Hae
VillaNanna

Mitä sain synttärilahjaksi?

Mitä sain synttärilahjaksi?

Mitä sain synttärilahjaksi? Minulta kysyttiin. Ajattelin siis laittaa parit lahjat esille tänne. Sain äidiltäni myös neulehommiin apuvälineitä, ne ovat tällä hetkellä jo kovassa käytössä, joten saatte nähdä ne myhemmin. Mutta sain paljon muutakin kuin neuleisiin liittyvää. Ja niin, me vietämme samaan aikaan myös isänpäivää kuin synttäreitäni, sillä olen syntynyt isänpäivänä, vaikka joka vuosi ei ne kohtaa toisiaan.

Mitä sain synttärilahjaksi?

Sain äidiltäni siis kauniit rintakorut, neulehommiin apuvälineitä sekä isoäitini keräämää astiasarjaa. Koska isoäitini on tuolla pilvenreunalla ollut jo vuosia, niin oli kiva saada jotakin isoäitini minulle aikanaan hankkimaa. Lahja rajan takaa. Mieheltäni sain kaksi neulekirjaa sekä kengät. Sain myös ompeluun liittyvän joulukalenterin. Sain myös liitoltani lahjakortin ja vielä on tulossa Espoon kaupungilta lahja.

Suurin lahja oli kuitenkin se, että sain syödä ja olla läheisteni kanssa. Lähdimme siis äitini luokse, jonne saapui myös isommat lapseni. Äitini oli tehnyt ruokaa ja leiponut pullaa ja kuivakakkuja. Mieheni oli tehnyt suklaakakun, joka oli koristeltu yksisarvisin. Nautin kovasti päivästä, vaikka se oli hyvin väsyttäväkin, koska pitkä matka edes takaisin ja muutama tunti vieraana vie voimia.

Pitääkö aina saada lahjoja?

Ei tietenkään tarvitse, en aina edes saa. Mutta jostain syystä tänä vuonna sainkin kivoja juttuja, voi liittyä pitkälti myös niihin haasteisiin, joihin olen törmännyt nyt tämän vuoden aikana. Paras lahja olisikin se, että ensi vuosi olisi helpompi ja rauhallisempi monin tavoin. Ihania lahjoja sain ja kaikki tulee kovaan käyttöön. Rintaneulat tulee tiettyihin uuden vuoden asuihin ja kengät toiseen asuun. Nämä asut saatte nähdä myöhemmin myöskin. Toinen asuista lähtee mukanani meidän matkalle.

Minulle lahjan saanti ei ole pakollinen juttu, yleensä toivon saavani ompeluaikaa, joten miesväki lähtee muualle vuorokaudeksi. Mutta tällä kertaa ikävöin kovasti äitiäni ja lapsiani, joten teimme pienen päiväreissun. Sekin olisi riittänyt lahjaksi. Viisikymppiset tulee vain kerran elämässä, joten ymmärrän, että silloin halutaan kunnolla juhlistaa sankaria. Ja kyllä, meillä huomioitiin isä sunnuntaina. Isänpäivä oli meillä Hesepäivä. Ja mieheni sai muutoinkin sellaisen päivän kuin halusi. Meillä nuo isän -ja äitienpäivät eivät oikein ole sellainen juttu. Kun lapset olivat pieniä, niin he halusi tehdä kortit ja nautittiin brunssi kotona. Mutta ei juuri muuta. Ei nytkään. Mitä toinen haluaa ja toivoo ja niillä mentiin.

Mitä sain synttärilahjaksi?

Touhukasta torstaita kaikille! 

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Twitter

Pinterest

Olen ihan kohta 50v

Olen ihan kohta 50v

Lauantaina on synttärini, olen ihan kohta 50v. Miltä tuntuu olla siinä vaiheessa elämää, että se muuttaa jälleen paljon asioita? Tulee vaihdevuodet, lapset lentää pesästä ja on opeteltava uusi identiteetti, kyllä, et ole enää pienten lasten äiti, olet aikuisten lasten äiti ja sinua ei enää tarvita 24/7. On myös opeteltava löytämään muunlaista puuhaa kun lapset eivät ole enää jaloissa pyörimässä. Mitä sille vapaa-ajalle oikein tekisi?

Olen ihan kohta 50v

Jos totta puhutaan, niin olen pidempään jo odotellut tätä ikää, ehkä minulla on romanttisia ajatuksia tästä iästä. Olkoon niin, mutta minä kuvittelen, että nyt alkaa se seesteinen vaihe, voin keksittyä täysin omiin juttuihini, työkin on helpompaa ja ah, pääsee eroon menkoista. Voin keskittyä kulttuuriin ja sukeltaa ompelumanian pauloihin. Voin viettää ihanaa elämää oloneuvoksena. Paitsi, että olen töissä, joten oloneuvos ei oikein onnistu, vielä.

Miten vietän synttäreitäni? 

  • menen lämpimän peiton alle sohvan nurkkaan, lämmin kaakao viereen, kermamunkki kylkeen, kutimet käteen ja leffa pyörimään. Leffaksi valikoituu mikäs muu kuin Dirty Dancing.

Ajan miesväen pihalle tai oikeammin appiukolleni, pysykööt siellä, nyt on mummeleiden oma aika. Kaipaan omaa hetkeä, kaipaan ompelua ja omaa sisäistä Picassoa. Kun leffa on katsottu ja ehkä sadettakaan ei ole, niin sitten lähden pienelle retkelle luontoon, kirmailen kuin jättikauris pitkin peltoja. Tai ehkä enemmän karhuna.

Tuleeko minulle viidenkympin villitys?

Meikäläisellä on kyllä ollut semmoiset villistykset tässä viimeiset 40 vuotta, ehkä jopa 50 vuotta, että voipi olla, ettei mitään sen erikoisempaa villitystä tule. Pahimmat villitykset on kuitenkin jo takana päin. Ehkä joku pieni villitys voisi olla kiva, ehkä ajan moottoripyöräkortin? Ehkä keksin jotain muuta hullutusta. Ei voi vielä tietää. Mutta odotan kyllä mielenkiinnolla mikä voisi olla se minun villitykseni.

Tai hei, jos se olisi villimatkustelu? Mutta kuka senkin maksaa? Ei näillä palkoilla paljon matkustella, ja töitäkin on tehtävä tässä sivussa. Ehkä mä vaihdan työpaikkaa? Noh, se olis aika isokin juttu tai jopa vaihdan alaa? Opiskelemaan? No nyt alkoi tulla villityksiä. Pitääkin karistaa heti tuommoiset pois päästä, etten saa niistä ideoita.

Kuvan asu:

  • Neule: Itse tehty
  • Farkut: Levis outlet
  • Kengät: Fila, JD
  • Hiusdonitsi: Itse virkattu
  • Aurinkolasit: RayBan

Olen ihan kohta 50v

Rentoa päivää kaikille! 

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Twitter

Pinterest

LUE MYÖS:

Kun harmittaa, lähde kävelylle

Valtakunnallinen blogiperjantai

Päivän kymmenen parasta asiaa

Kummallinen lauantai