Kaksi asua, kaksi täysin eri minää
0
Tämän postauksen otsikko kertoo kaiken: Kaksi asua, kaksi täysin eri minää. Miten alaosan vaihtaminen luo aivan uuden fiiliksen työasuun ja miten toppi, josta pidän paljon mutta on jäänyt vähälle käytölle muuttuukin yllättäen lempivaatteeksi. Käsittämätön asia, mutta todellinen. Kannattaa aina siirtää takana olevat vaatteet eteen, niin myös takana olevia tulee käytettyä enemmän.
Kaksi asua, kaksi täysin eri minää
Piilossa vaatekaapissani odotti toppi, josta tuli vahingossa kesän käytetyin vaate. Sellainen löytö, jonka alkuperää ei enää muista, mutta jonka tunne muistaa täydellisesti. Kirpparilta vuosia sitten löytynyt vihreä smokkirypytetty toppi on juuri sellainen vaate. Se ei huuda huomiota, ei ole trendikkäin eikä näyttävin, mutta jostain syystä vedän sen päälleni jatkuvasti.
Ehkä siksi, että se tuntuu minulta. On hassua, miten yksi vaate voi muuttua melkein turvalliseksi paikaksi. Tämä toppi toimii jotenkin kaiken kanssa. Se mukautuu eri tunnelmiin niin hyvin, että välillä tuntuu kuin käyttäisin kahta täysin eri ihmistä kuvaavaa asua, vaikka yläosa pysyy samana. Pienet asiat muuttavat koko fiiliksen.
Rikkinäiset farkut ja glitterlenkkarit
Ensimmäisenä puin topin rikkinäisten farkkujen kanssa.
Farkut ovat joko Beyond Retron garage sale -löytöjä tai Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta. En enää muista varmasti, mikä on tavallaan täydellinen yksityiskohta. Parhaat vaatteet eivät aina tarvitse tarkkaa tarinaa. Riittää, että ne löytävät oikean ihmisen. Näissä farkuissa on asennetta. Repeämät, kulunut pesu ja rento istuvuus tekevät kokonaisuudesta paljon särmikkäämmän. Sama vihreä toppi ei näytäkään enää pehmeältä ja boheemilta, vaan enemmänkin vähän 2000-luvun indie-tytöltä, joka kuuntelee liian kovalla musiikkia ja löytää parhaat vaatteet sattumalta.
Puman glitterlenkkarit ovat ehkä koko asun tärkein yksityiskohta. Rakastan sitä ristiriitaa, jonka ne tuovat. Rikkinäiset farkut voisivat helposti mennä liian “perus farkut ja toppi” -linjalle, mutta glitter tekee kokonaisuudesta tietoisesti leikkisän. Se tuo mukaan vähän camp-henkeä ja muistuttaa, ettei pukeutumisen tarvitse olla liian vakavaa.
Kun lisään vielä sinapinkeltaisen neuletakin, asu muuttuu lähes Pinterest-mäiseksi, mutta ei liian silotellulla tavalla. Tässä on enemmän elämää. Vähän sotkuiset hiukset, käytetyt vaatteet, itse tehdyt jutut ja kirppislöydöt tekevät kokonaisuudesta aidon. Tässä lookissa on jotain nuorekasta ja kapinallista. Se on sellainen asu, jonka voisi pukea kirppiskierrokselle, keikalle tai pitkälle kesäpäivälle kaupungille. Se ei yritä olla siisti tai täydellinen, ja juuri siksi se toimii.
Pellavahousut muuttivat koko tunnelman
Mutta muutamaa päivää myöhemmin vedin saman topin päälleni valkoisten pellavahousujen kanssa, ja tunnelma muuttui täysin. Rakastan näitä itse tekemiäni pellavahousuja, vaikka ne ovatkin rehellisesti sanottuna vähän liian isot. Tai ehkä juuri siksi rakastan niitä. Niissä on jotain sellaista huolettomuutta, mitä en löydä istuvista farkuista. Pellava liikkuu eri tavalla. Se ei pyydä anteeksi tilaa, jonka se ottaa. Se vain on.
Asussa on pehmeyttä ja väljyyttä, mutta samalla myös rakennetta. Smokkirypytetty toppi tekee vyötärölle muodon ilman että mikään puristaa. Se on ehkä tämän topin suurin vahvuus. Se myötäilee, mutta ei vaadi täydellisyyttä. Juuri siksi huomaan palaavani siihen jatkuvasti, erityisesti nyt, kun en enää jaksa pukeutua epämukavasti vain siksi, että jokin näyttää hyvältä.
Valkoisten pellavahousujen kanssa kokonaisuus muuttuu melkein boheemiksi. Tulee vähän sellainen tunne kuin olisi matkalla torille jossain pienessä italialaisessa rantakaupungissa, vaikka todellisuudessa olen Jätkäsaaressa matkalla ruokakauppaan. Addun Stan Smithit pitävät asun kuitenkin maanläheisenä. Ne estävät kokonaisuutta muuttumasta liian “pellavahaaveiluksi”. Ilman niitä asu voisi helposti lipsahtaa liian romanttiseksi tai jopa vähän teennäiseksi.
Neuletakki muuttaa fiiliksen
Ja sitten se neuletakki.
Minun itse neulomani, vähän muhkea, vähän erikoinen neuletakki tekee koko asusta kiinnostavan. Rakastan sen hihoja. Niissä on jotain lähes satumaista. Sinapinkeltainen sävy toimii yllättävän hyvin vihreän topin kanssa, koska molemmissa on luonnollinen, murrettu sävymaailma. Yhdistelmä muistuttaa vähän loppukesän kuivaa heinää ja metsää sateen jälkeen.
Tämä asu tuntuu turvalliselta, pehmeältä ja vähän taiteelliselta. Sellaiselta, jonka voisi pukea päälle kahvilaan, hitaalle sunnuntaille tai vain päivään, jolloin haluaa tuntea olonsa mukavaksi ilman että tyyli katoaa mihinkään. Silti huomaan pitäväni enemmän pellavahousuversiosta.
Ehkä siksi, että siinä on enemmän hengitystilaa. Kirjaimellisesti ja henkisesti. Isot pellavahousut eivät yritä tehdä vartalosta tietynlaista. Ne vain liikkuvat mukana. Tässä iässä olen alkanut arvostaa sitä enemmän kuin täydellistä istuvuutta. En enää jaksa jatkuvaa vaatteiden korjailua, vatsan sisään vetämistä tai tunnetta siitä, että asu näyttää hyvältä vain silloin kun seisoo täysin suorassa.
Pellava-asussa tunnen olevani enemmän oma itseni. Rennompi. Luovempi. Ehkä jopa vähän rohkeampi, koska uskallan käyttää jotain väljää ja näkyvää ilman että yritän piiloutua. Ehkä juuri siitä oma tyyli lopulta rakentuu. Ei siitä, mikä näyttää “parhaalta”, vaan siitä, missä tunnistaa itsensä heti peiliin katsoessa.
Ja koska tiedän jo itseni, tämä toppi ei varmasti jää tähän. Seuraavaksi haluan yhdistää sen boheemiin, isohelmaiseen valkoiseen hameeseen. Näen jo mielessäni, miten smokkirypytetty vihreä toppi ja kevyt hulmuava helma toimisivat yhdessä, vähän romanttisesti, vähän vintagehenkisesti ja juuri sopivan rennosti. Veikkaan, että tästä topista on hitaasti tulossa yksi niistä vaatteista, jotka kulkevat mukana vuodesta toiseen ja löytävät aina uuden tavan näyttää omalta. Näin syntyy kaksi asua ja kaksi täysin eri minää.
Ihanaa perjantaita!
Seuraa minua:
Ohje ja kaavatiedot:
Kesän ihanat ja helpot pikku virkkaukset
Tämä postaus on ihan pakollinen juttu tähän kohtaan, nimittäin kaikki kesän ihanat ja helpot pikku virkkaukset tulevat nyt yhdelle sivulle. Ideoita, mitä kaikkea suloista ja kivaa voi tehdä kesän helteisiin päiviin. Ja nämä ovat todella helppoja ja oikeasti aivan ihanan suloisia töitä, joissa ei montaa tuntia kädet pyöri.
Kesän ihanat ja helpot pikku virkkaukset
Virkatut vaatteet, asusteet sekä erilaiset sisustusjutut nyt vain kuuluvat kesään ja myös minä virkkaan kesäisin lähes pelkästään. Yleensä tykkään tehdä juuri sellaisia töitä, jotka saa valmiiksi ihan muutamassa tunnissa. Kun nauttii olostaan rannalla tai istuu autossa pelkääjän paikalla, kun matkataan pitkiä matkoja road tripillä tai kun sade piiskaa ikkunaan, sellainen ihana kesäsade, jonka tuoksu valtaa jokaisen nurkan.
Ruusun ohjeen löydät Lankahelvetti -blogista.
Silloin on kiva ottaa koukku esille ja lankakerä, tietenkin kasvikuitua sisältävä lanka ja alkaa tekemään jotakin pientä kivaa. Yhtenä vuonna innostuin erilaisista korvakoruista ja niitä tulikin monen monta. Ruusun virkkaaminen oli hauskaa puuhaa ja kun ruusun kokoaa, voi niistä tehdä korviksia, kaulakoruja ja vaikka jalkakorut.
Jos hattua ei onnistu tekemään, niin lieri voi olla kiva vaihtoehto
Hattu on mielestäni hiukan vaikea tehdä ja siksi toinen vaihtoehto on lieri. Eikä tarvitse olla näin suuri mitä minun lieri, pienempikin riittää. Samalla kertaa tekee useammankin. Minun lieri on tehty paksusta kierrätyspuuvillasta, se on ihanan jämäkkää kun sen virkkaa ehkä aavistuksen verran pienemmänllä koukulla mitä suositellaan. Lieriin olen laittanut rautalankaa, jotta sitä voi muotoilla haluamallaan tavalla.
Erilaiset laukut ja reput ovat myös helppo tehdä, joko paksusta puuvillasta tai kalastajalangasta tai vaikka niinestä. Jotkut ovat virkanneet myös paperilangasta. Kaikkea voi kokeilla, mutta virkatut laukut ja reput ovat aivan ihania juttuja. Olenkin useasti miettinyt, että miten olen pärjännyt ilman niitä. Nyt niitä siis on ja monenlaisia.
Sormuksia ja hiusdonitseja
Tiedän ettet olisi voinut uskoa, että virkkaamalla saa myös aivan ihania, siis aivan ihanan upeita sormuksia. Kyllä, nämä jos mitkä on nopeita ja helppoja tehdä. Tuosta noin vain suit sait sukkelaan. Pienimmätkin langanpätkät saa hienosti uppoamaan näihin ihaniin sormuksiin. Kukkien ohjeita voi etsiä Googlen avulla ja etsiä sen itselleen sopivan jutun. Minä itse tykkään näistä yksinkertaisista kukista.
Hiusdonitsit virkkaamalla on myös tehokas tapa tyhjentää lankakasoja ja näitähän tulee sitten nopeasti useampikin valmiiksi noin vain ja näitä tosiaan tekee useamman samalla kertaa. Myös erikoislankoja kannattaa testata, itse tein aika söpöjä hiusdonitseja turkislangalla, siis keinoturkislangalla. Ohjevideoon pääsee klikkaamalla tätä kohtaa. Video on pitkä, koska höpötän niin paljon. Näiden teossa ei tarvitse olla mikään pro, voi olla ihan aloittelijakin.
Valoköynnös muuttuu loistavaksi kukkaköynnökseksi
Loppuun vielä yksi idea, nimittäin valoköynnös, johon virkattu kukkia valokohtiin. Tätä tykkäsin tehdä ja tämä oli aivan ihana ikkunassa. Valitettavasti mikään ei ole ikuista ja jossakin kohtaa tämä köynnös sanoi sopimuksensa irti ja enää minulla ei ole tätä ihanaa köynnöstä. Kukat on tallella tosin ja joskus ehkä voisin tehdä uuden köynnöksen, mutta sen näkee sitten joskus tulevaisuudessa. Idea kuitenkin aivan ihana.
Mitä sinä meinaat virkata kesäksi tai tänä kesänä?
Ihanaa iltaa kaikille!
Seuraa minua:
Täältä löydät lisää aiheesta: