Muoti-inspiraatio ei vaadi pikamuodin ostamista koskaan
0
Voiko muoti-inspiraation ottaa pikamuodilta ilman, että ostaa sieltä mitään? Minun mielestäni voi. Muutama vuosi sitten törmäsin Pinterestissä paitaan, joka myöhemmin osoittautui Sheinin malliksi. En kuitenkaan lisännyt sitä ostoskoriin, vaan päätin toteuttaa idean itse kirpputorilöytöjen avulla. Siitä syntyi ajatus, että Muoti-inspiraatio ei vaadi pikamuodin ostamista koskaan. Jokaisen voi tehdä itse ja parasta on kun ne tekee kierrätysmateriaaleista.
Muoti-inspiraatio ei vaadi pikamuodin ostamista koskaan
Selaan usein Pinterestiä etsiessäni uusia ompelu ja stailausideoita. En etsi valmiita vaatteita ostettavaksi, vaan yksityiskohtia, leikkauksia ja hauskoja ratkaisuja, joita voisin soveltaa omalla tavallani. Muutama vuosi sitten vastaan tuli paita, joka pysäytti minut. Siinä oli yksinkertainen collegepaita, mutta sen etuosaa koristivat näyttävät ruutukankaiset röyhelöt. Idea oli niin erilainen, että halusin kokeilla sitä heti.
Vasta paljon myöhemmin huomasin, että kyseessä oli Sheinin malli. Siinä vaiheessa sillä ei kuitenkaan ollut enää merkitystä. Minulla oli jo oma versioni. En halunnut kopioida vaatetta sellaisenaan, vaan käyttää ideaa lähtökohtana. Minulle käsityöt eivät ole kopioimista, vaan tulkintaa. Inspiraatio voi tulla mistä tahansa, mutta lopputulos kertoo aina tekijästään.
Tämän paidan tarina alkoi kirpputorilta.
Löysin vanhan, vaalean collegepaidan eurolla. Se oli täysin käyttökelpoinen, mutta melko tavallinen. Samalla tiesin, että poikani vanha flanellipaita oli jäänyt pieneksi. Kaunis ruutukuosi ansaitsi uuden mahdollisuuden eikä joutua tekstiilijätteeksi. Niinpä yhdistin nämä kaksi vaatetta.
Leikkasin flanellipaidasta röyhelöt ja ompelin ne kirpputorilta löytämääni collegepaitaan. Kahdesta vaatteesta syntyi yksi aivan uudenlainen. Siinä hetkessä Pinterestin inspiraatio muuttui omaksi suunnitelmakseni.
Alkuperäistä paitaa ei löydy enää Sheiniltä, mutta on ilmeisesti myynnissä lasten paitana monessa muussa kiinalaisessa kaupassa.
Kirppislöydöt tekevät tyylistä persoonallisen
Tämän päivän asussa paita sai seurakseen toisen tuoreen kirpputorilöydön. Pitkä hame löytyi UFFilta vasta viime viikolla. Juuri tällaiset löydöt saavat minut innostumaan kirpputoreista yhä uudelleen. Koskaan ei tiedä, mitä seuraavan rekin välistä löytyy.
Moni olisi ehkä ohittanut tämän hameen. Minä näin siinä mahdollisuuden. Sen vaalea sävy rauhoittaa kokonaisuutta ja antaa paidan näyttävien röyhelöiden nousta esiin. Vihreät tennarit puolestaan tuovat asuun hieman leikkisyyttä ja rikkovat hillittyä värimaailmaa.
Pidän siitä, että asu ei näytä siltä kuin se olisi ostettu yhdestä kaupasta yhdellä kertaa. Päinvastoin. Se rakentuu vähitellen vuosien aikana. Yksi vaate kirpputorilta. Toinen itse ommeltuna. Kolmas ehkä jo vuosia vanhana suosikkina. Juuri silloin tyylistä tulee aidosti persoonallinen.
Ensin oma vaatekaappi, sitten vasta verkkokauppa
Nykyään uusia trendejä syntyy jatkuvasti. Kun jokin yksityiskohta alkaa näkyä sosiaalisessa mediassa, sama idea ilmestyy hetkessä verkkokauppoihin. Usein ensimmäinen ajatus on ostaa. Minä kysyn yleensä ensin aivan toisen kysymyksen. Voisinko tehdä tämän itse?
Aina vastaus ei ole kyllä. Mutta yllättävän usein on.
Tämän paidan kohdalla en ostanut uutta kangasta enkä uusia materiaaleja. Käytin euron kirpparicollegea ja poikani vanhaa flanellipaitaa, joka sai uuden elämän. Lopputulos maksoi murto-osan uuden vaatteen hinnasta, mutta ennen kaikkea siitä tuli täysin oman näköiseni.
Tämä on yksi syy siihen, miksi pidän refashionista niin paljon. Vanhoissa vaatteissa on jo valmiiksi tarina. Kun niitä yhdistellään uudella tavalla, syntyy vaatteita, joita ei löydy kenenkään muun vaatekaapista. En myöskään ajattele, että inspiraation lähde olisi ongelma. Ideoita voi löytää luksusmuodista, vintage-lehdistä, Pinterestistä tai jopa pikamuotiketjujen mallistoista.
Ratkaisevaa on se, mitä inspiraatiolla tekee. Minulle se tarkoittaa sitä, että avaan vaatekaapin ennen verkkokauppaa. Katson kirpputorille ennen ostoskeskusta. Ja istun mieluummin ompelukoneen ääreen kuin lisään taas yhden tuotteen ostoskoriin.
Kaikkea ei tarvitse ostaa valmiina. Joskus kaikkein kiinnostavin vaate syntyy vanhasta collegepaidasta, pojan pieneksi jääneestä flanellipaidasta ja yhdestä hyvästä ideasta. Silloin lopputulos ei ole vain uusi vaate. Se on tarina, luovuutta ja muistutus siitä, että persoonallinen tyyli ei synny siitä, mitä muut ostavat, vaan siitä, mitä itse uskaltaa tehdä.
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
Seuraa minua:
Lue lisää paidasta:
Kaksi kirppislöytöä, yksi yllättävän toimiva asu
Kirpputorilla käyminen on vähän kuin aarteenetsintää. Koskaan ei tiedä, palaako kotiin tyhjin käsin vai kahden täydellisen löydön kanssa. Viime viikolla kävi juuri niin. Ensin löytyi neule, sitten hame ja kotona syntyi asu, joka todisti, että Kaksi kirppislöytöä, yksi yllättävän toimiva asu voi olla paljon enemmän kuin osiensa summa. Vaikka osat sopivat hyvin toisiinsa, niin ne keskustelee myös muiden kaapissa olevien vaatteiden kanssa.
Kaksi kirppislöytöä, yksi yllättävän toimiva asu
Jos joku olisi pari viikkoa sitten sanonut, että ihastun vaaleanturkoosiin pitsimäiseen neuleeseen ja valkoiseen pitkään hameeseen, olisin ehkä hieman kohottanut kulmiani. Mutta kirpputoreilla käy juuri näin. Ne onnistuvat yllättämään minut kerta toisensa jälkeen.
Viime viikolla löysin Moody Mondayn neuleen. Se oli niitä löytöjä, joita pitää hetki pyöritellä käsissä ennen kuin tajuaa, että tämä lähtee kyllä mukaan. Neuleessa oli ihana pintaneulos, hieman romanttinen tunnelma ja juuri sopivasti persoonallisuutta.
Hetkeä myöhemmin UFFista löytyi pitkä valkoinen hame. Sellainen, jonka moni ehkä kävelisi ohi ajatellen, ettei tälle olisi käyttöä. Minä näin kuitenkin heti jotain muuta. Pitkä kellottuva helma ja napitus toivat siihen vanhan ajan fiilistä, mutta samalla se tuntui yllättävän modernilta.
Kotona oli pakko kokeilla, miltä nämä näyttäisivät yhdessä. Ja siinä se taas tapahtui. Kaksi täysin erillistä kirppislöytöä löysi toisensa. En väitä suunnitelleeni tätä etukäteen. Joskus parhaat asut syntyvät juuri silloin, kun lakkaa yrittämästä liikaa.
Kirppislöydöt osaavat yllättää
Yksi kirpputorien parhaista puolista on se, ettei siellä tarvitse ostaa kokonaista tyyliä valmiiksi paketoituna. Sen sijaan voi löytää yhden vaatteen kerrallaan. Vähitellen vaatekaappiin alkaa muodostua kokoelma, jonka osat alkavat keskustella keskenään. Juuri niin kävi tämänkin asun kanssa.
Turkoosi neule pehmensi valkoisen hameen ilmettä, ja pitkä helma toi neuleeseen vähän romantiikkaa. Lopputulos oli yhtä aikaa rento, naisellinen ja sellainen, jonka voisin pukea uudelleenkin. Tai oikeastaan monta kertaa.
Ja sitten oli vielä hiukset. Tai tarkemmin sanottuna yksi erittäin itsepäinen hiussuortuva. Olin ilmeisesti saanut päähäni ajatuksen huolettomasta kampauksesta. Hiuksilla taas oli aivan oma visionsa. Jokaisessa kuvassa sama suortuva päätti ilmestyä kasvoilleni kuin kutsumaton vieras. Siinä vaiheessa olisi voinut hermostua. Mutta mitä enemmän kuvia katsoin, sitä enemmän koko hius alkoi naurattaa. Ehkä sekin kuuluu kirppistyyliin, kaikki ei ole viimeisen päälle silitettyä tai täydellistä. Paitsi että… hame olisi ehkä voinut olla.
Stailaus saa kirppislöydöt loistamaan
Minusta kirppislöytöjen paras vaihe alkaa vasta kotona. Silloin vaatteita voi yhdistellä aivan rauhassa ilman kiirettä. Yhtäkkiä joku vaate, joka näytti rekissä vaatimattomalta, herääkin eloon oikeassa seurassa. Siksi pidän enemmän sanasta styling kuin pelkästä ostamisesta. Löytö on vasta ensimmäinen askel. Hauskuus alkaa vasta sen jälkeen.
Tällä kertaa en käyttänyt tuntikausia asun suunnitteluun. Tämä oli oikeastaan pikainen kokeilu. Neule päälle, hame jalkaan ja ulos kuvaamaan. Joskus juuri ne kaikkein spontaanimmat yhdistelmät toimivat parhaiten. Ehkä siksi kirpputorit kiehtovat minua vuosi toisensa jälkeen. Ne eivät tarjoa vain vaatteita, vaan mahdollisuuden nähdä tuttu materiaali uudella tavalla.
Ja vaikka hiussuortuva päätti varastaa jokaisessa kuvassa vähän huomiota, en taida antaa sen haitata. Se muistuttaa siitä, ettei tyylin tarvitse olla täydellistä ollakseen kiinnostavaa. Päinvastoin. Jos asu jää mieleen hiusten, hymyn tai pienen sattuman vuoksi, ehkä siinä onkin juuri se kuuluisa persoonallinen twisti.
Loppujen lopuksi tämä asu maksoi vain murto-osan uuden hinnasta, mutta tuntui silti täysin omalta. Se onkin ehkä kirpputorien suurin taika: koskaan ei tiedä, mikä vaate odottaa seuraavan rekin takana, eikä sitäkään, millaisen tarinan siitä vielä kirjoittaa.
Mahtavaa päivää!
Seuraa minua:
Lisää samanlaisia postauksia: