Hae
VillaNanna

Tilkkutöitä ja hösähtanyt kakku – Normi isänpäivä

Pakko sanoa, että eilen ei ollut mikään maailman paras keli ulkona. Koko viikko on ollut erittäin harmaa ja pimeä. Vettä on saatu taivaalta, eipä juuri muuta, pimeys on verhoillut koko Eteläisen Suomen todella nopeasti. Nyt on se aika vuodesta kun toivoo, että lunta tulisi ja näin hiukan enemmän valoa. Toivossa on hyvä elää.
Isänpäivää vietettiin siis aika ankeissa oloissa mutta siitä huolimatta päivä meni kuin siivillä. Siihen mahtui niin valtavasti kaikkea, retkeilyä, pelaamista, leffaa ja nyhjöttämistä. Sain neuleenikin siihen pisteeseen, että toista hihaa tikutetaan kovaa vauhtia, kohta osat on valmiit ja viimeistely on edessä. Nyt alkaa tosiaan odottamaan, että paita on valmis ja saa sen ikuistettua kuviin jälleen.

*    *    *    *    *
Meidän retki oli hyvin lyhyt mutta hauska, hypättiin pyörien selkään ja ajeltiin Pitkäkosken majalle, josta kävelimme Pitkäkosken luonnonsuojelualueelle. Matka on suhteellisen lyhyt mutta tekee silti todella hyvää koko kropalle. Vielä kun yhdistää kaksi erilaista tapaa kulkea, niin raukea olo on saavutettu. Reissulle ompelin trikoopalasista pipon sekä tuubihuivin. Tuubihuivi on ihan ehdoton juttu tähän aikaan vuodesta kun ulkoillaan ja trikoo ihan ykkänen. Ei liian paksu ja kuuma vaan sopiva. Näitä on muutoinkin todella helppo tehdä, itse en tee edes taitteita reunoille, vaan annan reunojen käpristyä.
Pitkäkosken luonnonsuojelualue on Vantaanjoen rannalla, Helsingin puolella. Toinen rantakaista kuuluukin Vantaalle. Helsingin puolen rantaa reunustaa lehtometsä. Pitkäkosken jokijakso käsittää kolme koskea: Pitkäkoski, Niskalankoski ja Ruutinkoski. Valitsimme tällä kertaa kävyalueeksi Rinnelehdon luonnonsuojelualueen, joka on kaunis alue, siellä voi törmätä erilaisiin eläimiin. Mekin mieheni kanssa nähtiin peura ja kaksi vasaa kesällä.
Tällaisen reissun jälkeen maistuu kakkukahvit, meikäläinen ei todellakaan osaa pyöräytellä kakkuja, ei sitten minkäänlaisia. Suolaiset herkut on mun juttu, sekä ruoka ylipänsä mutta makeat kakkuset eivät kyllä meikäläisen käsissä kovin suloisilta näytä. Olenkin jo aikaa sitten heittänyt pyyhkeen kehään ja todennut, että ulkonäöllä ei ole väliä kunhan maistuu hyvälle ja niinhän ne maistuu, aina. Teen muutamalla reseptillä kakun, joka saa sitten ympärilleen useimmiten sen valkosuklaamoussen kyytipojaksi. Tämä kakku on tehty mokkapalojen pohjalla, väliin valkosuklaamoussea ja banaania ja päälle suklaakermaa ja paloiteltuja tryffeleitä. Nämä riittää oikein hyvin.
 *    *    *    *    *


Ihanaa alkanutta viikkoa!

-Melissa-

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *