Hae
VillaNanna

Helmikuun monivaiheinen alku

Helmikuun monivaiheinen alku

Helmikuun alku ei mennyt kovin hyvin. Mitä ihmettä on tapahtunut? Miksi minä olen ollut hiukan huono kirjoittamaan minnekään mitään. Kirjoitinkin jo, ettei viime viikonloppu mennyt kauhean hyvin, mutta jätin kertomatta jotakin, joka todella sekoitti koko tämän viikon. Eikä vain minua, vaan monia muita myös. Haluan siis kertoa teille, miksi olen allapäin ja miksi kirjoita tällaisen viikon tapahtumista kertovan postauksen, jollaista yleensä en kirjoita. Voit lukea hankalasta lauantaista täältä.

Helmikuun monivaiheinen alku

Kun aloitin työssäni vuonna 2016 tuntsarina, aloitti yksi työntekijä kaupungilla, minun kotitilallani, jonne tein lähes pelkästään tunteja, tein myös jalkautuvaa tyttötyötä samaan tilaan. Monen mutkan kautta minut lopulta vakinaistettiin kyseiseen tilaan. Koska tämä oli se paikka jossa viihdyin, oli niin ihanat työkaveritkin, varsinkin tämä yksi työkaveri. Viime viikolla sitten tuli suru uutinen, että tämä mahtava tyyppi on menehtynyt. Tämä nuori, elämä edessä oleva upea ihminen. Suru vei ajatukset kokonaan muualle, olen keskittynyt tekemään vain sen työn mikä pitää tehdä. Muutoin olen ollut niin väsynyt, etten ole jaksanut miettiä mitä kirjoittaisin, mitä postaisin Instaan.

Tämän ihmisen kuolema on jälleen herätellyt ja ravistellut minua, että elämä on hyvin hauras. Se voi päättyä hyvinkin nopeasti. Elämän kuuluisi mennä niin, että vanhemmat kuolee ensin, ei niin, että nuoret menehtyy ja jättävät taakseen suuren tyhjän aukon. Minulle jäi vain muistot hassutteluista, naurusta ja vakavista keskusteluista. Hän ei ollut ihminen, joka jäisi paikalleen vaan hänellä oli monta rautaa tulessa ja valtava määrä suunnitelmia. Nuoret tykkäsi hänestä ja tietenkin me työkaverit. Työyhteisö, varsinkin me, jotka olemme hänen kanssa töitä tehneet olemme tilassa, missä on vaikea ymmärtää tapahtunutta.

Emme viettäneet hääpäivää

Meillä oli tällä viikolla myös hääpäivä, 16 hääpäivä, mutta sen juhlistaminen siirtyy, koska en jaksa juhlia sitä nyt. Mieheni onneksi antaa minulle tämän mahdollisuuden, vaikka hänelle hääpäivän vietto on tärkeää. Ensi kuussa toivottavasti minunkin fiilis on jo vähän toinen ja olen toipunut järkytyksestä sekä surusta vähäsen. Tokihan minä kovin odotankin hääpäiväämme, vaikka nyt ei sitä vietetäkään.

Muuten viikko on mennyt aika sumussa, röntgenissä käyntiä, lääkärille soittelua, olen uppoutunut työhön kokonaan. Huonosti saanut kotona mitään tehtyä, töiden jälkeen lähes heti vain nukkumaan. Käsityötkin odottavat kiltisti pinossa. Kerran otin sukan esille kun ajattelin, että nyt neulon edes tuon yhden sukan valmiiksi, mutta siihen se sukka jäi viereeni. Yritän löytää kirjoittamisen ilon, joka on nyt kadonnut jonnekkin.

Toivotan rakkaalle työkaverille hyvää taivasmatkaa!

Helmikuun monivaiheinen alku

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Twitter

Pinterest

LUE MYÖS:

12 vuotta naimisissa

13 hääpäivä

Hääpäivän voimavaate

Kristallihääpäivä

12 kommenttia

  1. Airi kirjoitti:

    Voi kunka ikävä asia! Läheisen ihmisen ( myös työkaverit ja muutkin ei sukulaiset voivat olla läheisiä) kuolema on aina ikävää ja en voi edes ymmärtää kuinka kauheaa se on silloin, kun lähtijä on nuori ihminen. Se tuntuu niin epäreilulta. Voimia sinulle tähän ikävään aikaan. Suru vie aikansa, koskaan se ei lopu, mutta se muuttaa muotoaan. Kannattaa antaa itselleen aikaa. Käsityöt ja muutkin ehtii myöhemminkin. Se riittää, että tekee välttämättömät.
    Virtuaali halaus sinulle!

  2. Jael kirjoitti:

    Voin kuvitella että läheisen työtoverin kuolema satuttaa, ja töissa varmaankin tuntuu tyhjältä ilman häntä. Minultakin kuoli nyt sukulainen, aivan yhtäkkiä, mikä oli aika shokki,. Hyvää hääpäivää teille, ja tsemppejä ja jaksamisia❤️❤️

  3. petra kirjoitti:

    Voimia suruun ja ikävään! Ihanaa, että miehesi on ymmärtäväinen ja antaa sinulle aikaa käsitellä menetystä. Ihanaa ystävänpäivää sinulle Melissa <3
    http://www.sangynalla.fi

  4. Anna/Kello neljän aamukahvi kirjoitti:

    otan osaa suruusi 🙁

  5. Marjut kirjoitti:

    Niin totta, että elämä on hyvin hauras.
    Tällaisena aikana on tärkeää kuunnella itseään ja jaksamistaan.
    Voimia surun keskelle. <3

  6. Diiskuneiti kirjoitti:

    Kauheasti tsemppiä ja voimia sinne ja toivottavasti pääsette pian sinne hotellilomallekin 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.