Kun kaksi kauluspaitaa sai uuden elämän
0
Joskus vaate syntyy helposti. Joskus sitä pitää purkaa, leikata, sovittaa ja aloittaa uudelleen ennen kuin tietää, mitä oikeastaan on tekemässä. Tässä projektissa kun kaksi kauluspaitaa sai uuden elämän, jouduin itsekin monta kertaa miettimään, olenko menossa lainkaan oikeaan suuntaan. Lopulta kahdesta tavallisesta kauluspaidasta syntyi paita, johon olen oikeasti tyytyväinen.
Tämä on juuri sitä, mitä tekstiiliarkeologia minulle tarkoittaa: jo olemassa olevan materiaalin tutkimista, kokeilemista ja uuden elämän etsimistä vaatteelle, joka ei enää sellaisenaan tuntunut oikealta.
Kun kaksi kauluspaitaa sai uuden elämän
Tämä ompeluprojekti alkoi kahdesta kauluspaidasta. Lopputuloksen näkee kuvista, mutta matka siihen ei ollut läheskään yhtä suoraviivainen kuin valmis paita antaa ymmärtää.
Olin pitkään tyytymätön erilaisiin versioihin. Idea tuntui hyvältä, mutta jokin ei vain toiminut. Välillä mittasuhteet olivat pielessä, välillä yksityiskohdat eivät tuntuneet omilta ja välillä koko vaate näytti aivan erilaiselta kuin olin päässäni kuvitellut. Ja sehän on ompelussa yksi ärsyttävimmistä asioista.
Kun vaatteen tekee itse, sitä ei voi vain ajatella valmiiksi ja odottaa, että lopputulos ilmestyy sellaisena ompelukoneen alta. Joskus pitää kokeilla. Ja sitten purkaa. Ja kokeilla uudelleen.
Kahdesta kauluspaidasta ei tullutkaan tavallista paitaa
Lähtökohtana oli kaksi kauluspaitaa, mutta en halunnut lopputuloksen näyttävän uudelleen muokatulta kauluspaidalta. Halusin siitä jotakin aivan muuta. Lopulta paidasta tuli vaaleansininen, röyhelöinen ja runsas. Siinä on kerroksellisuutta ja liikettä, mutta samalla se on ihan oikeasti käytettävä.
Erityisesti pidän siitä, miten paidan erilaiset osat kohtaavat toisensa. Alkuperäisten vaatteiden historia ei ole enää helposti nähtävissä, mutta materiaali on edelleen mukana. Se on minusta kiinnostavaa.
Tekstiiliarkeologiassa ei tarvitse häivyttää kaikkea vanhaa. Päinvastoin. Minua kiinnostaa ajatus siitä, että materiaalilla on jo historia ennen kuin minä kosken siihen. Minun tehtäväni on vain jatkaa sitä historiaa.
Kaikki ei tarvitse onnistua ensimmäisellä kerralla
Tämän paidan tekeminen oli myös hyvä muistutus itselleni siitä, ettei ompeluprojektin tarvitse onnistua heti. Olen ammatiltani pukuompelija ja mallipukineiden valmistaja, joten tekeminen on minulle tuttua. Silti sekään ei tarkoita sitä, että jokainen oma projekti syntyisi helposti. Ehkä juuri päinvastoin.
Kun tekee itselleen, oma silmä on armoton. Tiedän aivan liian hyvin, milloin jokin mittasuhde ei toimi tai milloin vaatteen yksityiskohta kaipaa vielä jotakin. Tämän paidan kohdalla en halunnut tyytyä ihan kivaan. Halusin paidan, jonka pukisin oikeasti päälleni. Ja nyt olen siinä pisteessä.
Tekstiiliarkeologiaa käytännössä
Minulle tekstiiliarkeologia on ennen kaikkea olemassa olevan arvostamista. En halua ajatella, että jokainen uusi vaate tarvitsee uuden kankaan. Vanhassa vaatteessa voi olla erinomainen materiaali, kiinnostava yksityiskohta tai kaunis väri, vaikka alkuperäinen vaate ei enää olisi käyttökelpoinen.
Silloin sitä kannattaa tutkia uudelleen. Mitä siitä voisi tehdä? Voisiko hihasta tulla jotain muuta? Voisiko kaulus saada uuden tehtävän? Voisiko kahden eri vaatteen osista syntyä kolmas, jota ei alun perin ollut olemassakaan? Tässä projektissa vastaus oli kyllä.
Ja ehkä siksi tämä paita tuntuu erityiseltä. Se ei ole vain itse tehty vaate. Se on esimerkki siitä, että olemassa olevaa kannattaa katsoa joskus kokonaan uudesta näkökulmasta.
Kesäloman viimeinen päivä Helsingissä
Kun paita oli vihdoin valmis, oli aika lähteä viettämään kesäloman viimeistä päivää. Tällä kertaa emme lähteneet Porvooseen, kuten yleensä, vaan vietimme ihanan lämpimän päivän Helsingissä. Uusi paita pääsi tietenkin heti käyttöön.
Kiertelyn ja kaupungilla olemisen lomassa suuntasimme Töölönlahden rannalla sijaitsevaan Fat Lizard Töölöön. Ravintola löytyy Helsinginkadulta, ja sen oma ajatusmaailma sopi minusta aika täydellisesti tämän päivän tunnelmaan: ronskia ja rehevää ruokaa laadukkaista raaka-aineista, ilman turhaa krumeluuria.
Fat Lizardin nykyisellä listalla on esimerkiksi pizzoja, burgereita, brisketiä, pastaa, salaatteja ja erilaisia jaettavia annoksia. Listalta löytyy myös kasvis- ja vegaanivaihtoehtoja. Meille tärkeintä oli kuitenkin ihan tavallinen kesäpäivä: hyvä ruoka, lämmin sää, Helsinki ja se tunne, että loma ei ollut vielä ihan ohi. Ja tietenkin uusi paita.
Tällä kertaa kahdesta kauluspaidasta ei tullut vain onnistunutta ompeluprojektia. Niistä tuli vaate, jonka kanssa oli hyvä päättää kesäloma.
Ihanaa sunnuntaita!
Seuraa minua:
Lisää tekstiiliarkeologiaa:
Tekstiiliarkeologiaa käytännössä: työkaverilta saadusta prodyyrikankaasta syntyi musta mekko
Muromysli MrBeast-suklaasta – somehitti vai oikeasti hyvä idea?
Kaupallinen yhteistyö: Vitaseege Oy
Kun suklaa muuttuu aamupalaksi, testasin someilmiön ja lopputulos yllätti. Olen oikeasti yllättynyt miten tämä hitti sopi niin täydellisesti muromysliin. Otsikoksi tuli siis: Muromysli MrBeast-suklaasta – somehitti vai oikeasti hyvä idea? Ja olihan se ja todella hyvä idea. Muromysli maisui hyvältä ja aamu lähti näin hyvin käyntiin. Kokeile sinäkin tätä.
Muromysli MrBeast-suklaasta – somehitti vai oikeasti hyvä idea?
Tämä postaus on pieni irtiotto siitä, mitä yleensä teen. Normaalisti uppoudun lankoihin, kankaisiin ja kierrätysmateriaaleihin, mutta tällä kertaa päädyin keittiöön ja vieläpä aika yllättävän ilmiön äärelle.
Sain Vitaseegeeltä herkullisen paketin, joka sisälsi erilaisia herkkuja. Vitaseegee tuo Suomeen kansainvälisiä brändejä. He toivat Feastables -suklaat Suomeen vuonna 2025. Kyse ei ole ihan mistä tahansa herkusta, vaan taustalla on yksi maailman tunnetuimmista tubettajista. Ja myönnetään: olin utelias. Voiko tällaisesta “hypetetystä” suklaasta syntyä jotain oikeasti hyvää?
Feastables ei ole pelkkä karkkihyllyn uutuus. Sen ideana on tehdä yksinkertaisempaa suklaata, jossa on vähemmän ainesosia ja jossa kaakao on Reilun kaupan tuotettua. Ajatus siitä, että herkuttelussa olisi mukana myös hitunen vastuullisuutta, teki tästä kokeilusta heti kiinnostavamman.
Mutta sitten se varsinainen kysymys: mitä tapahtuu, kun tällainen someilmiö päätyy kotikeittiöön?
No… minä tein siitä muromysliä. Ja en mitään ihan tavallista sellaista, vaan sellaista, jossa yhdistyy rouskuvuus, makeus ja pieni “mitä ihmettä tämä on” -fiilis.
Mr-Beast Feastables -suklaamuromysli
Tarvikkeet:
- 25g voita
- 1rkl oliiviöljyä
- 0,5dl fariinisokeria
- 1dl sokeria
- 3,5dl kaurahiutaleita
- 1,5dl pähkinöitä
- 0,5dl nestettä (vettä tai mehua)
- 2pkt MrBeast Feastables suklaata
- 1/4tl suolaa
- 1tl vaniljasokeria
Tee näin:
Sulata voi kattilassa, lisää oliiviöljy, fariinisokeri, sokerit ja suola.- Sekoita joukkoon kaurahiutaleet ja neste (tällä kertaa vesi). Sekoita ja kääntele niin, että seos on kostea ja tahmaisen kiinteä. Varo palamista! Tässä kohtaa on tärkeää säädellä lämpötilaa niin, ettei seos pala, mutta kuumuus riittää kiinteyttämään seoksen.
- Levitä seos uunipellille ja paista 175 asteessa 20–30 min.
- Sekoita seosta 5–10 min välein seuraten paahtumista. Seoksen ei ole tarkoitus paahtua liikaa, vaan pehmeä seos kovettuu ihanan rapeaksi jäähtyessään.
- Seoksen jäähdyttyä kunnolla lisää murskattu suklaa, ja sekoita seos hyvin esimerkiksi ravistelemalla kannellisessa astiassa.
- Suklaa voi olla mikä tahansa iso paketti tai 2 pientä pakettia n. 200 g oman maun mukaan.
- Kannattaa aluksi tehdä veteen, mutta jatkossa voi kokeilla muita nesteitä, kuten vaikkapa appelsiinimehua.
Kun maistoin tätä ensimmäistä kertaa, odotin ehkä jotain liian makeaa tai vähän päälle liimattua ideaa. Mutta yllätyin. Suklaa ei ollutkaan överi, vaan toimi mysliin yllättävän hyvin. Se toi mukaan pehmeyttä ja pientä luksuksen tuntua, vähän kuin arkiaamu olisi saanut silkkihuivin harteilleen.
Lopputulos: Herkullinen aamupala
Tämä oli myös muistutus siitä, että joskus on ihan hyvä poiketa omalta “mukavuusalueeltaan”. Vaikka yleensä teen käsitöitä ja kierrätän materiaaleja, tässä oli samaa luovuutta, vain eri muodossa. Ideasta toteutukseen, kokeilua ja vähän leikkimielisyyttä. Ja ehkä juuri siksi tämä toimi.
Jos haluat kokeilla jotain erilaista, tämä on hauska tapa yhdistää someilmiö ja ihan tavallinen kotikeittiö. Lopputulos ei ole pelkkä trendi, vaan oikeasti toimiva herkku. Olisi hauska kuulla, mitä sinä ajattelet, onko tämä nerokas vai vähän hullu idea?
Rentoa päivää!
Seuraa minua: