Kazimierz, sydämeni valittu
10
Kazimierz, sydämeni valittu,
se on intohimoni ja historiani. Se on minun kotini, jossa levoton sieluni rauhoittuu, siellä tunnen kuuluvani tähän maailmaan, maailman kaikkeuteen. Kazimierz on minun keskipisteeni, se on kaikki mitä on ja kaikki mitä ei ole. Kazimierz on Krakovan sykkivä sydän, sen veri on virtaava Veiksel, kadut kertoo tarinaa menneestä ajasta, ajasta jota emme saa enää takaisin.
Kazimierzin sielu muistaa menneen ja antaa tarjottimella meille nykyisyyden. Kazimierz on elossa ja se sykkii aamusta aamuun.
Kun ravintolat sulkee aamutuimaan ovensa, kuulet torimyyjien huhuilun. Aamu on alkanut Kazimeirzissa. Tämä osa kaupungista sykkii koko vuorokauden, se ei nuku koskaan. Ihanaa tunnelmaa aamusta aamuun, tunnista tuntiin, hetkestä hetkeen. Kazimierz kietoo sinut upottavaan syleilyyn, jossa vuorottelee ilo ja suru, historia ja nykyisyys.
Klezmer-musiikki huumaa, se juovuttaa ja viettelee, ravintoloiden herkulliset tuoksut pyytää nauttimaan heidän antimistaan. Hasidi-pojat rientävät iloisesti rupatellen kouluun. Aurinko kutittaa nenää ja lämmin tuuli halaa. Tässä on hyvä olla, katukivetyksellä katsellen ihmisiä ja syöden zapiekankaa. Jokainen nauttii tavallaan, minä hengittämällä elämää, elämää, joka kerran oli täällä, elämää, joka on täällä nyt.
Aika nousta ja lähteä kiertämään katuja. Rosak perheen tarina on kerrottu talon seinustalla. Synagogien historia on avoinna. Jokainen kadunkulma muistuttaa meitä siitä ajasta, kun Kazimerzissa sykki toisenlainen elämä, se elämä, joka sinne kuuluu. Tämä elämä on osittain keinotekoista, mutta tärkeää. Elämä on palannut Kazimierziin.
Kazimierz, sydämeni valittu,
tarjoilee meille mirhaa ja rakkautta. Pöytä katetaan runsaasti ja monipuolisesti erilaisia herkkuja. Pöydän antimista nauttii joka solulla, korvat kuulee, silmät näkee ja kieli maistaa. Täältä ei koskaan lähde pois, ei koskaan. Kazimierz viettelee, se huumaa, se antaa kaikkensa ja antaudun kaikkeen suosiolla. Annan sen hyväillä itseäni koko vierailun ajan. Hitaasti mutta varmasti. Ja kun lähdön aika koittaa, tunnelma on todella haikea, surumielinen. En halua lähteä, tarraudun jokaiseen hetkeen tiukasti kiinni. Mutta silti, lähdön hetki on nyt, katselen loittonevaa rakkauttani taksin takaikkunasta, kyyneleet valuvat pitkin poskia. Me kohtaamme pian, lupaan sen. Minä palaan pian kotiin, enkä enää lähde luotasi!
Rakkaudella,
Melissa
Koti on siellä missä sydän on
Kyllä vain 🙂
Näyttää ja kuullostaa todella idyllliseltä 🙂
Sitä se todella on 🙂
Muistan miten olet aiemminkin kirjoittanut tuosta rakkaudestasi Kasimiertziin, ja se tulee niin ihanasti esille tässä kirjoituksessa:)
Kyllä, nyt kaipuu on kova ja pakkohan siitä on silloin kirjoittaa…
Ihanasti välittyy oikea ja aito tunne postauksen läpi 🙂
Kiitos paljon 🙂
Ihanasti välittyy tunnelma niin sanoista kuin myös kuvistakin 🙂
Kiitos 🙂