Helsingin Riviera

Olen useasti kuullut siitä, että monet perheet haluaisivat muutakin kuin pyöriä omassa kaupungissaan. Toki ajatus tuntuu erittäin omituiselle ja tylsälle mutta itse olen kuitenkin sitä mieltä, että omassa kaupungissa on valtavasti nähtävää, eikä aina ole kaikkea edes nähnyt mitä kaupunki piiloittaa sisälleen. Pitää antaa omalle kaupungille mahdollisuus ja kohta huomaa miten erilaisia puolia siinä on.
Helsinki on suuri kaupunki ja on aika itsestään selvää, että täällä on kaikenlaista nähtävää ja koettavaa. Olen useasti esitellyt meidän retkiä toiseen suuntaan ja näyttänyt miltä se minun rakastamani Helsinki näyttää. Mutta nyt päätettiin mennäkkin toiseen suuntaan tutustumaan. Olen joskus kauan sitten asunut Itä-Helsingissä ja Vuosaari tuli myös hyvin tutuksi. En koskaan oikein lämmennyt alueelle ja sen vuoksi ehkä meillä on ollut vaikeuksia lähteä Itä-Helsingin suuntaan.
Mutta minä halusin nähdä Helsingin oman Rivieran, aurinkolahden ja voitte uskoa, että tänä kesänä tullaan tänne useamman kerran.

Meri vetää, minun sieluni on kuin meri ja sen läheisyydessä rauhoitun täysin, joki on myös minulle tärkeä mutta se vain helpottaa hetkeksi. Meri ja joki on kuitenkin kaksi ihan eri asiaa. Aurinkolahti teki minuun vaikutuksen. Alue on muuttunut täysin siitä mitä se oli joskus ennen. Tykästyin todella paljon, oli kuin olisi toisessa maassa. Härdelli oli todella väsynyt pyöräilyreissun jälkeen, eikä halunnut uimaan ollenkaan, oli kovin innoissaan kyllä alueesta ja haluaa myös päästä kunnolla nauttimaan alueen mahdollisuuksista. Mutta niin se meri vetää poikaakin puoleensa sen verran paljon, että kahlaamaan oli pakko päästä. Ensi kerralla sitten uidaan koko päivä.

Tämäkin postaus sopii hyvin lumppumaakarin ekstaasiksi, sillä tälläkin kertaa päälläni oli kaikki itse tehtyä ja tuunattua. Mekko on yhdistelmä kangasta ja jämälankaa, bolero on tehty vanhoista farkuista ja kapsäkki taas lempifarkuistani, jotka onnistuin tuhoamaan täydellisesti viimeisellä työviikolla. Farkut hajosivat niin täysin, että päätin lopulta etten korjaa niitä ollenkaan vaan teen niistä jotakin muuta. Joka kesä listataan muotimokia ja bolero kuuluu niihin muotimokiin. Itseäni aina lähinnä naurattaa nuo listaukset. Ensin ne kuuluu joka naisen vaatekaappiin ja sitten ne muuttuu pian mokiksi. Minusta kaikkein tärkeintä pukeutumisessa on se, että käyttää sellaisia vaatteita, joista itse pitää ja joissa tuntee olonsa hyväksi. Toki kannattaa katsoa omaa vartalotyyppiä ja myös niitä omia värejä. Mutta useasti käy niin, että toisen moka ei ole itselle moka.

Joutsenemo toi suloiset poikasensa myös rannalle lekottelemaan. Välillä komensi lapsia tulemasta liian lähelle omia murujaan.

Kapsäkin vuorina on vanha mekko. Ristinolla on aina retkillä mukana, sitä on kiva pelata kun pidetään taukoa.

Huom! Mekkoni voi toteuttaa myös kokonaan tuunaamalla vanha uudeksi. Hanki puuvillatoppi ja maksihame kirpputorilta ja yhdistä toisiinsa. Niin helppo, että kokemattomampikin osaa tehdä sen. Irroita mekosta vyötärön osa ja huolittele reuna saumurilla tai siksakilla. Puuvillatoppi olisi hyvä olla napamallia (niitä kyllä löytyy nykyään aika hyvinkin kirppiksiltä). Liitä hameen vyötärö topin helmaan kiinni. Voit lisätä lopuksi kaikenlaisia koristeita kuten pitsejä ja kukkia halutessasi.