Tuunausjätteestä huppuhuivi – Matka maailman toiselle laidalle
12
Minulta useasti kysellään, että mitä tapahtuu kaikelle tuunausjätteelle, eli sille materiaalille, jota jää yli esimerkiksi leikkuusta. Harrastanko siis zero waste -ajattelua käsitöitä tehdessäni? Kyllä vain, vaikka joskus kestää pidemmän aikaa ennen kuin jämät muokkautuu johonkin järkevään muotoon. Kun olen saanut esiteltyä uusimmat jämätyöni, teen koosteen aiheesta jossa on esillä monenlaisia ideoita jämien käyttöön. Mutta nyt tämän postauksen aiheeseen. Tämä puuha onkin sitten ihan erilaista mitä on tuunaus ylipäänsä. Minulla on tavallaan kolme vaikeusastetta/haastetta ompelussa:
1. Normaali ompelu 2. Tuunaus 3. Jämäaskartelu. Helponta on tavallinen ompelu, kankaasta tehdään asia, joko omilla kaavoilal tai sitten valmiskaavoilla. Tuunaus on välimaastoa, jolloin haastetta löytyy esimerkiksi kun on rikkinäisiä vaatteita tai liian pieniä. Helpointa tässä on kun tekee monta kokoa isommasta itselleen jotain ja sitten vaikeaa on nämä jämät. Miten ne hyödyntää, mitä niistä keksii ja miten yhdistelee.
Tuunausjätteestä huppuhuivi
-Kasaprojektin satoa
Tämä jämistä puuhattu huppuhuivi on jatkoa neuletöilleni, jotka jo esittelin täällä aikaisemmin. Jäännöspalasista jäljellä on enää muutama nöyhtä tekoturkista sekä paitojen resoria, jotka tulevat vielä käyttöön tuonnenpana. Huppuhuiviin käytin kankaan palasen, jolle ei ollut mitään muuta käyttöä. Kangas on aika tuhtia, kutittavaa ja karheaa. Vaikuttaa villalle, sillä se on super lämmintä. Näin huppuhuivina kangas ei kutita liikaa vaan sitä voi hyvin käyttää sellaisenaan. Tähän hommaan en käyttänyt mitään kaavaa, vaan ihan summissa leikkelin huppuosan sekä huiviosan. Huiviosaan jätin myös neuleen taskut. Huiviosasta tuli hippaisen liian pitkä, jos sen pitää auki ja liian lyhyt kun sen laittaa kaulalle. Mutta en anna sen häiritä, sillä tämä on niin suloinen ja sopii hyvin jälleen tyyliini. Huppuhuiviin jouduin yhdistämään vähän muitakin materiaaleja kuin vain nuo neuleet, sillä neuleen osat loppui kesken mutta muuta materiaaleja löytyi enemmältikin. Estottomasti vain yhdistelemään osia toisiinsa sekä tietenkin materiaaleja. Kaikki käy tässä hommassa, jopa langan jämät voi yhdistellä tällaiseen työhön oikein hyvin.
Minusta tämän sortin työ on tosi hauskaa, sillä voit vapaasti toteuttaa itseäsi ja katsoa mitä tulevan pitää, suunnitelmaa ei juuri tarvita. Mennään sinne minne fiilis vie. Sama ajatus koskee myös muuta osaa tästä postauksesta, nimittäin teimme pienen retken maanantaina mieheni kanssa. Tämän reissun idean sain ihan omasta kirjoituksesta, nimittäin haaveiden loma -postauksesta. Joskus voi tehdä asiat eri tavoin mitä yleensä, esimerkiksi mennä sellaiseen paikkaan talvella, jossa yleensä käy vain kesällä. Näin me tehtiin…Lähdettiin tutustumaan talviseen Suomenlinnaan.
pssst!
Kuvissa vilahtelee suloisen ihana heppareppu, jonka olen tehnyt vuosia sitten vanhasta tekomokkatakista sekä kanavatyöstä. On ollut muuten valtavan kovassa käytössä tuo reppu ja alkaa tosiaan siltä näyttää.
Seikkailu talvisessa Suomenlinnassa
Maanantaina oli upea aurinkoinen ilma ja heti aamusta seikkailuvaravasta kutitti sen verran paljon, että oli pakko laittaa seikkailuvermeet niskaan ja lähteä ihmettelemään maailmaa. Aika valtava määrä turisteja liikkuu lautalla Suomenlinnaan myös talvella, aivan kuten mekin. Meillä ei ollut eväitä mukana, mutta onneksi kaupasta sai perusherkut. Muuta ei kyllä sitten tarvittu: aurinko paistoi ja hyvät eväät kainalossa lähdimme seikkailulle, katselemaan maisemia, jotka vieläkin saa meidät hämmennyksiin. Miten kaunis Suomi onkaan näin talvellakin.
Suomenlinna on talvisin aivan erilainen, se on hiljainen, salaperäinen, kolkko mutta valtavan kaunis. Paikoitellen tuntui kuin olisi ollut jossain muualla kuin juuri tuolla, niin karun kaunista vaellusta saa siellä kokea, varsinkin tähän aikaan vuodesta. Fiilis oli todella korkealla kun ehtoolla päästiin kotiin takaisin. Suosittelen ihan kaikille, tällaista seikkailua, että menee talvella sinne missä yleensä kesällä käy. Saa vähän erilaisen kokemuksen paikasta.
On hyvä lähteä tällaiselle reissulle aamupäivällä, kun aurinko on jo noussut ja lämmittää mukavasti, on miellyttävää kulkea ulkona kun on jo hiukan lämpöistä. Varovainen kannattaa olla varsinkin jos koikkelehtii liukkaalla kalliolla, jossa on lunta, jäätä ja vettä. Aika liukasta…Todella liukasta. Pelotti nimittäin muutamia kertoja kun kengät lähti liukumaan, että plumpahtaa veteen. Mutta onneksi selvittiin seikkailusta ilman plumpsahtamisia. Tosin onnistuin repimään takkini rikki, joten siitä tulee koirille ensi talveksi toppatakit tai toiselle vain.
Vaikka Suomenlinnaan ei maksa, niin tämä ei kuitenkaan ihan ilmainen reissu ole, matkat maksaa aina. Edullisimminkin pääsee, jos keskustaan polkaisee polkupyörällä, mutta vielä on sen verran maa sellaisessa kunnossa, että me ei fillarin selkään hypätä. Mutta ei tässä enää mene kauaa kun polkuåyörän voi ottaa naftaliinista…
Vaikka Suomenlinnaan ei maksa, niin tämä ei kuitenkaan ihan ilmainen reissu ole, matkat maksaa aina. Edullisimminkin pääsee, jos keskustaan polkaisee polkupyörällä, mutta vielä on sen verran maa sellaisessa kunnossa, että me ei fillarin selkään hypätä. Mutta ei tässä enää mene kauaa kun polkuåyörän voi ottaa naftaliinista…
Niin kuin arvata saattaa, kuvapläjäys on massiivinen tässä postauksessa. En säästele taaskaan teitä kuvasaasteelta, vaan saatte nähdä monen monta kuvaa tutusta Suomenlinnasta.
Hieno huivi. Ja tuo zero waste-ajattelutapa on ihan parhautta, etenkin kun on tuollainen taito loihtia vanhasta uutta.
Aika hauska keksintö! Eipä olisi tullut mieleeni 🙂
Kiva huppuhuivi ja varmasti myös lämmin. Kauniit kuvat talvisesta Suomenlinnasta. Kivaa viikonloppua. 🙂
~Katja
Huppuhuivi olisi kyllä kätevä, koska kaikissa takeissa ei huppua ole.. 🙂
Zero Waste on kyllä huippu ajattelutapa, en juurikaan siitä puolesta puhu täällä blogissa, vaikka sekin kuuluu kyllä blogin sisältöön. Itsekkin vasta tätä harjoittelen laajemmin. Ruoka ja tekstiilit tähän jo näkyvästi kuuluu.
Minullakin välillä tuossa tekemisen aikana hahmottuu mitä olen tekemässä.
Tuo on tosi lämmin. Olin todella yllättynyt siitä miten tuuli ei pääse koskemaan edes naamaan kun on tuolla sisällä.
Totta, tää on helppo ja kätevä vepatin 😀
Tosi kiva huivi, kätevää kun on huppu samassa :).
Sä olet kyllä idearikas ja hyvä käsitöissä 🙂
Mä en ole koskaan käynyt Suomenlinnassa, pitäisi kyllä ehdottomasti lähteä kokemaan se 🙂
Tää on kyllä kätevä ja lämmin.
Suosittelen lämpimästi, varsinkin kesällä Suomenlinna on mielettömän kaunis paikka.