Parhaat kesämuistot 2026
10
Kun näin aiheen Parhaat kesämuistot 2026, ensimmäisenä mieleeni tuli Krakova. Siinäkö ne sitten olivat, minun parhaat kesämuistoni? Kesä ei nimittäin tuntunut mitenkään erityisen onnistuneelta, ainakaan jos sitä vertaa niihin suunnitelmiin, joita olin etukäteen tehnyt. Jäin juhannuksesta seitsemän viikon lomalle ja tietenkin olin ehtinyt suunnitella vaikka mitä. Yyteriin piti lähteä, mökillä piti viettää aikaa ja retkiäkin piti tehdä. Sitten tuli Suomen kesä ja näytti suunnitelmilleni keskisormea. Tai siltä se ainakin silloin tuntui. Kelit olivat huonot, Yyterin reissu jäi ja jotenkin koko kesä tuntui pitkään vähän plääh. Nyt kun aloin tätä postausta varten katsella kesän kuvia ja vanhoja blogipostauksia, huomasin unohtaneeni aika tehokkaasti lähes kaiken muun paitsi Krakovan. Kesällähän tapahtui vaikka mitä.
Tämä postaus on osa Keltanokka-bloggaajien yhteisöpostausta #ParhaatKesämuistot2026. Ja ehkä tämä tuli minulle juuri sopivaan aikaan, sillä ilman tätä haastetta olisin varmaan jatkanut koko talven kertomalla, kuinka surkea kesä meillä oli.
Parhaat kesämuistot 2026
Kesä joka ei mennyt suunnitelmien mukaan
Loma alkoi siis juhannuksesta. Juhannusaattoa vietimme kaupungissa ja kävimme Eiranrannassa ja Cafe Carusellissa, kävelimme ja söimme kotona grilliruokaa ja marjakakkua. Olin kaivanut juhannukseksi päälleni myös vanhan itse tekemäni mekon. Uutta en sentään alkanut sitä varten ompelemaan, vaikka sekin olisi minulta aivan hyvin onnistunut. Tai siis uuden mekon aloittaminen olisi onnistunut. Valmistumisesta juhannukseksi ei olisi välttämättä ollut mitään takeita.
Ensimmäiset lomaviikot taisivat kulua aika pitkälti nukkuessa, ommellessa, syödessä ja Söpön kanssa kävellessä. Kun kirjoitan sen nyt tähän, niin en oikein ymmärrä, mikä siinä oli olevinaan vikana. Sehän kuulostaa aivan loistavalta lomalta. Mutta siinä hetkessä harmitti sää ja kaikki se, mitä ei päässyt tekemään. Kun lomaa odottaa pitkään, mielessä on valmiiksi joku kuva siitä, millainen sen pitäisi olla. Minulla siihen kuvaan kuului ainakin enemmän lämpöä.
Kesäpäiviä lähempänä kuin muistinkaan
Oli meillä niitä ihaniakin kesäpäiviä ja erityisesti kesäaamuja. Yhdeksi kesän parhaista jutuista nousivat yllättäen aamupalat aallonmurtajalla. Kahviloissa käyminen on nykyään sen verran arvokasta lystiä, että aloimme tehdä omat aamupalat mukaan. Nutella-croissantit kotona, kahvi termariin ja meren äärelle. Aika yksinkertaista, mutta samalla ihan täydellistä. Ei kaikkeen tarvita terassia ja kallista brunssia.
Helsingissä tuli muutenkin pyörittyä ja käveltyä paljon. Oli Jätkäsaarta, Töölönlahtea, merenrantaa ja auringonlaskuja. Yhtenä iltana kävimme treffeillä, elokuvissa ja UFFilla ja päädyimme lopuksi aallonmurtajalle katsomaan auringonlaskua. UFF kuuluu ilmeisesti minun käsitykseeni romanttisesta treffi-illasta, enkä näe siinä mitään ongelmaa.
Suomenlinnaankin päästiin. Tällä kertaa lähdimme sinne ensimmäistä kertaa Ruoholahdesta vesibussilla. Saariretkiä piti kesällä tehdä enemmänkin, mutta niitä ei sitten tullut. Tämä alkaa muuten toistua tässä tekstissä aika paljon: piti tehdä, mutta ei tehty. Mökilläkin kuvittelin viettäväni enemmän aikaa, mutta Söpö ei oikein viihtynyt siellä kesällä ja lopulta minulle taisi tulla vain pari mökkireissua. Yksi niistä alkoi niinkin jännittävästi, että lähdimme hakemaan Kasvihuoneilmiöstä kaapinnuppeja. Hyvin villiä kesälomailua siis.
Kesään mahtui myös esikoisen ja hänen kumppaninsa vierailu Lenny Kravitzin keikan yhteydessä. Kävimme yhdessä syömässä Farossa ja vietimme aikaa yhdessä. Ja taisipa siitä vierailusta syntyä minulle vielä pieni ompelutyökin.
Ja sitten kirpputorikäynnit lähtivät lapasesta
Tästä ei ehkä tarvitse edes yrittää tehdä mitään kaunista tarinaa. Kesällä tuli käytyä kirpputoreilla. Paljon.
UFF, Fida ja Kierrätyskeskus tulivat tutuiksi ja myöhemmin vielä Krakovan second hand -liikkeet päälle. Löytöjä tuli aika tavalla. Osa päätyi suoraan käyttöön ja osa tietenkin siihen minun omaan systeemiini, jossa katson vaatetta ja alan miettiä, mitä muuta siitä voisi tehdä. Minä saatan nähdä vanhassa vaatteessa hihat, helman, kangasta tai materiaalin johonkin sellaiseen projektiin, jota ei vielä edes ole olemassa. Kirppareilta tuli siis vaatteiden lisäksi aika paljon uusia ideoita, vaikka varsinaisesti niistä minulla ei taida olla pulaa muutenkaan.
Kesällä syntyi tekstiiliarkeologia
Yksi tämän kesän tärkeimmistä jutuista oli ehdottomasti tekstiiliarkeologia, joka taisi oikeastaan alkaa työhuoneen siivoamisesta. Minulla oli kertynyt sinne materiaaleja, vanhoja vaatteita, kankaita, leikkuujätteitä ja kaikenlaista sellaista, josta olin joskus ajatellut tekeväni jotain. Osa oli odottanut vuoroaan todella pitkään.
Ja tänä kesänä niille alkoi yhtäkkiä tapahtua jotain. Vanhoista vaatteista ja materiaaleista alkoi syntyä uusia vaatteita ja mitä enemmän tein, sitä enemmän tuntui löytyvän lisää materiaalia. Varsinainen noidankehä siis! Jossain vaiheessa koko touhulle tuli nimi: tekstiiliarkeologia.
Se kuvaa tätä minun materiaalivarastoni kaivelua aika täydellisesti. Minullahan on vuosien aikana kertynyt kaikenlaista, mikä ei ole mahtunut kaappeihin ja on päätynyt erilaisiin kasoihin ja varastoihin odottamaan sitä kuuluisaa joskus-päivää. Tänä kesänä se joskus ilmeisesti koitti ainakin osalle niistä.
Tekstiiliarkeologiasta tuli lopulta paljon suurempi juttu kuin olin kesän alussa ajatellut ja se jatkuu edelleen. Enkä oikeastaan tiedä, voiko sitä edes kutsua projektiksi, koska projektilla pitäisi kai olla joskus loppu. Minun materiaalivarastoni tuntien tekemistä saattaa riittää vielä muutamaksi vuodeksi.
Kesällä valmistui muutenkin kaikenlaista ja samalla tuli kaivettua käyttöön myös vanhoja itse tehtyjä vaatteita. Ompelupöydällä oli välillä sellainen kaaos, ettei itsekään oikein tiennyt, mitä siitä seuraavaksi syntyy. Ja ehkä juuri se oli koko homman paras puoli.
Yyteri vaihtui Krakovaan
Yyteriin piti siis lähteä, mutta ei lähdetty. Alkuperäiset suunnitelmat menivät uusiksi ja jossain vaiheessa päätimme, että jos Suomen kesä ei nyt kerran suostu yhteistyöhön, niin lähdetään sitten muualle. Ja niin me ostimme lentoliput Krakovaan. Kuudennen kerran.
Tässä vaiheessa voisi ehkä kysyä, eikö maailmassa ole muitakin kaupunkeja. On varmasti. Mutta me tykkäämme Krakovasta. Sinne on helppo mennä, kaupunki on meille jo tuttu ja silti joka kerta löytyy jotain uutta. Ei tarvitse suorittaa nähtävyyksiä eikä juosta paikasta toiseen, vaan voi tehdä juuri sitä, mikä sillä hetkellä huvittaa.
Ja lämpöä riitti. Suomessa olin ehtinyt palella kesälomalla ja Krakovassa olikin sitten noin kolmekymmentä astetta. Siinä oli ehkä vähän turhankin tehokas siirtymä Suomen kesästä oikeaan kesään.
Kävelimme paljon, söimme hyvin, kiertelimme second hand -liikkeissä ja kävimme uimassa. Kävimme Podgórzessa, Zakrzówekin uimapaikalla ja tietenkin Kazimierzissa. Löytyi uusia ravintoloita ja kauppoja, vaikka kuvittelen aina ennen matkaa, että kuudennella kerralla kaupunki olisi jo aika tuttu. Ei ole.
Krakova oli ehdottomasti kesän suurin yksittäinen muisto ja varmaan juuri siksi se oli melkein ainoa asia, jonka muistin heti, kun tätä haastetta aloin miettiä. Kaikki muu oli jotenkin jäänyt sen taakse.
Oliko se huono kesä sittenkään?
Kun nyt katson kesän kuvia, niin eihän kesä ollut pelkkä Krakova. Siellä oli aamukahvit meren rannalla, Helsinki, Suomenlinna, Söpön kanssa tehdyt pitkät lenkit, mökkipäivät, perheen kanssa vietetty aika, kirpputorit ja aivan valtava määrä käsitöitä. Oli myös paljon sellaisia päiviä, jolloin ei tapahtunut mitään erityistä.
Minähän olin lomalla. Seitsemän viikkoa. Ja taisin kaiken tämän sähläämisen, ompelemisen, matkustamisen ja kirpputoreilla juoksemisen välissä jopa levätä.
Kun kesää miettii nyt syksyllä, muistaa helposti kaiken sen, mikä jäi tekemättä. Yyteriin ei menty, mökillä ei oltu niin paljon kuin piti, saariretkiä ei tehty niin paljon kuin suunnittelin ja säästä olen varmaan valittanut riittävästi koko loppuelämäksi. Kun aloin kaivella niitä oikeita muistoja, niitä löytyikin aika paljon. Kesä 2026 ei todellakaan ollut sellainen kuin olin suunnitellut. Mutta aika hyvä siitä tuli silti. Tässä oli minun parhaat kesämuistot 2026.
Mukavaa lokakuun alkua!
Seuraa minua:
Muiden bloggaajien parhaat kesämuistot 2026:
Miksi palaamme aina Krakovaan?
Miksi palaamme aina Krakovaan? Se on kysymys, jonka kuulen yhä uudelleen. Maailma on täynnä upeita matkakohteita, mutta silti palaamme aina tähän Puolan entiseen kuninkaalliseen pääkaupunkiin. Syynä eivät ole pelkästään Wawelin linna, vanhakaupunki tai suositut nähtävyydet. Ne ovat toki vaikuttavia, mutta eivät ole se syy, miksi haluamme palata.
Miksi palaamme aina Krakovaan?
Krakova tuntuu kaupungilta, joka elää jatkuvasti. Jokaisella matkalla löytyy uusi ravintola, uusi second hand -liike, uusi kävelyreitti tai pieni yksityiskohta, jota ei aiemmin ollut huomannut. Vaikka kulkisimme samoilla kaduilla, kaupunki näyttää aina hieman erilaiselta. Ehkä juuri siksi Krakova ei tunnu koskaan valmiilta.
Kazimierz – kaupunginosa, jossa viihdymme
Tälläkin matkalla majoituimme Kazimierziin. Se on kaupunginosa, johon palaamme mielellämme. Vanhat kivitalot, sisäpihat, pienet putiikit, ravintolat ja kahvilat luovat tunnelman, jossa viihtyy aamusta iltaan. Hotelli Estera on juuri vilkkaan Plac Nowyn kulmassa. Tämä on se kohta, jossa kaupunki ei koskaan nuku. Aamulla aikaisin torikauppiaat saapuvat paikalle ja illalla ravintolat ovat avoinna yömyöhään.
Ensimmäisenä iltana söimme Hamsassa, kävimme hetken hotellilla levähtämässä ja lähdimme sen jälkeen pitkälle iltakävelylle. Suuntasimme Galeria Kazimierzin ohi Veikselin rantaa seurailevalle Bulwary Wiślanelle. Useimmat kävelevät Wawelin suuntaan, mutta me päätimme jatkaa tällä kertaa itään. Rantareitti tuntui jatkuvan lähes loputtomiin. Ohitimme lenkkeilijöitä, pyöräilijöitä, iltaa viettäviä paikallisia ja lopulta saavuimme Banana Beachille asti.
Paluumatkalla poikkesimme tutkimaan uusia asuinalueita. Modernit rakennukset lasiparvekkeineen olivat aivan erilaisia kuin Kazimierzin historialliset kadut. Juuri tällaiset yllätykset tekevät Krakovasta niin kiinnostavan.
Podgórze herättää ristiriitaisia tunteita
Seuraavana päivänä ylitimme joen ja suuntasimme Podgórzen puolelle. Täytyy myöntää, että tämä kaupunginosa herättää minussa aina hieman ristiriitaisia tunteita. En oikein osaa selittää miksi, mutta tunnelma tuntuu siellä erilaiselta. Ilmassa on jotain raskasta ja painostavaa.
Ehkä tunne liittyy alueen historiaan. Podgórze oli toisen maailmansodan aikana Krakovan juutalaisgheton sijaintipaikka, ja lähistöllä sijaitsevat myös Schindlerin tehdas sekä entisen Plaszówin leirin alue. Historia on täällä vahvasti läsnä, vaikka kaupunginosa elää nykyään aivan omaa elämäänsä. Silti päätin tällä matkalla ottaa härkää sarvista. Podgórzessa on paljon nähtävää, ja erityisesti second hand -liikkeitä löytyy runsaasti.
Yksi tämän matkan suosikeistani oli Thrifty. Siisti, hyvin järjestetty liike, jossa oli ilo kierrellä. Harmillisesti osa suunnittelemistamme second hand -liikkeistä oli maanantaina suljettuina, joten kaikkea emme ehtineet nähdä. Se jäi hyväksi syyksi palata vielä joskus takaisin.
Kesken ostoskierroksen taivas kuitenkin repesi. Rankkasade ja ukkonen saapuivat hetkessä. Kadut täyttyivät vedestä, ihmiset juoksivat suojaan ja hetken aikaa näytti siltä, että sade jatkuisi pitkään. Noin kymmenen minuutin kuluttua aurinko kuitenkin pilkisti jälleen esiin, aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Zakrzówek yllättää joka kerta
Yksi matkan kohokohdista oli Zakrzówekin louhos. Turkoosi vesi näyttää lähes epätodelliselta, vaikka paikka sijaitsee aivan kaupungin tuntumassa. Vietimme päivän ensin altailla ja myöhemmin rannalla. Samalla tuli heitettyä myös tämän kesän talviturkki. Päivän jälkeen oli mukava palata hotellille, vaihtaa vaatteet ja suunnata illalliselle. Juuri tällainen yhdistelmä tekee Krakovasta meille niin mieluisan, aamupäivä luonnossa, ilta kaupungin sykkeessä.
Zakrzówek ei ole luonnonjärvi, vaan entinen kalkkikivilouhos. Louhinta päättyi, kun alueelle alkoi virrata pohjavettä, ja vuosien saatossa louhos täyttyi kirkkaasta vedestä. Turkoosin värinen vesi ja jyrkät kalkkikiviseinämät ovat tehneet Zakrzówekista yhden Krakovan näyttävimmistä luontokohteista. Alue on viime vuosina kunnostettu virkistyskäyttöön, ja nykyään siellä voi uida valvotuilla altailla, rentoutua ranta-alueella sekä kulkea kävelyreiteillä ihailemassa ainutlaatuista maisemaa.
Tämä on mielestäni yksi niistä paikoista, joka yllättää ensikertalaisen, harva odottaa löytävänsä näin kirkasvetisen uimapaikan aivan suuren kaupungin kupeesta.
Matkatyyli syntyy omasta vaatekaapista
Yksi asia, josta saan usein kysymyksiä, ovat matka-asuni. Tälle matkalle en pakannut mukaan uusia vaatteita. Laukussa oli itse ompelemiani vaatteita, kirpputorilöytöjä ja vanhoja suosikkeja, joita olen käyttänyt vuosien ajan. Minusta matkailun ei tarvitse tarkoittaa uuden vaatekaapin ostamista.
Rakastan sitä, että sama vaate näyttää täysin erilaiselta eri ympäristössä. Vihreä mekko sopi täydellisesti vanhojen kivitalojen keskelle, pellavahousut toimivat kirppiskierroksella ja iltaisin oli ihana pukeutua hieman juhlavampaan mekkoon hyvän ruoan äärelle.
Miksi juuri Krakova?
Minulle Krakova ei ole kaupunki, jonka voisi nähdä valmiiksi. Se on paikka, jossa pienet asiat tekevät vaikutuksen. Vanha katutaideteos on saattanut kadota ja sen tilalle on tullut jotain uutta. Ravintola on vaihtunut, pieni putiikki on avannut ovensa tai tuttu katu näyttää aivan erilaiselta kuin edellisellä kerralla.
Kaupunki muuttuu, mutta tunnelma säilyy. Ehkä juuri siksi palaamme tänne yhä uudelleen.
Seuraavassa osassa vien sinut mukaan Krakovan second hand -liikkeisiin, persoonallisiin putiikkeihin sekä omille ostosreiteilleni. Kerron myös, miksi Deccoria, Inspiro ja Mavera Spot Josefa kuuluvat aina matkasuunnitelmaamme.
Ihanaa viikonloppua!
Seuraa minua:
Lisää juttuja Krakovasta: