Random kuvia viikolta
2
Nyt tulee random kuvia ja vähän viikon kuulumisia. Muutto edistyy hitaasti, sillä vasta hiihtolomalla meillä on ensimmäinen huonekalujen siirto edessä. Tänään saadaan pojan uusi sänky uuteen kotiin. Ollaan siis roudattu lähinnä keittiötavaraa, vaatteita ja meikäläisen työmaata hitaasti mutta varmasti kohti uutta kotia.
Random kuvia viikolta
Viikko sitten perjantaina sain suru-uutisia, kun poliisi soitti minulle ja kertoi, että isäni on löydetty kuolleena kotoaan. Oman muuton lisäksi olen samaan aikaan hoitanut myös kuolinpesän asioita. Siksi tämä oma muutto on vähän hidastunut tässä. Mutta onneksi on aikaa molemmissa asunnoissa kuun loppuun. Pakko on kaikki saada hoidettua vain. Ei auta itkut markkinoilla. Ja näiden lisäksi opiskelen oppisopimuksella työn ohessa kestävän nuorisotyön tutkinto-osaa. Jostain syystä ei ole oikein opiskelu nyt tällä hetkellä maistunut.
Tosiaan muutamme täältä Helsingin maalaismaisemasta kaupungin sykkeeseen, meren äärelle. Korkeiden talojen syleilyyn. Olemme jo pitkään suunnitelleet muuttoa ja nyt yhtäkkiä vain löydettiin asunto ja ei kun muuttamaan. Toki poika joutuu siirtymään uuteen kouluun, mutta hän on todella innoissaan muutosta ja odottaa pääsyä uuteen kouluun. Toki kaverit jää tänne, mutta se ei häntä tunnu huolettavan ollenkaan.
Onkohan tämä opinahjon vanha opettaja?
Ensimmäinen aamupala uudessa kodissa.
Muutama rikkoutunut tavara on löytynyt.
Osa peleistä pääsee uuteen kotiin.
Toisilla on karvanopat, mun appiukolla Härdellin vanhat tossut.
Meikäläisen kesävaatteet joudutaan varastoimaan. Keväällä tuodaan talvivaatteet varastoon.
Miksi kantakaupunkiin?
Yksi syy on se, että minun on todella hankalaa liikkua töihin täältä missä nyt asumme. Toinen syy on se, että en ole koskaan tykännyt asua tässä asunnossa, miesväki tähän asuntoon ihastui ja tietenkin kolme vastaan yksi, muutto on ollut aika varma siinä kohtaa. Mutta nyt kun vanhempi poika on asunut pitkään muualla, niin olemme vähitellen löytäneet itsemme Helsingin kantakaupungista hengailemassa. Alue jonne muutamme on lähellä kaikkea ja ei tarvitse enää lähteä erikseen jonnekkin, että pääsee seikkailemaan, kun seikkailut odottaa heti oven takana.
Vaikka olenkin saanut lapsuuteni viettää maalla, niin en ole koskaan hinkunut asumaan sinne. Olen paljasjalkainen kaupunkilainen ja nautin kaupungin humusta. Kaupunginvalot ja erilaiset äänet saa sydämen sykkimään. Parasta on myös se, ettei autoa enää tarvita. Joka paikkaan pääsee joko kävellen tai spåralla. Saavutan kaupungissa sellaisen rennon fiiliksen. Siksi odotan muuttoa kovasti.
Aloitan heti neulehommat, kun päästään asettumaan uuteen kotiin.
Sen pituinen se.
Rentoa lauantaita!
Seuraa minua:
Osanotto suruusi. Kuolema ei kysele koska on sopivaa tulla.
Kiitos.