Kestokassien paloista syntyi näyttävä vyötärövyö
0
Kestokassien paloista syntyi näyttävä vyötärövyö, eikä tähän tarvittu muuta kuin vanha Burda-kaava, työkaverilta saadut kangaspalat ja vähän ompeluintoa. Kukapa olisi arvannut, että kestokassien entisestä elämästä voisi vielä seurata jotakin näin pukeutumiskelpoista? Minun käsissäni materiaalit eivät näköjään saa kovin helposti jäädä eläkkeelle, vaikka niiden alkuperäinen käyttötarkoitus olisi jo tullut tiensä päähän.
Kestokassien paloista syntyi näyttävä vyötärövyö
Jos joku olisi joskus sanonut minulle, että vielä jonakin päivänä kuljen kestokassien osat vyötärölläni, olisin varmaan kysynyt, onko kyseessä jokin uusi muotivillitys, josta en ole vielä kuullut. Tosin minun kohdallani ajatus ei taida olla edes kovin kaukaa haettu, sillä olenhan vuosien varrella ommellut vaatteita ja asusteita mitä kummallisimmista materiaaleista. Jos jokin kangaspala näyttää vähänkään käyttökelpoiselta, alan helposti miettiä, mitä siitä voisi tehdä. Toiset näkevät vanhan kestokassin, minä näen mahdollisen vaatekappaleen. Siinä on ehkä pieni ero ajattelutavoissa.
Tällä kertaa materiaalit tulivat työkaveriltani. Kyseessä olivat kestokassien osat, joista löytyi oikein mukavaa sinivalkoista ruutukangasta. Kangas oli vieläpä suhteellisen jämäkkää, joten se sopi mainiosti suunnittelemaani vyöhön. Erillistä tukimateriaalia ei tarvittu, mikä oli tietenkin mukava asia. Joskus materiaalin ominaisuudet sattuvat osumaan juuri kohdalleen, eikä kaikkea tarvitse alkaa rakentaa monen kerroksen kautta.
Vuoden 2009 Burda pääsi jälleen töihin
Kaava löytyi Burdan numerosta 6/2009. Siis vuodelta 2009! Joku voisi ajatella, että niin vanha kaava kuuluisi jo käsityöhistorian arkistoon, mutta minä olen asiasta aivan eri mieltä. Hyvä kaava ei muutu käyttökelvottomaksi vain siksi, että kalenterissa vaihtuu vuosiluku. Eivätkä vanhat käsityölehdet ole mitään kertakäyttötavaraa, vaikka muotimaailma kuinka yrittäisi vakuuttaa, että kaikki pitäisi keksiä uudelleen joka sesonki.
Ja juuri siksi vanhoja lehtiä kannattaa säilyttää. Koskaan ei tiedä, milloin vastaan tulee kangaspala, joka alkaa suorastaan huutaa jonkin vuosia sitten nähdyn mallin perään. Tai ehkä se olen vain minä, joka kuvittelen kankaiden puhuvan. Tässä tapauksessa vanha kaava ja kestokassien ruutukangas löysivät toisensa, ja lopputuloksena syntyi leveä, korsettimainen vyötärövyö.
Kestokassista vyötärölle
Valmiissa vyössä on leveä etuosa, joka asettuu vyötärölle ja tuo ryhtiä väljäänkin vaatteeseen. Takana vyö solmitaan kangasnauhoilla, joten myös selkäpuolelle syntyy hauska yksityiskohta. Minusta on mukavaa, kun asuste näyttää kiinnostavalta useammasta suunnasta. Eihän ihminen kuitenkaan vietä koko päivää kasvot suoraan kameraan päin, vaikka blogikuvista voisi joskus niin päätellä.
Kuvissa yhdistin vyön harmaansiniseen väljään mekkoon. Ilman vyötä mekko laskeutuu vapaasti, mutta leveä ruutuvyö muuttaa sen ilmettä huomattavasti. Yhtäkkiä vyötärö korostuu ja koko asu saa aivan toisenlaisen muodon. Ja juuri tällaisista pienistä muutoksista minä pukeutumisessa pidän. Aina ei tarvitse ommella kokonaan uutta vaatetta, kun yksi asuste voi tehdä jo olemassa olevasta vaatteesta erilaisen.
Beigen ruutukankaan ja harmaansinisen yhdistelmä toimii mielestäni erityisen hyvin. Ruutukuvio tuo asuun hieman vanhanaikaista tunnelmaa, mutta samalla leveä vyö tekee kokonaisuudesta aika näyttävän. Siinä on sopivasti jotakin menneiltä vuosikymmeniltä ilman, että tarvitsee pukeutua päästä varpaisiin tietyn aikakauden mukaisesti.
Mitä kaikkea kestokassista vielä voisi tehdä?
Tällaiset projektit saavat minut aina huvittuneeksi, sillä materiaalin alkuperä ja lopputulos voivat olla melko kaukana toisistaan. Kestokassin tehtävänä on tavallisesti kuljettaa ostoksia, mutta tässä tapauksessa sen kangas päätyi koristamaan vyötäröäni. Ei ehkä aivan sitä, mitä kassin valmistaja oli alun perin ajatellut.
Ja jos joku joskus kysyy, mistä olen vyöni ostanut, voin aivan rauhallisesti vastata, että se on tehty kestokasseista. Siinä saattaa keskustelu saada vähän uuden suunnan!
Minusta käsitöissä onkin parasta juuri se, ettei lopputulosta aina tarvitse etsiä kangaskaupan hyllyltä. Materiaaleja voi löytyä yllättävistä paikoista, ja joskus kaikkein hauskimmat ideat syntyvät siitä, mitä sattuu olemaan tarjolla. Tällä kertaa tarvittiin työkaverilta saadut kangaspalat ja lähes kaksikymmentä vuotta vanha kaava. Ei kuulosta kovin muodikkaalta lähtökohdalta, mutta lopputulos kelpaa minulle mainiosti.
Mitähän seuraavaksi? Ehkä pitäisi alkaa katsella kaikkia kestokasseja hieman epäluuloisesti. Koskaan ei tiedä, millainen vaate tai asuste niistä vielä syntyy.
Oletko sinä koskaan tehnyt vaatetta tai asustetta materiaalista, jota ei alun perin ollut tarkoitettu pukeutumiseen?
Rentoa viikonloppua!
Seuraa minua:
Vöitä lisää:
Jos saisin päättää millainen talvi olisi
Jos saisin päättää millainen talvi olisi, siihen kuuluisi paljon pehmeää villaa, kauniita lumisia maisemia, laskettelurinteitä ja tunnelmallisia mökkejä. Aurinko paistaisi kirkkaalta taivaalta, lumi narskuisi kenkien alla ja pakkasta olisi juuri sen verran, että posket punottaisivat, mutta varpaat eivät jäätyisi. Olenhan aina ollut enemmän kesäihminen, mutta tällaisesta talvesta voisin ehkä jopa innostua!
Jos saisin päättää millainen talvi olisi
En edelleenkään haaveile pimeistä marraskuun illoista, loskasta tai viimasta, joka tuntuu menevän suoraan luihin ja ytimiin. Minun unelmieni talvessa olisi ennen kaikkea kauniita, aurinkoisia päiviä ja kunnolla lunta. Sellaista kuivaa, narskuvaa lunta, joka tekee maisemasta valkoisen ja saa koko maailman näyttämään hetken aikaa vähän satumaiselta. Eikä haittaisi yhtään, vaikka ympärillä kohoaisivat vuoret ja jossain lähistöllä odottaisi lämmin mökki.
VILLAA JA VIELÄ VÄHÄN LISÄÄ VILLAA
Talvipukeutumisessa haluaisin ennen kaikkea nauttia lämpimistä, pehmeistä ja muhkeista vaatteista. Isoista neuleista, villahousuista, lämpimistä sukista ja kaikenlaisista itse tehdyistä asusteista, joita voi yhdistellä mielensä mukaan. Minulle talvivaatteet eivät ole pelkästään keino selviytyä pakkasesta, vaan myös mahdollisuus pukeutua vähän näyttävämmin. Ja jos neuleessa on valtava huppu tai vähän liioitellut hihat, niin aina parempi!
Rinteeseen ja mökille
Yksi suurimmista talvitoiveistani olisi yhdistää laskettelurinteet ja mökkeily. Päivällä voisi nauttia lumisista maisemista ja ulkoilusta, ja sen jälkeen palata lämpimään mökkiin, vaihtaa päälle mukavat neulevaatteet ja vain olla. Minusta juuri siinä on talvisen mökkiloman viehätys. Ei tarvitse kiirehtiä mihinkään, vaan saa nauttia maisemista, lämmöstä ja siitä, että ulkona on oikea talvi.
Ja tietenkin olen jo ehtinyt miettiä, millaisia après-ski-asuja tällaiselle matkalle pitäisi ottaa mukaan. Ehkä jopa suunnitella muutaman uuden käsityön ihan sitä varten.
Talvi mielikuvitukseni mukaan
Koska todellisuus ei aina vastaa mielikuvitustani, olen vähän auttanut sitä näissä kuvissa. Olen leikitellyt kuvankäsittelyllä ja sijoittanut itseni sellaisiin talvisiin tunnelmiin, joissa haluaisin viettää aikaa. Lopputulokset ovat välillä vähän hassuja, mutta sehän tässä onkin hauskaa! Eihän haaveiden tarvitse olla aina niin vakavia.
Ehkä tuleva talvi tuo tullessaan edes muutaman sellaisen päivän, jolloin aurinko paistaa, lumi narskuu jalkojen alla ja ulos tekee oikeasti mieli lähteä. Ja jos vielä pääsisin laskettelurinteisiin ja mökille, niin sehän olisi jo aika täydellistä.
Millaisesta talvesta sinä haaveilet? Oletko talvi-ihminen vai odotatko jo kevättä?
Mukavaa päivää!