Hae
VillaNanna

Porolla täytetyt voisarvet

Meidän jouluisiin tarjoiluihin kuuluu suurena osana nämä herkulliset voisarvet, porolla täytetyt voisarvet. Näitä syödään aina meillä, ensimmäiset tehdään pikkujouluiksi ja loput herkutellaan jouluna. Jos siis ollaan kotosalla, niin kuin taitaa tänä vuonna pakosti käydä. Nämä ovat myös isomman poikani herkkua, hän tosiaan tykkää näistä kaikkein eniten ja näitä pitää vapaapäivillä olla tarjolla aina, jotta hänen maha on aina näistä täynnä.

Nämä voisarvet on myös kiva tehdä lasten kanssa yhdessä ja poroakaan ei tarvitse laittaa lihana sisälle, voi laittaa kalkkunaa tai vaikka sieniä. Mitä itse haluaa. Meillä vaihtelee myös aina se mikä milloinkin innostaa, mutta yleensä se on kalkkuna tai poro. Minusta poro kuuluu vähän tähän aikaan, kuten riista ylipäänsä.

Porolla täytetyt voisarvet

Porolla täytetyt voisarvet

Leipominen lasten kanssa on hauskaa puuhaa ja tästä annoksesta tulee hyvin niin maistiaiset kuin joulupöytäänkin herkut makoisat. Kannattaa siis laittaa pakkaseen ja uunin kautta pöytään. Siis lämmittää hetkisen uunissa.

Taikina:

  • 7 1/2 dl vehnäjauhoja
  • 200g margariinia
  • 1pss kuivahiivaa
  • 1/2 dl maitoa

Tee näin:

  • Mittaa jauhot, margariini, kuivahiiva ja suola kulhoon.
  • Nypi ainekset tasaiseksi murumaiseksi seokseksi.
  • Lisää joukkon maito ja sekoita taikina tasaiseksi.
  • Anna taikinan kohota hetki.

Täyte:

  • 200g poroa
  • 1/2 punaista paprikaa
  • 1 1/2 dl juustoraastetta

Tee näin:

  • Jaa taikina kahteen osaan.
  •  Kauli taikinan paloista pyöreitä levyjä ja jaa ne kahdeksaan osaan.
  • Levitä taikinakolmioiden leveämpiin päihin täytteet.
  • Kierrä palat leveämmästä päästä alkaen sarviksi.
  •  Anna kohota. Voitele munalla.
  • Kypsennä 225 asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Näin näppärästi syntyy nämä herkut pöytään. Näitä meillä syödään aamupalapöydässä, jonne on katettu kaikenlaisia herkkuja riisipuurosta leipään. Samalla kun heräillään hiljaa, niin katsellaan joulupukin kuumaa linjaa. Jokainen saa ottaa mitä haluaa ja sen jälkeen voi mennä ottamaan aamu-unet ruokailun päätteeksi.

Meidän joulu

Meidän joulu on yhdistelmä valon ja ilon juhlaa sekä joulua. Itse uskonnollista joulun ilosanomaa meillä ei juhlita, tämä päätös on tullut mieheltäni, joka teologina on sitä mieltä, ettei jouluun kuulu uskonnollisuus. Sitähän se ei alunperin ollut. Meille paras tapa viettää joulunaikaa on matkustaa, mutta nyt se ei oikein onnistu, sillä Krkaovaan ei pääse, eikä oikein muualle kiinnosta mennä. Varsinkaan nyt korona aikaan. Joten keskitymme kotona viettämään yhdistettyä juhlaa, jossa tarjolla on erilaisia herkkuja kuten latkesia ja laatikoita.

Olen tottunut nyt saamaan myös minulle tärkeän ja henkilökohtaisen juhlan antimia matkoillamme, että kaipaan niitä jo nyt, vaikka valon juhlaan on vielä aikaa muutama viikko. Uskon, että tänä vuonna emme myöskään pääse Latkes-juhliin korona toimien vuoksi. Tämä sitten kertoo siitä, että minun on tehtävä nämä herkulliset perunaletut itse tänä vuonna.

Porolla täytetyt voisarvet Porolla täytetyt voisarvet

Mukavaa päivää kaikille!

Seuraa minua: InstagramFacebookBloglovinBlogit.fi

VillaNanna SecondHand

Suomenlinnan kekri

Tämä tarina piti tulla ulos jo sunnuntaina, mutta meidän Suomenlinnan kekri muuttui osaltani helvetiksi, joten nyt kun se helvetti on pikku hiljaa ohi, voin kertoa teille meidän reissusta, kertoa mikä on kekri sekä mitä tapahtui sellaista, että meidän piti lähteä kesken juhlan pois. Vaikka homma ei mennyt suunnitelmien mukaan, niin se hetki kun kaikki oli hyvin koitetaan muistaa kauan.

Kekrijuhlissa oli kekritär rakentamassa kekripukkia, jota ei tänä vuonna poltettu, sai myös selvittää oman voimaeläimensä. Minä olen susi, pokani metso ja mieheni on hirvi. Valoesityksiä, musiikkiesityksiä, museo oli ilmainen (käytiin sotamuseossa), erilaisia opastettuja kierroksia ja tietenkin ruokaa ja juomaa.

Suomenlinnan kekri Suomenlinnan kekri Suomenlinnan kekri

Suomenlinnan kekri

Kekri on suomalainen syysjuhla, jonka juuret menee syvälle maatalouskulttuuriin. Ennen kekriä vietettiin sadonkorjuuta ja vuoden vaihtumista. Kekrin tarkoitus on olla yhdessä kaikki, ikään ja sukupuoleen katsomatta ja nauttia sadon tuomista herkuista. Kekrisesonki on koko lokakuu. Tällainen on siis kekri lyhykäisyydessään. Kekrinä voidaan myös pukeutua. Metsän eläimiksi, kekrittäreksi, kekripukiksi. Tuodaan valoa pimeyteen, juhlitaan myös valoa, kun se on kesän jäljiltä muisto vain. Erilaiset tarinat haltioista ja tietenkin vainajista.

Meidän suunnitelmissa oli kierrellä niitä museoita, joissa emme ole vielä käyneet, iltapäivällä syömään kekrimenuun mukaan, käydä tapaamassa kekritärtä ja selvittää meidän voimaeläin, seurata valon reittiä, nauttia musiikista ja kiertää Kustaanmiekkaa. Osa jäi siis tällä kertaa toteutumatta, sillä sain armottoman migreenikohtauksen, jonka kourissa olen tälläkin hetkellä, tai oikeastaan migreeni on jo poissa ja pikku hiljaa pääsen valoa päin. Vaikka ihan kaikkea ei päästy kokemaan, niin tärkeää oli, että jotain edes. Vaikka migreeniin sairastuinkin, niin haluan muistella reissua vain lämmöllä ja unohtaa sen osan, missä voin pahoin.

Minusta Viaporin kekri oli onnistunut tapahtuma ja vaikka korona aiheuttaa päänvaivaa, oli siellä mukava käydä. Aika väljästi sai silti vaeltaa, vaikka ihmisiä kuitenkin oli paljon ja virtasi joka puolella, niin samaa ihmismäärää ei silti ollut mitä normaalisti Suomenlinnassa olisi. Ilma oli myös hiukan harmillinen, vettä saatiin päivällä niskaan, onneksi päästiin sateen suojaan museoon, sekä kahvilaan. Illalla ei satanut enää ollenkaan ja saatiin nauttia ihanasta valokarnevaalista.

Suomenlinnan kekri Suomenlinnan kekri

Mukavaa viikkoa kaikille!

Seuraa minua: InstagramFacebookBloglovinBlogit.fi

VillaNanna SecondHand