Vuosaaren huippu
On olemassa paikka, jonne minun on päästävä joka kesä ja ei, se ei ole tällä kertaa meri. Poikkeuksen kaikesta tekee Vuosaaren huippu. Se on paikka, jonne haluan kiivetä joka ikinen kesä. Ensimmäisen kerran kävin tuolla muutama vuosi sitten ja se oli menoa. Pojat ovat kiivenneet tuonne kaksi kertaa ja minä ja mieheni neljä. Tällä reissulla meillä oli mukana lainalapsi, joka oli ihan ekaa kertaa kipuamassa mukana, ja pojat olivat todella väsyneitä, emmekä sitten kiertäneet ihan koko kumparetta.
Vuosaaren huippu
Vuosaaren huippua jotkut kutsuu tunturiksi, toiset Himalajaksi. Rakkaalla lapsella on monta nimeä mutta tämä ihmisen ja luonnon muovaama ihana entinen täyttömäki on todella kaikkea tuota mitä monet sanoo. Vaikka Vuosaaren huippu on ihmisen ”rakentama”, on se silti todella kaunis ja todella odotan miltä alue tulee näyttämään kun vieressä oleva entinen kaatopaikka saadaan maisemoiduksi, sitä hommaa on aloitettu tänä vuonna. Alku näytti ainakin todella lupaavalta.
Vuosaaren huipun korkein kohta on 60 metriä meren pinnasta ja koko täyttömäen koko on yli 60 hehtaaria. Alue on muokattu vuosien saatossa upeaksi ulkoilualueeksi, jossa kasvaa monenlaiset kasvit ja puut, myös hyötykasveja. Luonnon kasveja on keräilty rannikoilta ja kiviä taas rakennustyömailta. Tarkoitus on saada entinen täyttymäki vaikuttamaan tunturille.
Entisellä täyttömäellä on paljon polkuja ja piilopaikkoja. Piilopaikkojen vuoksi siellä on iso eläimistökin ja jos et Helsingissä muualla nää perhosia, niin täällä näkee monenlaista perhosta. Lintubongarit ovat nähneet alueella lentelevän myös harvinaisuuksia kuten arohiirihaukka.
Retki huipulle
Meistä on mukava kiivetä huipulle silloin kun on hiukan viileää eikä tuule. Tuuli on tärkeä ihan siitä syystä, että ylhäällä tuulee vielä lujempaa ja silloin ei ole kivaa enää. Olemme kiivenneet ensimmäisen kerran ylös kun aurinko porotti ja oli suhteellisen kuuma. Minä sekä mieheni poltettiin itsemme todella kun tutkimme paikkaa monta tuntia.
Eli siis hiukan vilpoisena päivänä kun ei tuule kovaa on parasta tuolla maleksia. Vanhempi poikani kertoi tarinoita ja pienet pojat kuuntelivat haltioissaan mitä kaikkea tuolla huipulla sattuu ja tapahtuu. Oli haltioita, prinssejä ja prinsessoja. Valtava lohikäärmekkin taisi olla. Pienet pojat ujutettiin tarinaan mukaan ja näin mahtava leikki sai alkunsa, kunnon seikkailu uudessa maassa, uudessa tarinassa.
Jestas tätä kuvien määrää…Mutta hei, mä rakastan kuvia ja rakastan esitellä kuvia… Sivuhuomautus!
Retkelle ei voi koskaan lähteä ilman retkieväitä ja koska alueella ei ole roskista, pitää roskat viedä mennessään kotiin. Lähin roskis on alhaalla pururadan tuntumassa. Mutta eipä tuo haittaa, jos ne eväät jaksaa laahata ylös, saa ne roskat alas. Tämä on sellainen kohde, jota voin suositella lämpimästi, ihana retkikohde kaikkinensa. Hien saa hyvin pintaan, sillä jyrkkääkin nousua tuolla on. Ajan tuolla saa myös kulumaan hyvin, jos tutkii tarkkaan koko alueen. Me ei tosiaan ehditty näkemään kuin pikkuruinen osa kun pojilta loppui puhti niin intensiivisen leikin vuoksi.
Matkalla herkuttelimme omien eväiden lisäksi hiukan mustikoita ja metsämansikoita, vatukat eivät olleet vielä tarpeeksi kypsiä, niin ei päästy niitä maistelemaan. Mutta mustikat ja mansikat maistuivat juuri sille mille kuviteltiinkin, hyville metsämarjoille. On muuten aivan uskomaton kokemus lapselle käydä itse poimimassa maan herkkuja sen verran mitä käteen mahtuu. Istua kivetykselle nauttimaan saaliistaan ja jatkaa matkaansa.
Ihanaa päivää kaikille!
-Melissa-
Ei-paikkakuntalaisena usein Helsingistä näkee vain sen betoniviidakon, joten on ihana nähdä kuinka paljon vehreyttä sieltäkin löytyy 🙂
Tämä olikin se yksi syy miksi aloin kirjoittaa blogiini myös näistä meidän retkistä. Se, että puhutaan Helsingistä batoniviidakkona vaikka Helsinki on hyvin vihreä paikka, ihan keskustassakin. Pasilasta lähtee Keskuspuisto, josta kirjoitan paljon tänne. Keskuspuisto jatkuu Pohjois-Helsingin ja Vantaan rajalle asti. Luonto on läsnä koko ajan, mitä monet turistitkin ihmettelee.
Mielenkiintoisen näköinen paikka! 🙂 Pitäisi tutustua enemmän myös tähän puoleen Helsinkiä.
Kannattaa, täällä on niin paljon kaikkea mielenkiintoista 🙂
Enpä olisi tästäkään paikasta tiennyt ilman kirjoitustasi :). Kiitos kun esittelet näitä Helsingin parempia puolia!
Tämä on se syy miksi haluan kirjoittaa Helsingistä, kun moni ei näistä kaikista paikoista tiedä. On myös helsinkiläisiä, jotka eivät kaikia kivoja paikkoja tiedä 🙂
Minäkään en tästä paikasta tiennyt. Voisin kuvitella meidät tuonne patikoimaan. Toisaalta tämä postaus sai myös miettimään niitä ei niin suosittuja ja tunnettuja kohteita omalta lähialueelta. Kiitos inspiraatiosta!
Se on yksi syy, että ihmiset lähtisivät tutustumaan omaan kotiseutuunsa ja löytää sieltä kaikkea kiinnostavaa.
Oletteko käyneet samalla Mustavuoren luolassa? Suosittelen, on aikuisistakin jännä paikka ?
Kiinalaiset orjat olivat rakentamassa Mustanvuoren tykkiteitä eli siellä on jännää historiaa.
Siellä ei vielä olla oltu. Mutta laitetaan korvan taa…
Oi, ihastuttavan näköinen paikka! Tuonne josko joskus pääsisi, kun Helsingissä tulee käytyä kuitenkin useamman kerran vuoteen muutenkin. Ja todellakin tällaisia kuvia saa postaukseen laittaa ja vaikka kuinka paljon! 🙂
Se on tosi ihana paikka. Kannattaa kiivetä katsomaan, jos vaan on sellainen mahdollisuus, tuolla vierähtää aikaa kun tutkii aluetta 🙂
Upean näköistä <3 Tykkään, kun kuvia on paljon ja monesti laitan niitä paljon myös omissa postauksissa. 😀 Kuvat kertovat niin paljon.
Vähän sama juttu, että tykkään kun kuvia on paljon 🙂
Aika huikean näköinen paikka, en ois ihan heti arvannut että sijaitsee Helsingissä! Kiitos vinkistä 🙂
Tää on upea paikka <3
Vuosaaren huippu on kyllä upea a. Pitääkin viedä Tähystäjäprinsessa sinne maisemia ihailemaan
Kannattaa mennä 🙂