Kirppis on trendi, paitsi jos olet köyhä
Kirpputorit ovat nykyään trendikkäitä. Vintage on muotia, second hand on vastuullista ja kirppislöydöistä tehdään somepostauksia, joissa esitellään aivan mahtavia löytöjä. On hienoa, että käytettyjen vaatteiden ostaminen on muuttunut hyväksyttäväksi ja jopa tavoiteltavaksi. Kaikkea ei tarvitse ostaa uutena, eikä todellakaan tarvitse. Mutta olen jäänyt miettimään yhtä asiaa. Miksi käytetty vaate voi edelleen olla joillekin nuorille häpeän aihe, vaikka me aikuiset olemme tehneet kirppiksistä trendin? Kirppis on trendi, paitsi jos olet köyhä. Ja tämä on oikeastaan aika kummallista.
Me puhumme jatkuvasti ylikulutuksesta, vaatteiden ympäristövaikutuksista, vastuullisuudesta ja siitä, kuinka järjetöntä on ostaa uutta tavaraa koko ajan. Samaan aikaan käytettyjen vaatteiden ostaminen on monelle harrastus. Kierretään kirppiksiä, etsitään vintagea, tehdään löytöjä ja ollaan innoissaan siitä, kun vastaan tulee jotain aivan ihanaa. Mutta entä jos kirppikselle ei mennäkään tekemään löytöjä, vaan siksi, ettei yksinkertaisesti ole varaa ostaa uutta? Onko se silloin jotenkin vähemmän hienoa?
Kirppis on trendi, paitsi jos olet köyhä
Olen lukenut uutisia nuorten taloudellisesta tilanteesta, siitä, kuinka perheillä ei ole varaa harrastuksiin, kuinka ruokaan ja ihan tavalliseen elämään liittyvät menot ovat vaikeita ja kuinka nuoret joutuvat miettimään asioita, joita heidän ei pitäisi joutua miettimään. Ja sitten mukaan tulee vielä tämä vaatteisiin liittyvä asia. Nuoria saatetaan haukkua kirppisvaatteista.
Minua tämä kyllä ihmetyttää. Hyväosainen löytää kirppikseltä vanhan takin, ja se on vintage-aarre. Hän on tyylikäs, kekseliäs, ekologinen ja osaa pukeutua. Toinen nuori pukeutuu käytettyihin vaatteisiin, koska kotona ei ole varaa ostaa uusia, ja samasta asiasta tuleekin yhtäkkiä jotain, jolla voidaan ilkkua.
Sama vaate. Eri ihminen. Eri suhtautuminen. Miten me olemme onnistuneet tässä? Käytettyjen vaatteiden ostamisesta on tehty trendi, mutta ilmeisesti emme ole päässeet eroon siitä ajatuksesta, että uusi tavara ja merkkivaatteet kertovat jotakin ihmisen asemasta. Käytetty on ihanaa, kun se on oma valinta. Mutta jos se on pakko, se saattaa olla jotain, mitä pitäisi hävetä. Aika nurinkurista, eikö?
Nuorten elämä ei ole pelkkää vaatteita
Nuorten köyhyys ei aina näy päällepäin. Se voi olla sitä, ettei lähdetä kavereiden kanssa kahville, koska rahaa ei ole. Sitä, ettei ole varaa harrastukseen, johon muut menevät. Sitä, ettei kehtaa pyytää vanhemmilta uusia kenkiä tai takkia. Sitä, että koulupäivän aikana ei osteta välipalaa, vaikka olisi nälkä. Sitä, että jokainen pieni meno pitää miettiä erikseen ja laskea, riittääkö raha.
Me aikuiset saatamme helposti ajatella, että kyllä nuorille löytyy tekemistä, kyllä voi harrastaa ilmaiseksi ja kyllä kirppiksiltä saa vaikka mitä. Mutta ei se poista sitä, että nuori voi kokea olevansa jatkuvasti erilainen kuin muut. Kun kaverit menevät, ostavat, harrastavat ja tekevät asioita, eikä itse pysty osallistumaan, ulkopuolisuuden tunne voi olla aika iso. Ja sitten pitäisi vielä kestää se, että joku kommentoi vaatteita.
Nuori ei valitse perheensä taloudellista tilannetta. Hän ei päätä, paljonko vanhemmat tienaavat tai onko perheellä rahaa uusiin vaatteisiin, harrastuksiin tai vapaa-aikaan. Silti juuri nuori saattaa joutua kantamaan siitä häpeää. Minusta se on aika kohtuutonta.
Kirppis ei ole vain köyhien paikka
Minä rakastan kirppiksiä. Rakastan löytämistä, vanhoja vaatteita, materiaaleja, erilaisia yksityiskohtia ja sitä, että jostakin jo olemassa olevasta voi tehdä jotain aivan omanlaista. Käytetty vaate ei ole minulle huonompi vaihtoehto. Se voi olla paljon kiinnostavampi kuin uusi. Vaatteita voi muokata, yhdistellä, korjata ja käyttää aivan eri tavalla kuin alun perin on ajateltu. Kaikkea ei tarvitse ostaa uutena, eikä kaikkea tarvitse edes ostaa.
Mutta kirppikset eivät kuulu vain meille, jotka olemme innostuneet kierrättämisestä, tuunaamisesta tai vintage-muodista. Ne kuuluvat ihan kaikille. Myös sille nuorelle, jolla ei ole muuta vaihtoehtoa. Eikä hänen pitäisi joutua selittelemään sitä kenellekään.
Minusta käytettyjen vaatteiden arvostamisen pitäisi olla aika yksinkertainen asia. Jos me kerran puhumme siitä, että kuluttamista pitäisi vähentää, tavaroita pitäisi käyttää pidempään ja kaikkea ei tarvitse hankkia uutena, miksi käytetty vaate olisi edelleen jollekin ihmiselle syy naureskella? Vai arvostammeko me oikeasti kierrätystä? Vai arvostammeko vain sitä, että hyväosainen voi tehdä kierrättämisestä itselleen kiinnostavan elämäntavan?
Uusi vaate ei tee ihmisestä yhtään parempaa
Me elämme kummallisessa kulutuskulttuurissa. Yhtäällä puhutaan vastuullisuudesta, ekologisuudesta ja siitä, että pitäisi ostaa vähemmän. Toisaalla meille tuutataan uusia mallistoja, trendejä, tuotteita ja ajatusta siitä, että aina pitäisi olla jotain uutta. Uusi puhelin, uusi takki, uudet kengät, uusi tyyli. Tavaraa on ympärillämme aivan valtavasti, mutta silti tuntuu, että sen omistaminen kertoo edelleen jotain ihmisestä.
Ehkä juuri tästä syystä käytettyihin vaatteisiin liittyy edelleen niin paljon asenteita. Me olemme kyllä oppineet sanomaan, että second hand on hienoa, mutta emme ehkä oikeasti ole luopuneet siitä ajatuksesta, että uuden ostaminen olisi jotenkin parempaa. Käytetty on hyväksyttävää, kun se näyttää oikeanlaiselta. Kun se on vintagea, merkkivaatetta tai muuten tarpeeksi kiinnostava löytö. Mutta tavallinen käytetty vaate, jonka joku nuori pukee päälleen siksi, että perheellä ei ole rahaa muuhun, onkin yhtäkkiä aivan eri asia. Ja tämä on se kohta, joka minua tässä ärsyttää.
Mistä me oikeasti haluamme nuoria arvostella?
Me puhumme paljon siitä, kuinka nuorten pitäisi olla itsevarmoja, hyväksyä itsensä, olla välittämättä muiden mielipiteistä ja uskaltaa olla omia itsejään. Mutta samaan aikaan heidän ympärillään on maailma, jossa ulkonäköä, tavaroita, vaatteita, puhelimia ja rahaa vertaillaan jatkuvasti. Ei ole kovin ihmeellistä, että sillä on merkitystä, mitä päällä on, jos ympäristö antaa jatkuvasti ymmärtää, että sillä on merkitystä.
Minusta nuoren ei pitäisi joutua miettimään, paljastavatko hänen vaatteensa sen, ettei perheellä ole rahaa. Ei pitäisi joutua pelkäämään, että vanha takki, kirppikseltä löytynyt paita tai sisarukselta saatu vaate on jonkun mielestä naurun aihe. Ja jos joku haluaa haukkua toista hänen vaatteistaan, ehkä olisi hyvä pysähtyä miettimään, mitä siinä oikeastaan haukkuu. Vaatetta? Vai sitä, ettei toisella ole samanlaisia mahdollisuuksia kuin itsellä?
Käytetty on hienoa, kun siihen on varaa
Minä haluaisin, että käytetty vaate olisi ihan vain käytetty vaate. Ei köyhyyden merkki, ei automaattisesti ekologinen kannanotto eikä mikään erityinen elämäntapavalinta. Vaan ne olisivat vaatteita. Sellaisia, joita joku on käyttänyt ja joita joku toinen voi käyttää. Siinä ei pitäisi olla mitään ihmeellistä.
Kirppiksiltä voi löytää aivan upeita vaatteita, mutta niiden arvo ei ole siinä, kuinka paljon niistä saa kehuja somessa tai kuinka hienon tarinan niiden ympärille voi rakentaa. Niiden arvo on myös siinä, että ne ovat edelleen käyttökelpoisia. Että joku voi saada tarvitsemansa vaatteen. Että kaikkea ei tarvitse ostaa uutena. Että pienemmälläkin rahalla voi pukeutua ja että vaatteiden pitäisi olla kaikkien saatavilla.
Minusta olisi aika päästä eroon siitä ajatuksesta, että ihmisen pitäisi näyttää varakkaalta ollakseen arvokas. Uusi vaate ei tee kenestäkään parempaa ihmistä. Merkkilaukku ei tee kenestäkään kiinnostavampaa. Eikä kirppisvaate tee kenestäkään vähempää.
Jos me oikeasti arvostamme second handia, meidän pitäisi arvostaa sitä myös silloin, kun se ei ole trendikästä, kun siinä ei ole mitään hienoa merkkiä, kun se ei ole Instagramiin sopiva löytö ja kun sen käyttäjällä ei ole ollut mahdollisuutta valita uutta. Kirppis ei ole köyhien paikka. Mutta köyhyys ei myöskään ole asia, jota pitäisi hävetä.
Ja ehkä meidän pitäisi joskus katsoa vähän tarkemmin sitä ihmistä, joka arvostelee toisen vaatteita. Vaatteet eivät nimittäin kerro läheskään kaikkea siitä, kuka niiden sisällä on. Mutta tapa, jolla me kohtelemme toisia ihmisiä, kertoo kyllä aika paljon meistä itsestämme.
Kirppis on trendi, paitsi jos olet köyhä ja juuri siksi tästä aiheesta pitäisi puhua enemmän. Käytettyjen vaatteiden arvostaminen ei voi olla kiinni siitä, onko niiden ostaminen oma valinta vai taloudellinen pakko. Jos kerran kierrättäminen, vintage ja second hand ovat niin hienoja asioita, niiden pitäisi olla hienoja myös silloin, kun ihmisellä ei yksinkertaisesti ole varaa ostaa uutta.
Rentoa sunnuntaita!
Seuraa minua:
Kirppis on trendi, paitsi jos olet köyhä – lisää luettavaa
Kirpputorit, second hand, vaatteiden kierrättäminen ja oman tyylin rakentaminen ovat teemoja, joista olen kirjoittanut VillaNannassa ennenkin. Vaatteissa kiinnostavat minua niiden tarinat, löytämisen ilo, uuden luominen vanhasta ja se, ettei kaikkea tarvitse hankkia uutena.


0











