain kaunista, alkaa vähitellen nähdä, millainen paikasta vielä tulee.
Rakastan myös sitä, ettei kaiken tarvitse olla heti valmista. Vähän kuluneet pinnat, vanhat huonekalut ja keskeneräisyys kuuluvat mökkitunnelmaan. Täydellisyys ei edes sopisi siihen. Ehkä juuri siinä on koko kesän idea. Kaiken ei tarvitse olla valmista eikä täydellistä. Riittää, että aurinko paistaa välillä, kahvi ehtii jäähtyä käteen ja jossain vaiheessa huomaa olevansa onnellinen ihan tavallisesta hetkestä.
Tällaiset ovat minun viisi kesäjuttua, joihin en kyllästy koskaan, millaiset sinun on?
Ihanaa iltaa!
Seuraa minua:
Ihania hetkiä kesällä: