Mekosta hame – erittäin helppo muokkaus
Odotin matkaa todella paljon, olin sairastanut bassedowin tautia siihen mennessä viisi vuotta, olin todella väsynyt sairauteen ja olin jo antanut periksi sille. Sairaus sai luvan viedä minut. Se oli yksi syy miksi häämatkamme pitkittyi ja päätimme mennä juuri Kazimierziin. Siihen aikaan minulla oli tapana se, että en juuri ottanut mitään vaatteita tai tarvikkeita mukaan, sillä ostin kaiken paikan päältä. Minulla kyllä oli mukana muutama vaate, esimerkiksi tyttäreni ostama ihana mekko, joka oli päälläni yhdellä illallisella Sasiedzissa.
Tuolla reisulla kaikki kuitenkin muuttui ja sain valtavasti voimaa taistella vielä kerran ja lopputuloksena oli kilpirauhasen poisto ja kuntoutus. Tuon vuoksi matkamme oli erittäin tärkeä ja on vain yksi lukuisista syistä miksi vaalin Kazimierzia niin paljon. Miksi se voimannuttaa minua vaikka istuisin kotona.
Minulle on hyvin tärkeää myös se, että saan kotiini palan Kazimierzia, boheemia ja värikästä aluetta, joka on niin suosittu nykyään. Rakennan pikku hiljaa meidän pihalle oman pienen Kazimierzin, jossa voimme nauttia elämästämme ja muistella rakasta kaupunginosaa. Asia, josta en koskaan päästä irti. Koska pihamme alkaa muodostua ja suunnitelmia tehdään miten tätä muokataan, niin kohta alkaa ompelukone hyrräämään. Mies kun oli niin kiltti, että toi ompelukoneeni nyt jo tänne, että voin ommella keittiössä. Vielä kun ei ole tilaani alettu rakentaa.
Mukanani ollut mekko, jonka tyttäreni minulle aikanaan osti kun ajatteli sen tuovan oloani paremmaksi ja tietenkin oloni parani paljon kun se mekko päällä kuljin Krakovassa. Pitääkin muuten kertoa tilanne joka tapahtui Josefa kadulla kun kävelimme mieheni kanssa takaisin hotelille:
Kenkäfriikin tunnustus
Hei,
Nimeni on Melissa ja olen kenkäfriikki!
Tässä muuton aikana on moneen kertaan todisettu, että jos en mitään muuta ole, niin kenkäfriikki. Rakastan kenkiä ja jo tuossa muuton alussa kun pakkailtiin tavaroita, laitoin ison määrän vaatetta ja kenkiä Hope- yhdistykselle. Nyt on vastaan tullut yksi iso ongelma täällä uudessa asunnossa. Vaikka asunto on isompi kuin aikaisempi asunto, niin kenkäni ei mahdu mihinkään, ei tosin myöskään vaatteeni mutta varsinkin kenkäni on ongelmatilanteessa.
Hope- yhdistykseen on siis jälleen kerätty kolme roskasäkillistä vaatteita sekä roskasäkillinen kenkiä. Ja kengät eivät ole kaikki vielä edes täällä. Vaatteista osa on menossa myyntiin VillaNannan kirpparille. Olen todella huonosti pitänyt koko kirppistä mutta ensi kuun aikana olisi tarkoitus laittaa homma liikkeelle. Joukossa on niin tuunauksia kuin muita juttuja.
Miksi minulla sitten on paljon kenkiä? Koska ne ovat minun keräilyn kohde. Monella ihmisellä on omat keräilynkohteensa ja minulla se on kengät. Minulla on käyttökengät sekä ne keräilykengät, joita en juurikaan käytä mutta kuvissa on useastikkin. En nykyään muutenkaan enää osta kenkiä, jos niissä ei ole jotakin hyvin mielenkiintoista. Välillä voi olla monta kuukautta väliä ennen kuin tulee seuraavat vastaan mutta nyt on pakko käyttää harkintaa, kaikkia kenkiä ei voi meille pelastaa.
Mutta ihan mahtavaa on se, että tänään lähtee viimeinen kuorma vanhasta asunnosta ja sen jälkeen päästään aloittamaan kuvaamiset ja saan ne jutut tänne blogiin, jotka tein ennen kuin muutimme. Työtila toivottavasti valmistuu heinäkuuksi niin saan ompelukoneet tänne ja pääsen vihdoin ompelemaan. Sitä odotan ja kaipaan kovasti jo.