Surumielinen syksy

Tämä surumielinen syksy on ollut jotenkin todella hankala, siitäkin huolimatta, että ruska on ollut todella upea ja kaikenlaista on päässyt tekemään ja kokemaan. Vaikeaa syksystä on tehnyt se, että minun on ollut suuria vaikeuksia päästää kesästä irti ja töissä on ollut poikkeuksellisen haasteellista. Olen kuitenkin oppinut paljon tämän syksyn aikana, varsinkin työstäni. Nyt pääsen hetkeksi ottamaan vähän rennommin kun tämä osa-aikaisuus päättyy ja siirryn keikkailemaan. On aika huoltaa itseään ja tehdä asioita joista nauttii, ehkäpä näin saan kiinni tulevasta talvesta.

Minun on ihan pakko paljastaa teille yksi asia! Pääsen kotiin, matka on ostettu ja suunnitelmat on tehty…Jaa, että missä mun koti on? Se selviää kun klikkaat tästä. Olen kovasti myös miettinyt miten saisin nuo minun vanhat postaukset tuolta siirrettyä kivasti tänne uuteen blogiin. Olen myös saanut siitä hiukan kommenttia, että miksi ei niitä ole kun olen kirjoittanut hyviä vinkkejä kuitenkin. Kyllä ne tulee jossakin kohtaa. Minun ikävä Kazimierziin on ollut niin musertavaa, että nyt on pakko lähteä, vaikka muita matkasuunnitelmia olisi ollut, en vaan voi pysyä poissa.

Tämä syksy on surumielinen syksy

Olen ristinyt tämän syksyn surumieliseksi syksyksi. Toivon kuitenkin, että tämä kääntyy iloiseksi syksysksi vielä, ennen kuin talvi saapuu. Olen kovasti yrittänyt löytää kivoja asioita ja koittaa ymmärtää monimutkaisia ihmissuhteita mutta joskus se yksi ihmissuhde voi olla niin painostava, että sen alle musertuu ja onkin siksi mukavaa, että voin nyt hiukan hengähtää, kun työkuviot muuttuu.

Tämän viikon keskityn vain itseeni ja oman navan kaiveluun, rakennan itseni ehjäksi pienillä palikoilla ja ensi viikolla olen astetta lujempi ja katseeni on tulevaisuuteen. Ei liikaa märehtimistä, otetaan oppia tapahtuneista asioista ja tukeudutaan tukipilareihin, joita onneksi löytyy monen monta.

Miten parannan mielialaani kiireen ja väsymisen keskellä?

En ole tosiaan ommellut nyt tämän työkomennuksen aikana kuin pari kertaa, mutta neuleita on tullut väsättyä tai ylipäänsä erilaisia lankatöitä, kuten kirjontaa. Tämä on hyvin terapeuttista. Laitan leffan pyörimään ja otan työn käteen. Tosin, nyt on käynyt niin, että en sitten ole juurikaan liikkunut. Joka sitten taas on huono juttu. Liikkumattomuus onkin yksi syy miksi haluan pitää pienen tauon työstä. Pääsen näin liikkumaan ja seikkailemaan, se on sitä puuhaa, jota todella tarvitsen tällä hetkellä, lankatöiden lisäksi. Jos vaikka surumielinen syksy muuttuisi iloiseksi syksyksi.

Toinen tapani on sukeltaa vaatekaappini syvyyksiin ja tehdä ihania löytöjä sen uumenista. Ihana terran sävyinen neulepaitani olen tehnyt sinä vuonna kun muutimme Helsinkiin. Mitään ohjetta tähän laatikkopaitaan ei ole. Hyvin helppo ja yksinkertainen tapa neuloa paitoja. Takkini olen ommellut myös aikaa sitten, myös tuohon aikaan kun muutimme tänne. Housut olen tänä syksynä löytänyt kirpparilta ja saapikkaat ilmaisosastolta. Nämä kyllä lämmittää mieltä ja sydäntä.

Ihanaa päivää kaikille!

-Melissa-

Seuraa minua: Instagram, Facebook