Äitienpäivä keväisen meren äärellä
0
Äitienpäivä oli tänä vuonna erityisen rauhallinen. Vain ulkoilua ja lötköttelyä. Hiukan myös kaavoituksia ja kankaista leikkaamista. Tämä kertoo nyt siitä, että rätti ja lumppu -projekti on ottanut vihdoin askeleen eteen päin. Mutta mitään suuria luomuksia en vielä saanut aikaan, sillä ompelulankoja pitää hankkia ensin.
Äitienpäivä keväisen meren äärellä
Tämän vuoden äitienpäivä ei sisältänyt suuria suunnitelmia, hienoja kattauksia tai kiireistä ohjelmaa. Ja ehkä juuri siksi siitä tuli niin hyvä. Päivä rakentui pienistä hetkistä, kevään valosta ja siitä tunteesta, että sai vain olla ilman jatkuvaa suorittamista.
Kevät tuntui vihdoin oikeasti saapuneen Helsinkiin. Puiden oksissa näkyi kirkkaanvihreitä silmuja ja meri kimalteli auringossa lähes kesäisesti. Olen aina rakastanut meren läheisyyttä, mutta keväällä siinä on jotain erityistä. Pitkän talven jälkeen valo tuntuu pehmeältä ja samalla lähes pysäyttävältä. Sellaiselta, joka saa hengittämään vähän syvemmin.
Lähdimme kävelylle rantareitille koiran kanssa. Oli ihana nähdä ihmisiä ulkona nauttimassa ensimmäisistä lämpimistä päivistä. Joutsen lipui rauhallisesti veden pinnalla ja veneitä kulki hiljalleen kauempana merellä. Välillä vain istuin hetkeksi alas katsomaan vettä. Ei ollut kiire mihinkään.
Pidän nykyään yhä enemmän päivistä, jotka eivät tunnu täydellisiksi vaan aidoilta. Sellaisilta, joissa ei tarvitse yrittää tehdä vaikutusta kehenkään. Riittää, että ympärillä on hyvä olla.
Lautapelejä ja yhdessäoloa
Äitienpäivään kuului myös lautapelejä ja yhteistä aikaa pöydän ääressä. Rakastan sitä, miten lautapelit kokoavat ihmiset yhteen aivan eri tavalla kuin moni muu tekeminen. Niiden äärellä jutellaan, nauretaan ja keskitytään hetkeen. Vaikka välillä joku hieman kilpailuhenkisesti yrittääkin voittaa.
On myös jotenkin lohdullista, että kaikki ei ole täydellistä. Pelinappulat leviävät pöydälle, sääntöjä pitää tarkistaa kesken kaiken ja kahvikupit unohtuvat eri puolille huonetta. Silti juuri niistä hetkistä jää usein lämpimin muisto.
Päivän aikana tuli otettua myös paljon kuvia. Kevään vihreys, sininen meri ja kirkkaat värit näyttivät erityisen kauniilta auringonvalossa. Huomasin itsekin hymyileväni enemmän kuin pitkään aikaan. Ehkä valo todella vaikuttaa ihmiseen enemmän kuin uskommekaan.
Kun katson päivän kuvia jälkeenpäin, mieleen ei jää mikään yksittäinen suuri hetki. Mieleen jää tunne. Rauha, kevät ja yhdessäolo. Ja ehkä juuri sitä nykyään arvostan eniten. Ei tarvitse olla täydellistä äitienpäivää, kun voi olla päivä, joka tuntuu omalta.
Aurinkoista alkanutta viikkoa!
Seuraa minua:
Äitienpäivä on meillä aina rentoilua: