Hae
VillaNanna

Kun oma lapsi seuraa sun blogia

Kun oma lapsi seuraa sun blogia

Kun sun oma lapsi seuraa sun blogia ja antaa kommentteja sen sisällöstä, onneksi yksityisesti suoraan päin näköä kuin blogiin. Eilen poika siis halusi keskustella blogini sisällöstä kanssani, hänellä oli sanansa sanottavana. Isoja sanoja tuollaiselle 11 -vuotiaalle kaverille. Poikaa hiersi kovasti yksi asia ja se oli pakko saada sanoa, äitihän ei tätä asiaa ihan suoraan niellyt vaan tietenkin halusi hiukan selvennystä tähän asiaan.

On niin mahtavaa miten lapsi sanookin asiat juuri niin kuin ne kokee, ei valhetta eikä muutakaan. Heleällä lapsen äänellä vain pamauttaa vasten kasvoja niin, että tietää saaneensa suoraa palautetta. Ei kuitenkaan niin rumasti, että se satuttaisi, vaan kauniisti kaunistelematta. Olen ihan varma, että palautetta tulee myös tästä, että olen kertonut teille ääneen hänen mielipiteensä blogistani.

 

Kun oma lapsi seuraa sun blogia

Muutama ilta sitten, kun Härdelli oli menossa nukkumaan, hänen oli pakko sanoa sanottavansa: ” Äiti miksi sä kirjoitat niin tunteellisesti? Sun blogi on niin tunteellinen ja kirjoitat vain vaatteista.” Tämän jälkeen meillä alkoi kiivas mutta lyhyt keskustelu siitä, että onko blogini sisältö nyt niin kauhean tunteellinen. Voiko vaatteista puhua tunteella?

Äiti miksi sä kirjoitat niin tunteellisesti? Sun blogi on niin tunteellinen ja kirjoitat vain vaatteista.

Keskustelu on avattu! Onko näin, että kirjoitan kovin tunteella vaatteista? Vastauksenne voitte laittaa kommenttikenttään.

Minun pitäisi siis ottaa nyt vähän viileämpi ote tähähn kirjoittamiseen ja olla vähemmän tunteellinen. Kylmän viileä on parempi. Ei pidä mennä liian syvälle vaatteen sielunelämään, vaan silleen vähän pinnalta raapia asiaa. Vaate on vaate, eikä se tarvitse mitään tunteiden näyttämistä.

Mutta toisaalta, haluan kuitenkin kirjoittaa juuri näin kuin kirjoitan. En enempää, en vähempää. Olla juuri niin kuin olen, enkä tehdä niin kuin joku toinen haluaa. Vaatteella on sielunelämä, varsinkin sillä vanhalla vaatteella, sillä on historiansa, miten sitä on hoidettu, mitä se on nähnyt ja kokenut, millaisella ihmisellä se vanha vaate on ollut. Niin paljon on vaatteella meille kerrottavaa ja meidän pitää vain avata silmät näkemään ja kuulemaan niiden tarinaa. Vaate ei ole vain välttämätön paha, jonka voi heittää nurkkaan kun on kerran ollut päällä. Kunnioittakaamme meidän ihania vaatteita! Siinä sitä tunnetta…

*****

Paitojen kaava löytyy Patrones Especial Verano no 326– lehdestä. Ihana ja ilmava kaava. Paidan voi pukea rennosti lähes minkä vaatteen kanssa tahansa. Enemmän käytän tosin tuota sinistä kuin vaaleaa. Jostain syystä nykyään vierastan hiukan läpikuultavia materiaaleja.0

Nautinnollista päivää kaikille!

Seuraa minua: InstagramFacebookBloglovinBlogit.fi

VillaNanna SecondHand

LUE MYÖS:

Mä oon mikä oon!

Himoshopparista himotuunaaja

Minä olen kirjassa

10 kommenttia

  1. Sini kirjoitti:

    Hei ihan mahtava aihe postaukselle! Tosi hyvä, että poikasi otti asian esille. Sait näin itsekin uuden näkökulman blogiasi sekä kirjoitustyyliäsi kohtaan ja se on pelkästään rikkautta 🙂 Mun kaverit seuraa blogiani ja välillä saan heiltä tosi kivaa palautetta joistain postauksista. Se on ihan kivaa mutta välillä vähän hävettää, vaikka eihän siinä mitään hävettävää ole vaikka näin julkista harrastusta harrastaakin 😀 Ihana paita!

    http://mahdollisestiehka.blogspot.com

    • villananna kirjoitti:

      En voinut olla kirjoittamatta tästä kun aihe tuli niin sanotusti puskista. En edes tiennyt, että poika seuraa blogiani 😀

  2. Elina/ MINI-blogi kirjoitti:

    Kiva kun poikasi seuraa blogiasi 🙂 Meillä lapset on sen verran pieniä etteivät instaani seuraile, mutta kuvia instastani heille näytän usein.

  3. DML kirjoitti:

    No kyllähän vaatteisiin toki liittyy tunteita ja muistoja.
    Ihanaa, kun saa suoraa ja rehellistä palautetta 😀

  4. Mira / Blinger shimmer -blogi kirjoitti:

    Saas nähdä onko blogeja ja varsinkaan omaani olemassa kun neiti alkaa olla siinä iässä, että nämä asiat alkavat kiinnostaa 😀

  5. hannamariav kirjoitti:

    Tavallaan hauska ja tavallaan ”pelottava”, vähän samaan tapaan kun kuulee opettajilta että oppilaat seuraa heidän sisältöjä. Pysyt juuri tälläisenä, sun blogi on ihana <3

    hanna
    https://hannamariav.vaikuttajamedia.fi

    • villananna kirjoitti:

      Se on aika pelottavaa. Tavallaan myös se, että omien lasten kaveritkin seuraa, jos ei blogia niin Instaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *