Rento sunnuntai Haltialan kotieläintilalla
14
Viikko sitten oli ihanan rento sunnuntai. Levättiin, minä neuloin neulettani ja lopulta päätimme lähteä Haltialan kotieläintilalle nauttimaan olostamme. Elikoita ei pihoilla ole mutta ruoka oli se juttu mikä kutsui luokseen. Siellä jo jotkut retkeilijät grillasi tyytyväisenä herkullisia eväitään ja meikäläinen innostui siitä kyllä kunnolla. Eli grillit ovat käytössä myös talvisin, jos lähtee retkeilemään meille päin.
Rento sunnuntai Haltialan kotieläintilalla
Koska piha ei ole talviaikaan auki ja sisätila on hyvin pieni, niin voitte vain kuvitella miten pienesti siellä sisällä ollaan. Eli kun teimme tilauksen, ei meillä ollut mitään paikkaa missä syödä. Onneksi meni sen verran aikaa meidän ruokien teossa, että saimme kuin saimmekin paikat, jossa istua ja syödä. Tarjolla oli keittoa, jota en itselleni tilannut, sillä siinä oli sianlihaa. Tilasin itselleni hampurilaisen, joka on Haltialassa super hyvää, poikani otti saman annoksen ja menimme salin puolelle odottelemaan herkkujamme.
Ja tosiaan Haltialassa saa ruokaa, se ei ole vain kahvila. Tämän haluan alleviivata ihan siitä syystä, että huomasin, ettei ihan kaikki siellä olevat perheet sitä tienneet. Suosittelen siis Haltialaa ja kesällähän tilaa on enemmän kun piha on avoinna myös, silloin on muutenkin nähtävää kun elikot ovat ulkona ja voi leikkiä leikkipaikalla yms. Mutta silloinkin pitää varautua siihen, että väkeä on paljon. Haltiala on suosittu paikka.
Vahinko muuttui joka vuotiseksi vierailukohteeksi
Kun muutimme takaisin Helsinkiin 2012 ja 2013 oli meidän ensimmäinen yhteinen kesä, pyöräilimme todella paljon, ihan vain sen vuoksi, että tutustumme alueeseen jossa asumme. Silloin muutimme Turusta Oulunkylään ja siitä oli hyvät pyöräilymahdollisuudet moneen suuntaan. Me otimme useasti suunnaksi Vantaanjoen ja reittiä kuljimme moneen suuntaan, niin Vanhan kaupungin koskelle kuin myös Pitkäkoskelle ja vielä pidemmälle Vantaan koskelle. Ja kun emme tienneet mitä matkan varrella on, niin vahingossa aikanaan löysimme Haltialan pihalle. Piha on sen jälkeen kokonut monet muutokset sekä ruokalista on parantunut valtavasti.
Haltialasta tuli kerta heitolla meidän vakivierailu paikka kesällä. Joka kesä sinne oli pakko päästä pyörällä. Talvella emme siellä juurikaan käyneet. Mutta kun muutimme naapuriin tässä viitisen vuotta sitten, niin Haltialasta tuli meidän vakipaikka, oli sitten mikä vuodenaika tahansa. Pääsiäisenä käydään katsomassa uusia karitsoja, joulun alla ollaan oltu puurojuhlissa ja syksyllä Hayride ja kaikenlaisia erilaisia tapahtumia löytyy.
Meidän porukka viihtyy alueella hyvin ja mielellämme menemme nauttimaan päivästä Haltialaan. Myös ihan kävellen, mutta yleensä pyörillä. Talvisin autolla. Haltialasta lähtee myös kiva retkeilyreitti kohti Pitkäkosken retkeilymajaa. Myös sen voi ottaa hyvin kohteeksi näin talviaikaan. Valitettavasti kesäisin ei se auki ole, mikä on surullista. Retkeilymajat kun mielestäni pitäisi olla auki ympärivuotisesti. Koska retkeilijöitä on kesät ja talvet. Ei vain talvisin. No mutta kaikesta huolimatta meillä oli ihanan rento sunnuntai ja nautimme kovasti sellaisesta leijailevasta olotilasta.
Lepposaa sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Täytyypä myöntää, että en ollut tästä paikasta itse lainkaan tietoinen. Kuulostaa kuitenkin oikein kivalta ja laitan ilman muuta mieleen. Ruoat näyttävät myös oikein hyviltä ja erityisesti noita burgereita alkoi tehdä mieli! 🙂
Suosittelen, alueella on paljon nähtävää, muutakin kuin vain Haltialan alue.
Haltiala on meille tutuista tutuin paikka. Olemme asuneet Länsi-Pakilassa 22 vuotta ja sinä aikana ihan kaikkien yhdentoista lastenlapsemme kanssa käyneet siellä monia kertoja. Lapset leikkivät ja ovat aivan innoissaan, kun on voinut syöttää ruohoa lampaille ja katsella muitakin eläimiä. Reitti Pitkäkoskelle Haltialasta on kävelty, juostu ja pyöräilty, Haltialan aarnimetsän polut ja Paloheinän kävely- ja pyöräilyreitit on koluttu moneen kertaan, Ruutinkosken rannoilla ovat pikkupojat heitelleet innoissaan pieniä kiviä koskeen. Vanhan Pehtoorin pihalla olemme joskus poikenneet kahvilla, mutta muut eväshetket on vietetty metsässä tai Pitkäkosken majalla. Syksymmällä on poimittu herneitä ja auringonkukkia yleisiltä pelloilta. Jokainen takuulla löytää sieltä alueelta mieleistä tekemistä ja meille se on oman ulkoilun lisäksi ollut juuri mummin, taatan ja lastenlasten mielikohde. Viime kesänä kävimme muutaman kerran myös Fallkullan kotieläintilalla lampaita syöttämässä ja ensi kesänä vieraillaan taas ilman muuta molemmissa. Aila
Fallkulla on tuttu työnpuolesta. Siellä tehdää nuorisotyötä ja olen saanut olla mukana silloisen nuorisotilan puitteissa.
Tämä on tuttu paikka vain ja ainoastaan somen kautta 🙂 Monesti olen miettinyt, että olisi kiva käydä, mutta olen kuullut monelta, että paikka on todella suosittu. Ei siis ole huvittanut lähteä hirmuiseen ryysikseen… Mutta ehkä vielä joku kerta!
Se on tosiaan todella suosittu paikka, mutta ihmisistä huolimatta siellä on rauhallista. Ja kun vähän miettii mihin aikaan menee, niin kyllä hyvin tiaalkin on. Nyt mentiin sellaiseen aikaan, että ihmiset ovat kaikki liikkeellä, joten porukkaa myös on ja paljon.
Eläintilat ovat oiva tapa tutustuttaa uusavuttomia kaupunkilaisia tilallisen elämään. Onneksi sellaisia on suhteellisen paljon joka puolella Suomea, niin ei tarvitse ajaa kauas sitä varten.
On kivaa, kun perheessä on omia perinteitä. Se lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta.
Itse olen aina viihtynyt maalla, mutta en ole halunnut koskaan muuttaa maalle. Olen ihan kaupunkilainen siinä mielessä. Vielä muutama vuosi sitten me vedettiin kesäleirejä eläintilalla. Nuoret pääsi tekemään hommia.
Muistaaksen Tapio-T Vintage Velo Randonneur on käynyt katselemassa talvellakin elukoita Haltialan tilalla. Hän asuukin jossain lähellä, olisiko ollut Pukinmäessä tai jotain ja hän on tehnyt jokikrävelin, jossa hän pyöräilee Vantaanjokea ylös ja alas. En, itse asiassa, tiedä, kuinka pitkälle sitä voi mennä pyöräteitä pitkin. Haltialassa tykkäsin käydä esimerkiksi Ruutinkoskella, joka on siinä takana.
Joo elikoita on sisällä mutta ei ulkona juuri ole. Luonnonsuojelualueella (Ruutinkosken ja Pitkäkosken välillä) ei ole sallittu pyöräily. Toki pellolla saa pyöräillä sekä kuntopolulla. Pyörällä toki pääsee ihan Vantaankoskelle asti, mutta ei ihan rantaa pitkin. Tuo Ruutinkosken ja Pitkäkosken väli on meillä joka kesäinen retkikohde. Itse tykkään tuosta välistä polkea tai kävellä.
Haltiala on nimenä tuttu, mutta en ole siellä koskaan käynyt. Enkä taida näin talvella mennäkään, koska kuvaamasi ryysis ei kiinnosta. Kesällä varmasti mukava paikka.
Kesällä siellä voi levittäytyä paremmin ja ryysis oli tosiaan, kun oltiin hiukan kuitenkin siinä ryysisaikaan siellä.
Ravintola näyttää tunnelmallisesta ja tuo munkki sai melkein suuntaamaan samoin tein Haltialaan. 😋 Ehkäpä säästämme visiitin kuitenkin hieman keväämmälle. Kiitos vinkistä!
Talvella tuolla on oma tunnelmansa. Kesällä tosiaan kannattaa suunnata pyörillä tuonne, lähteä pienelle retkelle ensin luontoon ja syödä Haltialassa.